Totta on, mutta en näe mitään väärää siinä että näkee maailman paskana paikkana ja ihmiset kurjina olentoina. Minusta toisenlainen näkemys on suojautumista juuri tämän asian ymmärtämisen jälkeiseltä katkeruudelta ja pettymykseltä.

-Pata kattilaa, 16.10.2006

Luulisi ihmisellä olevan defenssimekanismeja selviytymisen takia, ei turhaan.

-Luolamies, 22.10.2006

Samaa mieltä kuin Luolamies!

-Pensiö, 22.10.2006

Pessimisti ei pety pahasti, mutta voi yllättyä iloisesti...

-en mä kärsi tästä yhtään, 24.10.2006

Olenpa kyllä törmännyt sellaisiinkin pelkureihin, jotka ovat aina ja viimeiseen asti niin hirveän positiivisia, ja sitten pitkästä ilosta seuraa aina järkyttävä pettymys kun kaikesta on jo kyllä voinut päätellä että ei tästä mitään hyvää seuraa, mutta kun ei luonto anna periksi että voisi sen myöntää.

-Kone, 27.10.2006

Tuota ei asiaa ihan näin helpolla selvitetä. On otettava huomioon myös asia, minkä suhteen ollaan optimisteja tai pessimistejä – vähintäänkin. Tästä päädytään edelleenkin epistemologisiin kysymyksenasetteluihin.

Lisäksi lienee olemassa useita erillaisia elämänstrategioita, joilla on ehkä omat syynsä, mutta joita ei voine ihmiseltä ainakaan väkisin riistää, tai edes tärkeysjärjestykseen asettaa. Tässä siis samaa mieltä kuin Luolamies.

Hitler taisi olla optimisti, kun Venäjälle hyökkäsi. Esimerkki on kärjistetty, mutta paljstaa jotain kysymyksenasettelun monimutkaisuudesta.

-Teemu Jokela, 28.1.2007

Täällä on pessimisti, joka on eri mieltä kirjoituksen kanssa. Tartun tilaisuuteen erittäin mielelläni, mutta varaudun pettymykseen. Mottoni on: “Ei tästä mitään tule, mutta yritetään nyt kuitenkin.” Näen maailman ikävänä paikkana, mutta yritän muuttaa sitä. En odota kuitenkaan tuloksia. Ainakin on hauskaa yrittäessä.

-The Unfortunate One, 17.8.2008

Pessimistit ovat maailman onnellisimpia ihmisiä:

90% ajasta he ovat oikeassa ja loput 10% ajasta positiivisesti yllättyneitä ;)

-Dummy, 17.8.2008

Eikö ole muuten mielenkiintoista, että pessimisti ei koskaan myönnä olevansa pessimisti, vaan väittää aina olevansa “realisti”.

-Dummy, 17.8.2008

Samaa mieltä kirjoittajan kanssa ,pessimismi todellakin on hyvin usein pelkuruutta;pelkuruutta erityisesti elämää kohtaa.On helpompaa elää suojassa muurin takana kuin lähteä avoimeen maastoon kohti jotain tuntematonta ,josta voisi kenties löytää uuden tien elämälleen.Pelkuri on usein pessimisti,joka todellakin on laittanut kasvoihinsa “realistin”-naamarin.Totuus tuon kaltaisesta ihmisesta on kuitenkin se ,että hän suojelee itseään liikaa ja tämän seurauksena myös hänen elämänsä jää usein yksipuoliseksi putkeksi ilman elämän värejä.Ja tälläinen ihmnen jää usein “vankilaan” , josta ei helpoa tietä ole ulos.

Itsekin suurimman osan elämästäni olen uhrannut tälle negatiivisuudelle ja pessimismille.Nyt kuitenkin olen saanut elämääni uuden känteen ja tämän seurauksena myös vanhat “ajatusnauhat” ovat päässäni muuttuneet.Nyt uskon elämään ja uskallan luottaa itseeni ja muihn ihmisiin paremmin; enää en pelkää elämää samassa mittakaavassa kuin aiemmin.Kiitos tästä kuluu uudelle rakkaalle.

-Valmiki, 29.11.2009