Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Potilas J

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


17 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 43/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Uskonto tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Psykologin arvio erään potilaan psyykkisestä maailmasta. 4 282 lukijaa, joista 282 eli 7% on antanut arvosanan (8+).

Potilas J

Potilas J

Potilas J on psyykensä rakenteen ja toiminnan puolesta hyvin poikkeuksellinen hahmo. Hänellä on vakavia mielenterveydellisiä ongelmia.

Maailman terveysjärjestön skitsofrenian diagnosointikriteeristön mukaan skitsofrenian tärkeimpiä tunnusmerkkejä ovat “äänten kuuleminen”, harha-aistimukset, harhat yli-inhimillisistä voimista ja kuvitelmat siitä että muut lähettävät ajatuksia potilaan aivoihin. Muita tunnusmerkkejä ovat mm. vaikeasti ymmärrettävä ja epälooginen puhe, mykkyys, puheen katkeilu, aloitekyvyttömyys, päämäärättömyys, sisäänpäinkääntyneisyys ja apatia. Skitsofreenikko elää omassa maailmassaan, jossa vallitsevat hänen omat sääntönsä. Hänen käyttäytymisensä vaikuttaa epäloogiselta ja omituiselta.

Potilas J:n läheiset ihmiset eivät ole koskaan päässeet kunnolla yhteisymmärrykseen hänen tarkoitusperistään tai motiiveistaan. Ne ovat niin ristiriitaisia todellisuuden kanssa etteivät muut ihmiset voi niitä ymmärtää, sillä se edellyttäisi potilaan mielikuvamaailman ja sen mielivaltaisen, todellisuudelle vieraan säännöstön omaksumista. Potilas J:n toiminta vaikuttaa täysin päämäärättömältä. Hänen läheisillään onkin tapana sanoa “Potilas J:n tiet ovat tuntemattomat”.

Potilas J kuvittelee voivansa nähdä muiden ajatukset ja hallita maailmaa omien ajatustensa voimalla. Hän on sosiaalisesti hyvin eristäytynyt – häntä ovat nähneet vain harvat ihmiset ja hekin harvoin. Potilas J ei ole koskaan saapunut tapaamiseen lukuisista pyynnöistä huolimatta eikä hän ole vastannut yhteenkään lähetettyyn viestiin.

Potilas J:llä on harha, jonka mukaan tietyn ihmisen surmaamalla hän voi armahtaa surmatyön tekijät, samoin kuin muut samalla alueella asuvat ihmiset. Täysin irrationaalinen kuvitelma jäsentyy potilas J:n maailman näkökulmasta epätoivoiseksi keinoksi ylläpitää hänen haurasta persoonaansa – surmattava ihminen on nimittäin hänen oma poikansa. Potilas J:n entinen naisystävä on avioliitossa ja asuu toisen miehen kanssa. Potilas J on heidän liittoonsa syntyneen lapsen isä.

Suhtautuminen naisiin on sekä kontrolloivaa että alistavaa. Intohimoinen siveysvimma lienee gynefobian (naiskammo) ilmentymä. Tarkoitus on pitää naiset ja miehet erillään toisistaan koska potilas J:lläkään ei ole koskaan ollut puolisoa tai pitkäaikaista naisystävää. Hän pyrkii estämään muiden sukupuoliset suhteet koska kokee itsensä epävarmaksi sellaisessa.

Epävarmuus konkretisoituu potilas J:n muussa elämässä epäjohdonmukaisena ja ehdottomana säännöstönä, joita hänen “valitun kansansa” tulee noudattaa. Hän edellyttää muilta täydellistä sitoutumista itse luomiinsa sääntöihin. Jos potilas J:n kanssa aikoo olla tekemisissä, tulee sen tapahtua täysin hänen tavallaan ja hänen ehdoillaan. Jäykkyys, ehdottomuus ja neuvottelukyvyttömyys ovat tyypillisiä merkkejä epävarmasta, harhaisesta ja jäsentymättömästä maailmankuvasta.

Potilas J ei ole tiettävästi koskaan ilmaissut olevansa onnellinen. Hänen ihmissuhteitaan leimaavat auktoriteettiasema ja pelko – eivät rakkaus, välittäminen tai onnellisuus. Sigmund Freudin mukaan mielenterveys on kyky rakastaa ja tehdä työtä. Potilas J näyttää menettäneen näistä ainakin toisen, ehkä molemmat.

Potilas J:n hauras persoona edellyttää välitöntä huostaanottoa ja ehkä pysyvää hoitoa. Täten siis määrätään potilas J, oikealta nimeltään Jahve tai Jehova (kutsumanimeltään Herra tai Jumala) toimitettavaksi terveydenhuollon piiriin heti tavattaessa. On mahdollista ja todennäköistäkin, että potilas J on menehtynyt, sillä hänestä ei ole olemassa yhtäkään täysin luotettavaa yhteydenottoa.

-Aapo Puskala, 13.1.2004

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
10 tuoreinta kommenttia 72:sta. Näytä kaikki kommentit
Kommentit
#6561

Jos puhutaa “mitä olemme tehneet, jotta ansaitsisimme sen että meitä ei rangaistaisi”, olemme minusta aika kummallisessa maailmassa. Tyypillisestihän rangaistus tulee siitä että tekee rikoksen. Ja miksikä me Raamatun mukaan olemme rikollisia? Perisynti on “periytyvää syntiä”, sukusyntiä. Meitä ei enää tuomitakaan omien, vaan muiden tekemien tekojen vuoksi.

Ja katastrofit “näyttävät varmasti ihmisen paikan”, jos Jumala on todellinen. Ja varmasti moni “juuri ja juuri pelastunut” kääntyy uskoonkin tsunamin vaikutuksesta. Mutta se, joka ajattelee että tämän vuoksi Jumalan on moraalisesti pakko aina välistä iskeä vitsauksella, jotta häneen uskovat pelastuneet voisivat nauttia kiitollisuuden tunteesta, on hieman erikoinen. Samalla perusteella pommi -iskujen tekeminen junaan olisi moraalista toimintaa. Pommimies olisi räjäytellessään vain huomaavainen ja kohtelias, kun vahvisti pelastuneiden uskoa.

Ja siihen, mitä Jenni sanoi uskosta, siitä hypystä. Siihen se Jemppukin ilmeisesti luottaa, kun luottaa siihen että pahasta heijastuu hyvää ja hyvästä pahaa. Hän vain olettaa hyvän Jumalan, joka ei voi siksi olla paha. Tokihan tuolla premissillä voi selitellä, mutta jos tämän jälkeen rupeaa väittämään että Jumala on olemassa ja hän on hyvä, syyllistyy armottomaan kehäpäättelyyn. Jäljelle jää siis pelkkä usko.

Ehkä se on hyväkin, en tiedä. Ehkä skeptinen mieli onkin syntiä, jonka palkka ei ole kuolema (kuten yleensä väärin luullaan), vaan kidutus.

Minusta maallistuminen on johtanut kokonaisuudessaan enemmän hyvään kuin pahaan, ja kristinuskon “hyvistä jutuista” suurin osa on johtunut kirkon maallistumisesta. Kun siis katsotaan kokonaisuutta, huomataan että kristinusko on aika lohtuton ja raaka uskonto. En kykene näkemään moraalisena ihmistä, jonka mielestä esimerkiksi naispapin päästäminen tasa -arvoisessa maassa samoihin töihin kuin miehiä, ei ole moraalinen. Kun nimenomaan ruvetaan katsomaan “kokonaisuutta” – kuten Jemppu itse Islamin kohdalla kehoitti- huomataan että kristityt eivät läpäise seulaa yhtä hyvin kuin Buddhalaiset. He eivät ole valmiita yhtä suuriin uhrauksiin hyvän edestä. Heidän uskonsa on kristityistä “liian kevyttä”, kun sitä homoja vihaavaa ja naispappeja syrjivää “perhearvo -vihaa” ei enää ole. Siispä, kristinuskon ansoista suurin osa johtuu siitä että sen on ollut pakko sopeutua sekularismiin, (Euroopan kulttuuri, mm. valistusaika) eikä sen takia että se olisi hyvä. Kun Islam oli huono ja väärä uskonto siksi että “kokonaisuuden katsominen” tuotti huonoja tuloksia, tulee siis päätellä että jos jokin uskonto on “hyvä ja oikea”, se on buddhalaisuus. Tai sekularismi.

-Neo-Konservatiivi, 24.9.2007

#6562

Kyllä ihminen joutuu vaikeuksiin juuri omien syntiensä tähden, ei jonkun toisen. Perisynti ei tarkoita sitä, että kun pojanpojanpojanpojanpojanpoikasi eli huonoa elämää, sinullakin menee huonosti vaikka olet Jumalalle uskollinen.

Jumala ei viskele katastrofeja mielin määrin siksi että ihmiset Häneen uskoisivat, eikä havittele jotain sairasta ylenpalttista kiitollisuutta vaan sinänsä Jenni sanoi hyvin; ne saavat meidät todellakin huomaamaan pienuutemme.

Skeptinen mieli etsii vastauksia eikä pidä kaikkea itsestäänselvänä. Ei se ole huono asia. Skeptinen mielikin voi löytää niitä vastauksia, jos se skeptismi ei mene ihan sulkeutuneisuudeksi ja “vaikka sanot mitä, ei kuitenkaan” – asenteeksi. Silloinhan kyse ei ole enää skeptismistä vaan jostain ihan muusta.

Tähän naispappeuskysymykseen kun lähtisi, saisi siitä rivin jos toisenkin, mutta se on hyvä esimerkki siitä miten keskitytään puolustamaan jotain vähemmän tärkeää. Mies ja nainen ovat Jumalan silmissä yhtä tärkeitä, vaikka Jumala ei naista papin tehtävään luonutkaan. Onko se epätasa-arvoa jos miehelle ja naiselle on omat tehtävänsä? Eihän miehelläkään tunnu olevan asiaa esim. keittiöön. Ne on ihan käytännön juttuja. Mies ja nainen ovat fysiikaltaan ja mieleltään kuitenkin aika erilaisia, eikö silloin ole pelkästään järkevää että he keskittyvät eri asioihin? Jos mies on pappi, ei se tee hänestä jotenkin parempaa kuin naisesta, joka ei ole pappi. Tiivistettäköön, että tiedän kuitenkin paljon pahempia ja tärkeämpiä asioita kuin sen, jos nainen on pappi.

Minä en ainakaan vihaa homoja. Ei Jumala käskenyt vihaamaan ketään ihmistä. Tässäkin pitäisi miettiä hieman syvemmälle ennen sanoo, että “uskovaiset vihaavat homoja”. Vaikka tietysti sinä haluaisit ajatella niin...?

-Jemppu, 24.9.2007

#6569

Mitähän se perisynti sitten tarkoittaa? Eikö se ole se juttu, joka alkoi siitä kun Aatami ja Eeva söivät hedelmää? Eikö se ole sitä, että jokainen ihminen lasketaan potentiaalisesti pahaksi, joka ei kykene pelastumaan ilman Jeesusta, koska on “perisynnin alainen”? Meidät siis tuomitaan nimenomaan isoisoisoiso....isovanhempiemme tekojen vuoksi.

Ja ainakin esimerkeissäni käyttämäni Westboron baptistikirkko nimenomaan vihaa homoja. Ja Jemppu ohitti koko pointin; Hän selittää miten nainen voi olla yhtä arvokas kuin mies. Ohitti koko “suomi on tasa-arvoinen maa” -kohdan. Ilmeisesti Raamatun nimessä saa siis rikkoa lakia? Minusta tämä osoittaa jo paljon. Eikä siihen tarvitse kommentoida mitään. Paitsi että ainakin minun vaimo suuttuu, jos en hoida omaa osaani kotitöistä. Keittiöön ei siis ole porttikieltoa, vaan päinvastoin, velvoite “mennä ja tehdä”. Enkä minä fiksuna ihmisenä perustele, että “Jumala loi minusta metsästäjän ja sinusta keräilijän” -juttuja. Mutta luulen, että tämä johtuu siitä että Jemppu ei itse asiassa ole nähnyt normaalia sekulaaria ja tasa-arvoista elämää. (Ehkä olemme siis askelta lähempänä vanhoillista kivikausielämää, kuin halausin myöntää.)

PS:

Ja ainakaan minun skeptisyyteni ei ole mitään mahdotonta. Tässäkin ketjussa olen kertonut monta esimerkkiä siitä, millainen käytösnormisto ja maailmankuva osoittaisii minusta moraaliseen Jumala. Olen kertonut millainen todistusaineisto vakuuttaisi minut Jumalan olemassaolosta. Sinä sen sijaan et ole kyennyt kertomaan mitään, jolla oma näkemyksesi kumoutuisi. Minun skeptismini on siis vielä sitä “vastauksia ottavaa”. Jempun taas sellaista, “sano mitä tahansa”. (Jonka todisteena tämän ketjun viestit; Ensin minä en kuulemma ole yrittänyt tarpeeksi, ja sitten kun tilanne valkenee, olinkin yrittänyt liikaa. Lisänä voidaan katsoa myös Jempun oma sana siitä, kuinka keskustelu on turhaa, kun minä en voi häntä käännyttää eikä hän minua. Minun puolestani hän valehteli, antoi väärän todistuksen. Mutta luulen että tuntee itsensä. Minulla on siis selvästi ovet auki, mutta Jemppu, hän ei vaivaudu samaan.)

-Neo-Konservatiivi, 24.9.2007

#6570

Minä olen oikeasti yrittänyt saada empiirisiä todisteita Jumalalle. Mutta törmäsin samantapaisiin ongelmiin, kuin asiaa isommassa mittapuussa tehneet Markus Hirsilä ja kumppanit ( ) joiden juttu sai aika paljon julkisuuttakin. Enemmän olisi minusta saanut olla.

Siinähän nimittäin selvisi se, että asiaa kysyttäessä todisteita on “niin pirusti”, mutta heti kun ne pitäisi todentaa, niin ei tahdo löytyä yhtään. Jokainen on kuullut ja kertonut niitä “ihmekertomuksia” jos jonkinlaisia, mutta ne vaikuttavat keksityiltä – tai sitten valemuistoilta. (Pakotie, kun vaihtoehto on “valehtelu”. Valemuiston omistaja sentään todella uskoo itse tai muiden syöttämään muistoon.) Tai kuten Hirsilän radiokohtaaminen; Julkisesti radiossa ollaan valmiita kuuluttamaan halua ja kykyä keskusteluun. Mutta sitten kun kuulijoita ei enää ole, myönnetään “kiire”, ja että ei voida todisteita antaa. Uskovien massat tietysti kuulevat vain ison metelin radiossa, eivät sitä hiljaista pakenemista. Ajattelevat päinvastoin, että kun Hirsilä ja kumppanit ei tuota kritiikkejä niihin havaintoihin, niiden on oltava “tosi hyviä”, kun “kriitikkokin vaikenee”. (Tosin mielestäni Hirsilän kriittisyys taisi nousta vasta tuossa matkan varrella, että matkaan lähdettiin enemmän “todistusmielessä”, mutta muuttuikin sitten uskon menetyksen toiviotieksi ja kamppailuksi tuulimyllyjä vastaan.)

Eli empiirisiä todisteita Jumalalle ei ole löytynyt niille, jotka sitä ovat etsineet. Josta päästäänkin sujuvasti siihen “Kierkegaardilaiseen uskon hyppyyn”. Tähänhän tässä aiemminkin viitattiin, kun puhuttiin siitä että usko ei ole uskoa, jos se olisi täysin auki selitetty.

Minusta uskon hyppy koostuu seuraavista kohdista:

1:Jos pelastuminen on kiinni siitä että uskoo

2:Jos uskoon tarvitaan “uskon hyppy”, joka ei ainakaan ennen hypyn suorittamista ole empiirinen eikä todennettu.

Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että jos ihminen on skeptinen, eikä hyväksy asioita ilman empiriaa, hänet on tuomittu katvealueeseen. (Johon kyllä henkisyysgeeni ja ohimolohkoja koskevat havaintommekin viittaavat.) Skeptisyys on siis yksiselitteisesti kuolemansynti.

-Neo-Konservatiivi, 24.9.2007

#6571

No jos sinua kiinnostaa niin kovasti mitä perisynti on, niin lue Raamatusta se vielä ja ajattele sitä.

Mitä minä nyt olen ohittanut? Yritin nimenomaan sanoa sitä, että vaika mies ja nainen ovat erilaisia ja heillä on erilaisia taotoja ja kiinnostuksen kohteita, tiedän pahempiakin juttuja kuin että he tekevät samoja asioita. Nykyajan trendihän on, että mieskin tekee kotitöitä, ja minun puolestani saakin tehdä, vaikka mies ei luonnostaan mikään ruuanlaittaja olekkaan. (Toisaalta taas kaikki huippukokit tuntuvat olevan miehiä =oD) Ei Raamatun nimessä tarvitse rikkoa lakia. Ei syrjintää ole se, jos sanon että mies ja nainen ovat erilaisia.

En ole nähnyt normaalia, sekulaaria ja tasa-arvoista elämää? Mitähän nyt silläkin tarkoitat? Niin, sitäkö että enhän minä itse asiassa voi ymmärtää elämästä mitään koska olen uskossa? Usko pois, kaikenlaista olen nähnyt ja kokenut.

Otathan sinä vastauksia kuten minäkin, mutta et niitä tunnu ymmärtävän. (No myönnettäköön, en minäkään ymmärrä ihan kaikkea mitä sinä sanot.) Yritä erottaa “sano mitä sanot, sinä olet väärässä” ja “sano mitä sanot, minulla on omat mielipiteeni asiasta vaikka kunnioitan myös omiasi”.

Missä vaiheessa olen sanonut, ettet ole “yrittänyt” tarpeeksi? On eri asia yrittää jotain väen vängällä kuin olla avoin mahdollisuuksille.

Lähinnä tarkoitin sitä, että on turha odottaa tai olettaa että voi toisen käännyttää. Keskustelu menee turhaksi silloin, kun se ei enää rakenna mitään, siihen ei tule mitään uutta ja pyöritään ympyrää.

Ja sinä voit kommentoida omista ovistasi (joista minäkään en väitä tietäväni), mutta miksi sinä väität tietäväsi minun ovistani? Jos käsität asiat niin tai tunnet asian olevan niin, on kyse nimenomaan käsityksestä, ei tiedosta. Minäkin olen pyrkinyt korostamaan sitä, että en tiedä asiaa vaikka minusta tuntuukin että olet sellainen tai tällainen. Jos tutustuisimme ihan livenä, voisit jo alkaa ehkä jonkin ajan päästä oikeasti tuntemaan minua ja oviani ja minä sinun.

-Jemppu, 24.9.2007

#6575

Olet lukuisaan otteeseen maininnut, miten minun pitäisi olla “avomielisempi”, joka tarkoittaa sitä että en olisi yrittänyt ottaa yhteyttä Jumalaan. = Että olen ateisti vain sen vuoksi että en ole yrittänyt avautua.

Tajusin kyllä sen, että korostit sitä, että mies ja nainen ovat erilaisia. Mutta tuo kyökkiesimerkki ei toiminut. Juuri sen takia, että mies laitetaan sinne, kuten nainen papiksi. Kun puhut siitä kuinka nainen ei sovi papiksi, ja vihjaat siihen että “naisen paikka on keittiössä”, ei asian voi minusta käsittää kuin 1 tavalla. Koska ilman tuota näkökantaa rinnastamisessa ei ole mitään järkeä – vaihtoehtohan sanoisi, että nainen sopii papiksi, kuten mies keittiöön.

Mielipiteeni voi tiivistää seuraavasti; Syrjintää ei ole sanoa, että nainen ja mies ovat erilaisia. Sen sijaan syrjintää on se, että johonkin työhön tai puuhaan valitaan joko mies tai nainen sukupuolen vuoksi. Jos naisia estetään tekemään papin työtä vain sen vuoksi, että hän on nainen, kyse on syrjinnästä. Sama juttu kuin keittiömestariksi ei otettaisi vain sen takia että on mies (vaikka osaisi mitä keittiömestarilta vaaditaan.) Se on vähän kuten armeija ja meidän perhe. Minä tälläinen alipainoinen nörttimies, joka on vielä taipuvainen hukkaamaan asioita, menen armeijaan. Ja puolisoni, joka on lihaksikas karatea ja punttisalia harrastava, jää kotiin. Kyse on minusta syrjinnästä, koska puolisoni olisi sodassa luultavasti hyödyllisempi ilman sotilaskoulutusta, kuin minä sen kanssa.. “Tilastollinen laki, jonka mukaan miehet ovat aggressiivisempia ja vahvempia” johti ainakin meidän perheessä koomiseen tapahtumaan. Sukupuolen kautta ei tule karsia ammateista (tai armeijasta) vaan taitojen ja ominaisuuksien. (Jos vammaista ei oteta raksalle, sen tulee johtua siitä, että hänen motoriset + muut fyysiset&henkiset kykynsä eivät riitä kyseiseen tehtävään.) Mikään elimellinen syy ei käsittääkseni estä naista suorittamasta papin töitä. (Siihen ei liity Pyhää Pippelinnäyttämistä. Lisäksi ongelmia tulee, kun interseksuaalisuus tulee kuvioihin. Jos pappi voi olla vain mies, tuleeko kaikkien pappien kromosomit seuloa? Ulkoisesti mieheltä tai naiselta näyttävä kun voi olla kromosomeiltaan kumpi vain..)

Ja siksi naispapin homma on eri asia kuin väite “nainen ja mies ovat erilaisia”. Mikä biologinen ero estää naisen olemasta pappi? Ainiin, se oli se Raamatun syrjivä dogma, joka ei ole syrjivä, koska oletamme Jumalan kaikkihyväksi..

PS:

Keskustelumme kehämäisyys voi johtua siitä, että joudun jatkuvasti viittaamaan samoihin yksityiskohtiin.

Ei minulla ole kovin montaa perusjuttua;

(Jumalan olemassaolo näkyisi tilastollisesti havaittavana placebovääristyksenä/selkeän tieteellisesti dokumentoiduilla ihmeparanemisilla, jotka johtuvat tarkasti tietyltä Jumalalta tehtyihin rukouksiin + Jumala voitaisiin todentaa havaitsemalla Jumala itse persoonana.

&

Moraalisesti oikeudenmukaisesti toimiva taho, olipa tämä sitten valtio, diktaattori, yksilö tai henkinen entiteetti ei salli kidutusrangaistuksia missään olosuhteissa, eikä pidä niitä “pakkoansioina” + ei tuomitse kuin tekojensa mukaan + on ilmoitusvelvollinen alaisille siitä mitä utiliteettista tai muunlaista etua tavoitellaan, kun tehdään jotain uhrauksia, jotta alaiset tietäisivät että kyseessä ei ole moraaliton toiminta vaan voisivat varmistua tekevänsä eettisesti vahvalla pohjalla olevaa toimintaa. + Rakastavan vapauden ja heitteellejätön välissä on ero. + Jos tuomio on liian julma, on tuomitsija syyllinen riippumatta siitä, onko tuomittu syyllinen. + Ihmisen kyky tehdä jotain asiaa riippuu siitä miten hänellä on taitoja ja potentiaalia sen suorittamiseen. Biologinen ero tai vamma toimii vain, jos se vaikuttaa tähän kykyyn. + Mielipiteestä sakko, vankeus tai kidutustuomion antaminen on rikos.)

Noihin liittyen voi tietysti rakentaa sen, että Jumalan voi osoittaa moraaliseksi sillä että hän ei oikeasti kiduta ketään (edes Saatanaa), eikä tee muita listattuja asioita. (Tai sitten osoittamalla vaikka käytäntöön vedoten ja tarinoiden, että nuo kohdat ovatkin oikeasti moraalittomia.)

Ja olen kysynyt (montakin kertaa, ilman vastausta) mitkä ovat sinun vastaavat. Eli kuinka Jumala voitaisiin tuomita olemattomaksi sinun kriteereillä, ja kuinka Jumala voitaiisin sinusta tuomita moraalittomaksi..

-Neo-Konservatiivi, 24.9.2007

#6764

Kommenttina tuohon katastrofien merkitykseen:

ukkini kuoli syöpään ollessani vähän yli 7 vuotias. Siihen asti en ollut uskontoa sen kummemmin ajatellut ja olin kai jotenkin vain hyväksynyt että kai se jumala siellä on. Tuon tapauksen jälkeen (joka minulle oli henkilökohtaisesti katastrofi) aloin pohtia että miksi jumala halusi että ukkini kuolee. Joku varmaan sanoisi tähän että ei ihminen ymmärrä jumalan tarkoituksia... niinpä niin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että minun on helpompi ajatella että ukkini kuoli koska hänelle nyt sattui tulemaan syöpä, kuin että taivaassa joku setä päätti että nyt hänen on aika lähteä. Ajatus vain vahvistui kun vanhenin ja aloin miettiä sotia ja luonnonkatastrofeja. Minun on todellakin helpompi ajetella että ihminen on vain eläin, joka sotii reviiristään (milloin milläkin syyllä) ja että maailmassa moni asia on sattumasta kiinni.

Vielä ihan mielenkiinnosta, miksi uskovien on helpompi luottaa siihen että on jumala joka loi kaiken (ja on vain olemassa) kuin siihen että on maailmankaikkeus joka on vain olemassa (ihan ilman luomisia)?

-tyytyväinen ateistina, 9.10.2007

#13267

Tällaiset uskontoparodiat ovat minusta väsyttäviä – johtuu tietysti siitä, että minun maailmankuvani Jumalalla on hyvin vähän tekemistä juutalaisuuden/kristinuskon jumalakuvan kanssa (he ovat ottaneet käyttöön saman suomenkielisen sanan kuin mitä minä käytän).

Minulla ei siis ole myöskään mitään tarvetta kapinoida kristinuskon käsityksiä vastaan ja minulle on enimmäkseen aivan sama, sallivatko kristityt naispappeutta tai -piispuutta. Totta kai olisi kiva, jos uskonnoissakin ymmärrettäisiin sukupuolten välinen tasa-arvo ja tässä tapauksessa se, että miehet eivät ole yhtään sen parempia puhumaan Jumalasta kuin naiset, mutta nehän nyt ovat uskontoja ja perustuvat juuri tuollaisille käsityksille (juutalaisten jumala oli parempi (no, se Oikea) kuin kenenkään muun jumala, mies on parempi kuin nainen jne.).

Se, millaisen kuvan kristinusko antaa Jumalasta, on vain kristinuskon kuva Jumalasta eikä kerro mitään siitä, onko Jumala olemassa vai ei.

-monisti, 31.1.2010

#14203

Puuttumatta siihen, että “kymppi miinuksen” tekstisi rakentaa Jumalasta olkinuken toisensa perään, niin onhan se selvää, että jos ihminen käyttäytyy samojen lainalaisuuksien ja periaatteiden mukaan kuin Luojansa, niin hoitoahan sellainen tarvitsee. Toki sama toimii toisinpäin. Jos Raamatun Jumala toimisi kaikessa samoin kuin ihmiset, katsoisit ihmisten keksineen hänet kaltaisekseen. You can't have it both ways.

-Johan oli, 30.4.2012

#14206

Tajuukaa jo, koko jumalkäsite on ihmismielen tuotosta. Samoin kuin vaikka Akku Ankka. jumalauta teidän kanssa!

-Joshua samola, 3.5.2012

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Uskonto tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: