Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Siviilipalvelus

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


5 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 11/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Kirjoitukseni Helsingin Sanomien yleisönosastoon vastineena erääseen siviilipalvelusta koskeneeseen artikkeliin. Kirjoitustani ei koskaan julkaistu. 4 876 lukijaa, joista 204 eli 4% on antanut arvosanan (8+).

Siviilipalvelus

Keijo Himasen kirjoitus Merkintöjä-palstalla (HS 4.2.1994) osoittaa valitettavan selkeästi Helsingin Sanomien ihannoivan asenteen armeijaa kohtaan; sama asenne on Hämeen Sanomilla ollut kautta aikojen, vieläpä paljon voimakkaampana.

Himanen kyseenalaistaa siviilipalvelusmiesten vakaumuksen aitouden perustellen sitä palvelukseenhakeutuneiden lukumäärän voimakkaalla kasvulla. Aseellisesta palveluksesta kieltäytyneiden lukumäärä on kasvanut muutamasta sadasta pariin tuhanteen parissa vuodessa. Hän mainitsee mm. että Jehovan todistajien, aseettomasti palvelleiden ja uskonnollisista syistä palveluksesta kieltäytyneiden määrä oli niin pieni, että se oli helppoa hyväksyä uskottavana. Kuinka ryhmän koko voi vaikuttaa vakaumuksen aitouteen? Ja Himanen ilmeisesti hyväksyy myös sen, ettei Jehovan todistajien tarvitse suorittaa minkäänlaista palvelusta sen takia, että kuuluvat tiettyyn kirkkoon; siihen kuuluminen siis takaa aidon vakaumuksen? Varsinkin, jos kirkko on tarpeeksi pieni, on vakaumuskin aito?

Himanen edellyttää siviilipalvelusmiehiltä vankkaa vakaumusta, koska he eivät tahdo oppia tappamaan, sen sijaan armeijan käyneiltä hän ei edellytä minkäänlaista vakaumusta – eikö se, että on valmis tappamaan toisen ihmisen sen takia, että tämä sattui syntymään toisella puolella rajaa edellytä hyvin vankkaa vakaumusta? Ja käyttäen Himasen omaa perustetta; koska armeijan käy niin suuri osa ihmisistä, ei heidän vakaumuksensakaan voi olla aito (vrt. Himasen kommentti siviilipalvelusmiesten määrän lisääntymisestä, koska niin suuri määrä valitsee sen, ei vakaumus voi olla aito).

Siviilipalveluksen suosion kasvu ei siis johdukaan siitä, että sivarit haluaisivat päästä helpommalla, vaan siitä, että heiltä puuttuu aseellisen puolustuksen vakaumus ja koska armeija ei ole nyt yhtä houkutteleva vaihtoehto kuin aikaisemmin, eivät he käy armeijaa; maanpuolustusvakaumus – jota kukaan ei koskaan kysele – unohtuu jonnekin. Eli tekemällä armeija houkuttelevammaksi tehdään täsmälleen sama asia mistä Himanen nyt syyttää muita, sen tekemisen liian houkuttelevaksi, että vakaumus unohtuu.

Olisi itse asiassa hyvä, jos armeijaa vaikeutettaisiin lisää: Himanenkin ehkä huomaisi, että armeijan käyvistä vain murto-osalla on edes jonkinlainen vakaumus mahdollisesti “puolustaa” maataan asein, tuskin kukaan heistä tekisi yhtään mitään ellei olisi pakko. Koko “puolustuksemme” on siis joukko sotaa leikkivien pikkupoikien hallussa, joita johtaa flirttaileva mummo.

Kirjoituksessaan Himanen viittaa siihen, että aikaisemmin, kun lautakunta tutki vakaumusta, oli sivareita huomattavasti vähemmän. Siirtyminen takaisin lautakuntamenettelyyn olisi huima harppaus taaksepäin – lautakunnanhan on hyvin helppo säädellä sivareitten määrää, toimia ikään kuin sivarihanana: jos jäsenet katsovat, että 300 sivaria riittää tälle vuodelle, päättää lautakunta, ettei loppujen vakaumus enää olekaan aito. Näin saadaan sivareitten määrä pysymään suunnilleen vakiona ja saaman sen vaikutelman – väärän vaikutelman – että vain 1% asevelvollisista ei usko aseelliseen maanpuolustukseen.

Himanen kritisoi myös siviilipalvelusmisten ruokarahaa. Ehkä Himanen itse voisi elää syömättä; jos esimerkiksi minä kävisin syömässä lähimmässä mahdollisessa ruokalassa – joka sekin on valtion varoin ylläpidetty – kolmen kilometrin päässä (paikassa, minne ei tule koskaan julkisia kulkuvälineitä), ja söisin siellä kolme ateria päivässä, maksaisi sen 50 mk; 3 markkaa jäisi ylikin! Näin saisin siis vain samat ateriat, mitä armeijassa jaetaan. Lisäksi Himanen valittelee varusmiesten päivärahan pienuutta, ilmeisesti tarkoituksella unohtaen, että siviilipalveluksen päiväraha on täsmälleen samansuuruinen.

Kirjoituksessa erheellisesti väitetään, että siviilipalvelusmies voisi valita palveluspaikan kotinsa läheltä. Hän voi yrittää löytää paikan kotinsa läheltä ja kenties löytääkin, mutta mikäli paikat ovat jo täynnä, määrätään hänet muualle – kuten esimerkiksi minulle kävi. Tästä on vapaa valinta kaukana. Sitäpaitsi on edullista suorittaa siviilipalvelus kotipaikan lähellä, myös palveluspaikan kannalta, sillä tällöinhän heidän ei tarvitse maksaa majoitusta eikä valtion tarvitse maksaa lomamatkoja. Himanen ja monet muut unohtavat, että usein se, mikä on siviilipalvelusmiehelle hyväksi on myös koko järjestelmälle hyväksi, mutta he ovat silti valmiita vastustamaan sitä, koska heidän mukaansa se helpottaa liiaksi siviilipalvelusta. Tämä pätee niin kotona asumiseen, palveluspaikkojen saamaan puoli-ilmaiseen työvoimaan kuin ruokarahaankin: minunkin palveluspaikan on huomattavasti helpompaa järjestää ruokaraha ruokailun sijasta. Minunkin puoleltani se on helpompi; ei tarvitse kävellä kolmea kilmetriä kolmea kertaa päivässä syömään. Koska tästä järjestelystä ei ole kenellekään haittaa, en voi ymmärtää, miksi Himanen vastustaa sitäkin.

Himanen kirjoittaa: “Siviilipalvelus on lakiuudistuksen jälkeenkin selvästi varusmiespalvelusta pidempi. Silti se ei ole estänyt siviilipalvelusmiesten määrän kasvua.” Ilmeisesti Himanen mielestä tämä tarkoittaa, että siviilipalvelus on niin helppo, että pidemmän palvelusjankin kestää. Minun mielestäni tämä osoittaa selvästi vakaumuksen puolesta. Himanen näkee ilmeisesti kaiken maastonväristen aurinkolasiensa läpi.

Sivulla A5 olevassa taulukossa mainitaan varusmiesten palvelusajakso 24 h/vrk. Tämä on täysin idioottimainen väite: lasketaanko varusmiesten nukkuminen, iltavapaa, ruokailu ys. kaikki palvelukseksi? Kyllä minäkin mielelläni palvelisin puolet lyhyemmän ajan niin, etten saisi poistua palvelustaikastani yöllä nukkuessani!

-Aapo Puskala, 5.2.1994

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
10 tuoreinta kommenttia 20:sta. Näytä kaikki kommentit
Kommentit
#2660

Katkeruutta tuntuu olevan ilmassa kyllä Andurilin suunnalla. Kenties saippua putosi kerran liikaa? Vastaavaa lapsellista uhoa kuulee niin valitettavan monen MIEHEN (“jonka armeija pojasta tekee...”) osalta.

Sivarin työ voi olla helpompaa mutta myös _raskaampaa_ kuin keskiverto päivä armeijassa riippuen täysin työ(palvelus)paikasta. Asioista voi todella ottaa selvää ennen täysin perustelemattomia väitteitä. :)

-M, 12.1.2006

#2696

Nimenomaan armeijan vapaa-ajan epävarmuus oli yksi niistä häiritsevistä tekijöistä. Jos tyttöystävä tulee matkan päästä sotilaskotiin tapaamiselle, ja komppanian päällikkö varttia aikaisemmin sanoo, että tänään ei sotkuun mennäkään, niin sitten ei mennä.

Suuri osa palvelusajasta vietettiin myös metsässä ja jos vapaa-aikaa päivässä pari tuntia ennen nukkumaanmenoa oli, sen mielekkyys märässä teltassa oli kovin kyseenalaista. Lisäksi öisin piti valvoa kipinässä ja vartiossa.

Itse koin armeijan houkuttelevampana kokemuksena, mutta en pode minkäänlaista maanpuolustusvimmaa. Toisen osapuolen leimaaminen suihkusaippuahomoiksi (Inttihomo? Sivarihomo? Kaikkiko tässä ollaan homoja?), reppanoiksi, fasisteiksi tai sotahulluiksi on mielestäni lähinnä säälittävää. Omasta mielestäni kenenkään ei tarvitse puolustella sitä onko hänen tappamisen vastainen aatteensa tarpeeksi vahvaa tai aika sairaalla pohjalla ollaan menossa.

-Inttihomo, 21.1.2006

#2697

Siviilipalvelusta verrattaessa tunnutaan unohtavan, että kaikki eivät pääse intissä kuudella kuukaudella. Todellisuudessa jakauma on likimäärin 50% 6kk, 25% 9kk ja 25% 12kk. Keskimääräinen palvelusaika on siis 8,25 kuukautta. Omaan palvelusaikaansa voi jossain määrin vaikuttaa, mutta oli halukkaita tai ei, osa palvelee pitempään kuin muut.

Varusmiespalveluksen käyneet tietävät, että “kiinni” ollaan suunnilleen joka kolmas viikonloppu. Palveluspaikasta riippuen useammin tai harvemmin. Viikonloppukiinniolot johtuvat pääosin virka-avusta, pitkistä leireistä jne, jolloin varsinaista vapaa-aikaa ei liioimmin ole.

Leirejä yleensäkin on noin kolmasosa palveluspäivistä eli keskimäärin n. 80. Kuten keskustelussa on aiemminkin todettu, leireillä palvelusta on koko vuorokausi, vaikka parhaassa tapauksessa kahden viikon leirillä saisikin vartin vapaa-aikaa peseytymistä varten. Tämä tekee siis n. 1900 työtuntia.

Normaali palvelusviikko (jolloin pääsee viikonlopuksi lomille) alkaa sunnuntaina 00:00 ja päättyy perjantaina 18.00. Tällä välillä on vapaa aikaa ehkä kahtena tai kolmena iltana klo 18:00-21:00. Palvelusta kertyy siis ainakin 105 tuntia. Sen sijaan kiinnioloviikonloppuna vapaa-aikaa ei välttämättä ole lainkaan, jolloin viikon pituus voi olla reilut 155 tuntia. Siviilipalveluksen käyneen kannalta vapaa-aikaa voi olla nukkuminenkin, mutta varusmies ei juurikaan voi valita nukkumaanmenopaikkaansa tai -aikaansa jne.

8,25 kuukautta on 248 päivää eli 35 ja risat viikkoina. Näistä viikoista 11 on 7-päiväisiä, loput 24 5-päiviäisiä.

Laskelmassa pyritään huomioon leiriaamut, joiden voidaan arvioida jakautuvan tasaisesti pitemmille ja lyhyemmille palvelusviikoille: 24 “lyhyttä” viikkoa (165 vrk) * 105 tuntia = 2520 tuntia, kuitenkin leiriaamujen kera (54 aamua) 1695 tuntia palvelusta kasarmeilla ja 54 päivää metsässä * 24 tuntia = 1296 tuntia palvelusta leireillä. Lyhyemmät palvelusviikot tekevät siis yhteensä n. 2990 tuntia palvelusta. Pidemmät palvelusviikot ( 11 viikkoa * 155 tuntia = 1705 tuntia) laskettuna samaan tapaan leiriaamuilla (27) tekee palvelusta kasarmeilla 1150 tuntia ja metsässä 648 tuntia eli yhteensä n. 1800 tuntia.

Keskimääräinen varusmiespalvelus on siis kestoltaan 8,25 kuukautta ja 4790 työtuntia. Keskimääräinen siviilipalvelus on tietojeni mukaan kestoltaan 13 kuukautta (395 vrk) eli 282 työpäivää, joista palvelusta on 8 tuntia. Yhteensä siviilipalvelus kestää siis 2257 eli pyöreästi 2300 työtuntia. Vaikka varusmiespalvelus kestäisikin laskelmaa (8,25 kk) vähemmän (6 kk) olisi palvelustunteja silloinkin (4790/8,25*6=3484) enemmän.

Laskelmani ei varmastikaan ole täysin virheetön, mutta antanee jotain suuntaa. En myöskään halua alkaa väitellä rasittavuudesta esim. siitä pitävätkö siviilipalveluksen tuntimäärät kaikkine kahvitaukoineen jne paikkansa. Tai onko varusmiehillä todellisuudessa vapaa-aikaa niinkään paljoa, sillä kaikenlaiset tervehtimis- ym. säännöt pätevät koko palvelusajan. Tai nauttivatko varusmiehet samanlaista oikeusturvaa palvelusaikanaan. On myöskin turhaa väitellä siitä onko palvelusta seistä muodossa, kun ei varsinaisesti tehdä mitään. Niin kauan kuin ollaan jonkun käskynvallan alaisena, ollaan toki palveluksessa.

Tahtoisin lopettaa tämän vänkäämisen sanomalla, että koko asevelvollisuuslaki on Suomen perustuslain vastainen asettaessaan kansalaiset sukupuolen jne. perusteella eri asemaan. Sen sijaan siviilipalveluksen valitsevat eivät nähdäkseni ole varusmiehiin nähden huonommassa asemassa.

Aapon kysymykseen “Mutta jos sivarissa on niin mukavaa ja lokoisaa niin mikset mennyt sinne itsekin?” tahtoisin omasta puolestani vastata siten, että varusmiespalvelusta ei ole tarkoitettu valittavaksi sillä mielellä että se on niin mukavaa. Kyse on siitä, että se on pakollista ja mahdollisesti myös tarpeellista. Tämän velvollisuudentunnon takia sinne usein mennään. Muita valintoja voi tehdä muistakin syistä.

-Antti, 22.1.2006

#2865

Siis siviilipalveluksen aikanahan voi mahdollisesti halutessaan tehdä töitä tai opiskella. Näin ollen siviilipalvelus ei rajoita normaalia elämää läheskään niin paljoa kuin “perinteinen”palvelus, joten mielestäni on aivan oikeutettua, että siviilipalvelus kestää kauemmin. Itse palvelin 365vrk:ta, jonka aikana ei siis voi tehdä juuri mitään. Viikonlopputöitä on paha löytää, opiskeluakaan ei viikonloppuisin järjestetä, siten että niitä voisi suorittaa armeijassa ollessaan. Joten palvelus vei vuoden elämästäni lähes kokonaan, tämä asia on toisin siviilipalvelusta suorittavilla, jotka voivat helposti käydä esim. iltalukiota samalla.

-Mupsu, 4.4.2006

#3014

Itse olen sivarina hoitolaitoksessa ja teen kolmea eri vuoroa(klo 7-13 tai 13-21) ja välillä myös yövuoroja(klo 21-07).

Työvuorot jakaantuvat epäsäännöllisesti ja muuttuvat myös muutaman päivän varoajalla.Aluksi ajattelin, että hankin sivutyön jotta minulla jää rahaa muuhunkin kuin ruokaan (esim.vaatteisiin,hygieniatarvikkeisiin,bussilippuihin ruokakauppaan yms.,jotka armeija tarjoaa talon puolesta)Kuitenkaan mikään työpaikka ei voi ottaa minua töihin,enkä kolmivuorotyön takia aina ehtisikään.Tämän takia kaikki päivärahani kuluvat perustarpeisiin ja matkakuluihin(kotimatkojani ei korvata koska kotini on viereisessä kaupungissa).Opiskelu tai kunnollinen ansiotyö ei siis tule kysymykseenkään.viikottain rahaa jää vapaa-aikaa varten n.20€,ei sillä ryypätä baareissa,ainakaan päivittäin.Olen siis yhteensä 13 kuukautta pois työelämästä,enkä voi aloitta opiskeluakaan palvelukseni loputtua marraskuun lopulla.

-Micke, 27.5.2006

#3022

Itselläni on joitakin kavereita jotka menevät vain massan mukana armeijaan, Eikä heitä liioin kiinnosta koko touhu paskan vertaa. Menevät vain kun ei ole pokkaa mennä sivariin tai totaaliin, koska pelkäävät mitä mieltä sukulaiset ovat asiasta, ja kaverit voivat jopa sanoa että hyvästi! Itselläni ei ole sellaista vielä ollut. Tosin on täällä netissä kuullu aina näitä luuserihomo juttuja, se vaan kyllä naurattaa.

Sitten toisaalta, aika monet kavereistani ovat pasifistejä, mutta ei se minua haittaa vaikka kaverillani olisi erilaisia mielipiteitä kuin minulla. Kyllä siltikin voi olla ystäviä. Ja se on naurettavaa jos joku hylkää kaverinsa vain siksi että kaveri on menossa sivariin. Myös omat isovanhempani ovat olleet mielissään, kun olen päättänyt tehdä oman ratkaisun, enkä mene massan mukana.

-Jakke', 28.5.2006

#3394

“Niiden retkujen kantti ei kestäisi edes yhtä yötä metsässä.”

Vaikka olenkin nainen (ihan kuin sitä tarvitsisi erikseen anteeksi pyytää) niin olen kumminkin sitä mieltä että jos kyse olisi seuraavien kohtien mukaisesta tilanteesta, niin se riippuu henkilöstä, ei armeijan/siviilipalveluksen suorittamisesta.

Nih.

Vakaumus ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa, vaan se, miten hän suhtautuu siihen – ja muiden vakaumuksiin.

-Minna T., 26.8.2006

#4653

6kk armeijassa vastaa tuntimääriltään 13kk siviilipalveluksessa ja se on jämpti ja ei siitä pääse mihinkään. leirit toki huomioiden.

-niilo.t, 17.2.2007

#5443

Vanhassa kansassa istuu sotiminen melkoisen sitkeässä. Kun olen kotiin vienyt sivarin käyneen miehen, on äidit ja mummit ja sedät tulleet jälkeenpäin kihisemään, että mitä sinä tyttö tuommoista hippiä – onkohan siinä joku vika, kun se ei käynyt armeijata?

Rasittava tilanne jossa minun pitää – pitämättä armeijaa, sivaria tai totaalikieltäytymistä muita parempana vaihtoehtona – perustella koko suvulle jatkuvasti päätöstä, jota en ole tehnyt ja joka minua ei erityisesti kiinnosta. Mutta mitäpä tätä nurisen, kun mummut valittavat kuitenkin.

-Katja, 4.5.2007

#5521

Moi Minna T. täällä toinen Minna T. Olen aika varma etten ole tätä aiemmin kommentoinut, vaikka lukenut tämän kyllä olen, eikä tuon yläpuolella olevan kommentin tyyli kuulosta minulta joissain kohdissa, vaikka ajatukset voisivat olla suoraan omasta päästäni revittyjä. Että kai me sitten ollaan eri henkilöt. :D

-Stanzara, 14.5.2007

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: