Hissin käytettävyys

Ihmisissä herättää usein hilpeyttä kuulla mitä teen työkseni. Tittelini on Usability Specialist, eli teen käyttäjä- ja käytettävyystutkimusta sekä käyttöliittymäkehitystä hissien ja niihin liittyvien tuotteiden parissa. Toisin sanoen, olen psykologi jonka tehtävänä on tehdä hisseistä helppokäyttöisiä. Pienen epäuskoisuuden tai hymyn jälkeen ensimmäinen reaktio yleensä on: “Mitä kehittämistä hissin käyttöliittymässä on?” Täysin validi kysymys, itsekin kysyin sitä 3 vuotta sitten kun ensimmäisen kerran kuulin tästä työpaikasta.

Hissin käyttöliittymänä on melkein aina kerroksessa oleva kutsunappi, hissin sisällä kerrosnapit sekä vapaavalintainen nurkka – kahdeksasta mahdollisesta – jota voi tuijottaa matkan ajan (tämän vuoksihan hissien kapasiteetti on usein 8 henkeä). Tällainen käyttöliittymä ei ole erityisen tehokas hissijärjestelmän tai matkustajankaan kannalta Pysähdyksiä tulee enemmän kuin on välttämätöntä ja sitä kautta matka-ajat pitenevät. Toinen, yleistyvä tapa on kutsua hissi on Destination Control (DC) -järjestelmä. Siinä kohdekerros näppäillään paneeliin jo ala-aulassa. Laite kertoo hissin (A, B, C...), joka vie matkustajan haluttuun kerrokseen. Koska järjestelmä “paketoi” samoihin kerroksiin menevät matkustajat samoihin hisseihin, tulee pysähdyksiä paljon vähemmän. Toimistorakennuksen ylösmenoruuhkassa voi tehoparannus olla 30%. Näin hissejä tarvitaan vähemmän ja vuokrattavaa kerrosalaa tulee lisää. Kutsunantopaneelin nimi on DOP (Destination Operating Panel). Hissin omat kerrosnapit (niitähän ei tässä ole ollenkaan) taas ovat COP, Car Operating Panel.

Toistaiseksi tällaiset hissit ovat harvinaisia, uusista hisseistä maailmalla tämä järjestelmä on muutamassa prosentissa, ja nekin lähinnä toimistorakennuksissa. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua uusien hissien osalta osuus on varmasti paljon suurempi, mutta koska hissien keski-ikä Suomessa on vajaa 30 vuotta, kestää vielä kauan että se on laajassa käytössä.

Destination Control on käyttäjille tietenkin tuntematon, joten käyttöliittymän pitää olla hyvin selkeä. Koska kilpaileva käyttöliittymä on nappi seinässä, ei uudenkaan pidä olla oleellisesti monimutkaisempi. Sen pitää toimia eri kielillä ja mielellään näkö- ja kuulovammaisillekin. Tämän lisäksi järjestelmällä on sosiaalisia seurauksia. Käyttäjäpalautteessa on tullut esiin, että lounaalta palatessaan käyttäjät haluaisivat jatkaa keskusteluaan ainakin toisen osapuolen kotikerrokseen asti. Tämä uusi järjestelmä kuitenkin erottaa heidät jo ala-aulassa, ja tätä pidettiin sosiaalisesti epäsuotavana.

Uusien käyttöliittymien kehittämisen ohessa parannetaan vanhoja, esimerkiksi perinteisiä ylös-alas -kutsunappeja. Näiden nappien toiminnasta on kaksi eri tulkintaa. Ne on suunniteltu siten, että ihminen painaa suuntaa, jonne itse haluaa mennä. Jos on menossa ylös, pitäisi painaa ylös-nappia (“asiakkaan” näkökulma). Joskus käyttäjät tulkitsevat napit siten, että olen menossa ylös, siispä kutsun hissin alas hakemaan minua (“koneenohjaajan” näkökulma). Ja hän painaa alas-nappia. Näin käy useammin tietysti silloin, kun hissi jotenkin indikoi kerroksessa odottavalle käyttäjälle senhetkisen sijaintinsa, esimerkiksi tavallisella numeronäytöllä.

Kaiken lisäksi hissi tosiaan pysähtyy yhtä nopeasti tai nopeammin kun painetaan väärää nappia. Jos painaa alas-nappia mutta menee ylös, hissi kyllä pysähtyy mennessään alas, mutta käyttäjän pitää käydä alemmassa kerroksessa kääntymässä. Vaikka hissi pysähtyy joko yhtä nopeasti tai nopeammin “väärää” nappia painamalla, mutta perille ei pääse yhtään nopeammin, päin vastoin.

Yksi tapa ratkaista ongelma voisi olla ottaa kerroksesta pois hissin sijaintinäyttö. Ellei ole keinoa tietää missä kerroksessa hissi on, ei sitä voi tulkitakaan niin, että itse “ohjaisi” hissiä. Tai sitten käyttäjät kysyisivät, missä se tarpeellinen ohjausnäyttö on :-) Toinen tapa on säilyttää vain yksi nappi, mutta se on tehokkuuden kannalta oleellisesti huonompi, sillä tällöin turhia pysähdyksiä tulee vieläkin enemmän kuin mitä perinteisissä järjestelmissä muuten.

Otaniemessä Espoossa on hyvä esimerkki epäonnistuneesta hissin käyttöliittymästä. Kerroskutsunappi on hipaisunäppäin. Se ei toimi, jos sitä painetaan sormikkaat tai lapaset kädessä, mikä sinänsä ei sovellu Suomen ilmastoon. Silloinkin kun nappia painetaan paljaalla sormella, syttyy napin vieressä ledi vain siksi aikaa kun sormi on napilla, valo ei siis jää palamaan. Näkövammainen käyttäjä ei pysty tätä hissiä käyttämään ollenkaan, ja näkevätkin menevät usein portaita kun eivät osaa tätä hissiä käyttää.

Hissin sisällä on niinikään hipaisunäppäimet. Kuvassa olevat numerot ovat itse näitä nappeja. Mustien tarrojen tarkoitus on peittää ne napit, jotka eivät tässä talossa ole käytössä (talo on siis 3-kerroksinen). Tarrojen alla on kuitenkin aktiiviset napit. Kuvan esimerkissä käyttäjä yrittää mennä kakkoskerrokseen, mutta hissin mielestä painaa 5-näppäintä ja hissi ilmoittaa “Er” koska kerrosta 5 ei ole olemassakaan. Näkövammainen käyttäjä ei näitäkään painikkeita voi käyttää, etenkin kun virhepainikkeen äänipalaute on identtinen kuin se palaute, joka tulee kun kutsu menee läpi. Kun näkövammainen käyttäjä yrittää “lukea” painikkeita, hän samalla painaa niistä jotain. Hissi lähtee jos painettu näppäin on validi. Missähän käyttäjä on jos hän poistuu hissistä saavuttuaan “perille”? Kuvan ulkopuolella hississä on vielä suomenkieliset käyttöohjeet. Miten hissi voi edes tarvita käyttöohjetta?

Toinen esimerkki on Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Tampereella hissin kutsunappien ja hissin oven väliin on sijoitettu kaksi valokytkintä. On aika luonnollinen tapa painaa hissin vieressä olevaa ylintä nappia, mutta eihän hissi siitä tule. Tosin en huomannut että valotkaan olisivat sammuneet, mutta ehkä ne jossain sammuivat.

Helsingissä Sörnäisten metroasemalla oli toisenlainen käyttöliittymäongelma. Siellä liukuportaiden hätänappi sijaitsi reunuksessa nilkan korkeudella ja jotkut painoivat sitä ilkivaltamielessä. Jos joku olisi oikeasti jäämässä väliin, on portaat tärkeää pysäyttää nopeasti, minkä seurauksena seurauksena mummot joskus kaatuilivat portaissa ilkivaltapainallusten seurauksena. Hätänappia ei tietenkään saa eikä voi ottaa pois. Koska anonymiteetti ja yleisö saavat toisissa aikaan ääliömäistä käyttytymistä, päädyttiin poistamaan anonymiteetti. Napin sijaan ruvettiin käyttämään olkapään korkeudella olevaa kahvaa. Tällöin ympäristö näkee heti kuka teon tekee ja tämän seurauksena ilkivalta väheni merkittävästi.

Ihmisillä on joskus omituisia käsityksiä hissien toiminnasta. Jotkut luulevat että hissi tulee nopeammin kun kutsunappia painaa monta kertaa. Toinen harhaluulo on, että molempia nappeja painamalla hissi saapuisi nopeammin. Näin ei suinkaan ole, vaan tuo tarkoittaa vain tarpeetonta pysähdystä toiselle hissille (joka siis on menossa väärään suuntaan). Tuo on jossain paikoissa ratkaistu siten, että täsmälleen samaan aikaan annetuista kutsuista vain toinen tai ei kumpikaan jää voimaan.

Ylensä ihmisten suurimmat hissipelot liittyvät hissin putoamiseen tai hapen loppumiseen. Milloin kukaan on viimeksi kuullut, että hissi olisi oikeasti pudonnut? Ainoa mieleentuleva tapaus on WTC:n romahtaminen, ja sen iskun kestävä hissi olisi ollut aikamoinen rakennelma. Hissien vaijerit kestävät 12-16 kertaa sen massan, joka kyytiin saa tulla. Sen lisäksi korit tarkoituksella mitoitetaan sellaiseksi, että maksimikuorman ahtaminen kyytiin on vaikeaa (tila käy ahtaaksi ennenkuin painoraja täyttyy). Jos painoraja ylittyy (eli vielä jäisi kapasiteettia 11-15 -kertaiselle lisänostolle), ei hissi liiku. Lisäksi jos hissi alkaa putoamaan, on siinä mekaaninen jarrumekanismi, joka ottaa hissikuilun seinässä kulkevista “kiskoista” kiinni noin puolen metrin putoamisen jälkeen. Kaiken tämän lisäksi kuilun pohjalla on hydraulisesti toimiva “puskuri”. Taloyhtiöt on velvoitettu tarkistamaan ja huoltamaan hissiä säännöllisesti.

Hapen loppuminen on myös käytännössä mahdotonta, vaikka on totta että pysähtyneessä täydessä hississä voi tulla lämmin.

Riippumatta siitä kuinka epätodennäköisiä nuo tapahtumat ovat, pelot ovat aitoja, käyttäjien mielestä aiheellisia ja ennenkaikkea ne vaikuttavat käyttäytymiseen. Jos hissi pysähtyy kerrosten väliin, käytännössä aina syy on turvajärjestelmä – eli että se tulkitsee, että jokin ovi on raollaan, painoraja ylittyi hetkekesi (esimerkiksi hyppäämällä hississä) tms ja tällaisessa tilanteessa hissi ei enää edes saa liikkua. Jos matkustaja pelkää että happi loppuu, hän voi yrittää avata oven väkisin ja kiivetä pois korista. Tässä on se riski, että kiivetessään pois takapuoli edellä (seuraavaan alapuoliseen kerrokseen), hänen jalkansa voivat luiskahtaa korin alle ja hän pudota sinne. Se on osittain ratkaisu laittamalla metrin mittainen metallilevy kynnyksen alle (joka siis näkyy vain silloin kun hissi on kerrosten välissä ja kerroksen puolen ovi auki). Saamalla ihmiset pysymään rauhallisena saavutetaan käsitykseni mukaan paremmat tulokset kuin millään puhtaan mekaanisella tai teknisellä turvallisuusratkaisulla.

Veljeni kommentoi kerran, että olen ainoa hänen tietämänsä ihminen joka kykenee innostumaan hissin käyttöliittymästä. Mutta minulla onkin maailman paras työ.

Ks myös Hämeen sanomien artikkeli Hissipsykologin vastaanotolla.

-Aapo Puskala, 13.12.2005