Lisää kirjoituksia aiheesta Uskonto tai muista aiheista.
Tiivistelmä: Raamatun moraaliset opit ovat kuvottavaa luettavaa. Jerikon muuri on tarina kansanmurhasta. Jahve on kaunokirjallisuuden julmin, kostonhimoisin, mustasukkaisin ja epäoikeudenmukaisin hahmo. Onneksi Raamattu tai uskonto ei ole moraalimme perusta. 3 648 lukijaa, joista 205 eli 6% on antanut arvosanan (9+).
Raamatun moraali
Vanhassa testamentissa kerrotaan, kuinka Herra nimitti Joosuan juutalaisten johtajaksi Mooseksen kuoltua. Joosualle ja israelilaisille Herra lupasi Kanaaninmaan (nyk. Israel). “Jokaisen paikan, jonne jalallanne astutte, minä annan teille, kuten olen Moosekselle luvannut.” [Joos. 1:3] Jumala käski Joosuaa ja luvattua kansaa tappamaan vastustajat. “Rangaistakoon kuolemalla jokaista, joka kapinoi käskyjäsi vastaan eikä tottele sinua kaikessa minkä käsket tehdä.” [Joos. 1:18]
Joosua totteli Jahven käskyä. Samoin teki aikoinaan Aabraham, kolmen suuren uskonnon kantaisä. “... Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa” [1Moos. 22:10] Israelilaiset, luvattu kansa, tottelivat myös. “Herra on varmasti antava koko maan meidän käsiimme. Kaikki sen asukkaat vapisevat jo pelosta.” [Joos. 2:24] Jerikon kaupunki sijaitsi luvatulla maalla ja se oli niinikään valloitettava. “Herra sanoi Joosualle: 'Minä annan sinun käsiisi Jerikon, sen kuninkaan ja kaikki sen sotilaat.'” [Joos. 6:2]
Sotilaat puhalsivat torviin, huusivat sotahuudon ja Jerikon muurit tulivat rymisten alas. Alkoi vääräuskoisten teurastus. “He olivat julistaneet Herralle kuuluvaksi uhriksi kaiken, mitä kaupungissa oli, ja niin he surmasivat miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, härät, lampaat, vuohet ja aasit.” [Joos. 6:21] Harhaoppisten arvoesineet kelpasivat kuitenkin ryöstettäviksi. “Mutta itse kaupungin ja kaiken, mitä siellä oli, israelilaiset polttivat poroksi. Vain hopean ja kullan sekä pronssi- ja rautaesineet he antoivat Herran pyhäkön omaisuudeksi.” [Joos. 6:24]
Vanha testamentti on yhtä Jahven nimissä tehtyä kansanmurhaa ja sotaa. Olivatko Jerikon tuho ja kansanmurha moraalisesti oikeutettuja jonkun mielestä? Mitkä ovat perusteet? Sekö, että tekoon käski “oikea” ja “hyvä” jumala? Minun on mahdotonta löytää eroa Hitlerin Puolan-valloitukselle ja Joosuan Kanaaninmaan sotaretkelle. Mikä näitä erottaa, paitsi ehkä se, että Joosuan tarina saattaa olla pelkkä tarina?
Israelilainen psykologi George Tamarin esitti Jerikon tarinan yli tuhannelle israelilaiselle 8-14 -vuotiaalle lapselle ja kysyi, oliko teko moraalisesti oikein. Kaksi kolmasosaa vastaajista hyväksyi täysin Joosuan ja sotilaiden hirmuteot. Osa teon tuominneistakin tuomitsi vain toteutustavan – koska luvatun maan valtaaminen edellytti arabien maalle menemistä ja koska arabit olivat epäpuhtaita, tulivat myös luvattuun maahan menneet valloittajat epäpuhtaiksi. Tamarin esitti Joosuan tarinan myös vertailuryhmälle, mutta vaihtoi Joosuan nimen tilalle “kenraali Li” ja Israelin tilalle “kiinalainen valtakunta 3000 vuotta sitten”. Tällä kertaa vain 7% lapsista hyväksyi teon kokonaan, 18% osittain ja 75% tuomitsi sen. Ainoa ero tarinoiden välillä oli uskonto. Oman uskonnon nimissä kansanmurha on oikeutettua, vieraan uskonnon nimissä tuomittavaa.
Jeriko on vain yksi esimerkki lukuisista Jahven nimissä ja käskystä tehdyistä hirmuteoista. Mooses, jolle Jumala antoi kymmenen käskyä, ei ollut järin moraalinen hahmo hänkään. Herra käski Moosesta ja israelilaisia kostamaan midinialaisille. He tappoivat kaikki miehet ja lapset, ryöstivät karjan ja arvoesineet sekä polttivat kaupungit. Mooses oli vihainen, koska sotilaat olivat vastoin Jahven käskyä jättäneet naiset eloon. Kaikki ei-neitsyet naiset tuli tappaa, mutta neitsyet voitiin pitää hengissä sotilaiden iloja varten [4Moos. 31:17-18].
Kuolemantuomio (usein kivittämällä) seuraa Raamatussa herkästi, mm. isänsä tai äitinsä kiroamisesta, aviorikoksesta, homoseksuaalisuudesta ja seksistä kuukautistilassa olevan naisen kanssa. [3Moos. 20:9-21]
Myös epätavallisiin tilanteisiin on varauduttu. “Jos kaksi miestä tappelee keskenään ja alakynnessä olevan vaimo yrittää auttaa miestään tarttumalla tämän vastustajaa sukupuolielimistä, naista ei saa sääliä, vaan hänen kätensä on lyötävä ranteesta poikki.” [5Moos. 25:11-12] Erään miehen taloon saapui joukko miehiä, jotka vaativat talon vieraana olevaa miestä “maatakseen hänet”. Vieraan miehen säästämiseksi Raamattu neuvoo uhraamaan vaimon ja neitsyen tyttären. “Kuulkaa, täällä on minun tyttäreni, joka on vielä neitsyt. Täällä on myös sen miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät teille. Voitte tehdä heille mitä haluatte, vaikka raiskata heidät, mutta tälle miehelle älkää tehkö mitään niin hirveätä!” [Tuom. 19:24]
Raamatun mukaan on moraalisesti oikein tehdä kansanmurha ja joukkoraiskaus Jahven nimissä, mutta kuukautistilassa olevan naisen emättimen näkeminen tai risujen kerääminen pyhäpäivänä on kuolemantuomion arvoinen teko.
Uudessa testamentissa ei samanlaisia julmuuksia tehdä, mutta moraaliselta kannalta ollaan yhtä heikoilla jäillä. Voidaanko pyhästä kirjasta ottaa osia totena ja osia satuna? Mitä merkitystä koko kirjan pyhyydellä enää on? Jos valinta tapahtuu, se tehdään joidenkin moraalisten ohjenuorien mukaan. Ne ohjenuorat eivät voi olla Raamatusta tai uskosta lähtöisin, koska Raamattu nimenomaan käskee uskomaan, ei kyseenalaistamaan. Vanhassa testamentissa sitä paitsi sanotaan suoraan mitä Herra sanoo ja vaatii. Ja Jahve vaatii aina julmuuksia ja ehdotonta tottelua.
Jeesus ristiinnaulittiin meidän kaikkien syntien anteeksiantamiseksi, myös tulevien syntien. Keneltä meidän pitää saada anteeksi? Jumalalta? Miksei hän yksinkertaisesti vain anna syntejä anteeksi? Miksi Jeesusta, meidän synteihin viatonta osapuolta, pitää rääkätä ja kiduttaa ristillä? Tästä on vaikea vetää muita johtopäätöksiä kuin että se, että Jahve on sadistinen hirviö. Toisaalta yksi syy Jeesuksen kiduttamislegendaan on se, että näin ihmiset ovat ikuisessa kiitollisuudenvelassa eivätkä voi koskaan vapauttaan lunastaa. “sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta” [Room. 3:23] Syyllisyydentunto on tehokas keino saada ihmiset tottelemaan.
Jahve on takuulla kaunokirjallisuuden julmin, kostonhimoisin, mustasukkaisin, neuvottelukyvyttömin, epäoikeudenmukaisin ja seksuaalisesti fiksoitunein hahmo. Silti jotkut luulevat uskonnon olevan moraalimme perusta. Moraalilla ja uskonnolla ei ole suoraan mitään tekemistä toistensa kanssa. Moraali tarkoittaa sellaisia asioita, jotka edistävät yhteisön selviämistä. Esimerkiksi sukurutsa on väärin koska se heikentää perimää ja sianlihan syönti (oli) kiellettyä koska sianliha pilaantuu herkästi. Säännöt ovat syntyneet, koska yhteisöt, jotka niitä sääntöjä soveltavat, pärjäävät paremmin selviämiskamppailussa. Juuri tästä syystä moraalisäännöt ovat pohjimmiltaan hyvin samankaltaisia eri kulttuureissa ja uskonnoissa.
-Aapo Puskala, 4.12.2006
| 4 | |
| 5 | |
| 6 | |
| 7 | |
| 8 | |
| 9 | |
| 10 |
Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.
Lisää kirjoituksia aiheesta Uskonto tai muista aiheista.
Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista:
- Suomi ja Leningrad 1941
- Paholaisen palvelijat
- Harmaanutut vs. punanutut
- Rippisalaisuutta ei pidä purkaa
- Jumala pois elämästäni
- Kristinuskon Jumala on mahdoton
- Jeesuksen paluu
- Potilas J
- Uskonnonvapaus ei toteudu
- Maanviljelijä syö pöydässäsi
- Lisää kirjoituksia