Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Vapauden kaiho

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


9 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 21/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Vapaus tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Vapaus on pelottavaa, mutta vapauden puute vielä paljon pelottavampaa. Velvollisuus on vapauden puutetta eikä kuulu rakkauteen. 4 463 lukijaa, joista 221 eli 5% on antanut arvosanan ().

Vapauden kaiho

On opettavaista ja hyödyllistä törmätä näkökantoihin ja arvoihin, jotka ovat erilaisia, ristiriitaisia tai peräti vastakkaisia omiinsa nähden. Tuorein tällainen tapaus koski vapautta.

En oikeastaan osannut ajatella avioliittoa muuten kuin vapauden näkökulmasta. Rohkenen olettaa, että lukijatkin pitävät omaan vapaaseen tahtoon perustuvaa parisuhdetta ainoana – tai ainakin tärkeänä – keinona onnelliseen liittoon, vaikka joissakin kulttuureissa eivät ihmiset, etenkään naiset, saa nauttia tästäkään vapaudesta.

Varsinainen näkemysero koski “aviollisia velvollisuuksia” – enkä puhu seksistä. Minun mielestäni avioliiton sisälläkin kumppaneilla on itsensä suhteen täydellinen vapaus – toinen voi niin halutessaan mennä vaikka oluelle sen sijaan että viettäisi koti-illan, tai mennä shoppailemaan sen sijaan että lähtisi kumppaninsa kanssa elokuviin. Tietysti toisella on siitä täysi oikeus (täysi vapaus) loukkaantua ja vaikka ajan mittaan purkaa koko liitto, jos tilanne sellaiseksi ajautuu.

Minkäänlaista velvollisuutta ei kummallakaan ole toisensa suhteen – lukuunottamatta “velvollisuutta” sallia toiselle vapaus. Tätä on useimpien vaikea hyväksyä, joten perustelut ovat paikoillaan. Velvollisuus ei ole lähtöisin sisältä, yksilöstä itsestään. Se syntyy joko lainsäädännöstä, kulttuurista, “yleisestä moraalista” jne. Velvollisuus on ulkoa ohjattua, omatunto sisältä. Omatunto on vapaan ihmisen “velvollisuus”. Kumpi olikaan oleellisempaa onnellisen parisuhteen kannalta – ulkoa vai sisältä ohjautuvuus, asioiden tekeminen omantunnon vai velvollisuuden vuoksi? Kuinka voi samaan aikaan kannattaa parisuhteen solmimisen vapautta ja sitten perustella sitä velvollisuudella?

Haluan korostaa, että vaikka ei olisi velvollisuutta jäädä puolisonsa luokse, sen voi silti tehdä, ja itse asiassa sen tekee mielellään ja pyyteettömästi, jos toisesta välittää ja toista rakastaa. Mutta ei velvollisuudesta, vaan koska välittää toisesta niin että haluaa tälle hyvää ja on halukas sen tekemään – puhumattakaan siitä, että oman rakkaan kanssa on paljon mukavampaa kuin savuisessa kuppilassa. Tietysti pohjimmiltaan yksilöllä on vapaus päättää noudattaako hän “velvollisuutta” vai ei, ja tämä itse asiassa kumoaa koko velvollisuuden olemassaolon.

Vapaus on vaikea asia. Periaattessa sitä kannatetaan, mutta heti kun on pienikin riski minkäänlaisesta menetyksestä, ollaan vapaudesta valmiita tinkimään – etenkin muiden ihmisten vapauksista. Yksilönvapaus muuttuu velvollisuudeksi, vapaa kauppa tulleiksi ja tariffeiksi, kuluttajan vapaus veronkorotuksin ohjatuksi “suotavaksi kulutukseksi”, äänestysvapaus ei-toivottujen ehdokkaiden ideologioiden kieltämiseksi, yrittämisen vapaus tukiaistenmaksuvelvollisuudeksi. Oppimisen vapaus kontrolloiduksi opetussuunnitelmaksi, asumisen vapaus aluepoliittiseksi verohelvetiksi, työn vapaus ammattiyhdistysten ajamaksi yleissitovien työsuhdesopimusten viidakoksi, asiakaspalvelun vapaus säännöstöksi siitä, milloin omaa kauppaa saa pitää auki.

Turvallisuus, tai turvallisuuden tunne, on ristiriidassa vapauden kanssa – ainakin muiden ihmisten vapauden kanssa. Mutta kuinka moni “velvollisuudenkannattajakaan” todellisuudessa haluaisi parisuhteensa jatkuvan turvallisuudentunteensa tukemiseksi, vaikka kumppani olisi suhteessa kuinka onneton? Tuollainen toisen sitominen ei ole rakkautta, se on pohjattoman itsekästä takertumista.

Vapaus on rakkautta, ja rakkaus vapautta. Edes omalle rakkaalleen ei ole velvollisuuksia, vaan ne ovat vapaaehtoisia, omasta itsestä lähtöisin olevia hyväntahdon ja välittämisen eleitä. Rakkautta on se, että vaikka on todellinen vaihtoehto tehdä toisin, valitsee silti sen, joka on rakkaalleen paras. Velvollisuudessa ei ole todellisia vaihtoehtoja. Kuinka voi edes tietää, että siinä on välittämistä mukana, jos toinen tekee tekonsa “velvollisuudentunnosta”?

Joskus sitoutuminen sekoitetaan velvollisuuteen. Velvollisuuteen perustuva sitoutuminen ei ole todellista sitoutumista, se on sitomista. Jos velvollisuus poistuu (kulttuurin, lainsäädännön tms muutoksen vuoksi), lakkaa myös velvollisuuteen suhteensa perustaneen liitto. Vapaaehtoisuteen perustanut pysyy niin kauan kuin aidosti toisesta välittää, toisen kanssa haluaa olla ja itse kokee onnea toisen onnen vuoksi. Eli juuri niin pitkän kuin “pitäisi”. Sitominen ei ole sitoutumista.

Parisuhteen vapautta ei tule sotkea vapaisiin suhteisiin. Yksilöllä on tietysti vapaus tehdä mitä haluaa, mutta hänellä on myös toimistaan vastuu. Velvollisuudessa “vastuu” on yhteiskunnalle tai “yleiselle moraalille”, vapaudessa vastuu on itselleen. Jos tietää tekojensa satuttavan ihmistä josta välittää, jättää ne mitä todennäköisimmin tekemättä.

Tätä vapauskeskustelua ei muuten käyty minun ja vaimoni välillä. Meidän liittomme on molemmille vapaaehtoinen. Ainoa “velvollisuus” on velvollisuus päättää itse omista asioistaan, tehdä kuten oikeaksi näkee – ja sallia toiselle samat vapaudet.

Tästä kirjoituksesta saa aivan vapaasti olla eri mieltä. Itse asiassa epäilen, että suurin osa on todellisuudessa “velvollisuudenkannattajia”, ja olkaa sitä aivan vapaasti. Vapaus on vaikea asia.

“If you love something, set it free. If it comes back, it's yours, if it doesn't, it never was.” -Mark Twain

-Aapo Puskala, 9.9.2004

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
10 tuoreinta kommenttia 17:sta. Näytä kaikki kommentit
Kommentit
#2225

lapset vaikeuttavat tilannetta aikalailla. Tuovat mukanaan velvollisuuden, ne perkeleet =)

“If you love something, set it free. If it comes back, it's yours, if it doesn't, it`s still yours and you better find it.”

-teppo, 28.7.2005

#2324

Kolibrille: Muista Mark Twainin letkautus: “If you love something, set it free. If it comes back, it's yours, if it doesn't, it never was.”

Tässä tietysti käytännön ongelmana vaan taitaa olla se, että koska tilastollisesti n. 50% avo/avioliitossa elävistä pareista pettää, niin hankala siinä on ajatella, että, no, kunhan se tulee takas niin kaikkihan on ok.

-Terde, 19.8.2005

#2459

Ihan kiva teksti, mutta itsestäänselvyys.

--h, 22.10.2005

#3689

Yhdyn Tepon mielipiteeseen eli vanhasta pierusta tuntuu, että kaikki muut kirjoittajat ovat lapsettomia. Lapsille kun on noustava lauantaiaamuna tekemään aamiaista klo 07:00 vaikkei sitä omasta vapaasta tahdostaan millään haluaisi. Kumpi nousee?

-Vanha pieru, 29.10.2006

#4155

On mahdollista valita jättää aamianen lapsille tekemättä. Sitä ei ole pakko tehdä, vaan sen tekeminen on valinta. Tästä valinnasta syntyy vastuuta, joka on eri asia kuin velvollisuus.

Olemme kaikki vastuussa päätöksistämme. Tämä vastuu on meidän, koska päätökset olivat meidän tekemiämme. Vastuu on seuraus vapaudesta.

Velvollisuus tarkoittaa jonkun muun antamaa vastuuta. Velvollisuus syntyy yleensä painostuksesta. Tällainen vastuu velvoittaa ainoastaan, jos itse päättää olla vastuussa ko. asiasta.

-Teemu, 16.1.2007

#4704

Erittäin hyvä (95-99p). Kirjoitus on loogisesti jäsennelty ja sisältää sopivassa suhteessa abstraktia kuvausta ja havainnollistamista. Kieliasu on lähes virheetöntä ja ilmaisu sujuvaa, joskin tekstissä voisi kokeilla rohkeammin retoriikan keinoja.

-YTL, 23.2.2007

#4713

Että mä en kestä sitä, kun sanotaan joku mielipide ja siihen kommentoidaan että “nuo on varmaan lapsettomia”. :) Kyllä “lapselliset”kin voivat valintoja tehdä ja olla vapaita. Plus että useimmissa tapauksissa kuitenkin se vanhemmuuskin on valinta, nykymaailmassa ei ne haikarat väkisin lapsia kenenkään ikkunalaudoille kiikuta. Ja kuten Aapo jo sanoi, vapauteen liittyy aina myös vastuu.

Kuten Pelle jo aikoinaan lauloi, Vapaus on suuri vankila. :)

-Minna R., 23.2.2007

#4715

Kiitos YTL tästä ja muistakin kommenteista! Poikkeuksellisen hyvin kirjoitetu, ja poikkeuksellisen antoisaa palautetta muutenkin (saan paljon irti siitä).

Toivoisin, että “arvostelisit” myös tän, Potilas J,

-Aapo, 23.2.2007

#5433

Joo joo joo, mutta eikö tuo kaikki ole aivan selvää pässinlihaa? Pitäisi kai olla. Eli missä pointti? :DD

nimim. lapsellinen, vapaa, ollut aina ja tulee olemaan oli suhteessa/ avioliitossa tai ei

-pepper, 4.5.2007

#9291

“Velvollisuus” tulee aina osin ihmisen sisältä – jos ei ole kerta kaikkiaan muuta vaihtoehtoa kuin toimia tietyllä tavalla, kyse ei enää ole velvollisuudesta. Toisin sanottuna etiikka edellyttää oletuksen vapaasta tahdosta. Jos velvollisuuden käsitettä halutaan käyttää, on mielestäni sangen vaikea rajanvetokysymys erottaa velvollisuuksien ala parisuhteista.

-Miero, 28.7.2008

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Vapaus tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: