Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Iättömyydestä aikaan

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


1 käyttäjä paikalla, sivulatauksia 21/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Rakkaus, seksi tai muista aiheista.

Iättömyydestä aikaan

Iättömyydestä aikaan.

Vauhti saavuttaa kulminaatiopisteen ja jarrutus alkaa. Kantapääsi savuavat, merkkipaalut vilistävät ohi, eikä vauhti edes osoita hidastumisen merkkejä. Just sit back and enjoy the ride, olet päässyt ikäputkeen.

Tapahtumat ennen solukuolemaa ovat ainoat todelliset hetket elämässä. Aika ei merkitse mitään. Kelloa valovuosineen ei ole. Kaikki olennainen tapahtuu puberteetin ja elinkaaren ensimmäisen kolmanneksen välissä. Valkokankaalla kirmaavat täydellisyydet toistensa perässä kuiskaillen ohimennen totuuksia, jotka valaisevat välähdyksin hämäräksi käynyttä arkipäivääni. Olenko katkera vanha pieru… ei en siis vanha, en ainakaan tarpeeksi, ymmärtääkseni.

Vanhenin huomaamattani. Vanhuus ja viisaus ovat viihtyneet yhdessä, mutta ilmeisesti vanhenen huomattavaa vauhtia suhteessa viisauteen, solujakauman ehdoton katto häämöttää. Onkohan solun jakautumisessa olemassa erilaisia… eri nopeuksisia jaksoja. Ainakin tuntuu siltä. Ensimmäiset parikymmentä vuotta ovat pirun hitaita. Ikään kuin kipuaisi vuorelle. Sitten kun viinakaupan ovet avautuvat on kuin, näin jälkikäteen katsoen, istuisi vuoristoradan yläkuolohdassa.

Juhuu, pois alta köyhät ja kipeät, niin ja vanhukset, täältä tulee parikymppinen. Hups, ei juma… nyt jo neljäkymmentä mittarissa, ja viidessäkympissä vauhti vasta villiintyy. Täytyy siinä olla perää… perskule tukkakin jäi villien vuosien vauhdissa. Alakuolokohdassa keskivartalo turposi niin muodottomaksi, että pelkästään sen vuoksi on oltava olemassa joku sentrifugiteoria kaiken keskittymisestä nykäyksittäin.

Toisaalta, nuoruuden ja vanhuuden täytyy olla sairautta. Paikkoja vihloo kasvaessa ja vanhana ei sellaista paikkaa olekaan, jota ei kolottaisi. Vanhuuden ainakin täytyy olla sairautta, nyrjähdys solubiologisessa totalitarismissa, sehän sitäpaitsi johtaa kuolemaan. Solut lakkaavat uusiutumasta ja naama venähtää ja varsinkin naiset rupsahtavat. Tutkijat ovat kuitenkin päässeet tulokseen, että on olemassa tiettyjä lukuja joiden ylipääseminen on mahdotonta, mahdotonta jopa parhaallekin matematiikolle. Solujakautuminen ja erikoistuminen pysähtyy lukuun 50. Kuolema tulee viimeistään silloin. Revitäänpä tästä huumoria.

Piruvie olen jakautunut jo pahemman kerran yli kaksikymmentä kertaa, mikä epäsuorasti selittääkin pyöreähkön ulkomuotoni. Tähän massakauteen liittyen olen omatoimisesti tuhonnut galaksisen määrän aivo- ja muita järkeilysoluja, ja maalikamerajutuksi mennee luontoko vaiko minä tästä valtavasta solukompleksista viimeisen tärkeän pisteen nappaa.

Norjan lohta ja Viron pottua

Herran pelko on viisauden alku. Ja sitä herraa alkaa pelätä siinä neljänkymmenen nurkilla. Viisauden alkuun voi silti kulua aikaa.

Ei ole yhteiskuntaa rakennettu vanhuutta silmällä pitäen. Edes spekulatiiviset markkinavoimat eivät usko vanhaan ihmiseen. Sijoituksia tehdään pitkällä tähtäyksellä johon vanhalla ei aika riitä. Nuorella taas on aikaa, muttei rahaa. Tämäkin yhtälö ratkeaa kunhan käytetään TV:stä tuttua menetelmää. Potkitaan mummosta säästöt pihalle.

Niinhän siinä sitten käy, ettei varoistaan puhdistettua mummoa hyväksytä pitovaikeuksien vuoksi edes terveyskeskuksen vuodeosastolle, koska siellä on niitä jo niin pirusti, ja puolet hoitohenkilöstöstä on Norjassa, hoitamassa norjia öljyttyjä Norjan mummoja.

Nämä, tosin haluaisivat tulla Suomeen hoidettaviksi, kun norjat Norjan pojat eivät puolestaan kerkeä hoitamaan heitä. No, näin päin hoitajilla olisi lyhempi työmatka.

Ajatus tuoda maksavia potilaita ulkomailta tänne terveydenhuoltomme pelastajaksi on mielenkiintoinen. Eikö meillä olekaan leikkausjonoja ja onko henkilöstöä sittenkin tarpeeksi, jopa ylimääräistä kapasiteettia täytyy löytyä? Pääsisikö rahalla sittenkin näissäkin jonoissa eteenpäin rivakammin? Kyllä on taas köyhälistöä viilattu. Luonnollista karsintaa ko,kö,köh, perkele kuinka tyhmiksi meitä oikein luullaan.

Omanapaista vauhtisokeutta

Kun yhteiskunta ja rintaperilliset ovat viimein saaneet mummosta säästöt ja hengen pihalle, ulosmitanneet mökin ja perunamaan ja on kaunopuheiden aika, ihmetellään mummon kovaa elämää ja kirotaan vähiä säästöjä luulisi edes jonkun päähän pälkähtävän ajatuksen, ajatuksen oman navan tulevaisuudesta, kun jakautumiset alkavat lähetä kolmeakymmentä tai silleen. Ajatus, saattaa olla liikaa vaadittu. Olisiko se viimeinen kaksoisleuan poisto kuristanut verenkierron plastiikkakirurgin korjailemassa päässä, mutta varmaa on, että omakin vuoro odottaa, saattohoidoksi saa yleensä sitä mitä tilaa.

Piruvie Frederikkikin jätti ikälaulut kolmeenkymppiin. On aika alkaa mainostaa vanhenemista tienä, joka johtaa päämäärään. Kolmikertainen eläköön huuto vanhenemiselle! Vai riittäneekö, olisiko sittenkin heti kerralla pitänyt olla 50-kertainen.

Eläkkeelle kyllä kaikki haluavat mutteivät vanhaksi. Se yhtälö ei pidä vettä eikä sakeampaakaan värkkiä.

Nuoria kaksimielisesti, yksimielisellä päätöksellä

Nuoruus – ajanjakso lapsuuden ja aikuisuuden välissä – tunkee itseään kumpaankin suuntaan yhtä röyhkeästi, muttei omasta tahdostaan vaan sieltä toisesta päästä vinksallaan olevien toimesta. Lapsien on valittava ammattinsa yhä aikaisemmin, voidakseen ja ennenkaikkea ehtiäkseen erikoistua. Pikkuvanhoja ei enää ole vaan varhaiskypsiä.

Ovatpa lapset kuulemma perustaneet oman valtionsakin, mihinkäpä muualle kuin internettiin. Virtuaalivaltio on nimeltään The Net Child State, jonka kansalaisia ovat kaikki maailman alle 18-vuotiaat lapset. Olisi todella mukava tutustua tämän valtion parlamentin toimintaan, ja varsinkin mistä päin ajatukset tämän valtion päättäjien mieliin runnotaan. Lapsuus on saatava elää lapsena. Ei 5-vuotiaana tarvitse kaikkien alkaa valmentautua laulajaksi tai NHL-tähdeksi.

Toisessa päässä ikäjunaa on vain nuorekkaita ja ikinuoria. Ei uskalleta vanheta. Se vasta naurettavaa onkin, kun koko höpötys on rupsahduksen pelossa tutisevien aikuisten ideoimaa ja johtamaa.

Onneksi mikään muoti ei kestä ikuisuuksiin. Ei tämä amerikkahollywood-ilmiökään.

Televisio toi muodit kaikkien pällisteltäviksi. Mutta muoti, se onkin aikaan sidottu. Aikaan, niin kuin minuutit ja sekunnit, mieluimmin kuin vuodet tai kymmenet. Uutisten hulluista lehmistä ja Monica Lewinskin harrastuksista on myös liikuttava nopeasti. Internet on kai eräänlainen huipentuma uutismaailmassa, tapahtumien online, ikuinen nuoruus. Kasvoton, nimetön, sukupuoleton ja mikä tärkeintä iätön. Hulluus on tarttuva tauti. Oikein epidemiaksi asti. Emmekä me ole turvassa missään, miltään. Lienee parasta hypätä kaivoon välttyäkseen median pakkosyöttämältä pelkofrustraatiolta.

Valehtelematta voi sanoa kaiken, teollisuudesta terveysopin kautta matkailuun, suuntaavan intutionsa ja energiansa sen 18 – 22 ikävuoden välisen illuusion ikuistamiseen ihmisruumiiseen ja sen lähiympäristöön.

Valtiovallan suulla puhuttiin pari vuotta sitten vakavasti koulu lukukausien lisäämisestä kolmeen. Eikä tällä ollut mitään tekemistä koululaisen hyvinvoinnin kanssa. Haluttiin jakaa vuosi tasaisemmin lomajaksoihin, jotta päästäisiin ikävistä sesongeista ja nuori ja nuorekas iho saisi aurinkoa poskelleen. Pahimapana lama-aikana todettiin yrittäjyyden olevan ainoa ulospääsy. Tähän päämäärään päästäisiin, jos yrittäjyyskasvatus aloitettaisiin jo tarhaiässä. Niin jollette ole ennen huomanneet eivät ketut ole ainoita tarhattavia yhteiskunnassamme.

Ihoa kiristellään, tissejä täytellään, piruvie kohta loppuu vara, on olo kuin hernerokkamyrkytyksen saaneella onniklovnilla, kun silmät sulkee, niin peräsilmä aukeaa. Mutta onhan tämä toisaalta teatteria parhaimmasta päästä, ainakin näyttelijät ovat tosissaan.

Eipä aikaakaan.

Sisältöhakuinen, laatuaika on ainoa mahdollisuus kalenterimiehelle, joka käyttää konsulenttiä löytääkseen aikaa, jota ei ole kellossa enempää kuin eilenkään. Ei ole aikaa lapsille ei vaimolle, mummosta puhumattakaan. Tästä looginen seuraus on, että aikaa on vain itselleen ja omalle uralle. Kovan työn hetelmät ovat toisinaan katkeria niellä, vaikkakin niitä nieleekin mielummin toisten syöttämänä kultaisen sateenvarjon vilvoittavassa suojassa kuin koiranruokapurkkia avaten veneen alla, ei ole perheen voittanutta, kun paha paikka yllättää. Raha on eristeistä parhaimpia. Todellisuus, perstuntuma siihen katoaa.

Työ kuin työ erikoistuu. Tekijät eristyvät. Harrastukset tekevät lopun siitä vähäisestäkin mahdollisuudesta, joka perheen yhdessäololle jäisi. Poissa silmistä, poissa mielestä. Niin mummokin.

Avioerotkin ovat pääosiltaan vain yksi lisämerkki itsekkyydestä. Elämme vain kerran, otetaan siitä irti mitä irti lähtee, lokasuojia säästämättä.

Kärvistelemme keskellä rakkauden maailmansotaa. Uhreja on joka tasolle ja kategorialle. Sydäntä raastavimpia ovat kuitenkin lapset, niin kuin aina. Viattomuus ei säästy. Ja kuten aina, vihollisista pahin löytyy povelta, omista vanhemmista ja heidän itsekkäistä fantasioistaan. Lapsia uhrataan ja käytetään tässä sodassa aseina säälittä.

Ei ihminen näytä voivan elää sovussa toisen kanssa. Vaikka fyysisiä sotiakin pyrskähtelee siellä täällä, niin niiden todennäköinen leviäminen koko palloa kattavaksi ei vaikuta todennäköiselle. Nyt kun yhteiskunta on saatu rakennettua fyysisesti joltakullensekin on hengen rakentaminen tyystin laiminlyöty ja kaikki ovat ja elävät kuin olisivat yksin kuninkaita tällä lantakasalla. Yhteisiä asioita ei koeta yhteisiksi, tavaroista puhumattakaan.

Kun ihmiseltä on riisuttu päätösoikeus omiin, henkilökohtaisimpiinkin asioihinsa ja yhteiskunta on ottanut vanhemmuuden, holhoojuuden ja oikeuden yksinoikeudekseen, ja tätä ei yksilö sulata. Enää et omista kotiasi, autosta puhumattakaan, etkä enää ole edes itsesi valtias, niin turhautuminen ja itsekkyyteen pakeneminen on ainoa reagointi mahdollisuus.

Lapsuuden ja vanhuuden olemme ilman ehtoja luovuttaneet yhteiselle edunvalvojallemme. Nuoret ja n-u-o-r-e-t-aikuiset ovat ainoa ryhmä, joka tietämättömyyttään kuvittelee olevansa oman elämänsä herra. Edes kuolema ei vapauta meitä tästä ikeestä. Meidät voidaan tuomita kuoltuammekin vastaamaan veloistamme tai luovuttamaan omaisuutemme tälle namusedän ja pyövelin risteytykselle.

Kohti uutta y-h-t-e-i-s-kuntaa

Marxistis-Leninistis-Stalinistis-Gorbatsov- ketju taklasi itsesä ulos kuvioista, vaikka alkuasetelmat paperilla olivat erinomaiset, siis todella. Jäljelle jäi tämä ns markkinahumu. Ei ole humanismia markkinahumussa. Vaikka vannoo kuluttajan nimeen ja vapaaseen valintaan niin pyrkii piru itse tarjoamaan vaihtoehdot. Ei taida olla tämäkään valjastamattomana yhteiskuntajärjestystä ylläpitäväksi kelpaava. Demokratia on vain sana muiden joukossa.

Onko demokratiakin aikansa elänyt, niinkuin mummokin. Vaikka sillä on ollut aikaa kehittyä kreikkalaisten kulta-ajoista vaivaa sitä eräänlainen aneemisuus. Se ei oikein kanna, jaksa innostaa nuoria eikä suurimpaa osaa maapallon väestä.

Alkuperäinen idea oli tasa-arvoisuus ääni & mies pohjalta. Demokratiasta tuli aikansa huippusaavutus yhteiskunnan saralla. Mutta pitihän se testata. Aluksi tottakai laboratorio-olosuhteissa, eli miehillä.

Olen varma, ettei demokratian keksinyt mies edes kuvitellut kertovansa keksinnöstään vaimolleen anopista puhumattakaan, olisivat pirut nauraneet pihalle koko polon.

Tästä huomaamme, että kaikki yhteiskunnalliset keksinnöt on ensin testattu miehillä. (Kirj. huom. koulu, armeija jne.) Näihin keksintöihin liittyy vain yksi, perustavaa laatua oleva, heikko puoli, ne poikkeuksetta lakkasivat toimimasta kenttäolosuhteissa.

Tälle kolhuja saaneelle teorialle piti moninaisten lisätasakiintiöiden jälkeen antaa myös uusi nimi: länsimainen demokratia.

Länsimaisen demokratian lippulaivana on aina ollut Amerikka. Siellä Teksasissa ne ovat perehtyneet teorian hienouksiin oikein perinjuurin, ääntenlaskuakaan eivät haluaisi lopettaa millään, vaikka oikein korkeimmat oikeudetkin käskisivät. Onko länsimaisen demokratian lippulaiva saanut pohjakosketuksen ja äänten vyöryessä laidalta toiselle vaarassa menettää uskottavuutensa.

-Mikko Nousiainen, 19.10.2005

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 11 kommenttia
Kommentit
#2452

Pitkä teksti, paljon asiaa, mutta paljon myös peittelemätöntä vitutusta, joka vaikuttaa luettavuuteen ja takaisin kommentointiin. Oikein harmittaa, kun tuntuu et oot päästelly nyt aika täysillä -enempää suodattamatta. Asia uppoaa..

-johanna, 20.10.2005

#2460

Paljon hyviä havaintoja, mutta ois tosiaan voinu vähän sudattaa.

-Anonyymi, 23.10.2005

#2462

Ihan mielenkiintoisia ajatuksia ja ilmauksia, mutta AIVAN liian pitkä ja sekava teksti.

-Kolibri, 25.10.2005

#2747

Elina S, huomaa, että kyseessä ei ole Aapon kirjoitus

-Ilari I., 9.2.2006

#2781

ooh vähä pitkä teksti melkein nukahdin lukemaan tää oli yli pro teksti

-vanana, 27.2.2006

#3728

Suorastaan ytimiä näivertävää tekstiä. Noinhan se menee. Anna tulla lisää vaan samaan tyyliin. Tällaiseen yhteyteen ehkä hiukan pitkä, mutta esim. jonkin kirjan sivuille aivan paikallaan.

-Ejuhan, 8.11.2006

#3730

Hmm pitkä, mutta tyyli puree minuun. Upposi kuin veitsi sulaan voihin. Niin missä iässä tai sairauden vaiheessa alkaa olla mummo, joka lakkasi olemasta ihminen ja muuttui laitoksen täytteeksi, rahareiäksi, pois joutavaksi..

-Malla, 9.11.2006

#3768

Loistava analyysi, loistava ilmaisukyky, tähän ihmiseen haluaisin tutustua !

Teksti ja ajatusmaailma kuin omasta pikku päästäni... Yes! Lisää tämän kirjoittajan ajatuksia ja havaintoja!

-Tiina, 17.11.2006

#4752

Aika pitkä, mutta asiasisältöistä ja ainakin meikäläiseen uppoavalla tyylillä.

Kirjoituksen viitsi ja halusi lukea loppuun.

Kirjoitus hienoa luettavaa, kuten Mikon jutut muutenkin.

-Portsari, 26.2.2007

#10569

Mikkomainen, ehkä hieman liian sekavaa minulle.

-Pertti Mela, 3.1.2009

#10570

hulluuutta , hulluuutta...saaatana

-bertan mela, 3.1.2009

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Rakkaus, seksi tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: