Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Ohitse lipuvat ajat

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: habitus: asu, hahmo, yleisvaikutelma

Pidätkö?


22 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 29/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Ajat muuttuvat, aaltojen pinnat väreilevät ja syyt ja seuraukset nivoutuvat toisiinsa luoden elävän kokonaisuuden, jonka osaset ovat toisistaan riippuvaisia. 2 149 lukijaa, joista 154 eli 7% on antanut arvosanan ().

Ohitse lipuvat ajat

On se kumma että täytyy oikein panna pystyyn erillinen teemaviikko jotta vanhukset muistettaisiin. Olenkohan oikeassa arvuutellessani että vanhukset nähdään tässä lähinnä vähemmistönä muiden joukossa, niinä pieninä jotka jäävät alati eteenpäin vyöryvän yhteiskuntakoneiston jalkoihin? Toki he ovat altavastaajan asemassa, sitä en kiellä, ja heille olisi syytäkin omistaa ajatus jos toinenkin tekemästään työstä, mutta minkä puolesta liputamme seuraavalla viikolla? Ovatko vanhukset, nuo vuosikymmenten ilot ja surut kokeneet ihmiset, silloin enää pinnalla, vai voidaanko heidät siirtää taka-alalle joksikin aikaa jotta saataisiin muutkin sorretut esiin? Onhan vuodessa 52 viikkoa; monta riiston uhria ja unohdettua on mahdollisuus tuoda esille vuodessa, koko nyky-yhteiskunnan uhrien ja “uhrien” arsenaali meidän säälittäviksemme, almujen kohteiksi.

Kovin on hajautettua toimintaa, mutta niin on meidän yhteiskuntammekin sielultaan. Yhteisömme ovat muodostuneet ympäristönsä ja itsensä välisestä vuorovaikutuksesta, ja niin ovat muuttuneet aikojen saatossa seurausten muuttuessa syiksi, niiden taas seurauksiksi ja niin edelleen. Kehitys on vienyt meidät siihen pisteeseen jossa olemme lukumäärältämme ylivertaisia entisiin kansoihin verrattuna, ja sen mukana yhä monimutkaisempi teknologia, ja sen lukemattomat kehitystasot, on kasvanut varsin laajaksi, erottamattomaksi osaksi kokonaisuutta; enää ei kylälle riitä seppä, maanviljelijä ja kalamies, sillä nyt tarvittavien ammattien määrä on yhä monilukuisempi lisääntyneiden tarpeiden johdosta. Yhteiskunta on luonut itselleen lisää näitä tarpeita muuntuessaan maatalousyhteisöistä jättiläismäiseksi talouskompleksiksi, ja näin suunnatessaan energiansa itse yhteisön selviytymisestä pitkällä tähtäimellä elämän yltäkylläisyyteen (jotta useammat selviäisivät huomiseen), on suurempi määrä kaikenmoisia työpaikkoja ja elinkeinoja jotka ovat syntyneet palvelemaan ja tukemaan tätä muutosta. Miettikäämme vaikka tietokoneen perimää; kuinka valtavan koneiston yksi tarvitsee taakseen toimiakseen, tai tullakseen ylipäätään luoduksi? Näiden elinkeinojen ja koneiston rattaiden takana on kuitenkin aina ihmisiä, ja heidän suhteensa itse selviytymiseen ja saavutukseen, yhteiskunnan motiiviin, on yhä vähäisempi kirjon kasvaessa, koska itse sisin ei muutu, vaan jää kauemmaksi päivittäisestä aherruksesta pienen ihmisen näkökulmasta katsottuna.

Ihminen on sosiaalinen eläin, ja ympäristö muokkaa hänen minäkuvaansa, mukaanlukien yhteiskunnallinen ympäristö. Siinä missä maanviljelijä istuttaa siemenperunat ja voi sitten odotella satoa syksyn puolella, ruokaa kellareita täyttämään, asiakaspalvelun työntekijä käsittelee tapauksia päivä toisensa jälkeen, toimiessa yhtiönsä puolesta; putkimies kiertää rakennukselta toiselle, ehkä käy välillä komennuskeikoillakin, asennellen standardien mukaiset järjestelmät taloihin, ja he kummatkin saavat tunnustuksen panoksestaan vaikutusvallan symbolin muodossa; “tämän rahapalkinnon myötä sinä voit selviytyä, ja ehkä vähän enemmänkin”. Kaikille heille on yhteistä se, että jokainen hikoilee selviytyäkseen ja/tai auttaakseen kanssaeläjiään yhdessä tiimissä, mutta eroa löytyy tämän toiminnan toteutustavoista ja sen suhteesta elämään yleensä: nykyään yhden ihmisen panos kattaa vain hyvin pienen alueen koko hänen yhteisönsä infrastruktuurista, minimaalisen siivun elämää, kun taas kansalaisen panos yhteisölleen vanhoina aikoina oli varsin merkittävä. Ennen siis, pienemmissä ja rakenteen suhteen yksioikoisemmissa yhteisöissä, yksilöllä oli keskimäärin suurempi painoarvo yhteisössään. Nykyään yksilö hukkuu yksiselitteisesti massan alle, ja mitä suurempaa ihmisjoukkoa tarkastellaan yläilmoista käsin, sitä huonommin yksittäiset ihmiset erottuvat hyörinän keskeltä.

Tämä johtaa siihen, että ihmiset eivät enää näe itseään niin kiinteänä osana yhteisöään, koska he eivät tunnista omaa kädenjälkeään ympäristössään; monta kokkia keittiössä, kasa lusikoita sopassa, josta taas on seurauksena se, että ihmiset näkevät itsensä enemmän erillisinä yksilöinä kuin jonkun tietyn roolin omaavina tärkeinä osasina kokonaisuutta. Kuulostaa ehkä ristiriitaiselta, mutta kyse on vain perspektiivistä; kokonaisuutta tulee tarkastella sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. Vaikka nyt vaikuttaisi siltä että ihminen on yksilöllisempi kuin koskaan ennen, silmäys yläpuolelta puhuu toista: hurjan suuri massa ihmisiä, kaikki ajautumassa yhä lähemmäksi keskiarvoa aivan tietämättään, koska ovat henkilökohtaisesti yhä sokeampia ympäristölleen.

Kuinka vanhukset sitten tähän liittyvät, kysynet? Kuten kaikilla ihmisillä, myös vanhuksilla on roolinsa yhteiskunnassa: he ovat niitä jotka ovat todistaneet maailman kulkua hieman pidempään kuin mitä hätäiset pojanklopit ja tytöntylleröt ovat parinkymmenen kesänsä aikana ehtineet, ja näin ollen omaavat sellaista viisautta, kokonaiskuvan tajua, mitä näille nuorille leijonille ei vielä ole ehtinyt kertyä. Kuten edellä on mainittu, yksittäisen ihmisen sija yhteisössä on kaventunut ja menettänyt merkitystään lauman kasvaessa, ja näin on myös laita vanhusten kohdalla, joten kuinka heidät voitaisiin edes ottaa huomioon jos vallalla on näin tasapäistävä elintapa, joka polkee kaikki samaan muottiin? Jotkut perheet vielä pitävät huolta vanhemmistaan, mutta suuri hajaannus vaatii veronsa kun työ vie kauas kotikonnuilta, ja vanhus jää listoissa näin samalle tasolle kuin harmaa standardikansalainen, vain fyysisesti heikompana. Myös yksi syy vanhusten poisajautumiseen päivittäisestä tohinasta on se, että sopeuttamisyrityksistä huolimatta teknologinen kehitys ja sen synnyttämät kulttuurilliset aallot kiirehtivät heidän ohitse, ja näyttää siltä kuin he olisivat tyystin eri aikakauden ihmisiä – 60 vuodessa länsimaailma on muuttunut tekniikan osalta suuresti, ja yhdistävät siteet ovat näin repeilleet. Maailma muuttuu ja ryntää eteenpäin, ja he jotka eivät sopeudu, jäävät jalkoihin ja unohtuvat joko kolkkoihin yksiöihinsä tai hoitolan käytäville. Kehitykselle omistautunut yhteiskunta ei katso taaksepäin.

Ongelma on siis itse yhteiskunnan nykyolemuksessa, eikä yksi viikko pyhitettynä asialle auta mitään, koska se ei anna kuvaa kokonaisuudesta, vaan on yksi valokuva tietystä kulmasta joka jättää paljon piiloon. Nykyiset uhrit ovat siis väistämätön sivutuote, eivät mitään taivaalta yhtäkkiä, varoittamatta iskeneiden salamoiden onnettomia kohteita, joita nyt vain sattuu olemaan. Näin ajateltuna tuntuukin oudolta, että miksi nämä ongelmat nostetaan erikseen yksi kerrallaan esille, ilmeisesti toivoen että kaikki ne korjaantuisivat (edes jossain määrin) kun ne käsitellään yksitellen. Milloin vietämme “kansa on organismi”-viikkoa, joka valaisisi meille kokonaistilannetta lukemattomien vähemmistöjen sijaan; myös vanhuksia, mutta osana yhteiskuntaa, ja heidän tilaansa kokonaisuuteen sidottuna? Yhden kokeiluluontoisen viikon jälkeen sitä voisikin viettää ihan ympäri vuoden.

Olemme nyt sokeita tälle kokonaisuudelle koska olemme henkisen hajaannuksen kourissa, vaan koitamme ratkaista ongelmia joiden kuvittelemme olevan erillään ympäristötekijöistään, tai voittaa jotain määrittelemätöntä pahuutta; katse lienee siirtynyt vähitellen ryhmästä yksilöön ja sen koskemattomuuden vaalintaan, ja vastaavasti moraalistandardit ovat muuttuneet sen mukaan. Koska yhteiskuntamme on paljolti lauma-ajattelun ryydittämä, tasa-arvon ja vahvemman, tai johtajuuden, vihan – kätketyn inhon – ollessa päätoimisia tekijöitä hengessämme yksilöllistymisen myötä, sitä ei voida muuttaa tasa-arvon pakottamisella. Se, että oikeuksia jaetaan milloin millekin erityisryhmälle ei tuo heitä yhtään lähemmäksi “muuta yhteiskuntaa”, josta heidän nähdään olevan erillään, koska he eivät muuksi muutu vaikka papereissa sanottaisiin mitä – ovathan he syitä ja seurauksia, muuttujia ja muuttavia, eivätkä millään tavalla erillään tai ehdottomasti sorrettuja, jonkun tasapäistävän voiman oikeuttajia. Moraali heikomman paikasta vahvan rinnalla kun ei valitettavasti pääse lämmintä ajatusta pidemmälle, eikä sen mielikuvan toteuttaminen näy oikein muuna kuin pintapuolisina muutoksina. Näin ollen muutoksen katse tulisi suunnata itse kaavan muuttamiseen pelkän tuloksen sijaan; koska he ovat seurauksia, syitä pitää muuttaa heidän muuttamiseksi. “Emme ole sairaita – yhteiskunta teki meistä sairaita”, kuten on jossain vaiheessa nykyajan aallokkoa sanottu.

“Ennen oli hyvin”, niin muistelevat nämä iäkkäät ihmiset, jotka nyt puistelevat päätään nykymenolle. Perhe ja paikallisuus olivat ennen läsnä ihmisten elämässä, ja muodostivat sosiaaliset siteet joihin nämä entisten aikojen immeiset ovat tottuneet, eli sen ympäristön jossa he kasvoivat. Nykyiset sukupolvet ovat kasvaneet heidän perinnöstään, mutta yhteiskunta on aina hiukkasen muuttunut jokaisen uuden polven myötä, eivätkä vanhemmat enää tunnista tätä omakseen ja vieraantuvat ajan myötä, koska sukupolvien välillä ei juuri ole yhdistävää tekijää: kestävää perinnettä, ikuisia arvoja. Vanhainkodit ovat näiden arvojen raunioita, kolkkoja muistomerkkejä jostain taaksejääneestä, ikkunoita menneisyyteen – nimenomaan välttämättömiä hoidon takeeksi hajaantuneessa nyky-yhteiskunnassamme. Missä perhe, missä poikien ja tyttärien auttavat kädet ja miellyttävät puheet kun yksinäisyys iskee? Kaukana, kaukana poissa oman elämän tohinassa tuolla jossain, ripoteltuna sinne sun tänne mahdollisuuksien mukaan, ja niin vanhuksesta tulee yksi symboli yhteiskunnan syrjinnälle, yhden viikon teematähti monien muiden muassa. Onhan se kilttiä että näinkin tehdään ja viikon ajan muistetaan, mutta se jää vain pintaväreeksi kehityksen vyöryvällä aallonharjalla. Enää ei ole niin hyvin.

-kuurakarahka, 31.1.2007

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 3 kommenttia
Kommentit
#4355

Minusta hiukan pitkä ja raskas juttu, en oikein jaksanut keskittyä asiaan.

Sen mitä ymmärsin, niin kyse taitaa olla jonkinlaisesta ihminen yhteiskunnan jäsenenä -analyysistä. Vanhatkin ihmiset ovat tärkeitä, sillä tavalla tämä tarina on asiaa. Nykymaailma vaan kun on sellainen, että sitten kun et tuota, joudat unohdettavaksi.

Vanhat perhesiteet sukupolvien välillä ovat hyvin heikkoja nykyään.

Ehkä voisimme ottaa oppia etelänmaan yhteisöistä, joissa vanhat ovat olennainen osa yhteiskunnan toimintaa, eivät ylijäämätavaraa.

Se mitä vanhat voivat tuoda yhteiskuntaan, on minusta jonkinlainen näköala menneisiin vuosiin ja menneisiin tekemisiin. Mutta tämä päivähän on huomisen menneisyyttä, ja jos jotain menneisyydestä voi oppia, on ehkä se, mitä ei kannata tehdä.

Nykyään vauhti on kova ja juostaan kaikenlaisten päiväperhojen perässä, pitkän kantaman asioiden pohtiminen ja suunnittelu aina välistä saattaisi antaa jonkinlaista suuntaa elämän sisällölle..

-jwc, 1.2.2007

#4359

Olkaa huoleti ennen oli melkein kaikki huonommin. Piti pelätä sotaa, nälkää ja tauteja. Keskiverto Suomalainen ei oikein osannut kunnolla lukea eikä siten pystynyt seuraamaan mitä maailmassa tapahtui ja vaihtoehdot siitä mitä tekisi huomenna olivat hyvin rajattuja. Tietysti jos kasvoi tuollaisissa oloissa niin nykyaikaan voi olla vaikea sopeutua mutta sama toimii toisinpäin. Aika kultaa muistot.

Pääosin tuo natina hektisyydestä tms. on tyhmyyttä. Jos ymmärtää kuinka maailma toimii niin osaa jo kättelyssä hylätä suurimman osan turhasta informaatiotulvasta eikä rasita sillä itseään.

Oikeastaan ongelma tulee siitä etteivät ihmiset suostu muuttumaan vaan yrittävät elää nykyisin niin kuin he elivät ennen. Muutosvastarinta on hyvin luonnollinen ilmiö ja mitä vanhempi ihminen on kyseessä sitä suurempaa se on. The world has changed. I can feel it in the water...

Jännäähän on että tämä muutos on ihmisten aikaansaama, ei se mikään luonnonlaki ole. Miksei sille sitten tehdä jotain? Tämä johtunee pääosin siitä että se fiksuin ja pätevin ihmisryhmä viihtyy taas paljon paremmin hektisessä ja vaativassa ympäristössä ja koska se porukka yleinsä päätyy päättäviin asemiin niin he kääntävät kelkkaa siihen suuntaan. Tyhmin ja kyvyttömin osa ihmisistä valitettavasti jää tällöin jalkoihin ja, koska he eivät yleinsä saa muutettua asioita, niin se ei suuntaa muuta.

Vanhukset eivät ole tyhmin ja kyvyttömin osa väestöä mutta koska sairaudet ja ihan iän mukanaan tuoma kehon rappeutuminen kasaa tätä kyvytöntä porukkaa vanhempiin ikäpolviin niin ongelma korostuu siellä. Muutenkin vanhukset herättävät luonnostaan suojeluviettiä niin se korostaa asian tunteellisuutta.

Mitä tälle sitten voi tehdä. Kukaan yksittäinen henkilö ei asiaa muuta mutta jos tarpeeksi iso osa isojen firmojen ja maiden päättävistä elimistä päättäisi muuttaa käytäntöjä niin nehän muuttuisivat. Koska näin tuskin tapahtuu niin voit ihan itse mennä juttelemaan vanhuksille lähimpään vanhainkotiin. Niin siis ihan sinä itse, turha sitä on valittaa että kaikki on paskaa paitsi kusi jos ei tee mitään.

-Nykyisin on paljon paremmin, 1.2.2007

#4394

Onko vanhuksilla elämänviisautta jota jakaa muille? Onko heidän kokemusvarastonsa käyttämättä? Voivatko he rikastuttaa elämäämme vielä jollain tavoi?

Mutta eikö tässä etsitä oikeutusta vanhuksista huolehtimiseen siksi, että heistä on vielä jotain HYÖTYÄ? Niin ymmärretäviä kuin tämän kaltaiset perustelut ovatkin, myös ne näyttävät perustuvan olettamukseen, jonka mukaan ihminen on arvokas vain mikäli häntä voidaan johonkin hyödyntää.

Jos vanhusten todellista arvoa ihmisinä halutaan ymmärtää, on tämmöisestä hyötyajattelusta mielestäni jo lähtökohtaisesti irtisanouduttava, ts. keskityttävä siihen että he ovat ihmisarvoisia riippumatta tuottamastaan mahdollisesta hyödystä.

-Teemu Jokela, 3.2.2007

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: