Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Kansalaisuussopimus

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


12 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 27/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Kansalaisuus on luonteeltaan sopimus, mutta se määräytyy ilman että yksilö voi siihen vaikuttaa. Ovatko kansalaisuuden mukanaan tuomat edut ja etenkin velvollisuudet valideja velvoitteita, jos sopimuskin on yksipuolinen? 3 088 lukijaa, joista 155 eli 5% on antanut arvosanan ().

Kansalaisuussopimus

Sopimus

Suomessa kansalaisen ensimmäinen sopimus tehdään valtion kanssa. Se tehdään heti syntymässä, ja siihen ei kysytä lapsen tai yleensä edes hänen vanhempiensa mielipidettä. Tämän sopimuksen solmijana on siis vain yksi osapuoli, Suomen valtio, mutta se koskee ja velvoittaa molempia osapuolia yhtä lailla. Kyse on Suomen kansalaisuudesta.

Kansalaisuusstatukseen on ehtinyt jo sopeutua, mutta kuinka ottaisitte sen vastaan, että esimerkiksi vain käymällä Virossa teidät pakkoliitettäisiin maan kansalaiseksi? Periaatteellisella tasolla eroa ei ole Suomen ja itse asiassa käsittääkseni oikeastaan minkään muunkaan valtion käytännöillä. Kansalaisuus määräytyy joko syntymäpaikan, vanhempien kansalaisuuden tai molempien perusteella. Ehkä jossain äärimmäisissä tapauksissa yksilön vanhempienkin kantaa kysytään. Missään juridisessa mielessä kansalaisuutta ei voi pitää sopimuksena, vaikka sisältönsä puolesta sen sellaiseksi sopisikin.

Yksilö ei siis voi käytännössä juurikaan vaikuttaa siihen, kuinka hänen kansalaisuutensa määräytyy, tai siihen, mitä oikeuksia ja velvoitteita tämä yksipuolinen “sopimus” sisältää. Onko sopimus juridisessa mielessä validi, jos toinen ei ole voinut mitenkään sen syntymiseen vaikuttaa? On merkittävää, että kansalaisuuden velvoitteet koskevat tätä ihmistä myös silloin, kun hänen vanhempansa eivät enää voi hänen asioistaan päättää. Myöhemmin kansalaisuudesta on kyllä mahdollista luopua, mutta silloinkin tilalle täytyy ottaa jonkin toisen maan kansalaisuus.

Suomen valtio on velvoitettu takaamaan kansalaisilleen tietyt oikeudet. Näitä ei siis ole Suomessa asuvalla ulkomaalaisella, joskin varsinaiset erot kansalaisen ja ei-kansalaisen välillä ovat arkielämässä aika merkityksettömiä. Suomen kansalaista ei voida estää saapumasta maahan, karkottaa maasta, eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan. Ulkomailla Suomen kansalainen saa apua paikalliselta Suomen edustustolta. Suomen kansalaisuus on edellytyksenä, jotta voi hakea tiettyjä valtion virkoja, esimerkiksi vaikkapa poliisi, tuomari tai presidentti. Kansalaisuus on edellytyksenä ehdolle asettumiseksi vaaleissa. Vain Suomen kansalaisilla on Suomessa äänioikeus (kunnallis-, eduskunta- ja EU-vaalit). Lisäksi tietyt osat opintotuesta ovat sidoksissa kansalaisuuteen, ja niitä eivät Suomessa asuvat ulkomaalaiset voi saada.

Koska Suomi on EU:n jäsen, Suomen kansalaisuus takaa tiettyjä lisäoikeuksia, kuten esimerkiksi oikeus liikkua vapaasti ja tehdä töitä EU:n alueella. Lisäksi EU-kansalaisella on mm. oikeus suojeluun kolmansissa maissa, kun omalla maalla ei ole edustustoa, oikeus vedota Euroopan parlamenttiin ja kannella sen oikeusasiamiehelle jne.

Valtio auttaa jossain tilanteissa, esim tuo tsunamin uhrit tuotiin Suomeen Indonesiasta maksutta tsunamin takia. En ole varma, peritäänkö kuluja vakuutusyhtiöiltä vai ei, ja missä määrin ne edes voitaisiin periä.

Tärkein velvollisuus kansalaisuudessa koskee vain miehiä, ja kyse on tietysti maanpuolustusvelvollisuudesta. Valtio on takuulla ainoa “sopijaosapuoli”, joka voi velvoittaa toisen ihmisen taistelemaan itsensä puolesta, ilman tämän yksilön aktiivista hyväksyntää. Ehkä omituisinta tässä on se, että valtaosa ihmisistä hyväksyy tämän kun toisena osapuolena on valtio, mutta ei ikinä hyväksyisi vastaavaa “sopimusta” jos toisena osapuolena olisi toinen ihminen tai yritys.

Vaikka valtio ainakin periaatteessa on sen jäsenten hallitsema, ei se anna näille jäsenille yhtään sen suurempaa perustetta solmia yksipuolisia sopimuksia. Vai onko riittävän suurella ihmisjoukolla jotenkin suuremmat oikeudet tähän, ja jos on, millä perusteella? Itse en hyväksyisi käytännöllisyyttä syyksi – olisi varmasti esimerkiksi paljon käytännöllisempää eliminoida ei-sopivat yksilöt joukostamme, ja demokratiassa sen voisi jopa tehdä laillisesti, mutta olisiko se oikein? Perustelu voi helposti tuottaa paljon ongelmallisempia tilanteita kuin mitä sillä yritetään ratkaista.

Joskus sanotaan, että kansalaisuus takaa yhdenvertaisuuden lain edessä. Tämä ei ole totta. Ensinnäkin edes täydellisesti toteutuneena yhdenvertaisuus ei ole sidoksissa kansalaisuuteen, koska ulkomaiden kansalaiset ovat täysin yhtä yhdenvertaisia lain edessä kuin suomalaiset. Yhdenvertaisuus lain edessä on siis Suomen oikeusjärjestelmän ominaisuus, ei kansalaisuudesta seuraava status. Jos näin ei olisi, laissa pitäisi sanoa, että ulkomaalaiset eivät ole lain edessä yhdenvertaisia suomalaisten kanssa, ja tämä ei kyllä menisi EU-tuomioistuimessa ikinä läpi.

Mainittakoon, että kansalaisuus ei ole sidoksissa esimerkiksi sosiaalietuuksiin, koulutukseen, terveydenhuoltoon tai muutenkaan suurimpaan osaan valtion tai kuntien palveluksista, kuten ei myöskään verovelvollisuuteen. Nämä asiat määrää asuinpaikka. On totta, että ulkomaalainen ei Suomessa automaattisesti saa pitkäaikaisesti asua, mutta Suomen kansalainen saa, mutta ratkaisevaa on silti asuinpaikka, ei kansalaisuus.

Tällainen “sopimus” kaikilla on siis voimassa, vaikka koko “sopimusta” ei olisi koskaan kuullutkaan tai sitä hyväksynyt. Jos tämä asia olisi hoidettu kuin normaalit sopimukset, olisi vanhepien pitänyt se ensin hyväksyä alaikäisen puolesta, mutta vanhemmat olisivat myös vastuussa kaikesta sen aiheuttamista velvoitteista kunnes yksilö on täysi-ikäinen ja siis paitsi kykenevä niin juridisesti oikeustoimikelpoinen.

Jos teillä olisi ollut aito valintatilanne, olisitteko hyväksyneet tämän sopimuksen? Oletetaan, että maailmassa ei olisi pakko olla minkään maan kansalainen, kuten nyt on tilanne. Ja jotta Suomen asema ei korostu liikaa muista syistä kuin tähän “sopimukseen” suoraan liittyvistä (eli arvioitaisiin vain kansalaisuutta sopimuksena eikä Suomea esimerkiksi kansalaisuuden saamisen jälkeen syntyneiden tunnesiteiden kautta), oletetaan myös, että teillä ei olisi minkään maan kansalaisuutta. Voisitte kansalaisuussopimuksen tehdä haluamanne valtion kanssa, mutta Suomi ei kuitenkaan ole valintalistalla. Syytkin ovat selvät: tunnesiteet ovat niin voimakkaat, ja muut valtiot tarjoavat käytännössä identtistä sopimusta, jotkut ilman asevelvollisuutta. Ovatko jonkun toisen maan kansalaisuussopimuksen ehdot sellaiset, että ottaisitte sen vastaan, vai olisiko kansalaisuussopimuksella edes mahdollisuuksia menestyä ilman vähintäänkin jonkinasteista pakottamista?

-Aapo Puskala, 23.7.2005

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
10 tuoreinta kommenttia 16:sta. Näytä kaikki kommentit
Kommentit
#2216

Kansalainen on tässä harhaanjohtava nimike. “Kansalainen” viittaa siihen, että kuuluu tiettyyn kansaan, ei sitä mitä on valmis antamaan maalleen/kansalleen tai sitä minkälaisia arvoja pitää tärkeänä.

“Jäsen” olisi parempi termi. Tämä korostaa sitoumuksen vapaaehtoisuutta ja että on itse valinnut sen edustamat arvot.

Hienoa tässä olisi se, että kaikki voisivat kuulua sellaiseen valtioon, jonka arvoihin uskovat. Holhoavan valtion kannattajat voivat valita sellaisen ja yksilönvapauden kannattajat voivat valikoida omansa. Ei enää erimielisyyttä, eikä ketään tarvitse pakottaa suostumaan omaan systeemiinsä :-)

-Teemu, 26.7.2005

#2237

ei kansalaisuuden vaihtaminen kovin hankalaa ole, paitsi tietysti kansalaisten enemmistöllä ;-)

-Joonas, 30.7.2005

#2240

Tietenkään en haluaisi olla minkään maan kansalainen, mutta tässä “valinnaisessa maailmassa” luultavasti siinäkin olisi veronsa.

-Anonyymi, 1.8.2005

#2260

Kansalaisuuden saa syntyessään isän ja äidin mukaan, koska mikään muu maa ei varmaankaan suostuisi kansallisuutta kenelle tahansa antamaan. Lisäksi isä ja äiti ovat periaatteessa hyväksyneet Suomen valtion tarjoaman sopimuksen lapsen puolesta ja kantavatkin velvoitteet alkuun.

Jos nykymaailmassa olisi mahdollisuutta elää ilman minkään maan kansallisuutta, olisi kysymys aivan erilainen. Vanhemmillahan on mahdollisuus valita minkä maan kansalaiseksi lapsi syntyy hankkimalla itse kyseisen maan kansallisuuden.

-Anonyymi, 3.8.2005

#2392

“Suomessa kansalaisen ensimmäinen sopimus tehdään valtion kanssa. Se tehdään heti syntymässä, ja siihen ei kysytä lapsen tai yleensä edes hänen vanhempiensa mielipidettä. Tämän sopimuksen solmijana on siis vain yksi osapuoli, Suomen valtio, mutta se koskee ja velvoittaa molempia osapuolia yhtä lailla.”

Kyseessä ei ole mikään yksipuolinen sopimus, vaan kaksipuolinen; vastasyntyneen vauvan vanhemmat ovat vauvan puolesta päättäneet, mihin maahan hän syntyy.

Ainoastaan ääriliberaalit nuoret kuvittelevat moisen käytännön olevan “epäreilua”; ilmeisesti “yksilönvapautta” kannattavat kannattavat sylivauvan “oikeutta päättää” siitä, missä hän asuu. Ei se niin toimi. Vanhemmat ovat sen päättäneet.

-tomppaazio, 23.9.2005

#2401

Hieno kirjoitus! Kansallisvaltiot, ja sitä myötä tietyn valtion kansalaisuuskin, liittyvät tiettyyn historialliseen tilanteeseen ja ovat siinä mielessä ohimenevä ilmiö. Ihmiskunta huomaa kyllä tulevaisuudessa, ettei niitä tarvita.

-Ulla, 26.9.2005

#2724

Ajatusleikkinä kiehtova, mutta käytännöllisesti absurdi. Kirjoittaja on nähnyt kansalaisuuden huonoja puolia ja jättänyt hyödyt sivuun.

-Karhu, 29.1.2006

#12186

“Vanhemmillahan on mahdollisuus valita minkä maan kansalaiseksi lapsi syntyy hankkimalla itse kyseisen maan kansallisuuden.”

Valita? “Lapsi, jonka äiti on Suomen kansalainen, tai isä on Suomen kansalainen ja avioliitossa lapsen ulkomaalaisen äidin kanssa, saa syntyessään automaattisesti Suomen kansalaisuuden.”

Lapsi ei “saa” kansalaisuutta, hänet pakotetaan siihen. Ja missä tuo valinta on? Mitä jos Suomen kansalainen ei halua lapselleen Suomen kansalaisuutta? Jos se olisi valinta, siitä pitäisi voida kieltäytyä. Jos olisi mahdollista, en valitsisi lapselleni Suomen tai minkään muunkaan maan kansalaisuutta. Mutta tietysti antaisin hänen hakea kansalaisuutta myöhemmin, jos niin haluaa.

-Aapo, 5.8.2009

#12239

Mikä intressi ihmisillä on puolustella nykykäytäntöä? Taitaa olla helpompi ajatella pakottajan olevan hyvä, kun sille ei kuitenkaan mitään mahdeta.

Sopimus ei ole sopimus, jos se tehdään aseella uhaten. Ylipäätään mikään mitä valtio tekee, ei ole moraalisesti oikein, ihan vain senkin takia, että valtio pakottaa. Ei sekään ole käytännössä mahdollisuus, että on mahdollista muuttaa toiseen maahan, vaikka omistaa täällä tontin ja talon.

Valtio on mielikuvituksen tuote, kuten vaikka metsä tai menninkäisetkin. Sitä ei ole oikeasti olemassa (ei ole yhteiskuntasopimustakaan). Maksamme siis keskimäärin yli puolet tuloistamme pienelle joukolle ihmisiä, jotka kutsuvat itseään valtioksi ja jotka voivat tehdä halutessaan meille ihan mitä tahansa.

Jos poistamme valtiolta koulussa saamamme tunnelatauksen sitä kohtaan, niin jäljelle voisi jäädä vaikka naapurin Rami. Tottelisitko häntä, jos hän pyytäisi sinua vuodeksi pakkotyöhön? Maksaisitko yli puolet tuloistasi? Pyytäisitkö lupaa mennä naimisiin? Et varmasti. Mafiaa ehkä tottelisit, mutta et Ramia. Syy taitaa olla siinä, että niin mafialla kuin valtiolla on valta pakottaa.

Ainoa syy miksi ihmiset suostuvat orjiksi, on valtion mahdollisuus pakottaa tai mahdollisuus jopa halutessaan tappaa sinut. Kukaan ei valitsisi valtiota vapaaehtoisesti, jos valtiolla ei olisi väkivaltamonopolia.

-Asko, 12.8.2009

#12240

“Kirjoittaja on nähnyt kansalaisuuden huonoja puolia ja jättänyt hyödyt sivuun.”

Mitä ovat ne hyödyt, joita en kirjoituksessa jo maininnut?

-Aapo, 12.8.2009

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: