Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Itsekäs itsemurha

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: auguuri: ennustajapappi muinaisessa Roomassa

Pidätkö?


4 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 8/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Kuka on itsekäs, itsemurhaaja vai omaiset? 4 287 lukijaa, joista 317 eli 7% on antanut arvosanan (8+).

Itsekäs itsemurha

Ystäväni tyttöystävä kuoli kaksi vuotta sitten hirttämällä itsensä. Muutama viikko sitten eräs toinen tuttavani teki itsemurhan. Molemmat tapaukset olivat kauheita ja raadollisia, tietyllä tapaa varmasti ainakin tuntuivat traagisemmilta kuin ns. luonnollinen kuolema.

Molempien tapausten jälkeen on läheisten surun lisäksi ilmentynyt voimakasta vihaa ja halveksuntaa. Vihaa siitä, ettei elämää arvostettu heidän mielestään tarpeeksi sekä siitä että teko oli niin itsekäs. Kuulemma itsekkäintä mitä voi olla.

En missään nimessä hyväksy itsemurhaa ratkaisuna, mutta pystyn ymmärtämään mitä sellaisen ihmisen päässä mahdollisesti liikkuu. Ja se voi hyvinkin olla kaikkea muuta kuin itsekästä. Ihminen ei ole siinä tilassa terve; mieli on vääristynyt monella tavalla, omaan itseensä sekä ulkomaailmaan liittyen. Ihminen ei välttämättä ole marttyyri tai huomionhakuinen vaan voi ihan oikeasti uskoa että olisi kaikille, etenkin läheisille, paras vaihtoehto että hän lakkaisi olemasta.

Olen erehtynyt ääneenkin kysymään, mikä tekee itsemurhan tehneen teosta vähemmän itsekkään, kuin meidän jotka jäämme haukkumaan häntä itsekkyydestä? Väitän että hyvin suuren osan viha perustuu nimenomaan siihen, että mietitään kuinka meidät jätettiin suremaan, mahdollisesti ilman selityksiä, eikä siihen, kuinka hyvä elämä yksilöllä mahdollisesti olisi ollut edessään. Tuoko ei ole itsekästä?

Lehdistä saa liiankin usein lukea kuinka isä tai äiti tappoi itsensä ja koko perheensä. Kun umpikuja on tullut ja perheenpää on tehnyt tämän surullisen päätöksen, tällaisissa tapauksissa tekijä on voinut yrittää olla epäitsekäs: Ei ole halunnut jättää muita suremaan eikä ehkä ole kestänyt ajatusta lapsistaan mahdollisissa sijaisperheissä jne. Toinen asia toki on, kuinka moraalisesti oikein on päättää toistenkin ihmisten päivät oman ahdinkonsa vuoksi.

Itsemurha on itsekäs teko. Ihminen on itsekäs. Tuntuu siltä, että meidän on helpompi käsitellä kuolema kunhan siihen löytyy syyllinen: Vanhuus, sairaus, rattijuoppo, onnettomuus, mikä tahansa. Itsemurhan kohdalla ei mietitä tarkemmin syitä tekoon, koska syyllinenhän on jo löytynyt: Itsemurhan tekijän itsekkyys.

-Minna R., 21.2.2007

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
10 tuoreinta kommenttia 60:sta. Näytä kaikki kommentit
Kommentit
#13289

tuo on kyllä niin totta.. ei sitä tässä vaiheessa (masentuneena siis) osaa ajatella olevansa itsekäs, ei todellakaan. musta ainakin tuntuis että se olis just nimenomaan kaikille muille parempi, jos minua ei olisi.. toisaalta kyllä mä tunnen olevani oma itseni, vaikka hieman outoihin asioihin nykyään uskonkin.

-itsemurhaa vahvasti harkitseva, 3.2.2010

#13406

Vihastuttaa väittämä, jonka mukaan ihmisen maailmankuva “vääristyy” esim. sairaustapauksissa. Pikemminkin muuttaa muotoaan, koska yhtä ainoaa ja oikeaa maailmankuvaa ei ole olemassa. Itse vaihdoin elämäni peruspilarit tieten tahtoen ja osiltaan masennuksesta johtuen. Masennus/raskasmielisyys omalla kohdallani kasvatti loppujen lopuksi itsetietoisuutta, jopa hälvensi pelkoa ja hämmennystä elämään ja kuolemaan. Kaikilla tasoilla nykyinen tapa kantaa itseäni tuntuu toimivan varsin mallikkaasti vaikkakin on radikaali, kylmempi, raadollisempi ja armottomampi verrattuna yleiseen tapaan käsittää ihmisenä olemista.

Hyvät ihmiset, kokekaa vielä seuraavat kymmenen vuotta suurta epätoivoa ja raskasta kantamusta! Luulisi teillä sen jälkeen olevan jotain, mikä kelpaa maailmalle jaettavaksi.

-keskenkasvuinen 21wee poika, 16.3.2010

#13407

Jos itsemurha on itsekästä, niin myös lapsen synnyttäminen on itsekästä.

Ei mulla muuta.

-Minä, 17.3.2010

#13408

Minä: Olen samaa mieltä. Erityisesti mietityttää vanhemmat, jotka tietoisesti synnyttävät vammaisen lapsen. Lääketieteellä pystytään nykyään ennustamaan erittäin varmasti hyvin monet kehitysvammat jo niin varhaisessa vaiheessa, että abortti on mahdollista. Silti moni vanhempi synnyttää siitä huolimatta.

Onko siis vanhemman oikeus päättää tuomita lapsensa elämään rikkinäisessä ruumissa? Vai ovako he vain liian heikkoja tekemään oikeaa päätöstä? Joka tapauksessa varmasti vammaisen lapsen synnyttäminen on itsekäs päätös jolla voi tuomita lapsensa jatkuvaan kärsimykseen. Minä en tuomitse tai halveksu kehitysvammaisia, ainoastaan heidän vanhempiaan. (Ymmärrän myös, että poikkeustapauksia on, joissa tilannetta ei ole osattu ennustaa tai päätöstä ei ole voitu tehdä, mutta ne ovat aina asia erikseen.)

-Rokkomies, 18.3.2010

#13409

Rokkomies:

“poikkeustapauksia on, joissa tilannetta ei ole osattu ennustaa tai päätöstä ei ole voitu tehdä, mutta ne ovat aina asia erikseen”

Olen sitä mieltä, että jokainen sellainen tilanne, jossa pitää päättää syntymättömän, ennalta sairaaksi tiedetyn lapsensa kohtalosta, on poikkeustilanne. Vanhempia ei voi mielestäni pitää itsekkäinä, jos he eivät pysty siinä tilanteessa keskeyttämään raskautta. He ovat ehkä neuvottomia, mutta eivät itsekkäitä eivätkä heikkoja. On oikein keskeyttää raskaus, jos tietää jo etukäteen, että lapsi on vaikeasti sairas ja joutuu kärsimään sen vuoksi elämässään eikä voi elää täysipainoista elämää – sekä joutuu ehkä jäämään muiden hoidettavaksi vielä sittenkin, kun vanhemmista jättää aika. Sitä ei voi kuitenkaan edellyttää vanhemmilta. Tieto sairaan lapsen odottamisesta on jo sinällään shokki vanhemmille, siinä tilanteessa ei voi odottaa “järkevää” suhtautumista asiaan.

-Da Dam , 18.3.2010

#13419

Kahteen aikaisempaan kommenttiin liittyen:

-Rokkomies, 20.3.2010

#14006

Minulla on usein mielessä taloudellinen näkökulma: Miksi minä olen täällä elämässä muiden varoilla, kun en itse itseäni pysty elättämään. Tuskin koskaan pystynkään. Jos tappaisin itseni, realisoisin nykyiset tappiot synnyttämättä enää lisää kustannuksia. Olen mielestäni itsekäs eläessäni muiden rahoilla, olisiko itsemurha vielä itsekkäämpää?

-Höpönassu, 30.5.2011

#14007

“Minulla on usein mielessä taloudellinen näkökulma: Miksi minä olen täällä elämässä muiden varoilla, kun en itse itseäni pysty elättämään. Tuskin koskaan pystynkään. Jos tappaisin itseni, realisoisin nykyiset tappiot synnyttämättä enää lisää kustannuksia. Olen mielestäni itsekäs eläessäni muiden rahoilla, olisiko itsemurha vielä itsekkäämpää?”

Mutta ethän sinä elä muita varten, vaan itseäsi varten. Ei muiden varoilla eläminen ole varsinaisesti moraalitonta tai itsekästä.

-Eläjä, 6.6.2011

#14724

Olen antanut itselleni luvan päättää elämäni. Luvan antaminen helpotti olotilaa. Nyt voi olla kevyemmin koska tie ulos on olemassa.

-Tuntematon, 10.3.2013

#14768

Kaikki käy.

-Japo, 15.9.2013

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: