Lisää kirjoituksia aiheesta Tiede tai muista aiheista.
Tiivistelmä: “Käytämme aivoistamme vain 10%” on täyttä puppaa. 2 111 lukijaa, joista 80 eli 4% on antanut arvosanan (9).
Käytämme aivoistamme 100%
Yllättävän suosittu uskomus on, että käyttäisimme aivokapasiteetistamme vain 10%. En ole varma, mistä tämä uskomus on saanut alkunsa, mutta perää siinä ei ole – paitsi korkeintaan niiden ihmisten osalta, jotka tätä myyttia toistavat tai siihen jaksavat uskoa. Yksi hyvä keino vastata tällaiseen väitteeseen on kysyä “Ai? No mitä osaa aivoistasi et käytä?”
Minkälaisia perusteita on sille, että käyttäisimme aivoistamme vain 10%? En keksi oikeastaan yhtäkään, enkä näitä perusteluja ole kuulunut edes pyydettäessä – mikä ei toisaalta ole ihme, sillä päteviä perusteluja ei yksinkertaisesti ole.
Vahva argumentti 10% väitettä vastaan tulee siitä yksinkertaisesta kysymyksestä, että minkä ihmeen vuoksi luonto – tai jumala, jos luomiseen haluaa välttämättä uskoa – olisi kehittänyt näinkin ihmeellisen, monipuolisen ja itse asiassa hämmästyttävän työkalun ja elimen kuin aivot, ja sitten jättää siitä 90% käyttämättä? Eihän siinä olisi mitään järkeä, vähän sama kuin että rakentaisi tehtaan, voimalaitoisen, kirjaston tai koulun, ja sitten pitäisi niitä tyhjillään – etenkin kun kilpailu olisi koko ajan kiivasta, kuten se luonnossa on.
On totta, että kun aivojen aktiivisuutta kartoitetaan (PET tai fMRI), ei koskaan saada kuvaa, jossa aivojen jokainen osa toimisi täydellä teholla. Eikä toisaalta tulisikaan saada – sellainen kuva vastaisi suunnilleen sitä, että ihmisen lihakset alkaisivat krampata ja supistella kaikki yhtä aikaa täysin hallitsemattomasti. Se ei olisi seisomista tai toimimista, se olisi lähinnä epileptinen kohtaus, niin aivojen kuin lihastenkin kannalta. Toki käytämme eri osiamme aivoistamme eri tehtävissä ja eri aikoina, mutta emme kaikkia yhtä aikaa, eikä pitäisikään.
Jos ihminen saa vamman aivoihinsa, on sillä käytännössä aina dramaattisia seurauksia. Kuvittele, että ihminen saisi luodin päähänsä ja neurologi tai aivokirurgi kommentoisi: “Ei mitään hätää, onneksi luoti tuhosi osia siitä 90%:sta, jota ei kuitenkaan koskaan käytetä.” Aivojen hämmästyttävän mukautumiskyvyn seurauksena ihminen toki kykenee kompensoimaan yleensä suuren osan vammastaan, mutta aivan alkuperäistä toimintakykyä ei silti saavuteta.
On toki muistettava, että tietysti oppiminen on aina edelleen mahdollista, mutta se ei tarkoita, ettemmekö olisi aikaisemminkin käyttäneet aivojemme kapasiteettia. Tietokoneeseemme asennettu uusi käyttöjärjestelmä voi tehdä paljonkin eri asioita kuin vanha, mutta prosessorin suorituskyky pysyy tietysti samana. Tietokonevertaus ontuu kyllä siinä mielessä, että normaalin kotitietokoneen prosessori on pahalla vajaakäytöllä melkein koko ajan – mutta aivoissa ei toisaalta olekaan mitään “mikroprosessoria”.
-Aapo Puskala, 2.9.2004
| 4 | |
| 5 | |
| 6 | |
| 7 | |
| 8 | |
| 9 | |
| 10 |
Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.
Lisää kirjoituksia aiheesta Tiede tai muista aiheista.
Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista:
- Syntymävuotesi
- Millä ansioilla Barack Obama sai rauhan nobelin?
- Musiikkikauppa kangertelee verkossa
- Et tainnut voittaa lotossa.
- Minä
- Arvosta itseäsi
- Epäluulo
- Pakolaisena Suomessa
- Kouluruoasta saa valittaa
- Itsekästä pakkohyväntekeväisyyttä
- Lisää kirjoituksia