Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Mietteitä vapaudesta

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: inferenssi: päätelmä

Pidätkö?


7 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 32/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Vapaus tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Vapauden himomme voimistuessa meitä ei yhdistä mikään muu kuin yhtäläinen halu materiaaliseen yltäkylläisyyteen. 1 681 lukijaa, joista 135 eli 8% on antanut arvosanan (7+).

Mietteitä vapaudesta

Päällisin puolin voisi näyttää siltä, että olemme peruuttamattomasti matkalla kohti suurta onnea, ja jokaisen etapin jälkeen yhä laveammat autuuden niityt odottelisivat meitä. Näkemyksemme mukaan historia on ollut kovin nousujohteista, ja me nykyiset olisimme sen huipulla. Niin, mihinpä ne vanhat vempeleet häviäisivät ennenkuin muistuttavat meitä kehityksestä; tuolla takana se luolansuukin ammottaa.

Siinäpä se ongelma onkin, että arvioimme kehityksemme suunnan vain materiaalisin perustein – osaammeko enää muuten? – ja näin oletamme että utopia se siellä häämöttää. Etsimme keinoja saadaksemme lisää aikaa, lisää tehoa, johon kaikki aikamme sitten meneekin. Olemme ottaneet jonkun määrittelemättömän “vapauden” päämääräksemme, ja määränneet kaiken sitä pyrkimystä haittaavan “pahaksi”: kaikki on alisteista tälle tavoitteelle. Enemmän ja enemmän, nopeammin ja nopeammin. Mikään määrä vaihtoehtoja ja vapauksia ei tyydytä: olemme tämän himon orjia.

Onko se niin kaipaamamme vapaus sitten kauppojen hyllyillä ja laareilla? Onko se jotain sellaista josta saavuttaa siivun niin ja niin monen työtunnin jälkeen – työhän on myös tälle alisteista? Jotain jonka vuoksi polkea kaikki mahdolliset “riistäjät” kirkuvana laumana maihin, koska he kehtaavat estää meitä saavuttamasta – niin mitä? Minkä vuoksi me nyt hikoilemmekaan?

Perustamme yhteiskuntamme tämän vapauden päälle, ja niin sen suunnan määrää se että mitä enemmistö tahtoo. Enemmistö tahtoo helppoutta, vaivattomuutta, hupia, ja niitä se myös saa, sillä rahakasojen valtiaat näkevät parhaaksi antaa meille niitä. Ei silkkaa hyvää hyvyyttään – melkoinen karhunpalvelus silloinkin – vaan noustakseen korkeammalle. Sellaiset johtajat kuin millainen kansa.

Ei ole kuitenkaan tavallista kansaa syyttäminen, sillä kokonaisuutena heidän johtamistaidot eivät vain ole kovin häävit. Ihminenhän luonnostaan kulkee helpoimpia uomia pitkin, ja jos alimman yhteisen – näinä päivinä valitettavasti lyhytnäköisen – nimittäjän annetaan päättää, niin kyllä se vaaka kallistuu hetkellisiin helpotuksiin ja mielihyvän hakuun vailla huolta huomisesta.

Saimme vapauden, hienot huonekalut ja leveän leivän kauppojemme hyllyille. Nyt on kaikilla parempi, hyvä olo päivästä toiseen?

Vaikka mahdollisuus rikkauksiin on aivan käsittämättömän pieni, silti koitamme onneamme josko pääsisimme vielä laveampaan elämään. Meillehän antoisa elämä on yhtä kuin aikaa säästävät kodinkoneet, helppo ja halpa grillipihvi, viikonloppu mökillä; asioita joita voidaan kyllä mitata numeroin ja määrin. Lisää olisi saatava, helpompaa oltava, ja totisesti, onhan kaikilla vapauden turvin oikeus siihen! Tätä vapautta on sitten se 40 tuntia viikossa tehtävä työ leivän, ja ennenkaikkea sen lisukkeiden vuoksi, jotka sitten varsin epäsuorasti päätyvätkin pöytiimme. Mutta missä yhteys maan antimiin, siihen kaikista perimmäiseen? Vapauden käsityksemme näkyykin selvästi suhteessamme rahaan: se on suuri standardisoija, puskuri eri suhteiden välillä; eikä sitä syödä voi, mutta kelpaa mainiosti mitattavaksi. Enemmän on parempi, eikö?

Himomme voimistuessa meitä ei yhdistä mikään muu kuin yhtäläinen halu materiaaliseen yltäkylläisyyteen. Asiat, joita ei voikaan mitata eikä asettaa kasvukäyriin, menettävät yhä enemmän merkitystään elämissämme, koska ne eivät suoraan johda helposti tajuttavissa olevaan hyötyyn, eli sellaiseen mikä nyt sattuu omaa niin yksilöllistä ruhoa miellyttämään annetulla hetkellä. Kaikki mikä johtaa tämän elämänlaadun mittarin kohenemiseen on hyvästä, eikä yksilön ulkopuolisilla sosiaalisilla rakennelmilla ole juuri väliä tämän kannalta. Hittoako sitä nyt muista, kuitenkin ovat apajilleni kärkkymässä. Keskinäiseltä kyräilyltämme meillä ei ole yksimielisyyttä, ei jaettua henkeä, lukuunottamatta tätä kaikki-vastaan-kaikki-kisailua sen yhden kaikenkattavan arvoasteikon vuoksi, jonka jokin ylilentävä tarkkasilmäinen lintu saattaisi poimia laumamme kuhinan lomasta. Koska olemme luonteeltamme lauma yksilöitä, emme myöskään tunnusta hierarkioita; nehän ovat niitä sorron välineitä ja vain yksilön kahlitsijoita, ja mieluummin siis hoidamme asiamme huutoäänestyksen turvin, sillä onhan meidän jokaisen ääni tärkeä (paitsi sen, joka hukkuu äänivyöryn alle). Onnellisina nyökyttelemme toteutuneelle oikeudelle kun pahanilmanlintu heitetään yli laidan enemmistön vapaasta tahdosta.

Elintason eri alueiden suhteet muuttuvat, ja jatkuva jano ajaa meitä kaikkia yhä eteenpäin. Markkinat heilahtelevat, ja tilaisuudet muuttuvat, ja silloin tällöin joku huomaa apajan ja nyhtää siitä viimeisetkin tuotot pois, oli keino sitten mikä tahansa. Sen ei tarvitse olla yhteiskunnalle hyödyksi pitkällä tähtäimellä, ja ottaen huomioon kuinka kysyntä on suorassa suhteessa voittoon, keksityn tuotteen tai palvelun on parasta olla suosittu pärjätäkseen kilpailussa; sen täytyy olla enemmistön mieleen. Ihmiset äänestävät lompakoillaan, ja näin luonnonvarojemme käytöstä päättävät juuri ne samat yksilöt, jotka ovat yhä irtaantuneempia kokonaisuudesta, koska heille sillä ei ole henkilökohtaista arvoa; raha on puskurina välissä, ja se määrää kiven, kannon, kuusen ja näreenkäppyrän arvon.

Tämänpäivän standardeista tulee huomenna historiaa, ja kasvun profeetat huutavat iskulauseitaan, villiten väkijoukot yhä suurempaan hurmokseen. Talouskasvu, vuosituotto, kannattavuuslaskelmat, markkinavoimat, kilpailu. Noiden sanojen kuvaamaan hullunmyllyyn on helppo ajautua, koska kukapa sitä mukavuutta, saatika sen kasvua, vastustaisi? Sellaisen mielipuolen täytyy olla vähintäänkin kommari tahi natsi, työtävieroksuva terroristihulttio, jolla ei ole sijaa meidän rynnistyksessä, kiiltävän kahminnassa. Kuluttajat pitävät kynsin ja hampain oikeuksistaan kiinni, ja vielä vapaina olevilla käpälillään kaapivat lisää sen minkä ehtivät, koska heille ei ole olemassa muuta kuin rikkauden omenatarhat, ja ne muut jotka koittavat samoille apajille; raadonsyöjien lailla he nahistelevat, katse tiukasti saaliissa. Mutta onko paljoakaan kahmittavaa enää jäljellä, poltammeko jo mökkimme seiniä rajoittamatonta kasvua ja laajentumista laput silmillä tavoitellessa?

Tilannehan ei olisi niinkään surkuteltava jos meillä olisi viisas kippari, joka kaukonäköisenä ohjaisi aluksen pois törmäyskurssilta. Mutta, viheliäinen on maailma: kukaan ei ole puikoissa. Meillä on paljon yksilöitä, ja niiden muodostama massa, mutta sillä ei ole johtajia. On vain hyötyjiä ja hyödynnettäviä, eikä ketään heistä kiinnosta se mitä heidän toimistaan seuraa pitkällä tähtäimellä. Tuhansia henkilökohtaisia vallankumouksia, iloa ja loistoa pienessä piirissä... ja kelmeiksi lyhdyiksi ne jäävät, syttyen päämäärättömästi massiivisessa pimeydessä ja ajan myötä tukahtuen jälkeä jättämättä. Jäävuori on kovin lähellä, eikä se anna periksi.

Mutta, sitähän se vapaus on, sellaiseksi se katsotaan näinä päivinä. On olemassa vain “vapautta” ja “ei-vapautta”, ja jälkimmäinen merkitsee kaikkea mikä voisi olla esteenä yksilön rajoittamattomille pyrkimyksille, mutta koska tämän käsitteen määrää enemmistö yksilöistä, ei eriävillä mielipiteillä ole sijaa. Jotkut osaavat ottaa tästä hyödyn irti, ja heitä ylistetään saavutuksistaan; toiset eivät, ja he ajautuvat aallonpohjalle räpiköimään henkensä pitimiksi, unelmoimaan paremmasta tulevaisuudesta ja rikkauksista. Olit sitten lahjakas artisti, niksit tunteva viljelijä tai erinomainen rakentaja, taidoillasi ei ole mitään väliä jollet saa niitä markkinoitua tarpeeksi tehokkaasti ja onnistu vakuuttamaan massat itsesi tarpeellisuudesta, jolloin saat vastineeksi hippusen vapautta vaikuttaa yhteiskunnan suuntaan. Mars työpäivän jälkeen äänestämään siitä!

Olen nuori, ja jo nyt näin pettynyt tähän “vapauteen”, vaikka en ole ehtinyt vielä edes kunnolla astua oravanpyörään. En kuitenkaan usko että olen ainoa – meitä on monia, meitä alakuloisten kasvojen kantajia, siellä sun täällä tämän hyörinän seassa, vankeina “vapaudelle”.

-kuurakarahka/frostwood

-kuurakarahka, 28.1.2007

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 3 kommenttia
Kommentit
#4289

Tässä kirjoituksessa idea käy selville parin, kolmen ensimmäisen kappaleen jälkeen viimeistään. Seuraavat kymmenen toistavat saman asian tuomatta siihen juurikaan lisää. Vaikka teksti on hyvin kirjoitettu, sen valtaosa ei tuo ideaan mitään lisää. Itsekin toki syyllistyn samaan :)

Koko jutussa on iso puute, ja se on se, että missään ei kerrota kuinka vapaus on sama kuin materiaalinen hyvinvointi tai sen tavoittelu. Se vaan otetaan ikään kuin totena, perustelematta ja kysenalaistamatta. Kuinka vapaus on sama asia kuin vaurauden tavoittelu?

Vapaus on monille ihmisille tärkeää, samoin vähintäänkin kohtuullinen taloudellinen hyvinvointi. Se ei tarkoita, että ne olisivat sama asia, tai että niitä edes pidettäisiin samana asiana. Minusta kirjoittajalla ovat menneet käsitteet pahan kerran sekaisin.

Kirjoituksessa ei mitenkään käsitellä sitäkään, mitä vapaus eri ihmisille tarkoittaa. Jos tekee 40 tai vaikka 50 tunnin viikkoja saadakseen silloin tällöin “vapaan” mökkiviikonlopun, niin se voi silti olla hyvin sen arvoista. Jos pitää sitä mökkiä tärkeänä niin tietysti se kannattaa. Jos se ei kirjoittajalle sitä ole, se ei muuta sitä että toiselle se voi olla. Kirjoittaja tuntuu ajattelevan, että kaikilla on samanlainen käsitys vapaudesta, ja että se tarkoittaa samaa kuin rahan tavoittelu.

Mielenkiintoista kyllä, siellä missä on vapautta, on myös taloudellista hyvinvointia. Ja siellä missä jompi kumpi puuttuu, puuttuu valtaosalta kansasta molemmat.

-Aapo, 28.1.2007

#4299

Kiitos palautteesta! Oli ilo lukea rakentavaa kritiikkiä.

“Tässä kirjoituksessa idea käy selville parin, kolmen ensimmäisen kappaleen jälkeen viimeistään. Seuraavat kymmenen toistavat saman asian tuomatta siihen juurikaan lisää.”

Alunperin jaoin tuon kirjoituksen kahteen osaan niin, että viidennen kappaleen jälkeen tuli nämä osaset erottava viiva, ja siitä alkoi seuraava kappale. Sen jaon paikan saattaa huomatakin tekstin kulkua seuraamalla. Nyt kun se on yhtenä pötkönä, ainakaan pintapuolinen

vaikutelma ei ole kovin häävi.

“Se vaan otetaan ikään kuin totena, perustelematta ja kysenalaistamatta. Kuinka vapaus on sama asia kuin vaurauden tavoittelu?”

Voi olla että alunperin kirjoitin ylläolevan tekstin eri kohderyhmä mielessä, joka tietystikin vaikuttaa mm. perusolettamuksiin. “Vapaudella” tarkoitan tuossa artikkelissa sitä kuvaa, jonka olen

nykyajan toilailuja seuratessani saanut, ja se on seuraavanlainen:

- Vapaus on rikkumaton, pyhä arvo, ja sitä kohti tulee aina pyrkiä (ikäänkuin se pelastaisi alla vaanivalta kuolemalta). Se on jokaisen ihmisoikeus.

- Jollain tavalla tätä mahdotonta käsitettä (kuinka voisit olla vapaampi kuin jo olet, koska olet aina samojen luonnonlakien alaisena, ja ne ovat mitä ovat: suru, taudit, kuolema ovat kaikki osa todellisuutta?) vastaan toimiva arvo nähdään “pahana”, ja siksi vältettävänä.

Ja yhteys materialismiin:

- Ihmisyksilö nähdään erillisenä yksikkönä yhteisön osan sijaan (ts. atomina): sosiaalista hajaannusta, yhteisymmärryksen ja idealismi/materialismi-akselilla korkean kulttuurihengen katoamista, eli arvojen taantumista helposti käsitettävään, sanalla sanoen

käsinkosketeltavaan.

“Vapaus on monille ihmisille tärkeää, samoin vähintäänkin kohtuullinen taloudellinen hyvinvointi. Se ei tarkoita, että ne olisivat sama asia, tai että niitä edes pidettäisiin samana asiana. Minusta kirjoittajalla ovat menneet käsitteet pahan kerran sekaisin.”

Artikkelissa sanalla “vapaus” siis tarkoitetaan tämän kulttuuripiirin ihmisten enemmistön jakamaa käsitystä vapaudesta, ja se sisältää aineellisen hyvinvoinnin em. syistä. Kukapa ei näkisi televisionsa varastamisen hänen televisionkatsomisvapauttaan rajoittavana asiana, tai

ihmisoikeuden/yksilönoikeuden loukkauksena? Tietysti jossain toisessa kulttuurissa vapaus voitaisiin nähdä jonain ihan muuna asiana, ja se olisikin luonnollinen seuraus erilaisista tärkeäksi koetuista asioista.

Vedän kyllä yhtäläisyysmerkin ihmisoikeuksien ja vapauden käsitteiden välille moraalisessa mielessä tuossa artikkelissa sitä liiemmin pohjustamatta, mutta kummastakin kyllä puhutaan sama ihasteleva kiilto silmissä: “Tässä se nyt on, paratiisi!”

Eli lyhyesti: länsimainen “vapaus” on miun silmissä jokin “loukkaamattomuus-periaate”, joka sitten kulkee käsi kädessä materialismin kanssa.

-kuurakarahka, 29.1.2007

#4302

Loistavia ajatuksia

-NightSpirit, 29.1.2007

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Vapaus tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: