Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Kausiluontoisuus & rakenne

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


3 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 12/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Yhteiskuntaamme voidaan ajatella pyramidina sen kaikkine toimintoineen, ja näin monen nykyisin itsestäänselvän mukavuuden alta paljastuu valtaisa koneisto. 1 763 lukijaa, joista 141 eli 8% on antanut arvosanan ().

Kausiluontoisuus & rakenne

Kaikki ne puut, pellot, vedet ja rannat jotka tärisevät kulkusi alla... Syöt puolalaista tomaattiasi talven kynnyksellä, kun kaikki kotimaiset tomaatit ovat jo joko menneet parempiin suihin, tai sitten niitä vähiä mitä on vielä jäljellä myydään pienissä muovilaatikoissa, joissa ei kalliista hinnasta huolimatta kuitenkaan lue mitään luomutuotantoonkaan viittaavaa; lienevät täynnä jos jonkinmoista kemikaalia ja ainetta, jotka pitävät kuoren pinkeänä viikkojen ajan, komistaen kauppojen hyllyjä, ja antaen kuvan yltäkylläisestä tarjonnasta. Puolalaisia tomaatteja sen sijaan myydään paljon halvemmalla kuin kotimaisia, ja näin päädyitkin valintaasi. Voi jopa olla ettei näissä ko. ulkomaisissa tomaateissa ole edes käytetty niin paljoa säilöntäaineitakaan – asia josta tiedostavat kuluttajat ovat kiinnostuneita, torjunta-aineiden ohella -, koska niiden ei tarvitse kestää kuin se kuljetusmatka sieltä pitkän taipaleen takaa, eikä virua hyllyissä viikkokausia viimeisen sadon annettua kaikkensa, kuihtuneiden varsien julistaessa kasvukauden päättyneeksi.

Niin, onhan se sitten selvä päätös valita tämä halvempi ulkomainen vihannes kalliin kotimaisen sijaan, sillä kuka nyt tahtoisi maksaa ylimääräistä siniristilipusta pakkauksen kyljessä? Eikä kyllä tomaatteja voi jättää talvella ostamattakaan; onhan kansalaisella oikeus saada tomaatteja vaikka vuoden jokaisena päivänä – jos rahat vain riittävät, tietty. Mutta raha ei ole tässä mielessä enää niin määräävä tekijä, koska ulkomailta saa aina halvemmalla kuin kotoa, eli käytännössä ulkomaiset talvitomaatit maksavat suunnilleen kotimaisten kesätomaattien verran. Silti, koska raha ei ole millään määrin todellisuuden “mittari”, sen ollessa ihmisten sisäinen arviointiväline ja täten pohjautuen ihmisryhmän sisäisiin suhteisiin ja arvostuksiin, moinen keplottelu koituukin toisella, vaikeammin havaittavalla tavalla kalliiksi. Vaikka se mahdollisuus, että näissä ulkomaisissa tarpeen tyydyttäjissä ei olisi säilöntäaineita (todennäköisyyden riippuessa kuljetusmatkasta), onkin perin positiivinen asia, asialla on synkempi puoli ekologisesta näkökulmasta. Emme toki halua kemikaaleja ruokaammme, mutta pitkien matkojen kuljetus ei kyllä ole sekään toivottavaa. Halpaa, mutta silti kallista.

Jo ajatus siitä, että niitä joudutaan kuljettamaan lähes 900 km (etäisyys Varsovan ja Helsingin välillä, näin esimerkkinä), on tyrmistyttävä, sillä jo pintaraapaisulla mieleen tulee erilaisten säilytysmenetelmien kirjo, kuljetusmatka ja polttoaineen kulutus. Syvemmällä tarkastelulla maahantuotujen artikkeleiden takaa paljastuu rekkojen, laivojen ja junien kuljettajat ja muu henkilöstö, heidän ruoantarjontansa, siedettävän elintason ylläpito ja tämän takana piilevät materiaalit kannattavine rakenteineen; työkalut, tehtaat ja raaka-aineet joita tarvitaan näiden välineiden huoltoon, tarvikeosien tekoon, tehtaiden rakentamiseen, niiden ylläpitoon ja raaka-aineisiin; kaivos-, metsänhakkuu-, yms. välineistö... Ihmismieli tahtoo kääntyä nurin ajatellessa sitä laajuutta, joka sisältyy sen mahdollisuuden rakenteisiin että täällä Pohjolassa saataisiin tomaatteja keskellä synkintä talveakin, eli käytännössä paikallisen kasvukauden ja ympäristöolojen kiertämiseen. Tomaattien syönnin kannalta tuloshan on varsin onnistunut, tottakai: saamme näitä punaisia herkkuja syötäväksemme, ja ne jopa näyttävät tomaateilta, ehkä jopa ovatkin kuin kotimaiset tomaatit muutama kuukausi takaperin – ainakin päältäpäin, nätisti hyllyssä kiiltäen.

Jos maidon tuominen naapurikylästä asti ei ole kannattavaa pitkällä tähtäimellä – ympäristö- ja yhteiskunnalliset kysymykset yms. ovat pitkän tähtäimen asioita – miksi sitten jääräpäisesti kuljetamme osan elannostamme jostain muualta kuin mahdollisimman läheltä? Emmekö piittaa siitä syvästä vaosta, jonka uurramme maahan; siitä arvesta, joka käyntimme myötä jää ainiaaksi kehtoamme rumentamaan? Vaikuttaa siltä että kuluttaja olisi sokea kaikelle sille, joka piilee niin näennäisen vaivattomasti hankittujen tuotteiden takana. Kyllähän hintalapussa seisoo myös alkuperämaa, eikä näin voida sanoa että kuluttajat eivät olisi tietoisia mistä käytännössä ostavat tavaransa. Mutta kuten edelläsanotusta käy ilmi, tämän yksioikoisen tapahtuman taustalle käydä jyskyttää valtava teknologinen koneisto, ja sen muodostamalla pyramidilla on tapana kasvaa yhä ylemmäs, kuten ainakin viime vuosisatojen perusteella voisi päätellä. Ja mitä korkeammalle se kasvaa, sitä enemmän se vaatii pohjapinta-alaa kestääkseen pystyssä. Tämän kehityksen suomat “oikeudet” nähdään sitten pyhinä ja loukkaamattomina, eli elämme illuusiossa jatkuvasta kehityksestä; pelkästään teknologisessa mielessä olemme aallonharjalla, mutta ihminen on mukautunut siihen. Toisinsanoen olemme luoneet ihmistyypin, joka on riippuvainen vempeleistään ja niiden suomien “vapauksien” vuoksi vieraantunut luonnosta, eli yksinkertaisesti vuodenajoista tässä nimenomaisessa tapauksessa. Hänelle pureva pakkanen on muistutus omasta haavoittuvaisuudesta, eikä moista ajatusta moni tahdo omaksua ja syleillä, saati sitten edes hetkisen kuunnella. Kesä kyllä kelpaa.

On toki totta, että kansakunnan kollektiivisten tekemisten seuraukset eivät ole helposti näkyvissä tavalliselle tallaajalle, joka vaeltaa oman elämänsä alhossa siellä ruohonjuuritasolla: “Mitä se vaikuttaa jos ostankin kaukana ulkomailla tuotettua ruokaa”, “Talvi on ikävää aikaa, hedelmäherkkujakaan ei saa.” Ennemminkin siitä nousisi hurja itku ja poru mikäli Yksilöltä kiellettäisiin jokin nykyajan nautinto, esim. ei enää ikuista tomaattikastikkeen tai appelsiinimarmeladin juhlaa täällä Pohjolassa, vaan sitä mitä Maa meille hänen lapsilleen suo. Mehän olemme jo tottuneet tähän vuodenaikojen ja kasvukausien häikäilemättömään kiertoon ja väistämiseen, joten pitkällä tähtäimellä kalliin tomaatin poisnyhtäminen kansalaisen käsistä rinnastetaan automaattisesti väkivaltaiseen oikeuksien riistoon. Onhan meillä sukupolvia, joista toiset ovat saavuttaneet tämän oikeuden ja toiset ovat syntyneet sen kera, ja he ihmettelevät että mikä oikeus kellään on tulla säälimättömästi polkemaan heidän vapauksiaan maanrakoon niinkuin he olisivat vain pelkkiä lihakimpaleita. Vastustuksesta ja idean epäsuosiosta huolimatta se tomaatti tulisi napata pois, sillä yhden ihmisen ilo ei saa olla pitkäjänteisen kokonaisuuden hyvinvoinnin tiellä, olkoonkin vaikka tämän vastuullisen tulevaisuuden varalta toimimisen vaikutukset eivät heti vyöryisikään kaikkien pihapiiriin, tai vaikka näitä “yksiä ihmisiä” olisi miljoonia. Mielipide ei muutu sen paremmaksi vaikka kannattajien määrä olisi miten suuri tahansa; yksinkertainen typeryys ja välinpitämättömyys eivät taianomaisesti häviä joukon äänenvoimakkuuden alle.

-kuurakarahka

-kuurakarahka, 14.2.2007

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 7 kommenttia
Kommentit
#4590

Hmm.. ehkä hieman liian pitkä teksti, en jaksanut lukea kokonaan. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä ettei suomalaisia tomaatteja voita mikään! On tullut kokeiltua halpoja tomaatteja Lidlistä, mutta mauissa on eroja. Mutta kellä on varaa maksaa hyvästä suomalaisesta tomaatista 6€ kilolta? Täytyy ajatella omaa kukkaroaankin, kaikkeen ei aina ole varaa. Toki voi jättää tomaatit ostamatta ja nauttia vitamiininsa vaikkapa pillerien muodossa ja odottaa taas kesää, jolloin näiden herkkujen hinnat jälleen putoavat...

-Julli, 14.2.2007

#4591

Hyvä aihe, ja olen samaa mieltä monesta asiasta mitä tässä sanot. Kirjoitus sinänsä ei sitten olekaan aivan niin hyvä. Hirveästi siinä on rönsyjä, mikä toki lienee tietoinen tyylivalinta.

Minulle kuitenkin jäi sellainen maku suuhun, että tällaista tekstiä lukisi mieluummin jonkin romaanin tai novellin osana. Näin mielipidekirjoituksen omaisena juttuna se tuntuu hieman itseään toistavalta ja kielellisen ilmaisun hienouksiin liiaksi keskittyvältä.

Sikäli olet kuitenkin ihan oikeassa siinä, että ihmisten pitäisi tosissaan miettiä kauanko voidaan sallia vaikka Etelä-Amerikasta tuodun ruoan olevan Euroopassa halvempaa kuin Euroopassa tuotetun. Järkikin sanoo että tällaiseen tuontitavaraan kuluu enemmän energiaa, aikaa ja vaivaa kun on panostettava kuljetuksiin, säilöntään jne. mutta jos lopputuote on silti halvempi niin tokihan se markkinoilla menestyy.

-Kone, 14.2.2007

#4599

Jos oikein ymmärsin niin tämän jutun pointtina on se, että kasvisten tuominen ulkomailta on ekologisesti kestämätöntä? Vai pitäisikö niitä kasvattaa Suomessa ja se olisi OK? Kasvihuoneiden energiahan ei mitään maksa...

Kasvisten syönnillä on paljon positiivisia terveysvaikutuksia, eikä niitä per naama mitään tonneja kuljeteta. Tietysti kuljettaminen rasittaa ympäristöä ja kirjoittajan mielestä se ilmeisesti pitäisi kieltää tai estää. Onko kirjoittajalla ehdotusta siitä, kuinka tämä käytännössä tehtäisiin, ilman että haitat olisivat moninkertaisia hyötyihin nähden?

JOS olisi tilanne, että Suomessa voitaisiin kasvattaa talvella tomaatteja kuin kesällä, käytännössä ilman päästöjä, olisiko se OK? Se olisi ristiriidassa tuon kirjoituksen loppuosan kanssa: “olemme luoneet ihmistyypin, joka on riippuvainen vempeleistään ja niiden suomien ”vapauksien“ vuoksi vieraantunut luonnosta” Eli onko ongelma sittenkin se, että joku tekee jotain “epäluonnollista”, vai se, että tästä teosta on jotain oikeaa haittaa?

Muuten, älä käytä lainausmerkkejä kirjotuksen sisällä olevissa www-osoitteissa, tai jos laitat niin yksinkertaisia eli '. TUo kääntää lainausmerkit kauniimmiksi kaareviksi versioiksi “” ja ne eivät toimi osoitteden kanssa.

-Aapo, 15.2.2007

#4606

“Jos oikein ymmärsin niin tämän jutun pointtina on se, että kasvisten tuominen ulkomailta on ekologisesti kestämätöntä? Vai pitäisikö niitä kasvattaa Suomessa ja se olisi OK? Kasvihuoneiden energiahan ei mitään maksa...”

Juurikin ensimmäinen vaihtoehto. Toinen ei nyt eroaisikaan periaatteeltaan nykyisestä toimintamallista.

“Onko kirjoittajalla ehdotusta siitä, kuinka tämä käytännössä tehtäisiin, ilman että haitat olisivat moninkertaisia hyötyihin nähden?”

Näin pohjoisessa eläminen ei oikein tue ympärivuotista kasvatusta, ellei sitten tahdo kiertää sitä faktaa, jolla on taas omat seurauksensa. Vaikutuksena tämän rahtaamisen katkaiisusta olisi kai populaation pienentyminen sille tasolle mitä tämä maa kykenee kantamaan. Käytännön toimia joilla pieni yksilö voisi estää tämän rahtauksen, niistä en tiedä, mutta sen ei luulisi olevan yksittäisenä yhteisön toimena mikään mahdottomuus, jos seuraamukset huomioidaan ja hyväksytään avosylin.

“JOS olisi tilanne, että Suomessa voitaisiin kasvattaa talvella tomaatteja kuin kesällä, käytännössä ilman päästöjä, olisiko se OK?”

No mikä ettei. Parastahan tietysti tomaattien kasvattamisen “ekologisen keveyden” kannalta olisi että kasvupaikka olisi ilmastoltaan ja maaperältään sopiva näille perin herkullisille kasveille. Jotta vuorovaikutusta olisi, niin yhdestä pitää ottaa jotta toinen lisääntyisi: mitä ottaa jotain saadakseen, siinäpä sitä onkin tasapainoilemista.

Tietenkään muuttuvassa maailmassa mitään ei ole kirjoitettu kiveen, ja vaikka olisikin, niin äkkiäkös tuulet sen pyyhkisivät pois unohduksiin. Näin ollen ihminen on ihan yhtä “luonnollinen” absoluuttisessa mielessä kuin vaikkapa neljä tuhatta vuotta sitten. Jos kysymys olisi jostain käsitteellisestä “luonnollisuudesta”, niin sitten olisikin paras lähteä poimimaan marjoja, tai talven ollessa kyseessä, metsästämään riistaa. Ilman apuvälineitä, tottakai. Siinä missä tietenkin sallin kuokan käytön ihmiselle, niin Brasiliassa valmistettu täysin automaattinen titaanista tehty superkuokka onkin jo sitten eri asia. Kyllä, kummatkin ovat työkaluja ja niin jompaa kumpaa niistä käyttävä ihminen kuuluu kategoriaan “vempeleihminen”, mutta erona on toiminta ja sen energiavaatimus ihmiseltä. Napin painaminen ei vaadi juurikaan energiaa, mutta perunapellon kuokkiminen taasen vaatiikin jo jonkinverran. Korkean teknologian keskellä eläminen suosii eri ihmistyyppiä (energiankulutusmallia) kuin pääosin lihasvoimalla pyörivässä kommuunissa elo.

Myönnän kyllä että tämä olisi saanut tulla selvennetyksi itse artikkelissa väärinkäsitysten välttämiseksi, mutta artikkelin kuvaus “luonnosta vieraantuneesta ihmistyypistä” riittää pesäeron tekemiseen tähän paikallisesta ravinnosta elävään ihmistyyppiin.

-kuurakarahka, 15.2.2007

#4610

Saako Suomi näin EU:n aikana edes kieltää tuontivihannesten ja -hedelmien myynnin kaupoissaan? Jonkinlaista ulkopoliittista kärhämää moinen ehdotus varmasti synnyttäisi.

Samanlaisen kohun saisi varmasti aikaan ehdottamalla, että kansaa tulisi karsia elintarvikkeiden omavaraisuuden takaamiseksi. Suomen ruokapakolaiset vyöryvät naapurimaihin, osa kuolee nälkään... ensimmäiset nälkään kuolijat ovat oletettavasti ekovegaaneja, joiden soijalastit australaasiasta juuttuvat rajalle...

Kirjoitus oli hyväntahtoinen mutta naiivi. Enää ei voida palata rautakaudelle ja oman pellon antimilla elämiseen. Olisi turhaa käpertyä omaan aidattuun pihaansa ja kieltää muita tulemasta lähelle; energiankulutuksen ongelmat olisi varmasti hedelmällisempää ratkaista muilla tavoin. Esimerkiksi kehittämällä maiden välisellä yhteistyöllä parempaa ja ympäristöystävällisempää teknologiaa ja kuljetusjärjestelmää. (Eikä hakkaamalla päätä seinään ja palaamalla kottikärryihin.)

-Juppi, 15.2.2007

#4614

Minä olen hiukan päinvastaista mieltä. Mitä järkeä on kasvattaa ruokaa alueella jossa kasvuintensiteetti(T/ha) on vain ¼ esim. etelä-Ranskan luvuista? Ruuan kallis rahtaaminen ei ehkä ole fiksua, mutta mitä asialle voi tehdä? Muutammeko kaikki etelään?

-T, 15.2.2007

#4650

kuurakarahkan artikkelin ajatusta jatkaen:

Mitä jos kaikissa tuotteissa jota ostamme olisi niiden rahallinen ja ekologinen hinta? Meillä siis olisi tapa mitata tuho, jonka tuotteen ostaminen aiheuttaa maapallolle. Tämä lienee ainakin suurinpiirtein mahdollista.

Kukaan ei liene eri mieltä siitä, että saastuttaminen tuottaa vakavia seurauksia meille 10 – 1000 vuoden kuluessa. Emme tiedä kovin tarkkaan muuta kuin sen, että käytöksemme on pakko muuttua ennemmin tai myöhemmin.

Jos vakavat haitat tapahtuisivat varmasti 100:n vuoden kuluessa, niin emme ostaisi tuhoavia tuotteita, sillä meidän lapsemme ja lasten lapsemme maksaisivat liian kovan hinnan. Onko uusi jäätelömaku yhtä tärkeä kuin se, että lapsesi ei näe sinistä taivasta?

Pitääkö vaaran pitää konkretisoitua selvimmin ennen kuin käytöksemme muuttuu? Vai olemmeko jo valmiita muutokseen, mutta poliitikot eivät pysty siihen? Onko oikea strategia odottaa ja katsoa?

Olen kuukarahkan kanssa samaa mieltä siitä, että me olemme vastuussa maailman saastumisesta.

-Teemu, 17.2.2007

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: