Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.
Tiivistelmä: Väittelyssä vastakkaiset mielipiteet on helppoa kumota saattamalla väitteiden esittäjä negatiiviseen valoon. Asiasisältöön tällainen ei tietenkään vaikuta, mutta “asiasisältö” on usein sama kuin tunnekokemus. 2 861 lukijaa, joista 481 eli 17% on antanut arvosanan (7+).
Tunnevaikuttamista
Ihmisellä on varsin luontainen tarve ylläpitää omaa näkemystään maailmasta. Tämä on aika itsestäänselvää, sillä onhan omille näkemyksille – tai ainakin “pitäisi olla” – omat perusteensa. Omien käsitysten mukauttaminen maailman mukaisiksi (akkomodaatio) on työläämpää ja vaikeampaa kuin maailman näkeminen omien ennakkokäsitysten mukaisesti (assimilaatio).
Jotta oma maailmankuva ei tulisi uhatuksi, voi olla vahvakin taipumus leimata omalle käsitykselle kriittiset näkemykset eri tavoin kelvottomiksi. Kritiikki ei liity itse asiasisältöön vaan väitteen esittäjään. Jos kriittisen näkemyksen esittäjä saadaan arvottomaksi, muuttuu hänen esittämänsä näkemyskin arvottomaksi ja epävalidiksi.
- Jos esitetty väite on yhdenmukainen omien käsitysten kanssa, kutsutaan väitteen esittäjää järkeväksi, omilla aivoillaan ajattelevaksi, fiksuksi tai jopa oikeamieliseksi. Nämä sisältävät implisiittisesti käsityken, että vastapuolen edustajat ovat ajattelukyvyttömiä. Omaan maailmankuvaan sopivat väitteet ovat osuvia, napakoita tai teräviä.
- Vastapuoli voi olla tyhmä: tietämätön, väärässä, sokea, median aivopesemä tai idealisti.
- Toisen väitteet ovat henkilökohtaisen edun tavoittelua: tarkoitushakuisia tai motiiveihin sovitettuja esimerkkejä, yksilö on rahan palvelija, käteisen kätyri, ideologian orja tai populisti.
- Keskustelutyyli leimaa viestin sisällön arvottomaksi: provokaatiota, epärelevantteja rinnastuksia tai yksipuolista aatteellisuutta.
- Arvoihin liittyvät kommentit tekevät toisen koko persoonasta – ja siten viestin sisällöstä – “oikean” tai “väärän”. Toisen arvomaailma voi olla vääristynyt, yksipuolinen tai peräti sairas, itse ollaan arvoissa järkkymättömiä, terveitä ja oikeamielisiä.
- Ääri-ilmiöistä ei tarvitse välittää ja sellaiseksi leimaaminen tekee asiastakin vain hörhöjen haihattelua. Keksitään mikä tahansa vastapuolta edes jotenkin kuvaava termi ja tällätään etuliitteeksi yltiö-, ääri-, ultra- tai umpi-.
- Eri sanoja leimaavat myös voimakkaat tunnelataukset, vaikka asiasisältö voi ollakin melkein identtinen. Kansainvälisestä tulee ylikansallinen, aktiivisesta fanaattinen, vakuuttavasta manipuloiva, joustavasta takinkääntäjä, riippumattomasta tulee elämästä vieraantunut ja jämäkästä uppiniskainen.
- Vastapuolen näkemystä voidaan syyttää ajattelun latteudesta nimittämällä sitä muodikkaaksi, ajan hengeksi tai trendikkääksi.
- Jos mikään muu ei auta, otetaan Hitler-kortti tai rinnastus mihin tahansa epäonnistuneeseen valtioon tai oppiin (Neuvostoliitto, Itä-Saksa, Pohjois-Korea, kommunismi, fasismi).
Minun esittämiäni kärkkäitäkin kommentteja vastaan on esitetty oikeastaan jokainen ylläolevista kommenteista, suuri osa myös täällä Lintukodossa. En pidä niitä kuitenkaan osoituksena omani tai vastakkaisen näkemyksen oikeellisuudesta, sillä eihän niissä näkemysten perusteluihin edes viitata. Ne ovat mielipiteen esittäjän pyrkimystä ylläpitää omaa maailmankuvaansa – mikä ei toki tarkoita, että kuva ei voisi olla totuudenmukainen. Totuudenmukaisuus ei mitenkään liity näihin väitteisiin. Kyse on vain hallinnan tunteesta. Leimaamisstrategia on kuitenkin hyvä tunnistaa, sillä se ei vie asioita eteenpäin.
Ei ole totta, että ihminen ei usko ennenkuin näkee, vaan ihminen ei näe ennenkuin uskoo. Eli vain se, mitä pitää edes periaatteessa mahdollisena, on mahdollisuus nähdä. Ja vasta silloin siihen voi suhtautua asiaperustein.
-Aapo Puskala, 18.10.2004
| 4 | |
| 5 | |
| 6 | |
| 7 | |
| 8 | |
| 9 | |
| 10 |
Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.
Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.