Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Netissäseurustelu

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: inferenssi: päätelmä

Pidätkö?


21 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 22/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Rakkaus, seksi tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Epätoivoisten ihmisten huuhaata? 3 045 lukijaa, joista 214 eli 7% on antanut arvosanan (7+).

Netissäseurustelu

Pelkästään tai lähestulkoon netinkautta seurustelevia nuoria on luullakseni nykyään melko paljon, mutta silti he enemmän tai vähemmän häpeävät sitä. Ei ole ihmisiä joille puhua, vanhemmat eivät ymmärtäisi ja kaveritkin varmaan vain nauraisivat.

Kuitenkin tunne on oikeaa molemmilla osapuolilla. Usein myös välimatkaa saattaa olla paljon, joten säännöllinen tapaileminenkaan ei onnistuisi. Mikä siis avuksi? Pitäisikö vain ottaa itseään niskasta kiinni ja etsiä seuraa lähempää? Pitäisikö kertoa läheisille kuinka asia on? Kertominen huoltajille yleensä helpottaa tapailua, mutta entä jos he eivät hyväksy asiaa?

Mikä siis eteen, ei toiselle voi noinvain hyvästejäkään jättää. Suhteet ikävä kyllä kariutuvatkin usein juuri tapailemisen vaikeuteen, kun välimatkaa on paljon ei riitä intoa lähteä muutaman tunnin jutustelutuokiolle. Pidemmät vierailut ovat näitäkin vaikeampi järjestää, pitäisi löytää mahdollinen yöpaikka, vanhemmat tuskin ilahtuisivat ajatuksesta, että heidän lapsensa lähtisi tuntemattoman netistä löydetyn henkilön matkaan, hehän edustavat pohjasakkaa. Näin ei todellakaan aina ole. Kyllähän netistä hyvää juttuseuraa löytää, ja miksei voisi löytää myös pitkäaikaista elämänkumppania.

-jyynäs, 23.1.2007

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 17 kommenttia
Kommentit
#4213

Opettele kielioppi.

Netissä tavataan ihmisiä ja siten voi löytää seurustelukumppaninkin (kuten omalla kohdallani), mutta ei se ole seurustelua, jos vain netin välityksellä jutellaan = ei tavata ~koskaan irl.

-joo-o, 23.1.2007

#4214

Sanotaanko näin, että netissä voi tavata ihanalta tuntuvan ihmisen, joka ei todellisuudessa ole yhtään sellainen kuin antaa ymmärtää. En kylläkään kiistä, etteikö netistä voisi löytyä “sitä oikeaa”. Mielestäni kuitenkaan ihmiseen ei voi rakastua ennen kuin hänet tapaa livenä, ihastuminen on sitten asia erikseen.

Jos “pari” on vielä sen ikäinen, että molemmat asuvat kotona, niin vanhemmat voisivat myös olla yhteydessä toisiinsa, niin tiedetään missä mennään. Näin on yöpaikka tiedossa, niin ei tarvitse vanhempienkaan olla niin huolissaan. Sitten he voivat olla myötämielisempiä myös tapaamisia kohtaan.

Tietenkään pitkän matkan päässä olevan kanssa ei voi kovin usein tavata. Sentään voi edes joskus. Eli siinä mielessä kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni, että lähtee käymään. Kerranhan täällä eletään!

-leijonatar_86, 23.1.2007

#4231

Asiaa kirjoitit, mutta netistä on hankala löytää luetettavaa henkilöä. Olen chateissa tutustunut muutamiin poikiin, jotka ovat tuntuneet hirveän ihanilta, mutta he voivat olla keitä vaan ja tuntui kummallisesta kun itse kerroin olevani esim. 11 (nyt olen vähän enemmän), he olivat 15, mutta minuutin päästä 17. Ja kun poika on selvittänyt sukupuoleni, se eka kysymys on aina ollut alusvaatteitteni väri, sitten kuppikoko, myöhemmin ikä ja harrastukset. Kiva olisi irlistikin, siis livenä tavata joku netissä tutuksi tullut, mutta yhä olen nuori ja vanhempani pitävät minua vankina omassa huoneessani, enkä ihan oikeasti ole nähnyt aurinkoa vuosiin, niin se ei onnistuisi...

-Hamsteripeikko, 24.1.2007

#4253

Internetissä “seurustelu” on toki huomattavasti helpompaa tulla toimeen toisen ihmisen kanssa, sitä tutustuu ja toinen vaikuttaa mukavalta. Todellinen elämä vain ei toimi samoin kuin internetsuhteet – eivät edes kaveritasolla, koska ihminen harvoin on sitä, mitä hänen ajatuksensa ovat.

Tapasin viime vuoden aikana 38 ihmistä, jotka olin tavannut ja tutustunut _vain_ Internetissä. Toki vanhempani kauhistelivat useampien satojen kilometrien reissuja, joiden aikana asuin “tuikituntemattomien” ihmisten luona. Monet näistä ihmisistä olivat uskomattoman mukavia todellisessakin elämässä, kuten olin jo tottunut Internetissä. Toisaalta löytyi paljon niitä, joiden kanssa kemiat eivät kohdanneet millään tasolla, vaikka harrastukset ja intressit olivat samoja ja juttua oli väännetty sujuvasti vuosia. Internetissä.

En kiistä, etteikö Internetissä alkanut suhde, jopa seurustelusuhde, voisi edetä pitkälle. Tunnen monia ystäviäni, jotka ovat päätyneet jopa avioliiton satamaan tavattuaan ensin Internetissä. Se vaatii kuitenkin enemmän työtä kuin tavallinen, ns. IRL-suhde. Ihmisten kemiaa ei voi aistia Internetin tai puhelimen välityksellä. Sen kokee vain läsnäolossa. Kun odotukset pitkällisten juttelutuokioiden jälkeen saattavat olla korkealla, on vaikeaa saada homma toimimaan, jos kemiat eivät aivan kohtaakaan. Sen sijaan todellisessa suhteessa usein kemioiden ei tarvitse kohdatakaan täysin, jotta toisesta voi välittää ja rakastaa.

-Hamatti, 25.1.2007

#4284

Olen yrittänyt seurustella netissä, mutta en mahtunut sinne.

Kun on genitaalit ihan biomassaa eikä binäärikoodia, on vaikea tunkeutua sasian ytimeen WLANin kautta.

-Teemu Jokela, 28.1.2007

#4288

lyhyestä virsi kaunis, irkin kautta yhden tytön kanssa tutustuin ja sitä kautta on tunnettiin pari vuotta, kerran pari nähtiin. Nyt on kuitenkin seurusteltu kohta 3v ja kihloissa on oltu n. 6kk

mut ihmistä ei tunne oikeasti ennen kuin sen tapaa, ajatuksia on helppo vaihtaa ja kertoa niistä netissä. jos ihminen pystyy valehtelemaan esim ircissä, miksei sitten myös irl? kaikki mitä ihminen kertoo itsestään joko netin välityksellä tai irl, niin mistä sä tiedät onko se totta? no ota selvää ja tutustu kunnolla siihen ihmiseen ja sen lähipiiriin.

saatto mennä hieman ohi aiheen.. :p

-Tuntematon, 28.1.2007

#4354

Ikävä myöntää, mutta itselläni on asia noin, vaikka usein sen pitäisi olla toisinpäin.. Kaverit kyllä tietävät suhteestani, vanhemmat eivät. Siitä se helvetti repeäisi, kun minulle on jankutettu pienestä pitäen, “etten saa puhua vieraiden kanssa” ja yhä, vaikka täytän pian 19, etten saa mennä chattiin yms. No, chatissä me emme edes tavanneet, emmekä mitenkään etsineet seuraa. “Sinä vain tulit elämääni kuin salama kirkkaalta taivaalta.” kuvaa täydellisesti tätä kokemusta.

Tapaamista on yritetty järjestellä viimeiset kaksi vuotta (ja kaksivuotispäivä on ensi kuussa ja siihen lisää 8-9 kk niin on tuntemisaika kasassa). En usko, että saisin häneen enää yhteyttä, sillä jos vanhempani saisivat tietää kännykkä ja netti lähtisivät varmasti ulottuviltani. En saa edes opiskella haluamaani ammattiin, niin entä oletettava elämäni rakkaus, joka ei ole samasta pitäjästä höysteenä, että hänet on tavattu NETIN kautta? “Pyhäinhäväistys!”

Hän on hyvin asiallinen, ajatusmaailmamme ja harrastuksemme ovat pitkälti samat. Hänen kanssaan tuntuu, että saan olla oma itseni. En ole ollut oma itseni vuosiin. Menin rikki. Hän tuli ja korjasi minut pala palalta. Kaveritkin aina sanovat, että olemme sielunkumppanit. Ikävä kyllä sitä välimatkaa on sitten 700 km. Taas on suunnitteilla tapaaminen täksi kesäksi. En tiedä jaksanko, jos sekin suunnitelma menee murskaksi. Hyvä Jumala, anna meidän nähdä..

En välitä siitä mitä muut meistä ajattelevat (paitsi vanhemmat, vielä tällä hetkellä, jotta voimme olla edes näin). Jos emme ole jonkin puolituntemattoman mielestä pari, niin olkoon. Toisillemme me olemme ja se on tärkeintä. Minusta toisen ajatuksia tulee arvostaa ennen kuin voi rakastaa, fyysinen puoli vain syventää sitä. Tai vaihtoehtoisesti voi tappaa sen kokonaan. Toivon, että tämä vain syvenisi..

-Haluan tietää mitä rakkaus on, 31.1.2007

#4859

Netissä rakastuminen on surullista.. Enkä puhu nyt 10-vuotiaitten lasten habbo hotel tapaamisista. Miltäpä kuulostaa jos sanoisin rakastuneeni henkilöön joka asuu vieläpä eri maassa?

---, 7.3.2007

#4875

---, ei se nyt niin erikoiselta kuulosta. Rakastuahan ja ihastuahan voi vaikka kehen juuri henkilöä tuntematta. Eri asia on, mitä aikuinen ihminen tekee rakastuttuaan; otetaanko riski ja annetaan sille suhteelle mahdollisuus tosielämässäkin vai seurustellaanko vain ja ainoastaan netissä 15 vuotta (mikä kieltämättä kuulostaa aika surulliselta).

-Kössi, 8.3.2007

#5530

15 vuotta netissä, huh huh. Itse en ole moista kokeillut, tavannut olen kyllä netistä tarttuneita kavereita.. yleensä ovat melko erilaisia todellisuudessa kuin ovat sanoneet olevansa

-Jooones, 15.5.2007

#7048

Etäisyys: vajaa 10 000 km

Lentolippu: kallis

Tapaaminen: priceless

-J, 6.11.2007

#7321

Olka nyt ihmiset realisteja! Ei kai kukaa tosissaan lähde Hauholta Sodankylään ravintolaan etsimään itselleen kumppania? Siinnä on jatkossa vastaavat mahdollisuudet tavata, kuin jos olisi tutustuttu netin kautta!

-Jotain järkee!, 2.12.2007

#7385

Tapasin tytön 4 kuukautta sitten netin välityksellä, ja olemme viestittäneet ja mesettäneet toisillemme jo viikkoja ja olemme puhuneet IRL-tapaamisesta paljon. Olemme vaihtaneet kuvia joten tiedän miltä hän näyttää ja hän tietää miltä minä näytän, hän on jopa kertonut äidilleen minusta ja hänen äitinsä jopa on innostunut siitä että tyttö on löytänyt minut vaikka emme ole kasvotusten edes tavanneet.

Ensin meillä oli tarkoituksena tavata vasta kesälomalla kun molemmilla on paljon vapaa-aikaa, mutta tytön äiti on ihmetellyt päätöstämme ja ehdottanut jo tammikuuta. Nyt minulla on ongelma, en ole kertonut omille vanhemmilleni... Ja varsinkin kun faija aika usein valittaa siitä että olen kaiket päivät koneella (tyttöni kanssa jutellen ^^) että en usko että hän innostuisi asiasta, varmaan rupeaisi jopa kyselemään miksen voi etsiä tyttöä jostain lähempää (“tyttöystäväni” asuu 200 km päässä). En sitten taas tiedä heruuko isältä yhtään sympatiaa (hänellä ja äidilläni oli heidän seurustelunsa alussa yli 100 km välimatkaa).

Pariin kertaan olen jäänyt miettimään onko tyttö varmasti sellainen kuin on sanonut ja onko hän oikeasti halukas tapaamaan minut, tänään uskon saaneeni vastauksen sillä hän sanoi olevansa valmis joko tapaamaan vanhempani tai puhumaan heidän kanssaan puhelimessa vakuuttaakseen heille että hän todella haluaa tavata minut. Tarkoituksena olisi että tytön äiti ajaa hänet Tampereelle ja että minä menen sinne junalla, ellen sitten saa vanhempiani ajamaan minua sinne asti (todella epätodennäköistä) ja minun on joka tapauksessa pakko kertoa heille sillä heiltähän minä matkarahat joudun ruinaamaan...

-Miten kertoa vanhemmille?, 13.12.2007

#7386

“Miten kertoa vanhemmille”, olet siinä mielessä hyvässä asemassa, että olet ilmeisesti miespuolinen. Vanhempasi tuskin pelkäävät hysteerisesti sinun tulevan raiskatuksi, jos he lähettävät sinut tapaamiseen. Sinun ei siis tarvitse huolehtia pelkohysteriapuolesta niinkään paljoa kuin muista käytännön järjestelyistä.

Kerro suoraan ja korosta, että siellä vanhemmat ovat suhtautuneet positiivisesti. Ehdota, että vanhempasi voisivat olla yhteydessä tytön vanhempiin esimerkiksi yhden kerran sähköpostitse ja varmistaa tapaamisen.

Näin tämä omalla kohdallani toimi, kun teininä raahasin pojan perheineen Norjasta ihmettelemään Suomen kaunista luontoa. Pojan sisko ei ollut hurjan innoissaan lomasuunnitelmista. Omat vanhemmat rauhoittuivat saatuaan yhteyden toisen osapuolen vanhempiin.

-Salla, 13.12.2007

#7387

Salla kiitos vinkistä... Ja jep poikahan minä. Kyllä minun on ainakin yritettävä se kertoa mahdollisimman pian, yöunet jäänyt moneen kertaan hirveän lyhyiksi kun olen asiaa miettinyt ja pohtinut jokaisesta näkökulmasta ja kun olen jo niin kärsimätön odottamaan tapaamistamme.

Olen kyllä sen verta pahasti ihastunut että jos kerron vanhemmille ja he EIVÄT suostuisi päästämään minua, vaikka yrittäisin kuinka paljon suostutella, niin sitten kyllä lähtisin muutenkin vaikka ilman lupaa.

Se on vain vaikea kerätä uskallusta kertomaan, koska en yleensäkään puhu vanhemmilleni mistään nuoruusajan ongelmista tai muista koska en ole ikinä joutunut (ennen tätä) mihinkään ongelmaan jota en olisi yksinäni pystynyt selvittämään. Mutta minun on pakko tehdä se. Jos nyt jänistäisin enkä menisi suunnittelemaamme tapaamiseen, en voisi ikinä antaa itselleni anteeksi.

Täytyy pyytää tyttöystävältäni hänen äitinsä puhelinnumero ja kertoa vain suoraan vanhemmilleni miten asiat on, ja pyytää heitä soittamaan hänen äidilleen... Aikuiset varmaan osaisi muutenkin vähän paremmin järjestää kyydit sinne, tänne ja takaisin.

-Kiitokset Salla, 14.12.2007

#13544

Nykyisen tyttöystäväni netistä löysin, tavataan lähes joka viikko, kesälomalla useamminkin.

-Alien, 15.5.2010

#13840

moiks. minä olen seitsemännellä luokalla ja olen seurustellut nyt ihanan tytön kanssa 4kuukautta. minun äidilleni sopii että me tavattaisiin jo ensi jouluna mutta tytön äiti ei oikeen innostu asiasta että tavattaisiin... mitä minun pitäisi tehdä? pitäisikö antaa tytön ja minun vanhempien puhua vai puhua itse tytön äidin kanssa???

-seiskaluokkalainen, 13.11.2010

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Rakkaus, seksi tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: