Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Jatkosodan harhautus

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: geisir: ajoittain kuohuva t. purkautuva kuuma lähde

Pidätkö?


10 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 17/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Historia tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Mannerheim ja Ryti junailivat meidät hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan 1941. Kyseessä oli demokraattisen Suomen suurin harhautus 7 228 lukijaa, joista 228 eli 3% on antanut arvosanan ().

Jatkosodan harhautus

Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941. Varmana Saksan voitosta Mannerheim ja Ryti järjestivät Suomen mukaan hyökkäykseen harhauttamalla eduskuntaa. Tuloksena 60,000 suomalaista ja 200,000 neuvostoliittolaista kuoli ja Suomi jäi Neuvostoliiton talutusnuoraan.

Valtio selitti hyökkäyssodan vaihtoehtojen puutteella. Neuvostoliiton painostus pakotti Suomen lähelle Saksaa. Kun Suomi sai kuulla Saksan sotasuunnitelmista muutamaa viikkoa ennen hyökkäystä, se pani varmuuden vuoksi armeijansa liikekannalle. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, johon Suomi vastasi varmistamalla hyvät puolustusasemat. Suomi ei ollut Saksan liittolainen vaan soti omaa erillissotaansa, johon se joutui tahtomattaan vaihtoehtojen puutteessa.

Tämän ajopuuteorian tunnetuin tulkki, Arvi Korhonen, totesi, että mikäli kansalliset edut ja totuus joutuvat ristiriitaan, on historioitsijan velvollisuutena tinkiä totuudesta. Ajopuuteoria parannettiin koskiveneteoriaksi, jossa valtion johdon katsottiin luovineen Suomen parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun. Markku Jokisipilä kuvaa teorioita:

“Tukeutumalla Saksaan oli pelastettu maan itsenäisyys, eikä anteeksi pyydeltävää ollut. Talvi- ja jatkosota olivat yhtä ja samaa puolustustaistelua, jonka ainoana tavoitteena oli pelastaa maa Neuvostoliiton hyökkäykseltä...Jatkosodan syy oli talvisodassa ja Neuvostoliitto yksiseliteisesti hyökkääjä. Suomi oli tahratonta eloonjäämistaistelua käynyt suurvaltapolitiikan uhri”

Ajopuu-koskivene-erillissota – selitykset on päntätty päihimme ja niiden arvostelu usein tyrmätään sotaveteraanien maineen häpäisynä. Johtajamme käyttävät niitä:

“Meille maailmansota merkitsi erillissotaa Neuvostoliittoa vastaan. Me emme joutuneet kiitollisuudenvelkaan kenellekään” Presidentti Tarja Halonen

Sodan palapeli kertoo muuta

Totuus siitä, miksi Mannerheim ja Ryti sisäpiireineen valitsivat hyökkäyksen jää tuntemattomaksi. He eivät koskaan kertoneet asiaa meille. Sota vaatii kuitenkin paljon valmisteluja. Kokoamalla tietoja Suomen, Saksan, Ruotsin, Englannin ja Neuvostoliiton arkistoista ja haastattelemalla elossa olevia tapahtumiin osallistujia saa hyvän kuvan todellisuudesta.

Mauno Jokipii kokosi tiedot ja osoitti ajopuu- ja koskiveneteorioitten virheellisyyden teoksessa Jatkosodan synty. Myöhemmin Markku Jokisipilä osoitti erillissotateesin virheellisyyden. Tämän kirjoituksen tiedot perustuvat Jokipiin ja Jokisipilän kirjoituksiin ja Agricolasta lukemaani.

Sotakabinetti määrää

“Pieni klikki piti oikeutenaan ratkaista elintärkeitä kysymyksiä” Fagerholm

Jatkosodasta päätettäessä Suomea johti sotakabinetiksi kutsuttu eliittiryhmä, jossa valta keskittyi Mannerheimille ja Rytille:

  • Presidentti Ryti
  • Ylipäällikkö Mannerheim, presidentin vertainen
  • Pääministeri Rangell. Rydille uskollinen
  • Ulkoministeri Witting. Rydille uskollinen
  • Puolustusministeri Walden. Mannerheimille uskollinen
  • Esikuntapäällikkö Heinrichs. Mannerheimille uskollinen

Sotakabinetti ei juuri kertonut hallitukselle eikä eduskunnalle tekemisistään. Se myös esti suomalaisilta tiedonsaannin sensuurilla jo rauhan aikana. Vain muutama ihminen koko maassa tiesi mitä oli tapahtumassa. Ruotsi, Englanti ja Neuvostoliitto olivat kuitenkin perillä asioistamme. Ruotsi oli murtanut Saksan koodiavaimen ja kaikilla kolmella oli tarkkailijoita Suomessa.

Sensuuri sai sodan näyttämään talvisodan uusinnalta. Se nimettiinkin jatkosodaksi heijastamaan näkemystä, että kyseessä oli sama sota. Suomalaiset luulivat olevansa puolustussodassa, jonka panoksena oli olemassaolo, ja taistelivat sen mukaan.

Eduskunta haluaa puolueettomuutta

“Kansa ei halua sotaa, kun ei ole edes leipää” Mauno Pekkala SDP

Talvisodan jälkeen Neuvostoliitto pyysi Saksalta lupaa Suomen miehittämiseen maiden aikaisemman sopimuksen mukaan. Saksa ei enää suostunut, sillä se halusi Suomen apua Barbarossassa. Muutamaa kuukautta myöhemmin Saksa kertoi Suomelle tulevasta hyökkäyksestä. Pian Mannerheim jätti eronpyyntönsä vaatien Suomea lähenemään Saksaa. Ryti suostui ja lopetti Neuvostoliiton miellyttämisen.

Kun Saksa pyysi Suomea osallistumaan sotaan, sille riitti, että Suomi tekisi liikekannallepanon sitoakseen Neuvostojoukkoja. Mannerheim ja Ryti päättivät lähteä hyökkäykseen mukaan ja kohtalomme sinetöitiin tietämättämme kesäkuun alussa 1941. Sopimuksen ehtona oli, että Neuvostoliitto saataisiin hyökkäämään ensin Suomeen. Muuten sota ei menisi läpi eduskunnassa, jossa sotaa vastustavat SDP ja RKP muodostivat enemmistön.

Harhautus ja hyökkäys

“En tule panemaan miekkaani tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala ovat vapaat” Mannerheim

Liikekannallepanoa varten jotain piti kertoa eduskunnalle. Ryti ilmoitti 9.6, että 200,000 saksalaista oli saapunut Suomeen ja sotilaita tarvitaan ulkomaalaisten joukkojen takia. Osa kansanedustajista tajusi kikan viimeistään Hitlerin julistaessa, että Suomi hyökkää liitossa Saksan kanssa. He eivät kuitenkaan tehneet asialle mitään. Välikysymystä ei esitetty. Näin osavastuu hyökkäyksestä jäi eduskunnalle. Eduskunnan päätöksellä Suomi liikekannallepani sotavoimansa 17.6.

Eduskunnan tietämättä Saksa sai Suomelta käyttöönsä kuusi lentokenttää, mm. Malmin ja Utin, joita se käytti Leningradin pommittamiseen ja sen sataman miinoittamiseen 22.6. Barbarossan käynnistyessä. Kolme päivää myöhemmin Neuvostoliitto pommitti kolmeakymmentä suomalaista lentokenttää vastatoimena Leningradin pommituksille. Vaikka myös kolmea kaupunkia pommitettiin, uhrien lukumäärä jäi suunnilleen yhtä suureksi molemmilla puolilla. Neuvostoliiton yli 400:sta lentokoneesta ammuttiin alas 23.

Ryti puhui radiossa kaupunkien tuhopommituksista ja pääministeri Ragnell totesi eduskunnassa sodan alkaneeksi. Neuvostoliitolta ei ehditty kysyä oliko se iskenyt Suomea vai Saksaa vastaan. Sota piti saada alkamaan, sillä pommitukset saattaisivat loppua, kuten tapahtuikin. Eduskunta äänesti yksimielisesti sodan puolesta jo samana päivänä 25.6. Pommitusten jälkeen oli hiljaista pari viikkoa, sitten Suomi hyökkäsi 10.7.

Hävityn sodan sankarit

Sodan jälkeen Mannerheimista tuli arvostelun yläpuolella oleva kansallissankari, jota ei syytetty mistään. Rydistä tuli kansan puolesta uhrautunut marttyyri hänen istuttuaan vankilassa kolme vuotta. 1994 valtio esitti sotasyyllisten omaisille julkisen anteeksipyynnön. Muille Barbarossan hyökkäyspäätöksen tehneille kävi huonommin. Mussolini, Antonescu, Bárdossy ja Tiso teloitettiin. Pavelić murhattiin ja Hitler tappoi itsensä.

Miksi hyökkäsimme?

Lopullisia syitä emme saa koskaan tietää. Alla yksi arvaus.

  • Saksa oli voittanut neljä sotaa ylivoimaisesti. Salamasota oli murskannut Puolan, Ranskan, Norjan ja Balkanin armeijat viikoissa
  • Neuvostoliitto pääsi talvisodassa tasapeliin Suomea vastaan
  • Operaatio Barbarossa olisi maailmanhistorian suurin hyökkäys, jossa yli 4 miljoonaa miestä hyökkäisi 3 000 km pitkällä rintamalla
  • Ryti ja Mannerheim pitivät Saksan voittoa viikkojen tai kuukausien asiana. Myös Englannin ja USA:n asiamiehet Moskovassa olivat samaa mieltä

Hyökkäyksellä saisimme hyvitettyä talvisodan vääryyden, Suomen heimot yhdistyisivät kun Itä-Karjala liitettäisiin Suomeen ja raja siirtyisi helposti puolustettaville kolmelle kannakselle. Hintana vain liittolaisuus Saksan kanssa ja liikekannallepano. Pienellä panoksella voittaisimme lähes varmasti koko potin. Tilaisuus ei toistuisi ainakaan sataan vuoteen.

Voisimme joutua sotaan joka tapauksessa. Parempi tehdä se hyödyllisellä tavalla.

Vaihtoehtoinen demokraattinen päätös

Mitä demokraattisempi päätös, sitä vaikeampi sopia sodasta. Suora demokratia auttoi Sveitsiä pysymään puolueettomana koko sodan ajan, vaikka se oli akselivaltojen ympäröimä. Myös Suomen eduskunta kannatti puolueettomuutta. Hyökkäys olisi jäänyt.

Olimme hyvässä puolustuskunnossa. Jatkosodan alkaessa Suomen armeija oli suurempi ja moninkertaisesti tulivoimaisempi kuin talvisodassa. Talvisodan aikana tilatut sotatarvikkeet olivat saapuneet ja 16 divisioonaa oli pantu liikekannalle kun talvisodassa 12 divisioonaa oli riittänyt. Uuden rajan suojaava linnoitus, salpalinja, oli melkein valmis. Myös ruoka näytti riittävän seuraavaan satoon saakka. Pommituksien jälkeen olisimme lähettäneet rauhanviestin ja odottaneet muiden siirtoja.

Ehdotus

“Ole sovussa menneisyyden kanssa” Afrikkalainen viisaus

Emme saa tietää oliko operaatio Barbarossaan osallistuminen meille hyvä vai huono valinta. Historia ei paljasta muiden vaihtoehtojen seurauksia. Se kuitenkin osoittaa, että päätöksenteossamme on ongelmia. Hyökkäyssodasta päättämistä ei voi luottaa poliitikoille. Vain niillä, jotka kärsivät virheellisen päätöksen seuraukset, on oikeus päättää. Seuraava hyökkäyksemme voi olla NATO:n ja EU:n takia jo tämän sukupolven asia.

Emme voi luottaa valtion selityksiin sodasta. Kuitenkin mahdollisimman totuudenmukainen ymmärrys tapahtuneesta ja sen mukaan eläminen päästää meidät irti vanhasta ja vapauttaa uuden kimppuun.

Ehdotan, että otamme vastuun asiasta itse ja kasvamme sen kautta yhdellä tavalla suuremmaksi kansaksi:

  • Hylkäämme johtajiemme selitykset. Suomi liittoutui Saksan kanssa omasta aloitteestaan ja päätti itse hyökätä Neuvostoliittoon. Erillisotaa ei ollut, vaan hyökkäsimme osana operaatio Barbarossaa. Symbolina uudelleenajattelusta annamme jatkosodalle rehellisemmän nimen
  • Muutamme perustuslakia niin, että vain kansanäänestys suurella enemmistöllä voi velvoittaa meitä hyökkäämään toiseen maahan

-Teemu, 31.3.2008

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
10 tuoreinta kommenttia 57:sta. Näytä kaikki kommentit
Kommentit
#11758

“Ehdotuksessa rauhanviestillä kertoisimme Stalinille ja Hitlerille aikomuksemme olla hyökkäämättä Neuvostoliiton tai Saksan kimppuun, odottelisimme hyökkääkö joku kimppuumme ja toivoisimme parasta. Onko hyökkäykselle parempaa vaihtoehtoa?”

Sitä emme koskaan voi tietää. Ongelmaksi koen sen että kansallisvaltion johdon pitää pyrkiä kaikessa toiminnassaan valtion ja sen kansalaisten etujen turvaamiseen. Odottaminen oli varmasti yksi vaihtoehto, mutta luulisin että valtiojohto (kuten kansakin) pelkäsi Neuvostoliiton hyökkäystä ja koki että vaihtoehtoja on kaksi: tukeutua joko Saksaan tai Neuvostoliittoon. Ja Paasikiven sanoin: “Neuvostoliitto on meille kuolemaksi”.

“Saksalaisten kulkua Lapin läpi voisimme häiritä nimellisesti. He pääsisivät NL:ään muutamissa viikoissa joka tapauksessa.”

Kokisin tämän siten että “nimellinen häirintä” olisi tulkittu Neuvostoliitossa Saksan myötäkarvaan silittämiseksi ja Suomea olisi pidetty vihollisena. Toisaalta myös “nimellinen häirintä” olisi saattanut ärsyttää Saksaa kohdistamaan oikeita sotatoimia Suomea vastaan. Hanttiin olisi pitänyt laittaa kunnolla jotta olisimme olleet uskottavia ja silloin olisi pitänyt toivoa että pärjätään, edes jollain tavoin. Apua ei olisi saatu kuin Neuvostoliitosta ja sitä luultavasti ei olisi haluttu.

“Suomen joutuminen Saksan ja Neuvostoliiton sotatantereeksi voisi tapahtua Saksan perääntyessä kuten tapahtuikin, Suomen+Saksan perääntyminen ei vain ehtinyt Suomessa kovin pitkälle ennen sodan loppumista :-)

Tässä spekulaatiota tapahtumien mahdollisesta kulusta ilman hyökkäystä:

Jos Suomi ei olisi auttanut Saksaa hyökkäämään NL:ään, niin Saksa todennäköisesti olisi hyökännyt Suomen alueelta vain Lapista käsin. Hyökkäyksen kätkeminen ja järjestelyt kannaksella olisivat vaikeat ilman Suomen apua. Sota Suomen alueella tapahtuisi näin pääosin Lapissa ja meille jäisi myös mahdollisuus yrittää pysäyttää perääntyvä Sak-san armeija rajallemme. Jos päästäisimme puna-armeijan Lappiin, niin se tuskin jäisi miehittämään sitä. Siellä ei liene mitään NL:lle tärkeää Saksan lähdettyä.

Mielestäni ei ole selvää, että hyökkäämättä jättäminen olisi tuonut suuremman vahingon kuin hyökkääminen. Hyvällä onnella olisimme osallistuneet sotaan vain nimellisesti.”

Ehkä, onnea olisi todella tarvittu ja paljon. Valtiojohto ei juuri onneen saa luottaa, tai taas Paasikiveä mukaellen: “Ulkopolitiikka on siitä vaikea laji, että pitää tehdä vaikeita ja kauaskantoisia päätöksiä ilman riittäviä tietoja tilanteesta.” Selvää tässä oikeastaan on vain se että valittiin väärin, koska sota hävittiin. Mikä taas olisi ollut oikea ratkaisu, sitä varmaan emme koskaan tiedä.

Epävarmaa on ainakin se että olisiko Saksa tyytynyt hyökkäämään vain Lapin kautta vai olisiko yrittänyt myös etelämmästä?

Mitä olisi tapahtunut jos olisimme laittaneet hanttiin?

Jos puna-armeija etenisi Lappiin, niin mikä sen sieltä poistaisi? Stalinia mukaellen: “Järjestelmän vaikutusvalta ulottuu niin pitkälle kun divisioonat etenevät”.

-Pasi Tuominen, 11.5.2009

#11794

Jossitella voi loputtomiin. Tiedetään, että se mikä tapahtui ei loppunut onnellisesti. Tiedämme, että vaihtoehtoja olisi ollut, moniakin, mutta sotakabinetti kiirehti sopimaan saksalaisten kanssa yhteishyökkäyksestä joten mitään vaihtoehtoa ei edes harkittu..

Kysymys on siis siitä, mikä olisi ollut vaihtoehtoinen valinta, jolloin kaiketi tiukka puolueettomuus olisi ollut paikallaan. Neuvostoliitto ei olisi puuttunut siihen, se oli aivan liian heikko, eikä Saksalla ollut mitään erityistä syytä avata pohjoista rintamaa omin voimin kun se ei olisi saanut siihen apua suomalaisilta, joiden miltei puolimiljoonainen armeija asetettiin hyödynnettäväksi Saksalaisten Barbarossa-suunnitelmaa. Tiedossa on myös, että Saksan ylimmän sotilasjohdon (lähinnä kenraali Halderin) ja Hitlerin välillä oli erimielisyyksiä, koska sotilasjohto katsoi paremmaksi keskittää kaikki joukot yhteen rintamaan eikä levittää hyökkäystä. Tämä hyökkäys olisi näiden mielestä hyökännyt suoraan kohta Moskovaa.

Hitler valitsi kuitenkin hyökkäyksen samaan aikaan kohti Leningradia (jolloin suomalaiset ja saksalaiset joukot kohtaisivat Syvärillä, missä suomalaiset sitten joutuivat turhaan odottamaan saksalaisia, jotka olivat juuttuneet Tihvinän taisteluihin eivätkä koskaan saapuneet kohtauspaikalle, heille tuli nimittäin ylivoimainen este).

On siis hyvinkin voinut olla niin, ettei hyökkäys kannattanut lainkaan. Suunnitelmiin kuului vallattujen alueiden puhdistaminen “epäkansallisesta” aineksesta (pääasiassa venäläisistä), jotka joutuivat keskitysleireille ylipäällikön jo heinäkuussa antamalla käskyllä) kun taas suomensukuisten n. 150 000 sallittaisiin jäädä alueelle. Melkomoinen puhdistusoperaatio – 600 000 venäläistä kuljetettaisiin “pois”.

Vallattuja alueita ei sitten tullutkaan, rajojen siirtämiset jäivät unelmiksi, kaatuneita ja haavottuneita oli useita satoja tuhansia. Ehkei parempaa vaihtoehtoa ollut, sitä ei voi tietää, mutten ainakaan usko.

-Petsku, 21.5.2009

#11795

Hei,

Hmm, Neuvostoliitolla oli aseissa sodan alkaessa n. 200 divisionaa, ei 300 kuten täällä arveltiin. Saksalaisilla oli himpun verran vähemmän.

Saksalaisten omassakin piirissä vallitsi erimielisyys pohjoisesta sotaretkestä. Oliko hyökkäys Muurmannin rataa kohti lainkaan tarpeellinen. Asiahan muuttui, kun suomalaiset asettivat liki puoli miljoonaa miestä Neuvostoliiton itärajalla. Näiden tehtäväksi tulikin (KarA Erik Heichnrichsin johdolla) vallata Itäkarjala Syväriä myöten ja kohdata saksalaiset saartorenkaassa Leningradin itäpuolella. Saksalaiset eivät päässet perille saakka.

Yleensä hyökkääjällä pitäisi olla selvä ylivoima (yksinkertaisesti siksi, että puolustaminen on helpompaa). Sitä ei saksalaisilla ollut, vaan he turvautuivat salamasotaan. Kun salamasota ei onnistunut ja joukot ajautuivat asemiinsa kun saksalaisten huoltolinjat pidentyivät pidentymistään ja Venäjän aroilla kelirikko teki tehtävänsä, saksalaisten urheiden sotureiden tehtäväksi jäi mutaan juuttuneiden ajoneuvojen työntäminen irti mudasta – silloin alkoivat jo ensimmäiset sorakellot soida tarkkaavaisimpien suomalaisten, muun muassa Mannerheimin korvissa ja epäily ettteivät saksalaiset sittenkään voita heräsi. Poltetun maan taktiikka teki tehtävänsä ja alkaen 1942 saksalaiset perääntyivät.

Sitä, miksi saksalaiset olisivat välttämättä pysyneet pohjoisen rintamalohkon avaamisessa sellaisessa tapauksessa että suomalaiset olisivat kieltäytyneet kunniasta, ei kukaan kerro. Elävää voimaa oli muutenkin saksalaisilla käytössään liian vähän. Sen tuhraaminen suomalaisten väkisin ylipuhumiseen olisi tuskin ollut luultavaa. Saksalais-suomalaisissa suhteissa ei ollut mitään ennen 1940-41 vuodenvaihdetta, joka olisi antanut aihetta saksalaisille katsoa, että suomalaisilla oli jokin moraalinen velvollisuus yhdessä saksalaisten kanssa hyökätä N-liittoon. Mutta suomen sotakabinetin into tähän oli suuri.

Joten en tiedä. Minusta oli monta vaihtoehtoa jotka puhuivat sen puolesta, että ne olisi pitänyt mielummin valita. Tämä on kuitenkin jossittelua, ja jossittelussa on se paha puoli, että silloin voi tulla myös muttia matkaan. Ja missä on “jos” ja missä on “mutta” siellä on “niin” taikka “näin”. Ei voi tietää, voi vain arvailla. Mutta roposeni olisin laittanut jonkin toisen vaihtoehdolle kuin yhteishyökkäys Saksan kanssa.

Terveisin.

Petsku

-Petsku, 21.5.2009

#12952

Venäjän puolustusministeriö muistuttaa Suomea siitä, että emme vieläkään tunnusta olleemme Saksan liittolainen hyökkäyksessä Neuvostoliittoon 1941

-Teemu, 12.12.2009

#13420

Siis Jokipiin mukaan Suomella oli 16 divisioonaa. Neuovostoliitolla oli kaikkiaan 303 divisioonaa ja pian 401 divisioonaa.

“When Nazi Germany invaded the Soviet Union in June 1941, in Operation Barbarossa, the Red Army's ground forces had 303 divisions and 22 separate brigades (4.8 million soldiers), including 166 divisions and 9 brigades (2.9 million soldiers) garrisoned in the western military districts. The Axis deployed on the Eastern Front 181 divisions and 18 brigades (5.5 million soldiers). Three Fronts, the Northwestern, Western, and Southwestern conducted the defense of the western borders of the USSR. In the first weeks of the Great Patriotic War the Wehrmacht defeated many Red Army units. The Red Army lost millions of men as prisoners and lost much of its pre-war matériel. Stalin increased mobilization, and by 1 August 1941, despite 46 divisions lost in combat, the Red Army”s strength was 401 divisions.[25]“ (kts wikipedia ”Red Army“)

-Sami , 20.3.2010

#13933

Putin pitaa talvisotaa virheena.

Ikava kylla jenkit ovat paremmin perilla Suomen ulkopolitiikasta kuin suomalaiset.

-Teemu, 11.2.2011

#14147

NL ei “pyytänyt Saksalta lupaa hyökätä Suomeen”, aivan muuta!

-Risto Koivula, 9.2.2012

#14246

“Jatkosodasta päätettäessä Suomea johti sotakabinetiksi kutsuttu eliittiryhmä, jossa valta keskittyi Mannerheimille ja Rytille”.

Oliko tämän “eliittiryhmän” toiminta Suomelle haitaksi? Ei todellakaan, mitä olisikaan tapahtunut jos eduskunta olisi saanut päättää kaikesta, tuntuu että eduskunnassa revanssihenki oli paljon suurempi kuin sotakabinetissa konsanaan. Stalin halusi jo v.- 42 tehdä rauhan Suomen kanssa ja uudelleen v.- 43 lopulla ja v.-44 alussa, nimenomaan rauhan – hän ei vaatinut antautumista. Mannerheim ja Ryti olisivat hyväksyneet rauhansopimuksen Stalinin kanssa (Suomen rajoiksi oli sovittu – talvisodan rajat), mutta eduskunta alkuvuodesta – 44 kahteen kertaan hylkäsi rauhansopimuksen. Oliko tämä “demokraattinen” päätös Suomelle hyväksi? Ei ollut sillä suomalaisia kaatui tämän jälkeen vielä lähemmäs 40 000 sotilasta ja lopulliset rauhanehdot olivat huonommat kuin mitä Stalinin ehdotus aiemmin.

Ennen jatkosotaa Suomella ei käytännössä ollut muuta vaihtoehtoa kuin tukeutua Saksan apuun. Hitler tarvitsi kuolan nikkeliä kipeästi, se oli pääsyy miksi Saksa halusi hyökätä myös Suomen rajoilta Neuvostoliittoon, jos Saksa ei olisi näin tehnyt, Neuvostoliitto olisi heti vallannut Petsamon nikkelikaivoksen jota se myös tavoitteli, jotta Saksa ei siihen pääse käsiksi. Suomi olisi tietenkin voinut kieltäytyä Saksan liittolaisuudesta, mutta silloin Saksa olisi miehittänyt ensin Suomen tai ainakin osia Suomesta, mm. pohjoiset alueet, näin Suomen alueesta olisi myös tullut sotatanner.

Ainakin jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana vuonna 1941, Suomi ei toiminut kuin aseveljen odotetaan toimivan, tämä hyökkäysvaihe oli strategisesti Saksalle erittäin tärkeä vaihe, kun ajatellaan Saksan tavoitetta vallata Neuvostoliitto. Siksi puheet erillissodasta eivät ole aivan “tuulesta” temmattuja, vaikka sotatoimia valmisteltiinkin aiemmin aseveljeyden hengessä. Voidaan todistetusti väittää, että Mannerheimin määräsi usein toisin, mikä oli Saksan sodanjohdon toivomus Suomen rintamajoukkojen käytöstä.

Tässä muutama esim. Leningradin piiritykseen Suomi ei lähtennyt tarpeeksi syvälle ja laajasti. Syvärillä Saksa halusi Suomen etenevän syvemmälle, jotta se olisi sitonut pitemmäksi aikaa Neuvostoliiton sotilaita. Rukajärvellä Siilasvuo lopetti hyökkäyksen vuorokauden sisään (Mannerheimin käskystä), venäläiset oli lyöty ja suomalaiset olisi voineet edetä vaikka Stalinin kanavalle. Petsamon suunnalle Saksa pyysi Mannerheimilta lisäjoukkoja, Mannerheim ei niitä antanut. Vaikka jatkosodan alussa (sissiosasto) katkaisi Muurmanskin radan kuolan alueella, siihen ei kajottu myöhemmin, vaikka saksalaiset sitä pyysivät useaan otteeseen. Lopuksi vielä Hangon saarto (venäläisten sotilastukikohta n. 30 000 miestä – vuokralla), saksalaiset halusi että tukikohta tuhotaan. Venäläisiä sotilaita ei tuhottu, vaan Neuvostoliiton annettiin “tyhjentää” alue omista sotilaista.

“Lähes koko Hangon Ryhmän (22 000 sotilasta) olemassaoloajan oli ollut suunnitteilla Hangon niemimaan valtaus. Tähän ei kuitenkaan ylipäällikkö Mannerheim antanut lupaa”.

Koko sodan kulku vuonna 1941 olisi ollut toisenlainen, jos Suomi olisi toteuttanut kuuliaisesti Saksan sodanjohdon toivomukset. Mannerheim halusi vain “pelastaa” Suomen Neuvostoliiton täydelliseltä miehitykseltä, siksi hän ei halunnut että suomalaiset pyrkivät syvälle Neuvostoliiton puolelle ja varsinkaan Leningradiin, sillä hän tiesi että tarvittaessa Neuvostoliiton niin halutessa pystyy miehittämään koko Suomen.

-Raimo Karjalainen, 26.5.2012

#14270

> Oliko tämän “eliittiryhmän” toiminta Suomelle haitaksi? Ei todellakaan, mitä

> olisikaan tapahtunut jos eduskunta olisi saanut päättää kaikesta

Eliittiryhmä syötti eduskunnalla tahallisesti väärää tietoa tarkoituksenaan saada Suomi mukaan Saksan hyökkäykseen. Mahdollista hyvästä tarkoituksesta huolimatta kyseessä oli petos. Varmaankin vakavin petos Suomen historiassa.

Minusta on mielenkiintoista, että asiaa ei koskaan mainita Mannerheimin ja Rytin yhteydessä.

Vastaava tapaus nykyajalta lienee USA:n hyökkäys Irakiin, jonka syyksi annettiin virheellistä tietoa Irakin joukkotuhoaseista. Amerikkalaiset kuitenkin pystyivät käsittelemään asian ja sotaanlähtöä pidetään yleisesti huijauksena.

-Teemu, 5.6.2012

#14853

Saksan kannalta katsottuna sen liittoutuminen Suomen kanssa oli erittäin karkea virhe. Lapissa olleet 200 000 saksalaista SS-sotilasta ja vuoristojääkärit eivät saaneet mitään merkittävää aikaan. Kesällä 1941 ne etenivät Litsa-joelle. Sinne rintamalinja juuttui sitten koko loppusodan ajaksi. Ainoa merkittävä sotilaallinen saavutus saksalaisilta oli se, että ne perääntyessään tuhosivat Pohjois-Suomen. Pahemmin kuin Pietari Suuri Ison vihan aikaan Etelä-Suomen!

Samaan aikaan, kun 200 000 saksalaista sotilasta oli Lapissa tyhjän panttina, Saksan muilta rintamanosilta puuttui miehiä. Vain 100 000 vuoristojääkäriä olisi saattanut ratkaista Saksan kesän 1942 sotilasretken Bakun öljyalueille.. Kaukasus-vuoriston solissa juuri vuoristojääkäreillä olisi ollut käyttöä. Mitään Stalingradin katastrofiakaan ei välttämättä olisi tapahtunut, jos vaikkapa 50 000 muuta Lapissa silloin ollutta sotilasta olisi ollut Pauluksen tukena

Keskeinen asia saksalaisten rynnistyksen pysäyttämisessä syyskuun 1941 alussa oli se, että Leningradin rintamaosan silloinen komentaja kenraali Zukov totesi (muistelmiensa sanoin): suomalaiset ovat viime aikoina olleet varsin hiljaa. Otetaan heitä vastaan olevalta rintamalta kaikki reservit taisteluun saksalaisia vastaan. Ja kyseinen toimenpide tepsi. Saksalaisten hyökkäys pysähtyi. Hitler tyytyi ainoastaan piirittämään Leningradia. Mannerheimin sanojen mukaan Hitler raahasi Leningradin selkäreppua lähes koko sodan ajan.

Suomen kannalta Jatkosota oli toinen tappio Neuvostoliittoa vastaan vajaassa viidessä vuodessa. Ja Suur-Suomi-unelmien päättymys. Menetimme myös Petsamon ja pääsyn Jäämeren öljyrikkauksille. Miinuspuolelle tuli myös rikottu Ryti-Ribbentrop sopimus sekä taistelu saksalaisia ex-liittolaisia vastaan. USA suhtautuu tätä nykyä varsin vakavasti kyseiseen asiaan. Se vaatii Suomea ottamaan vastuuta Baltian puolustuksesta (ns panttijoukko-ajatus), jos Suomi liittyy Natoon.

-kahannin, 3.7.2016

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Historia tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: