Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Luonto suojelee itseään

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: intellekti: äly, ymmärrys, ajattelukyky

Pidätkö?


18 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 24/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ympäristö tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Luonnonsuojelu on epäluonnollista. 2 549 lukijaa, joista 174 eli 7% on antanut arvosanan (7+).

Luonto suojelee itseään

Luonnonvalinta on kaikessa yksinkertaisuudessaan – tai ehkä juuri sen takia – hämmästyttävän toimiva. Ne yksilöt, lajit ja menetelmät, jotka toimivat siinä ympäristössä, ajassa ja tilanteessa parhaiten, säilyvät ja menestyvät.

Luonnolla on hämmästyttävä mukautumiskyky. Alkumerestä eliöt kapusivat maalle, uuteen, aivan toisenlaiseen ympäristöön. Se, mikä tappoi liskot loi uudet mahdollisuudet toisentyyppiselle elämälle, joka alkoi kukoistaa. Jääkausi loi jälleen uudentyyppisiä muuttumispaineita, joihin luonto on jälleen mukautunut ja sopeutunut. Luonnon kehityksen idea ja teho on nimenomaan se, että sopeudutaan ympäristöön niin loistavasti – vaikka ympäristö muuttuukin.

Jos luonnonsuojelijoita olisi ollut noiden mullistusten aikaan, olisi kaikki niiden aiheuttamat muutokset leimattu pahoiksi ja pyritty säilyttämään se, mikä niitä ennen oli. Luonnonsuojelijat luulevat olevansa parempia tekemään luontoa koskevia päätöksiä kuin luonnonvalinta itse. On virheellinen käsitys tarrautua johonkin yhteen aikaan kiinni ja pyrkiä säilyttämään se ikuisesti. Onneksi niin ei tehty ameebojen kohdalla eikä ole syytä tehdä nytkään. Jos niin tehtäisiin, tarkoittaisi se, että kun ympäristö on muuttunut riittävästi mutta eliöt eivät, niin nämä eliöt eivät olisi sopeutuneet ympäristöön ja kuolisivat pois.

Ihminen on itsekin luonnosta lähtöisin, luonnon osa. Ei ole periaatteellista eroa ihmisen rakentaman lähiön ja muurahaiskeon välillä, kosken valjastamisen ja majavapadon välillä, ainoastaan mittakaava vaihtelee. Ihminen toimii täsmälleen niin kuin sen “kuuluu”, kuten mikä tahansa luonnon eliö tekisi vastaavassa tilanteessa.

Luonnon ja ihmisen välisessä kamppailussa – jos sitä kamppailuksi välttämättä haluaa nimittää – ihminen tulee varmasti häviämään. Jos ihminen onnistuisikin tuhoamaan luonnosta 90%, ei ihminen itse pystyisi enää elämään, mutta luonto mukautuisi ja syntyisi uudelleen, todennäköisesti jossain määrin erilaisena.

Luontoa ei tarvitse suojella, sillä luonto suojelee itse itseään. Se ei tarkoita, että sitä pitäisi raiskatakaan, vaan yksinkertaisesti sitä, että ihminen ajattelee ihmisen näkökulmasta ja tekee kuten parhaaksi näkee. Mikään eläinlaji ei rupea suojelemaan luontoa oman elämänsä kustannuksella, sillä se on luonnon itsensä vastaista. Mikään eläinlaji – ihmisen ohella – ei katso olevansa luonnon yläpuolella. Ihmisistäkin ovat luonnon yläpuolella vain ne, jotka katsovat, ettei luonto pärjää ilman näiden ihmisten apua. Nämä ihmiset ovat luonnon“suojelijoita”.

On eri asia rakastaa luontoa ja pyrkiä poistamaan ihminen maailmasta. Ihmisen omatoiminen itsensä poistaminen – mitä mm. Pentti Linkola ajaa takaa – on jotain käsittämätöntä. Jos ihmisiä tulee liikaa, todellisuus takaa sen, että ihmisten määrä vähenee. Kuinka usein liian suureksi kasvanut eläinpopulaatio tekee joukkoitsemurhan? Eläimet eivät ole kuulleetkaan luonnonsuojelusta. Siksi niillä ei ole ongelmia toimia luonnonvalinnan mukaan, ts. toimia aivan niin kuin itse parhaaksi näkevät.

-Aapo Puskala, 12.1.2004

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 37 kommenttia
Kommentit
#410

Olen aina ihmetellyt sitä, miksi ihmiset niin kovasti vauhkoontuvat siitä, että (koti)kissat syövät pikkulintuja. Jos kissat eivät lintuja hävittäisi, joku muu sen tekisi väistämättä.

-Oz, 13.1.2004

#411

Ihminen on luomakunnan suurin peto ja ajaa tämän maapallon tuhon partaalle. Onko jälkipolviemme ainoa toivo “luonnonsuojelijat”. Jonkun on herättävä taistelemaan elämän puolesta vai olemmeko niin itsekkäitä, että paskaakos välitän kunhan mylly pyörii mun elämän ajan. Toivoisin ihmisen sivistystason nousevan sen verran korkealle, että hän tajuaa syyn ja seurauksen. Vain tätä kautta ehkä voimme taata edes jonkinlaisen tulevaisuuden jälkipolvillemme.

Toinen juttu on sitten nämä uhanalaiset eläinlajit. Suurin syy uhanalaisuuteen on ihmisen ahneus ja ajattelemattomuus. Jotkut eläimet eivät olisi uhanalaisia, ellei niitä olisi metsästetty järjestelmällisesti. Miksi jonkun pitäisi saada esim. vuoristogorillan koura tuhkakupiksi. Se on taas eri juttu, jos jokin eläinlaji on evoluutionsa lopussa ja häviää ns. tarpeettomana.

-Jake, 14.1.2004

#413

Luonnosuojelijat ovat evoluution tulos. Syntyneet tarpeeseen.

-nahka, 14.1.2004

#417

luonnon yläpuolella on ihminen joka ei näe olevansa eläin muiden lajien joukossa, vaan kuvittelee että kaikki on annettu meille, meitä varten ja meidän käytettäväksemme.

-dult, 15.1.2004

#469

Kirjoituksessa on lähestytty asiaa evoluution ja elämän säilymisen kannalta, mikä on mahdollinen lähestymistapa luonnonsuojelutoiminnan vaikutusten arvioinnissa, mutta antaa perin huonot lähtökohdat tehdä arvoarvostelmia. Tämä näkyy joinakin puutteina kirjoittajan argumentoinnissa, esimerkiksi kirjoittaja ei perusteellisesti kerro, mikä on ollut hänen arvoarvostelmiensa perustana: mitä olisi pidettävä arvokkaana? Toiseksi, ihmisen luontoa “tuhoava” toiminta on esitetty kirjoituksessa luonnollisena, luontoon kuuluvana, mutta luontoa “suojelevan” toiminnan arvioinnissa yleissävy on kielteinen: luonnon “suojelu” on kirjoittajallekin luonnon“suojelua” – epäluonnollista, luontoon kuulumatonta. Samoin luonnon suojelu oman elämänsä kustannuksella on tuomittu, mutta mistä syystä? Se ei käy kirjoituksesta ilmi. Tällöin voidaan kysyä esim, ovatko myös homoliitot ja ihmisoikeusaktivismi samalla lailla tuomittavia. Luonnonsuojelu lähtee ihmisen lähtökohdista, ja ihmisellä voi olla erilaisia syitä “suojella” luontokappaleita. Riippumatta siitä mitä perusteluina käytetään (vrt. luonnon yläpuolelle asettuminen; oikeassa olevat luonnonsuojelijat), taustalla ovat yleensä joko humaanit arvot (“luonnon nopea muuttuminen heikentää siihen sopeutuneiden lajien, myös ihmisen, elinkykyä ja aiheuttaa yksilöille kärsimystä”), eläinten inhimillistäminen (“eläimiä ei saa alistaa tai vahingoittaa, koska ne ovat tuntevia ja siksi yhtä arvokkaita olentoja kuin ihminen”) tai tieteellis-observatiivinen (“tuhotessamme lajin tuhoamme ainutlaatuisen organismin, jota ei edes ole opittu tuntemaan, ainutlaatuisen yhdistelmän biologista informaatiota”). Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nämä arvot ovat inhimilliseltä kannalta puolustettavia, joskin luonnonsuojelutoiminnan käytännössä on noudatettava suurta harkintaa, ja toimintaa puolustavassa retoriikassa arvolähtökohtien tulee olla selkeästi esitetyt. Kielelliset vastineet voivat toki hämätä keskustelua, esim. tulisi aina selvittää, mitä kulloinkin sanalla suojelu tarkoitetaan, se kun on varsin arvolatautunut ilmaus.

-Eri Aapo, 31.1.2004

#471

Jollei luonnonsuojelu väkeä olisi,kaikien pitäsi kävellä happinaamiri päässä!

-Artsi, 2.2.2004

#473

Miksi Aapolla on jotain _oman luonnomme_ suojelijoita vastaan.

-Kata, 3.2.2004

#493

Onko se luonnonsuojelua jos minkkejä päästetään metsään. Nehän tappavat metsän eläimiä eivätkä kuitenkaan itsekään selviydy luonnossa. Niin. Se ei ole luonnonsuojelua. Ihminen on osa luontoa. Ihminen on johtava eläin luonnossa, sen pillin mukaan tanssitaan.

-Masa, 10.2.2004

#498

Miksi Linkolaa aina parjataan? Lukisit, Aapo-kiltti, hänen tekstejään oikein ja ennakkoluulottomasti. Linkola on liian radikaali meille useimmille, muttei silti välttämättä väärässä. (Kiitos hyvistä sivuista.)

-MM, 13.2.2004

#540

Tosi asiassa ihminen ei ole enää osa luontoa (en tarkoita, ettäkö ihminen olisi muun luonnon yläpuolella). Ihminen on eristänyt itsensä luonnonvalinnasta huikean älykkyytensä ansiosta ja kykenee kuluttamaan ekosysteemejä loppuun tuhoutumatta kuitenkaan itse. Tavallisesti lajin populaatio ekosysteemissä vähenee, jos laji syö yli ympäristön kantokyvyn, mikä mahdollistaa ekosysteemin tasapainon säilymisen. Ihminen sen sijaan on harmittava poikkeus: ihminen on liian älykäs alistuakseen tähän kaavaan. Tästä syystä luonto ei pysty suojelemaan itseään ihmisen toimilta ja säilyttämään tasapainoaan. Ihminen käyttää täsmälleen samaa kaavaa kuin virus tai bakteeri, mutta nyt puhutaan maapallon laajuisesta organismista, joka ei saa apua ulkopuolelta suojautuakseen virukselta (ihmiseltä). Ihmisen hävittäminen maapallolta itse asiassa olisi hyvinkin rationaalista ja perusteltua toimintaa. Ihminen on luonnonoikku, evoluution harha-askel.

-Spock, 23.2.2004

#544

Luonnonvalinta tai evoluutio eivät tarkoita, että paras tai toimivin selviytyisi, vaan se, joka lisääntyy eniten, selviytyy.

Tätä voi verrata vaikka siihen, että kokeet testaavat ensisijaisesti sitä, kuinka hyvin henkilö osaa vastata kyseiseen kokeeseen, eivätkä sitä, kuinka hyvin hän osaa ktavoitetta. Luonnonilmiönä sillä voi kuitenkin olla suunta, joka tässä okeen käsittelemän asian.

Evoluutio ei ole elävä olento, eikä sillä siten voi olla yhteydessä näyttäisi olla eliöiden kehittyminen täydellisesti vallitsevaan ympäristöön sopeutuminen ja energiankulutuksen minimointi; Turhat ominaisuudet surkastuvat vähitellen pois.

Jos ihminen pystyy sopeutumaan maailmaan riittävän hyvin, ei ole tietääkseni mitään järkevää syytä, joka estäisi ihmistä kuluttamasta ympäristöään loppuun – kunhan ihminen lajina selviytyy.

-Jake, 24.2.2004

#551

Ihmiseen on sisälle rakennettu niin voimakas itsetuhovietti, että ihminen tuhoaa itse itsensä ennemmin tai myöhemmin. Täytyy vaan toivoa, että jotain jää vielä jäljelle ihmisen mentyä.

-Darkness, 4.3.2004

#554

Koetetaan olla myrkyttämättä luontoa ja täten myös itseämme liiaksi. Pidetään silti itsekäs ihmisen näkökulma ensisijaisena tarkasteluvinkkelinä.

-feministi, 5.3.2004

#640

Asiasta appelsiiniin, suojeleeko oikeus ihmistä vai luontoa?

-n, 3.4.2004

#674

Oon kanssa miettinyt tätä luonnonsuojeluprobleemaa ja oon Aapon kanssa ihan samaa mieltä. Mietin, että eihän sillä loppujenlopuksi ole juurikaan väliä, mitä ihminen täällä dusaa. Jos ihmiset saastuttavat maapallon ja tappavat lähes kaiken vaikkapa parilla ydinpommilla, luonto korjaa itse itsensä. Jos ihmisiä säilyy, niin niitä on vähemmän, ja varmaankin oppivat virheestään. Jos ihmisiä ei säily, niin eipähän tule ihan nopiaan toista samanlaista ongelmaa. Oikeastaan sillä ei ole mitään väliä kuinkapaljon maan eliöistä tuhoutuu. Luonnolla on uskomaton kyky luoda uutta. Esim ennen dinosauruksien joukkotuhoa oli toinen, täydellisempi tuho, kun 15 km halkasijaltaan oleva meterori iskeytyi maahan ja 95% eliöistä kuoli. Ei se äiti maata tuntunut paljoa hidastavan; miljoonia vuosia on kulunut ja täällähän on vaikka kuinkapaljon eri eliölajeja! Jotenkin tuntuu todella oudolta itse ihmisenä sanoa tämä, mutta olisi vain ihan hyvä, jos vaikka tulisi jokin joukkotuho ennemmin tai myöhemmin, pääsisi aloittamaan taas puhtaalta pöydältä. En millään pysty käsittämän, miten uhanalaisista eläimistä touhotetaan niin paljon.. onhan se sääli jos söpöt pikku pandat kuolevat sukupuuttoon, mutta kuvitelkaa, miten monet eläimet onvat kuolleet sukupuuttoon koko maan historian aikana. Ja kuvitelkaa myös miten monet uudet lajit ovat syntyneet, ja vielä tulevat syntymään. Auringon elämä on vasta puolivälissä. Ennen kuin se sammuu ja tuhoaa maan, meillä on aikaa vielä moneen joukkotuhoon ja uudelleensyntymiseen!!

-Nti.Typpi, 23.4.2004

#679

Nti. Typellä on virheellinen käsitys meteorin ja ihmisen aiheuttamien massasukupuuttojen luonteista. Ne eivät nimittäin ole samankaltaisia. Meteori on satunnainen ilmiö avaruudessa, eikä sillä ole mitään tavoitetta osua maapalloon ja tuhota elämää, joten elämää voi hyvällä todennäköisyydellä jäädä jäljelle (kuten tähän päivään asti on aina jäänyt). Ihmisen aiheuttama massasukupuutto on sen sijaan ensimmäinen elävän olennon aiheuttama massasukupuutto maapallolla, joten tilanne on uusi. Meteorista eroten ihmisellä on selvä tavoite käyttää luontoa ja muita luonnonvaroja hyväkseen ja täten toteuttaa lajille tyypillistä käyttäytymistä, eli oman selviytymisen ja hyvinvoinnin tavoittelemista. Ihmislaji siis järjestelmällisesti kuluttaa ympäristöään loppuun maailmanlaajuisesti, joten on hyvin todennäköistä, että maapallolta tulee häviämään kaikki ekosysteemit ja lajit niiden mukana (ihmispopulaatio toki kääntyy laskuun ennen kaiken elämän häviämistä, mutta parhaiten selviytyviä ihmisyksilöitä on jäljellä niin kauan, kuin ympäristöä riittää kulutettavaksi). Ihminen on maapallolle siis moninkerroin suurempi uhka kuin meteori.

-Spock, 26.4.2004

#705

Olipa muuten harvinaisen asiallista puhetta. Vietan vaihto-oppilasvuotta Intiassa ja isantaperheeni on tiukasti vegetaristinen. Uskokaa tai alkaa, he pitavat myos KOIRANSA lihattomalla ruokavaliolla! Olen itse kasvissyoja ja kannatan sita, mutta rajansa kaikella. (Koirat karsivat diabeteksesta yms.) Tuli vain mieleen, esimerkkina.

Paaajatuksena minulla tassa oli se, etta ihminen ei usein valitettavasti tunnu ymmartavan olevansa riippuvainen luonnosta, vaan tuhoaa ja saastuttaa ymparistoaan. Luulee olevansa Raamatun mukaan ylin kaikista luoduista ja oikeutettu kayttamaan niita muita mielensa mukaan. Ihan miten vaan, sanon mina, mutta tarkeampaa olisi sanoa, etta ihminen on VASTUUSSA muusta luomakunnasta, jo itsensa takia.

-kolibri, 9.5.2004

#713

nykyään muka suojellaan luontoa vaikka oikeasti sitä vaan vahingoitetaan 2kertaa enemmän kun tehtaat myrkyttää jne..

-lmk, 11.5.2004

#718

Aapo Puskala kyseli yllä olevassa artikkelissaan, miten usein ylisuureksi kasvanut populaatio tekee itsemurhan. Itsetuhoista käyttäytymistä esiintyy kaikilla eläinkunnan lajeilla, jos populaation määrä alkaa saavuttaa maksimiarvoja. Itsetuhoista käyttäytymistä ilmenee mm. joukkoitsemurhina (sopulit, n. 5-7 vuoden välein) ja poikasten tappoa (mm. rotat, ihmiset). Länsimainen ihminen sopeutuu populaatiotungokseen erilaisilla psyykkisillä mekanismeilla, kuten mielenterveysongelmilla, perheettömyys-valinnalla tai moninaisilla, ei-toivotuilla stressioireilla.

Luonnon säätelyn nerokkuus on siinä, ettei edes ihminen sitä huomaa..Kulttuurievoluutio jauhaa tekniikkaa ihmisen ulottuville niin, että elämän perustehtävät muuttuvat lopulta viihteeksi, joihin osallistutaan virtuaalisti. Viihde vie ensin ihmisen halun ja pian myös ajan lisäntymiseltä.

Tämä kaikki loogista on populaation määrän rajoittamista.

-Vappu, 11.5.2004

#730

Mitähän ihmeellistä on siinä että ihminen suojelee luontoa oman elämänsä kustannuksella? Tällä hetkellä on tosin enemmänkin niin, että ihminen tuhoaa luontoa oman elämänsä kustannuksella. Onko väärin ajatella että ihmisen lajina olisi arvokasta jäädä henkiin? Luonnonvalinta toki toimii, mutta eikö jokainen laji pyri lisääntymään ja säilymään? Minusta tätä taustaa vasten on outoa väittää että luonnonsuojelu olisi luonnotonta. Voiko joku vakavissaan väittää että luonnonsuojelun takana olisi jokin muu voima kuin pelko ihmiskunnan puolesta?

-Kone, 14.5.2004

#736

mä luulen että ihmistä ohjaa enemmänkin raha eikä mitkään vaistot tai muut tarpeet. ruokaakin jää niin ylijäämäksi että ruokaa riittäisi kaikille nälkäänäkeville. kokoajan vaan yritetään kehittää lisää koneita, jotain gloonaus juttuja, ja yritetään saada ihmiselle lisää ikää. meitä on täälä niiiin paljon että me pahimmassa tapauksessa estetään muiden lajien eläminen. mehän lisäännytään ku rotat, aiheutetaan itte kaikki tautimme ja niin ees päin. minä ainakin omalta kannalta en yritä muuttaa luontoa vaan ihmistä joka luulee että sillä on valtikka kaikkeen. miksi rahan täytyy olla tärkeempää kuin kaikki. ottaa päähän kattoo kun ihmiset vaan tekee mitä lystää eikä välitä seurauksista eikä mistään muustakaan. ja sanoisin että ihminen ei kyllä opi virheistänsä, eikös vedenpaisumuskin tullut koska ihmiset on paskoja. ei meillä raukoilla hyvin mee vaikka siltä näyttäis. lapset pitäis opettaa pienestä pitäen opettaan kunioittaan luontoa ja sitä ruokaansa minkä on saanu. niinkun sillon joskus jollon ihmiset ymmärsi luonnon tärkeyden.

-ville, 18.5.2004

#763

Voin allekirjoittaa nimimerkki Eri Aapon arvostelun täysin.

Lisäksi Aapo esittää väitteitä, jotka eivät perustu lainkaan todellisuuteen. Elinympäristöjen suojelijat eivät suinkaan kuvittele, että näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Keskeinen syy elinympäristöjen suojeluun on luonnonsuojelijoilla – joihin minäkin kuulun – biodiversiteetin suojelu. Luonnon monimuotoisuus on taas tärkeää mm. ihmisen itsensä kannalta. Monimuotoinen luonto on myös ihmisen kannalta helpompi elää ja ihmisen talouden kannalta parempi. Näin ollen motiivit luonnon suojeluun lähtevät sekä ihmisen omista eduista, mutta myös ajatuksesta, että ihmisellä ei ole tietoisena eliönä oikeutta tuhota suuren eliömäärän elinmahdollisuuksia. Motiivit siis lähtevät sekä humanistisista lähtökohdista että luonnon itseisarvosta. Ihminen on ensimmäinen eliö, maapallolla, joka on tullut tietoiseksi omasta vaikutuksestaan muuhun eliökuntaan.

Erottaisin myös ympäristönsuojelun eri kategorioihin.

Kaikkea luonnon- ja ympäristönsuojelua ei voi niputtaa yhteen esimerkiksi sen “hyödyllisyyden” perusteella, sen enempää kuin “motiivienkaan” perusteella.

Esimerkiksi vesistönsuojelua harjoitetaan mm. sen takia, että rehevöitynyt vesistö on ihmisten virkistyskäytön, kalaston tai jopa esteettisen elämyksen vuoksi huonompi kuin ylenmääräiseltä ravinnekuormalta välttynyt vesistö.

Jonkun eliölajin suojelu (esimerkiksi eräiden metsähyönteisten) voidaan perustella myös metsätalouden kannalta. Riittävä “tuholaishyönteiskanta” ylläpitää myös riittävää “petohyönteiskantaa” joka on riippuvainen tästä tuholaishyönteisestä, jolloin ympäristössä tapahtuvien äkillisten muutosten vuoksi lisääntyvälle tuholaishyönteiskannalle löytyy heti riittävä vastus – joka tuo hyötyjä mm. metsänomistajien kukkaroon. Kuitenkin näitä hyönteisiä ja niiden elinympäristöjä suojellaan myös sen takia, ettei todellakaan tiedetä kokonaan miten eri lajien dynamiikka vaikuttaa toisiinsa.

Historiasta taas voimme oppia sen, miten esimerkiksi metsien hävittäminen roomalaisvallan aikana on vaikuttanut Etelä-Euroopan ilmastoon ja ihmisen talouteen.

-Homeros, 3.6.2004

#987

Onko luonnollista suojella oksaa jolla istuu, vai onko luonnollista sahata se poikki.

Aaposta on luonnollista sahata oksa poikki. Itse suojelisin oksaa.

Ei siksi, että pelkäisin pudotusta, vaan siksi että sitä seuraava äkkipyssäys arveluttaa.

-Pekka, 30.7.2004

#1077

vielä sen verta, että luonnonsuojelunvastaisuus on ulkomailta johdettu operatio, jonka takana ovat jenkkien öljyntuottajat + rahapiirit, joiden nilkkaan luonnonsuojelu iskee.

-Egoisti, 20.8.2004

#1618

Kaikkia kommentteja lukematta voinen todeta, että ns. luonnonsuojelussa on kyse ihmisen suojelusta. Ihminen tarvitsee nykyisenlaista luontoa selvitäkseen. Mutta sitähän ihmiset eivät ymmärrä...

-Antti, 2.1.2005

#2393

Determinismin dynaamisuus, luonnonsuojelun näkökulmasidonnaisuus

Muuan Aapo Puskala esittää omilla nettisivuillaan malliesimerkin, oman mielipiteensä turvin, sellaisten ihmisten käsitteellisestä ajattelutavasta, jotka eivät näe mitään ongelmaa pääsääntöisesti talouskasvun nimissä tehtyjen ympäristöllisten ratkaisujen ja luonnon ”luonnollisuuden” välillä. Näkökulma on periaatteessa lähestulkoon aina tällaisten ihmisten ajattelussa jokseenkin sama; ihminen lasketaan osaksi luontoa, jonka kautta käsitteellisesti tehdään johtopäätös, että ihmisen toiminta _on_ juuri itsessään luonnollisuutta, jonka jälkeen väitetään että ”kaikenmaailman viherhörhöt” eivät vain kyseistä tosiasiaa ymmärrä.

Premissistä on itse asiassa melko helppo vetää yhtäläisyyksiä eräänlaiseen fatalistiseen ja äärimmäisdeterministiseen maailmankuvaan, vaikka en juuri Puskalaa sellaiseksi suoranaisesti väitäkään. Muodollisesti ideana on, että kaikki ”vaihtelu”, mukaan lukien kaikkien ihmisten omat pyrkimykset, ratkaisut ja yleisemmällä tasolla ”vapaa tahto” heitetään sellaisen sapluunan sisään, jossa luonnonlait määrittelevät kaiken ”tekemisen”. Tämän itsekin tietyssä mielessä allekirjoitan; fysiikan lakeja ei voida rikkoa. Mutta tästä ei seuraa se, että vapaa tahto ei voisi elää luonnonlakien _sisällä_. Ihmisellä on monissa elämänsä tilanteissa mahdollisuus ja tahto päättää siitä, miten hän toimii.

Puskala toteaa seuraavaa:

”Luonnon kehityksen idea ja teho on nimenomaan se, että sopeudutaan ympäristöön niin loistavasti – vaikka ympäristö muuttuukin.”

….

”Jos luonnonsuojelijoita olisi ollut noiden mullistusten aikaan, olisi kaikki niiden aiheuttamat muutokset leimattu pahoiksi ja pyritty säilyttämään se, mikä niitä ennen oli. Luonnonsuojelijat luulevat olevansa parempia tekemään luontoa koskevia päätöksiä kuin luonnonvalinta itse. On virheellinen käsitys tarrautua johonkin yhteen aikaan kiinni ja pyrkiä säilyttämään se ikuisesti. Onneksi niin ei tehty ameebojen kohdalla eikä ole syytä tehdä nytkään. ”

Puskala siis esittää sinänsä loogisen väitteen: ”luonnonsuojelijat” eivät ymmärrä, että elämä maapallolla aina mukautuu olosuhteisiin, ja he koittavat vain säilyttää jotain sellaista, minkä ”ei kuuluisi” säilyä. Hän jatkaa:

”Ihminen on itsekin luonnosta lähtöisin, luonnon osa. Ei ole periaatteellista eroa ihmisen rakentaman lähiön ja muurahaiskeon välillä, kosken valjastamisen ja majavapadon välillä, ainoastaan mittakaava vaihtelee. Ihminen toimii täsmälleen niin kuin sen “kuuluu”, kuten mikä tahansa luonnon eliö tekisi vastaavassa tilanteessa.”

”Luontoa ei tarvitse suojella, sillä luonto suojelee itse itseään. Se ei tarkoita, että sitä pitäisi raiskatakaan, vaan yksinkertaisesti sitä, että ihminen ajattelee ihmisen näkökulmasta ja tekee kuten parhaaksi näkee. Mikään eläinlaji ei rupea suojelemaan luontoa oman elämänsä kustannuksella, sillä se on luonnon itsensä vastaista.”

Puskala siis ilmeisesti olettaa, että ”ihmisen elämä” ja ”luonto” ovat tietyllä tavalla toisensa poissulkevia asioita; hänhän toteaa, ettei ”mikään eläinlaji rupea suojelemaan luontoa oman elämänsä kustannuksella, sillä se on luonnon itsensä vastaista”.

Ihmisellä on kuitenkin myös moraalisia ja omalla tavallaan erityisenkin rationaalisia, eräällä tavalla poikkeuksellisen objektiivisia, henkisiä ulottuvuuksia, joissa ihminen pystyy asettamaan itsensä ”muiden” asemaan. Tätä kykyä (joka on erityisen kehittynyt juuri ihmisillä) voisi kuvailla esimerkiksi käsitteillä ”empatiantaju”, ”eläytyminen” tai vaikkapa ”mielikuvitus”. Nämä ovat hyvin pitkälti sidoksissa sen ilmiön kanssa, että ihminen on monella tapaa päässyt irti eliökunnan yleisestä ”selviinjäämispyörästä”. Esimerkiksi meidän länsimaalaisten, globaalin kylän aristokraattien, ei kovin usein tarvitse merkittävissä määrin yksilöllisesti huolehtia siitä, että elämämme jatkuu seuraavanakin päivänä, tai että ruokaa löytyy syötäväksi illalla. Tällaisista huolista iso osa ihmisistä on irtautunut siinä vaiheessa, kun maanviljelytekniikka keksittiin. Tämä on todella harvinainen etu eliökunnan keskuudessa; ensimmäistä kertaa koko planeetan historiassa yhdellä eliölajilla, ihmisellä, on myös teoreettinen mahdollisuus päättää kokonaisten lajien kohtalosta.

Puskala kuitenkin toteaa:

”Mikään eläinlaji – ihmisen ohella – ei katso olevansa luonnon yläpuolella. Ihmisistäkin ovat luonnon yläpuolella vain ne, jotka katsovat, ettei luonto pärjää ilman näiden ihmisten apua. Nämä ihmiset ovat luonnon“suojelijoita”.”

Puskala jättää yllä olevissa katkelmissaan huomioimatta juuri kaikkein olennaisimmat aspektit koko kysymyksen suhteen; hän jättää huomioimatta esimerkiksi ihmisten mielipiteiden ja toimien dynaamisuuden (kaikki eivät ajattele tai käyttäydy samalla tavalla), unohtaa, että ”ihmisen näkökulma” ei ole mikään yksioikoisesti ajateltavissa oleva asia. Hän kykenee vain mustavalkoiseen asetteluun, jossa on kaksi vaihtoehtoa; joko olet ”luonnonsuojelija”, joka ”asettaa itsensä luonnon yläpuolelle”, tai sitten olet ”osa luontoa”.

Puskala ei myöskään ilmeisesti ymmärrä ajan käsitteen merkitystä maapallolla. Toisaalta, yllämainittujen fatalististen ja äärideterminististen uskomusten oheen (jollaisten kannattajaksi en siis kuitenkaan Puskalaa suoraan halua leimata, vaikka viitteitä sellaisesta mielestäni löytyykin) on ylipäänsäkin helppo yhdistää eräänlainen ”pseudo-objektiivinen” näkemys siitä, että ajan määrä on epäolennaista, koska sitä ei joko ”oikeasti ole”, tai sitten se on ”ääretön tai olematon” –suoraa suhteellisuusteorian sisällön muokkausta, ja tämän takia asioita täytyy sitten vain tarkastella ikuisella tai olemattomalla aikavälillä. Aika ei siis oikeastaan merkitse mitään.

Mutta maapallolla aika käytännössä merkitsee. Ja ”evolutiiviset” tai ”luonnolliset” muutokset, joista Puskala puhuu analogisesti, ovat aivan toista luokkaa kuin ihmisten aiheuttamat ympäristölliset muutokset. Puskala sitoo 200 vuoden aikajaksolla tapahtuneet muutokset ”samaksi asiaksi” kuin lähestulkoon 200 _miljoonan_ vuoden aikana tapahtuneet luonnolliset muutokset. Mutta idea on juuri osittain siinä, että ihminen muuttaa maapalloa nykyisellä tahdilla joidenkin mielestä _liian nopeasti_; ”luonto” toimii paljon, paljon hitaammin.

Lähin ”ihmiselle ominainen” ja kaikilla yksilöillä lähestulkoon sisäänrakennettu ominaisuus itsessään on itsesuojeluvaisto. Oman elämän suojeleminen on asia, mihin kaikki eliöt perustasolla pyrkivät. Mutta mikä ”luonnollisuudenperustelu” tämä on sille, että ihminen jatkuvasti vain kasvattaa ja kasvattaa materiaalista hyvinvointiaan, vaikka monet ihmiset tiedostavat tämän, eivät pidä sitä hyvänä asiana, eivätkä edes pyri siihen? Mihin ylipäänsä perustuu sekään ajatus, että kaikki ihmiset toimisivat ”luonnollisella ja lajityypillisellä tavallaan” tilanteessa, jossa ihmisten välillä ei ole selkeää yksimielisyyttä siitä, miten tulisi toimia?

Kaiken kaikkiaan siis Puskala perustelee näkemystään kutakuinkin seuraavin perustein:

-Ihminen on osa luontoa, ja täten kaikki ihmisen toiminta on ”luonnollista”. Luontoa ei voi mitenkään laadullisesti erottaa tässä tapauksessa ihmisestä.

-Ihmisen aiheuttamat muutokset ovat muutoksia siinä missä (väitetyt) ”luonnollisetkin” muutokset. Muutosten nopeudella ei ole mitään merkitystä, koska ne ovat kuitenkin aina käsitteellisesti ”muutoksia”. Muutoksilla ei siis ole mitään laadullista eroa, vaan muutokset ovat tässä tapauksessa aina pelkkiä muutoksia.

-Ihminen käyttäytyy vain ihmiselle luontaisella tavalla. Kaikki ihmisen käyttäytyminen on vain luonnollista, ihmiselle ominaista käyttäytymistä. Ihmisillä ei ole mitään laadullista eroa, vaan ihmiset ovat aina (yllätys, yllätys) pelkkiä ihmisiä.

Jos ”ihminen” suojelee pandoja sukupuutolta, Puskala leimaa sen ”luonnon vastusteluksi”. Kun taas ”ihminen” tappaa valaita öljyn ja rahan takia, Puskala uskoo sen olevan ”luonnollista”. Molemmat ovat kuitenkin Puskalan logiikalla ”ihmiselle ominaisia” käyttäytymismalleja.

Mielipide on malliesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun ajateltava asia käsitteistetään kohtuuttoman suurissa määrin omien esiuskomuksien orjaksi ja maailman dynaamisuus jätetään puolitiehen näennäisesti ”universaalien totuuksien” etsimisen keppihevosella.

-toiselta nettisivulta! :), 23.9.2005

#2398

Ja voisitkohan laittaa sen linkin vielä?

-Tää, 25.9.2005

#2399

Kiintoisia kommentteja nuo toiselta nettisivulta. Harmi etteivät ole täällä :) Urli olisi kiva saada, Google ei auttanut.

-Aapo, 25.9.2005

#2400

“Luonnosuojelijat ovat evoluution tulos. Syntyneet tarpeeseen.”

Luonnonsuojelijat, kasvissyöjät ja muut viherhihhulit ovat kulttuurievoluution aiheuttaman luonnonvalinnan vääristymisen tulos: hyvinvointiyhteiskunnassa muuten elinkelvoton roskasakkikin selviää hengissä... valitettavasti... ;)

Ilman viherhihhuleita maailmassa olisi paljon vähemmän saasteita, kun energiaa voitaisiin tuottaa fiksusti ydinvoimalla tarvitsematta piitata ekoterroristeista.

-Andúril, 26.9.2005

#2403

tossa on toi aika pitkä kommentti jonka linkkiä kysytään mutta eivät kai ne väitteet muutu vaikka linkki oiski laitettu joten aapo vastaas vaan tää on ihan hauska näkemys

-sopuli, 27.9.2005

#2738

sopuli on kyllä oikeassa. En vastannut heti koska olisin todellakin halunnut lukea sen koko toisen viestiketjun ensin. Sitä ilmeisesti emme tule näkemään joten joudun kommentoimaan tässä.

Koska täyä ei varsinaisesti ole rakennettu keskusteluareenaksi, pidän kommenttini todella mahdollisimman lyhyinä enkä jokaiseen asiaan puutu. Ja että eän pyrikään nyt kommentoimaan muuta kuin tuota “toiselta nettisivulta” -tekstiä.

Ensimmäisenä on hyvä huomio, että kirjoituksestani kyllä voi hyvin saada kuvan että vastustaisin _kaikkea_ luonnonsuojelua. Niin ei kuitenkaan ole. Luonnon kuormittaminen tulee ehdottomasti minimoida. Ehkä paras tiivistys on, että vastustan yksipuolista luonnonsuojelua – eli että ei kyetä lainkaan näkemään laajempia asioita. Ääriesimerkkinä suppeasta näkökulmasta on minkkien vapauttaminen. Ja tällä en tosiaankaan ole sanomassa että edes osa luonnonsuojelijoista olisi automaattisesti “kettutyttöjä”.

Kannan vastuun siitä että alkuperäisen kirjoituksen kärjistys oli ehkä liiankin pitkälle vietyä. Sinänsä asiasta olen samaa mieltä, mutta se on ilmaistu paikoin liiankin pitkällevievästi. Tällä selittyy suuri osa kommentin keskiosan huomioista. Siinä myös korostetaan ihmisen vastuuta asemastaan. Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. Korostan vapautta ja sitä seuraavaa vastuuta kutakuinkin jokaisessa kirjoituksessani.

Ja sen tunnustan, että kirjoituksessa olin itse osin tarpeettoman suppea. 200 vuoden aikaskaala on eri asia kuin 200 tuhannen tai 200 miljoonan vuoden aikaskaala.

Ihan loppuosa kommentista on pirun taitavasti ja hyvin kirjoitettua kritiikkiä ja huomioita. Pääosin voin myöntää olleeni paikoin liian yksipuolinen tai näkemykseltäni liian suppea.

-Aapo, 5.2.2006

#3228

Niin juuri!

Turha suojella luontoa, kun se suojelee itse itseään!

Ihmiset eivät tule jäämään tänne ikuisesti, jos emme anna luonnon tehdä kaikkea rauhassa, muuttuen.

Kyllähän ihmisetkin muuttuvat aikakauden mukaan, joskin eritavalla.

Muoti, uudet ajatukset ja muu.

Pitäisikö alkaa suojella keskiajan aikaista talonrakennusta?

e-ei. Sillä parempi tapa on löydetty.

(Hieno todiste tuohon on ne romahtaneet katot)

Ugh.

-MuroMõnsteri, 29.6.2006

#3419

Luonto suojelee itseään ja sillä on taipumuksena hävittää sellaiset lajit, joilla ei ole pitemmän päälle edellytyksiä elämään. Nykyinen ihminen toimii itsetuhoisesti ylikansoittaen maapalloa, riistäen sen luonnonvaroja ja saastuttaen sitä. Toisin sanoen, kusee omaan ruokakippoonsa. Jos ei ihminen muutu myös luonnon kannalta parempaan suntaan, niin se tulee koko laji suurimmaksi osaksi katomaan. Tähän ei mitään maailmanlopun profetiaa tarvita; riittää että on kaksi silmää – ja että ne ovat auki.

-Rutja, 4.9.2006

#3977

Ihminen on juuri parhaillaan tekemässä sitä itsemurhaa, mistä tekstissäkin puhuttiin. Luonnonsuojelua tarvitaan, sillä ihminen aiheuttaa luonnon tuhoamista paljon nopeammin kuin entiset massasukupuutot. Tämän seurauksena eläimet eivät ehdi sopeutua tilanteeseen. Järki ja logiikka oli tekstistä poissa. Ihminen ei ajattele järkevästi tuhotessaan planeettaamme.

-jambalee, 23.12.2006

#6398

jäniksiäkään jos ei ammuta paljoa, ni rutto vie.. aina niitä joku harventaa. jos itse olisin jänis ja saisin valita, ni mielummin haulikosta.

-jm, 6.9.2007

#8715

Luonto suojelee itseään kehittämällä luonnonkatastrofeja alueille joissa on ihmisasutusta. Kätevää.

-Tuntematon, 8.6.2008

#10799

“ Olen aina ihmetellyt sitä, miksi ihmiset niin kovasti vauhkoontuvat siitä, että (koti)kissat syövät pikkulintuja. Jos kissat eivät lintuja hävittäisi, joku muu sen tekisi väistämättä. ”

Ehkäpä sellaiset eläimet, jotka tarvitsisivat ruokaa enemmän kuin kotikissat.

-Tuntsa, 21.1.2009

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ympäristö tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: