Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Täydellistä yksilönvapautta

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


3 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 7/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Vapaus tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Täydellinen yksilönvapaus ei ole käsitteenä ristiriitainen, sillä toisen yksilön yksilönvapauden alueelle tunkeutuminen ei ole oman yksilönvapauden harjoittamista, vaan toisen vapauden loukkaamista. 2 907 lukijaa, joista 184 eli 6% on antanut arvosanan (8).

Täydellistä yksilönvapautta

Vapaus

Jotkut pitävät täydellistä yksilönvapautta jo loogisena tai ainakin eettisenä mahdottomuutena, sillä “silloinhan kaikki voisivat tehdä ihan mitä vaan toisilleen”. Tämä kommentti itse asiassa osoittaa, että sen sanoja ei näe yksilönvapautta kuin omasta itsestään käsin, minkä vuoksi se saakin niin absurdin muodon. Se on aika surullista kun tarkemmin ajattelee – “yksilö” tarkoittaa samaa kuin “minä”.

Yksilönvapaus ei ole vain yksilön oma vapaus, vaan kaikkien yksilöiden vapaus itsensä suhteen.

Yksilönvapaus kyllä lähtee yksilöstä, mutta samalla tavoin kaikista muistakin yksilöistä. Kun törmäys tulee, asettuu raja näiden kahden ihmisen puoliväliin. Tämä ei ole kummankaan yksilönvapauden rajoitus, sillä yksilönvapaus ei ylety toisen yksilön vapauden piiriin. Eikä se edes loogisesti voisi yltää sinne, koska silloin tämän toisen yksilön vapaus olisi pienempi, ja se taas ei ole ollenkaan “täydellistä yksilönvapautta”, se on yksilönvapauden loukkaus.

-Aapo Puskala, 22.7.2005

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 10 kommenttia
Kommentit
#2196

Vapauttakaan ei ole olemassa, jos nimittäin on “valinnan vapaus” niin silloinkin on PAKKO valita eri vaihtoehtojen väliltä.

-Elina S., 22.7.2005

#2201

Hyvä ajatus, mutta minä itsessään uskon että “yhteentörmäyksessä” molemmat ihmiset eivät ole samanlaisia, ja raja ei jää puoleen väliin. Toisella saattaa olla vahvempi persoona tai ehkä vain tuuria. Minusta täydellinen yksilönvapaus ei ole eettisesti paras tilanne ihmiselle, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

-Lone_pig, 24.7.2005

#2283

Miten ihanan anarkistisesti ajateltu! Näin ajatellen yksilöiden ja yhteisöjen yhteiselo voisi sujua vapaammissa ja kaikin puolin harmoonisemmissa merkeissä.

-Ulla, 10.8.2005

#2391

“Jotkut pitävät täydellistä yksilönvapautta jo loogisena tai ainakin eettisenä mahdottomuutena, sillä 'silloinhan kaikki voisivat tehdä ihan mitä vaan toisilleen'. Tämä kommentti itse asiassa osoittaa, että sen sanoja ei näe yksilönvapautta kuin omasta itsestään käsin, minkä vuoksi se saakin niin absurdin muodon. Se on aika surullista kun tarkemmin ajattelee – 'yksilö' tarkoittaa samaa kuin 'minä'.”

Tämän lausuja EI millään muotoa ajattele asiaa “kuin itsestään käsin”. Tämän lausuja ajattelee asiaa kaikkien yksilöiden puolesta; ideatasolla sellaisen määrittely on täysin loogista. Vasta kun kaksi yksilöä _konfliktoivat_, määritelmä saavuttaa ristiriitansa. Tällöin kyseessä on kuitenkin _käytännön_ ristiriita, eikä itse ideatason määritelmään kuuluva “perustavanlaatuinen määrittelyvika”.

“ Kun törmäys tulee, asettuu raja näiden kahden ihmisen puoliväliin. Tämä ei ole kummankaan yksilönvapauden rajoitus, sillä yksilönvapaus ei ylety toisen yksilön vapauden piiriin. Eikä se edes loogisesti voisi yltää sinne, koska silloin tämän toisen yksilön vapaus olisi pienempi, ja se taas ei ole ollenkaan ”täydellistä yksilönvapautta“, se on yksilönvapauden loukkaus.”

Totta, tämä on looginen seuraamusväittämä tapauksessa, jossa kaksi yksilöä kohtaavat. Ja mikä onkaan koko yksilönvapauden lopullinen relevanssi, jos asia aina redusoituu joko

-siihen, että yksinäinen yksilö joka ei ole vuorovaikutuksessa minkään yksilön kanssa, “saa tehdä mitä haluaa”(koska kukaan ei pane vastaan)

-tai siihen, että yksilönvapaus rajoittuu vapauteen itsensä kanssa, eikä se koske vapautta päättää muiden yksilöiden “tulevaisuudesta” interferoimalla toisen halujen kanssa.

Eli mitä yksilönvapaus lopulta on? Paljon puhuttu idea siitä, että on vapaus tehdä mitä haluaa, kunhan ei riko muiden samankaltaista vapautta? Mikä tämän relevanssi on yhteiskunnallisesti, jos se olettaa että ei ole sääntöjä, mutta pitää sisällään itse säännön, josta kaikki muut yhteiskunnalliset säännöt polveutuvat?

-Tomppaazio, 23.9.2005

#2429

Ihanasti ajateltu, mutta ei toimi oikeesti

-Anonyymi, 14.10.2005

#3423

“Eli mitä yksilönvapaus lopulta on? Paljon puhuttu idea siitä, että on vapaus tehdä mitä haluaa, kunhan ei riko muiden samankaltaista vapautta? Mikä tämän relevanssi on yhteiskunnallisesti, jos se olettaa että ei ole sääntöjä, mutta pitää sisällään itse säännön, josta kaikki muut yhteiskunnalliset säännöt polveutuvat?”

Tämä esittämäsi “ristiriita” on pseudo-probleema, eikä se millään tavalla horjuta mainitsemaasi yksilönvapauden käsitteen määritelmää. Kysyt mikä on yksilönvapauden yhteiskunnallinen relevanssi tilanteessa, jossa yksilönvapauden lisäksi ei ole muita sääntöjä. Esitän vastakysymyksen: millä tavalla se sääntö, että yksilöllä on oikeus tehdä teko X, jolla ei ole vaikutusta toisen yksilön vapauteen olla tekemättä tekoa X edellyttää muiden sääntöjen olemassaoloa? On täysin mahdollista, että henkilö A ja henkilö B elävät mainitsemasi yksilönvapauskäsitteen mukaan organisoidussa yhteiskunnassa, vaikka A:n arvoihin kuuluisi B:n elämäntavan vastustaminen. Tällaisessa yhteiskunnassa A:n toimintavapauteen kuuluu mahdollisuus panna käytäntöön oman arvomaailmansa mukainen B:n elämäntavan vastustaminen, mutta ei B:n toimintavapauden yli. A:n toimintavapaus hänen moraalisten arvojensa käytäntöönpanon suhteen loppuu siinä kohtaa, jossa B:n oikeus toimia oman mielensä mukaan alkaa. Tällöin A:n ainoa mahdollisuus puuttua B:n toimintavapauteen on osoittaa jokin objektiivinen vahinko, jota B:n elämäntapa tuottaa A:lle ja jonka A ei hyväksy itselleen tapahtuvan.

-Matsutei, 4.9.2006

#3886

Yksilönvapaus on absoluuttinen fakta: kaikki voivat tehdä ihan mitä huvittaa. Vaikka puukottaa jonkun. Tai kehittää systeemin, joka pyrkii estämään ihmisiä puukottamasta toisiaan.

-Paavi^2, 15.12.2006

#5476

Vapautta rajoittaa toisen velvollisuus. Velvollisuus puolestaan perustaa oikeuden toiselle ihmiselle. Jollei vaikkapa varkautta (ja muita toisen omaisuuteen kohdistuvia omaisuuden riistämiseen tähtääviä toimia) olisi kielletty ei omistusoikeutta olisi (ja jokainen saisi noukkia itselleen minkä haluaa, eikä olisi mielekästä puhua jonkun “omasta”). Harvempi kuitenkaan puhuu sellaisen yhteiskunnan puolesta jossa nykyisin varkautena tunnettu ilmiö olisi sallittua. Päinvastoin useimmat arvostavat “hyväksi” sen valtavan puuttumisen yksilön vapauteen, mitä varkauden kielto merkitsee. Ajatella yhteiskuntaa, jossa ihan vapaasti saisi, nähdessään vaikka polkupyörän, noukkkaista sen mukaansa. Tai noukkia kamaa kassiinsa kaupassa ja lähteä pois maksamatta mitään. Muttei käy, puututaan tähän vapauteen ja pannaan vankilaan.

Mutteiväthän ihmiset miellä varkauden kierltoa vapautta riistäväksi seikaksi, vaan tarkoittavat vapaudella jotain aika hämäräksi ja epämääräiseksi jäävää poliittista ilmiötä, kansalaisten poliittisia ns. vapausoikeuksia ja/tai vapautta orjuudesta.

Orjuutta sen puhtaassa -raa'assa muodossa ei juuri esiinny – lukuunottamatta asevelvollisuutta, joka on ilmiselvää määräajan kestävää 18 vuotisten ikäluokkien miespuolisten yksilöiden orjuutta – jopa erittäin pitkälle vietyä orjuutta, niin pitkälle ettei sellaista juuri missään muualla esiinny eikä ole esiintynyt. – Mutta kohdellaanhan heitä, asevelvollisia hyvin, niinkuin koiriakin pääasiassa kohdellaan. Niin tehdään, muttei se poista sitä, että kansakunta katsoo oikeudekseen ottaa nämä orjakseen määräajaksi “isänmaan ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen suojaamiseksi” Työntekijän työntekovelvollisuus on sen sijaan muodollisesti vapaaehtoista mutta de facto on alistuminen siihen pakollista useimmille.

Polittiset ns, vapaaoikeudet puolestaan ovat lainsäätäjään (eduskuntaan) kohdistettuja yhteiskuntafilosofisia ja ideologisia vaatimuksia, joiden mukaan lainsäätäjä ei saisi puuttua tiettyihin yksilöiden “oikeuksiin” (ne eivät ole oikeuksia koska ellei jollakulla ole velvollisuutta ei kellään liioin ole mitään velvollisuutta – vain ja ainoastaan velvollisuus synnyttää oikeuden. Perinteisesti ja julistukssenomaisesti puhutaan sananvapaudesta, kokoontumisvapaudesta jne.) mutta nämä “oikeudet” jäävät julistusten tasolle. Kunnianloukkauksen säätäminen ranngaistavaksi on tietty poliittisen oikeuden eli sananvapauden rajoittamista, samoin sensuuri, radio- ja tv-toiminnan pitäminen luvanvaraisena, mielenosoitusten hajoittaminen, tiesulkujen pystyttäminen jopa pihapiirin rauhoitus yksityisalueeksi jne.

Yhtälailla voidaan puhua kommunistilaeista tai Pariisin rauhansopimuksesta joiden nojalla tiettyihin, näissä tarkemmin määriteltyihin yhteiskunnallisiin päämääriin on kiellettyä. Mitään järjellistä tapaa osoittaa jotain ehdotonta poliittista oikeutta ei ole. Poliittiset “oikeudet” ovat yhteiskuntatodellisuutta ne syntyvät ja muovautuvat yhteiskunnassa kunakin historiallisena ajankohtana ja rajoittavat eduskunnan oikeutta puuttua lainsäädännöllä näihin bvain ja ainoastaan siinä määrin kuin eduskunta itse pitää aiheellisena – minkä osoittaa tyypillisesti esim. kommunistien toiminnan 30-luvulla kieltäneet lait tai sosiaalidemokraattiten kansanedustajien, nk. rauhanopposition tuomitseminen vankilaan jatkosodan alkaessa.

Vapaudesta ei ole syytä puhua jonain omituisena uskonnollisena tai metafyysisenä ilmiönä niinkuin tuossa Aapo Puskalan kirjoituksessa. Vapaus on yhteiskunnallinen (sosiologinen) ilmiö ja sen puhuminen siitä jonain “aatteellisena” tuonpuoleisena ilmiönä irrallaan yhteiskunnasta on hymistelevää hömpötystä.

No niin.

s on abstraktia hömpötystä joka on niin epämääräistä ettei se merkitse yhtään mitään, sanahelinää jolla ei ole viitekohdsetta- viittaa yhtään mihinkään.

-***Vesku***, 8.5.2007

#5481

Vesku, vapautta rajoittaa toisen velvollisuus? Nyt taas putosin. Kenen velvollisuus? Mikä velvollisuus? Ja mikä se velvollisuus edes on, sen noudattaminenhan on vapaaehtoista? Vai onko sinulla toisilla jonkinlainen velvollisuus rajoittaa toisen vapautta?

Minusta tuntuu että et joko lukenut tai ymmärtänyt tekstiäni. Vastasin nimittäin jo itse kirjoituksessa kysymyksiisi. Tuossa yllä juuri sanoin, miksi läheskään kaikki rajoitukset eivät ole yksilönvapauden rajoituksia. Jos kielto suojelee toisen yksilönvapautta, sehän on yksilönvapauden puolustus. EIkä yksilönvapaus voikaan koskaan ulottua toisen yksilön oman vapauden piiriin. Se ylimääräinen kielto on turha, sillä se koko asia on jo kiellettyä sitä kautta että yksilönvapauksia kunnioitetaan. Juuri kuten tuossa kirjoituksessani kirjoitinkin.

Tämä yksi kirjoitus käsittelee vapautta vähän filosofisemmasta näkökulmasta. Monet muut kirjoitukseni täällä ihan käytännön tasolla.

Niin, jos vapaus on yhteiskunnallinen (sosiologinen) ilmiö, se tarkoittaisi, että vapautta ei voisi olla olemassa ilman yhteisöä. Rohkenen olla eri mieltä.

-Aapo, 8.5.2007

#7503

Mutta eipä ole vapautta valita elääkö vai ei. Miksei kenenkään kohdalla sallita itsemurhaa ? Yksilö tekee sen itselleen ja se on hänen oma päätöksensä. Kristilliset eettisyydet ja elämän pyhyydet voitte tunkea poikittain sinne ja syvälle !

Tiedän kyllä hyvin, että voin tappaa itseni pienten järjestelyiden jälkeen. Halusin kuitenkin ennen lähtöäni koittaa vielä löytää JÄRKISYYN miksen tappaisi itseäni.

6 vuotta avo- sekä osastohoitoa, paljon erilääkkeitä ja satoja tunteja psykoterapiaa. Silti ei ole löytynyt syytä elää.

Miksei valtio jo myönnä että olen oikeassa oman elämäni suhteen ?! Syytä elämiseen ei ole, eikä tule olemaan. Silti kaikki jaksaa vielä vängätä vastaan...

En tajua

-Allu, 8.1.2008

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Vapaus tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: