Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Itsekäs itsemurha

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: intellekti: äly, ymmärrys, ajattelukyky

Pidätkö?


2 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 10/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Kuka on itsekäs, itsemurhaaja vai omaiset? 4 295 lukijaa, joista 317 eli 7% on antanut arvosanan (8+).

Itsekäs itsemurha

Ystäväni tyttöystävä kuoli kaksi vuotta sitten hirttämällä itsensä. Muutama viikko sitten eräs toinen tuttavani teki itsemurhan. Molemmat tapaukset olivat kauheita ja raadollisia, tietyllä tapaa varmasti ainakin tuntuivat traagisemmilta kuin ns. luonnollinen kuolema.

Molempien tapausten jälkeen on läheisten surun lisäksi ilmentynyt voimakasta vihaa ja halveksuntaa. Vihaa siitä, ettei elämää arvostettu heidän mielestään tarpeeksi sekä siitä että teko oli niin itsekäs. Kuulemma itsekkäintä mitä voi olla.

En missään nimessä hyväksy itsemurhaa ratkaisuna, mutta pystyn ymmärtämään mitä sellaisen ihmisen päässä mahdollisesti liikkuu. Ja se voi hyvinkin olla kaikkea muuta kuin itsekästä. Ihminen ei ole siinä tilassa terve; mieli on vääristynyt monella tavalla, omaan itseensä sekä ulkomaailmaan liittyen. Ihminen ei välttämättä ole marttyyri tai huomionhakuinen vaan voi ihan oikeasti uskoa että olisi kaikille, etenkin läheisille, paras vaihtoehto että hän lakkaisi olemasta.

Olen erehtynyt ääneenkin kysymään, mikä tekee itsemurhan tehneen teosta vähemmän itsekkään, kuin meidän jotka jäämme haukkumaan häntä itsekkyydestä? Väitän että hyvin suuren osan viha perustuu nimenomaan siihen, että mietitään kuinka meidät jätettiin suremaan, mahdollisesti ilman selityksiä, eikä siihen, kuinka hyvä elämä yksilöllä mahdollisesti olisi ollut edessään. Tuoko ei ole itsekästä?

Lehdistä saa liiankin usein lukea kuinka isä tai äiti tappoi itsensä ja koko perheensä. Kun umpikuja on tullut ja perheenpää on tehnyt tämän surullisen päätöksen, tällaisissa tapauksissa tekijä on voinut yrittää olla epäitsekäs: Ei ole halunnut jättää muita suremaan eikä ehkä ole kestänyt ajatusta lapsistaan mahdollisissa sijaisperheissä jne. Toinen asia toki on, kuinka moraalisesti oikein on päättää toistenkin ihmisten päivät oman ahdinkonsa vuoksi.

Itsemurha on itsekäs teko. Ihminen on itsekäs. Tuntuu siltä, että meidän on helpompi käsitellä kuolema kunhan siihen löytyy syyllinen: Vanhuus, sairaus, rattijuoppo, onnettomuus, mikä tahansa. Itsemurhan kohdalla ei mietitä tarkemmin syitä tekoon, koska syyllinenhän on jo löytynyt: Itsemurhan tekijän itsekkyys.

-Minna R., 21.2.2007

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 60 kommenttia
Kommentit
#4675

Tekstissäsi on hyviä pointteja, mutta jotkin osat siitä saavat minut näkemään punaista. Millä tavalla voit sanoa, että ihminen ei ole terve jos haluaa tappaa itsensä? Joskus se vain tuntuu parhaalta tieltä ulos. Kyllä, aina on tonenkin tie, mutta jos ihmisellä ei oma usko riitä sen kävelemiseen, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha. Itse hyväksyn itsemurhan. Miettikää itse kuinka montaa asiaa teidän elämässänne kontrolloidaan. Eikö edes päätös omasta olemassaolosta saa olla omissa käsissä?

Mainitsit myös millainen ihminen voisi tehdä itsemurhan, marttyyri, huomionhakuinen tai sellainen joka uskoo, että näin on kaikille parempi. Suppeaa. Entäs kun joku tekee itsemurhan kun ei enää jaksa uskoa huomiseen. Hän ei hae välttämättä huomiota, ja hän tietää, että hänen lähtönsä saattaa romuttaa toisten elämiä. Itsemurha voi olla itsekkyyttä, mutta ei ole sitä aina.

Ystäväni lopetti juuri yhetydenpidon minuun tehdäkseen itsemurhan.

-mara, 21.2.2007

#4676

Ilmaisenpa itseäni huonosti. Sekä sorruin yleistämiseen :) Suurimmissa osissa itsemurhatapauksista takana on masennusta, joka luokitellaan sairaudeksi. Myönnän kuitenkin että ei näin välttämättä ole kaikissa tapauksissa.

Sanoit että “Eikö edes päätös omasta olemassaolosta saa olla omissa käsissä?” -tuota juuri itsekin ajoin takaa.

Kun mainitsin marttyyrin, huomiohakuisuuden jne. olen kanssasi tasan samaa mieltä, ehkä ilmaisin sen epäonnistuneesti. :)

Joka tapauksessa alkuperäinen pointtini oli, että ihmisen itsemurhasta voi olla montaa mieltä, mutta asian itsekkyys on kyseenalainen asia.

-Minna R., 21.2.2007

#4677

Kaikki, jotka väittävät itsemurhaa itsekkääksi teoksi, sanovat niin koska olisivat halunneet itse tappaa itsemurhan tekijän. Se on täysin totta. Itse olen harkinnut itsaria vakavissani 10-vuotiaasta tai vähän nuoremmasta asti. En ole vielä käynyt Fazerin tehtaalla, mutta kun se kokemus on ohi, jos päätän päättää päiväni, kukaan satanistihan ei minua estä!

-HP, 21.2.2007

#4679

Ihan asiallinen kirjoitus, ei tosin ainakaan itselle tarjonnut mitään uutta näkökulmaa asiaan. Kyllähän sen jo järkikin sanoo, ettei täysin terve ihminen itsemurhaa tee. Nisäkkäänä ihmisen luontoon kuuluu tehdä parhaansa pysyäkseen hengissä.

Itsemurhaan liittyy aina joku mieltä järkyttänyt tapahtuma tai tapahtumaketju. Jos kyseinen henkilö ei hae tai saa tarpeeksi apua, hänen tilansa (useimmiten juuri masennus) pahenee ja itsemurha alkaa ennen pitkää tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta. Saattaahan joku hypätä sillalta aivan hetken mielijohteestakin, mutta silloinkin väittäisin, että taustalla vaikuttaa joku bipolaaritaudin kaltainen mielisairaus.

Ihminen on itsekäs eläin. Hyvät ihmiset ovat itsekkäitä, jos tappavat itsensä ja toisaalta ne kusipäiset ovat itsekkäitä, kun pysyvät hengissä. Itse en näe itsemurhaa ratkaisuna mihinkään. Apua saa, jos sitä hakee. Sitähän ne jäljelle jääneet omaiset juuri kiroavat, kun vainaja ei puhunut tilanteen vakavuudesta mitään.

-S., 21.2.2007

#4681

Aina on vaihtoehtoja itsemurhalle? Voihan niitä toki olla, mutta monesti itsemurha on vaihtoehdoista paras ja mielekkäin. Uskomatonta syyttää itsemurhan tehnyttä itsekkääksi. Eiköhän jokainen saa päättää omasta elämästä ihan itse eikä tanssia sukulaisten tai kavereiden halujen mukaan.

-c8, 21.2.2007

#4684

Kuten Minna R. jo tekstissään sanoi, niin nämä itsekkyys-syytökset kimpoavat juuri siitä niistä tunteista, joita läheisen menettäminen saa aikaan. Ei kai kukaan enää vuosien jälkeen vielä totea, että “olipa se kyllä itsekäs paska kun meni tappamaan itsensä”.

Itsemurhahan ei todellakaan ole niitä mielekkäimpiä vaihtoehtoja! Jos se todella olisi niin ylivoimaisesti paras ratkaisu, eivät useimmat epäröisi vuosikausia. Sama pätee niihin, jotka vetävät lääkkeitä vähän alakanttiin tai tyytyvät vain viiltämään käsivarsiaan, jotta muut järjestäisivät hänelle sen avun, mitä hän ei itse yksinkertaisesti jaksa hakea.

Tottakai jokainen päättää elämästään. Ne ehkä sietävätkin kuolla, jotka pysyttelevät hengissä vain siksi, etteivät pahoittaisi jonkun toisen mieltä.

-S., 21.2.2007

#4685

mielestäni hyvin kirjoitettu :)

--katri-, 21.2.2007

#4688

Omaisten itsekkyydenkö vuoksi sitä sitten pitäisi elää? Onko itsemurhaaja itsekäs tappaessaan itsensä (jo termi “murha” on arvovääristynyt..) Onko omainen itsekäs kun haluaa pakottaa toisen elämään elämää jossa ei näe mitään elämisen arvoista?

-Yksinkertainen WC -paperi, 21.2.2007

#4690

Itsemurha on kenties itsekäs teko, mutta itsekästä on myös omaisten vaatia ihmistä elämään elämää, jossa ei näe mitään arvoa. Eli “rikka omassa silmässä” -tyyppistä ajattelua on tältä kannalta tuo itsemurhan itsekkyys -argumentti.

Toisaalta itsemurha -nimi jo itsessään on arvopainotettu, ei puhuta “itsetaposta” tai muusta. Murha pitää olla. MURHA! Sama, kuin jos abortti nimettäisiin “lapsenmurhaksi” vanhaan malliin... nimi vaikuttaa(ainakin minun olisi helpompi tehdä abortti kuin lapsenmurha.)

-Neo-Konservatiivi, 21.2.2007

#4693

Länsimaisessa yhteiskunnassa ihmiselämää pidetään aivan liian suuressa arvossa. Japanissa itsemurha oli joskus kunniakas teko.

-Julli, 22.2.2007

#4694

Neo-Konservatiivi: Eikös murhan ja tapon ero ole määritelty juuri niin, että murha on suunniteltu? Ainahan asioita voi nimetä toisin, mutta kielteinen sävy siirtyy sitten näille uusille sanoille...

-Tuntematon, 22.2.2007

#4696

Ahdasmieliset ihmiset, ei itsemurhaa välttämättä tehdä sen takia, että kuvitellaan muiden siitä hyötyvän esim. ettei tarvitsisi enää katsella itsemurhan tekijää.

-axd, 22.2.2007

#4697

Tuntemattomalta tuli järkevää tekstiä “murhan ja tapon ero ole määritelty juuri niin, että murha on suunniteltu.”, mutta kohdan “kielteinen sävy siirtyy sitten näille uusille sanoille” olen erimielinen.

Kuten abortinkin kohdalla, kyseessä on suunniteltu toiminta, muutenhan se olisi vain keskenmeno. Mutta minä en siirrä ainakaan kaikkia negatiivisia sävyjä lapsenmurhasta aborttiin. Toki monet tekevät näinkin.

-Neo-Konservatiivi, 22.2.2007

#4700

Vanhat asenteet eivät ole kokonaan kuolleet. Ennen ei itsemurhaajaa haudattu kirkkomaalle, koko perheen maine meni yhteisön silmissä ja syyllistys oli melkoinen.

Olen ihmetellyt, mitä liikkuu sellaisen ihmisen mielessä, joka vaikkapa moottoritiellä kurvaa vastaantulevan rekka-auton alle tai kauppakeskuksessa hypätä leiskauttaa alas kuudennesta kerroksesta keskelle ihmisjoukkoa. Luulisi löytyvän hiukan vähemmän muita henkilöitä vahingoittava tapa. Tällaisissa tapauksissa on vähintäänkin itsemurhan tapa itsekäs. Lähdetään näyttävästi, kun kerran lähdetään.

-Tassi, 22.2.2007

#4714

Kieltämättä Tassi on oikeassa siinä, että moiset groteskit tavat tehdä itsemurha ovat epämiellyttäviä. (Toisaalta Heavens Gaten tyypit tekivät itsemurhan mahdollisimman siististi, suorastaan sairaalloisen, ja merkitsivät ruumiinsa tunnistein jotta poliiseilla olisi mahdollisimman vähän työtä. En sitten tiedä onko se yhtään parempi.)

Mutta ääripäitä korostamalla on tietysti vähän kyseenalaista käsitellä mitä tahansa asiaa. Se on kuin pakottaisi valitsemaan äärivasemmiston ja äärioikeiston väliltä. Että ollakko sitä fasisti vai kommunisti.. Toki liioittelu on (ennen kaikkea helppo mutta myös) tehokas vaikutuskeino, ja joskus se korostaakin sanomaa..

Nyt vain kynä käteen ja miettimään mitä sanoin tällä viestillä – vai sanoinko yhtään mitään :)

-Neo-Konservatiivi, 23.2.2007

#4716

Kukaanhan ei ole täällä vapaaehtoisesti. Kaikki ovat joutuneet maailmaan ilman, että heiltä on kysytty yhtään mitään. Siispä edes jokseenkin kohtuullista on se, että saa edes “palautettua” itsensä, jos elämä ei miellytä.

Elämä on tappava tauti – onneksi siihen on keksitty lääkkeitä.

-Sus-Hukkanen, 23.2.2007

#4719

Sus-Hukkanen: Näkökulma tuokin... Voi niitä julmia vanhempia, jotka eivät lapsia hankkiessaan tätä ymmärtäneet ajatella =D

Jos ei pysty arvostamaan elämäänsä, niin ei sitä ansaitsekaan

-Tuntematon, 23.2.2007

#4722

Ihmiset ovat itsekkäitä ja ne osaavat lisäksi laskea. Ihmiset ovat yksinkertaisia. Ihminen joka pelkää kuolemaa, eikä voi hyväksyä sitä että joku kuolee omatoimisesti. Hänhän olisi voinut kuolla vaikkapa jossain tilanteessa minun/rakkaani puolesta. Miksi noin turhaan.

Taasen ihminen joka ei pelkää kuolemaa, etsii syytä.

Muistakaa kaikki, että aina on aikaa kuolla.Elää ehtii vain nyt

-Silvottu, 24.2.2007

#4761

Itsemurha ON itsekäs teko. Toisaalta kun ihminen joutuu liian ahtaalle, se alkaa ajatella väistämättä itsekkäästi. Tätä tilaa taas itsemurhaan ajatunut tai sitä harkitseva ei ole itse valinnut.

-Teemu Jokela, 26.2.2007

#4771

Ihmiset joka tapauksessa ovat itsekkäitä, se näkyy lähes päivittäin monissa toiminnoissa. Itsemurha vain lienee siitä ääripäästä ja paljon konkreettisempi. Alunperinhän kyse oli siitä, että omaiset ovat ihan yhtä itsekkäitä ollessaan vihaisia siitä että heidät “jätetään”.

-Minna R., 27.2.2007

#4775

Jos itsemurhan tekijä on oman perheen jäsen, kuten äiti, on hyvin vaikea ymmärtää miten hän pystyi jättämään lapsensa “yksin”.

Olen kahdensanvuotiaasta asti selvinnyt elämässä, siis en juurikaan elänyt, vaan selvinnyt. Kun synnyin, isäni meinasi tappaa minut kehtoon, isä joutui linnaan, pääsi ulos, hakkasi äitiäni, äitini alkoi juomaan ja syömään antidepressantteja, 23 vuotiaana kihlattuni jätti minut ystäväni kanssa pettäen sekä silloinen terapeuttini kuoli äkillisesti kahden intensiivi hoitovuoden jälkeen, äitini on yrittänyt itsemurhaa kolme kertaa ja nykyinen psykiatrini pudistelee päätään ja sanoo:“aika paljon yhdelle ihmiselle”.

Niin...itse ymmärrän kuinka itsemurha kiehtoo elämän sukeltaessa helvettiin, mutta omalla kohdalla sen vain ymmärtää, näin se vaan on. Minä rakastan perhettäni enkä mitenkään ymmärrä äitini yrityksiä...siksi nyt ainoastaan pelkään seuraava yritystä, onnistuuko se, ja jos onnistuu...kestänkö äitini menetyksen?

Tiedän, että kirjoitan nyt sekavasti, mutta kaikki tämä on niin kovin ajankohtaista...ja pitäisi jaksaa tehdä töitä ja olla tueksi.

Oli miten oli...rukoilen kaikkien puolesta jotka joutuvat tällaista konkreettisesti kestämään, latinaksi...PER ASPERA AD ASTRA!

-Faith, 27.2.2007

#4780

Rekan alle ajavat, katolta hyppääjät ja aseiden kanssa heiluvat itsemurhan suorittajat saadaan poistumaan siistillä tavalla siten, että laillistetaan eutanasia. Valvojan läsnäollessa potilas ottaa viimeisen tabunsa ja asettuu pitkäkseen viimeistä kertaa sänkyynsä. Näin vältettäisiin rekkakuskien traumat alle ajajista, ohikulkijoiden ei tarvitsisi järkyttyä nähdessään kuinka hyppääjän sisuskalut tulevat suun kautta ulos, eikä naapureiden tarvitsisi seurata laajennettua itsemurhaa metrien päästä.

Olen päättänyt sen jo vuosia sitten, että oman käden kautta sitä lähdetään jos ei kukaan muu ehdi tappamaan. Tottahan toki minä mielelläni tekisin sen viimeisen tekoni ihan omassa rauhassani, mutta kun missään ei myydä yhdestilaukeavia. Kuolinapua kun tiedustelee, niin soittavat valkotakkiset paikalle. Pitänee sitten viimeisenä päivänä matkustaa tuonne Euroopan puoelle ja asioida ikiuni klinikalla, kun täällä se on laitonta.

-Tuntematon, 27.2.2007

#4784

Miksi ihminen ei saisi päättää omasta elämästään, tai siis edes elämän loppumisesta? Itsekästä heiltä, jotka tämän kieltää, esim. vastustamalla eutanasialain voimaansaattamista. Hyvin moni ihminen taistelee kovissa henkisissä ja fyysisissä kivuissa saamatta apua. Ja jos apua saa, niin usein se on vain kipujen tai pahanolon pitkittämistä. – Eutanasialaki voimaan!!!

-oona, 27.2.2007

#4804

Itse en lähtis toisaalta itsemurhaa romantisoimaankaan. Kyseessä on usein pitkän tragedian traaginen lopputulos, ei niiinkään mikään yksilönvapauden eräs ilmaisu.

-Teemu Jokela, 2.3.2007

#4830

Itsemurha ei ole ratkaisu.

Kiikutin erään ystäväni pari viikkoa sitten osastolle ja ilman sitä hän olisi luultavasti nyt kuollut. Mutta en todellakaan pidä häntä itsekkäänä, vaikka hän itsemurhasta puhuikin, koska ymmärsin täysin, kuinka paha hänen oli olla. Nyt hän kuitenkin voi huomattavasti paremmin!

Se, että haluaa tappaa itsensä johtuu melkein aina masennuksesta ja siihen voi saada apua. Toiset vain eivät valitettavasti kerro pahasta olostaan :/ Jos joku läheisenne puhuu itsemurhasta, auttakaa häntä parhaanne mukaan, viekää vaikka väkisin osastolle! Melestäni se on itsekästä, jos heilauttaa vain kättään asialle ja ajattelee, että saahan sitä ihminen itse päättää elämästään ja kuolemastaan..

-Ixchel, 5.3.2007

#4835

Todella hyvin kirjoitettu ! (:

-Marika, 5.3.2007

#4856

Silti, itsekin itsemurhaa harkinneena, tuntuu joskus että se olisi vain omien ongelmien siirtämistä toisille. Mutta ei sitä silloin tule ajatelleeksi.

-Tuntematon, 7.3.2007

#4860

Tuskin itsemurhan tekijä siinä tilassa jää surkuttelemaan mitä vanhemmat tai muut ihmiset ajattelee, jos on päästänyt itensä jo siihen pisteeseen...

---, 7.3.2007

#5061

Kuitenkin henkilöt, jotka syyttävät itsemurhan tekijöitä itsekkyydestä, sortuvat itse siihen vieläkin enemmän.

Syytökset nimittäin aiheutuvat ainoastaan syyttäjien omasta itsekkyydestä, välitetään vaan omista haluista eikä siitä, että joku todellakin kokee tämän maailman sietämättömäksi ja sellaiseksi paikaksi, jossa ei yksinkertaisesti halua olla.

Yleensä itsemurhassahan on kyse sosiaalisen verkon romahtamisesta, kuten Durkheimkin asian on todistanut. Kärjistetysti voisi sanoa, että jos läheinen tekee itsemurhan, niin kannattaa katsoa ensin peiliin, ja sitten syyttää itsemurhan tehnyttä itsekin itsekkäästi, itsekkyydestä.

Jos se nyt on se lopullinen ratkaisu, niin jokaisella on kuitenkin oikeus päättää omasta elämästään, koska kukaan muu ei sitä elämää elä.

-Tuntematon, 26.3.2007

#5080

Itsemurhassa ei ole mitään väärää! Tämä maailma on vääryyttä täynnä ja en käsitä miksei itseltään saisi henkeään ottaa pois! Sanonpahan vain että muiden ihmisten itsekkyys on osasyynä itsemurhiin. Ei vääryyttä ja yksinäisyyttä loputtomiin kovinkaan kundi kestä, itsari on siksi täysin hyväksyttävä teko. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi helpottaa itsaria miettivien elämää ja antaa vaikka lääkärin valvonnassa tehdä se rauhassa ettei tarvitse miettiä junan alle tai parvekkeelta alas hyppäämistä!

Joskus itsemurha on vain ainoa vaihtoehto.

-Tuntematon, 29.3.2007

#5248

“Mielestäni yhteiskunnan pitäisi helpottaa itsaria miettivien elämää ja antaa vaikka lääkärin valvonnassa tehdä se rauhassa ettei tarvitse miettiä junan alle tai parvekkeelta alas hyppäämistä!”

Olen samaa mieltä. Jos ihminen voisi lopettaa itsensä samanlaisella nukutuspiikillä, jolla vaikka koirat lopetetaan, niin esim. pelastustyöntekijät, rekka- ja veturikuskit säästyisivät niiltä traumoilta joita perinteisillä menetelmillä tehdyn itsarin jälki aiheuttaa. Ei tarvitsisi vetää niin paljon ulkopuolisia sotkuun mukaan.

--tuntematon, 16.4.2007

#5304

Hyvä, tuntematon. Sotkuisuus on mietityttänyt minua paljon. Laskeekohan asunnon arvo paljon, jos/kun puulattiaan imeytyy verta. (Ajattelen lastani, hänelle ei ole tulossa paljoa perintöä.) Paljonkohan ihmisessä on verta? Riittääkö 10 litran ämpäri viiletyn ranteen alle?

-tuntematon nro 2, 20.4.2007

#5335

Ei itsemurha ole itsekästä. Tietysti surevat omaiset saattavat ajatella niin, mutta jos ei jaksa elämää ei sitä oikein voi jatkaakaan.

-Varjoritari, 23.4.2007

#5522

mie olen joskus itsemurhaa ajetellut syynä oli että kaverit jättivät minut yksin.. pitivät keskenään hauskaa minä en saanut olla mukana koska pari ihmistä meidän porukasta eivät minusta pitäneet vapunkin vietin aivan yksin koirani kanssa kun muut pitivät hauskaa.. avunhuutoni ja puheet itsemurhasta eivät auttaneet joten välit meni kokonaan “kavereideni” kanssa edelleen olen ihaan yksin, mutta helpottuneempi olo.. yksinäisyys ja syrjintä ajaa ajettelemaan itsaria..

-siipirikko, 14.5.2007

#5524

tuntematon nro 2, ihmisessä on noin 5 litraa verta, että jos ei kauheasti roiski, niin kyllä se ämpäri riittää.

-S., 14.5.2007

#5566

“koska syyllinenhän on jo löytynyt: Itsemurhan tekijän itsekkyys.”

Tuohon ja viittaukseen Durkheimistä lisättäköön, että se syy on pääsääntöisesti katsottuna nimen omaan sosiaalisten verkostojen romahtamisessa eli siis siinä, ettei läheiset ihmiset pysty tai kykene auttamaan itsemurhaa tekevää henkilöä. Ihminen on itsekäs. Todellakin. On myös itsekästä syyttää omassa elämässään umpikujaan ajautunutta henkilöä.

-Tuntematon, 20.5.2007

#5615

Itse kun olen jo ala-asteelta lähtien lähes päivittäin ajatellut itsemurhaa ja joskus ollut se aika lähelläkin, mutta aina olen ollut tällainen pelkuri ja en ole uskaltanut tehdä sitä. Laittaisinko pääni raiteille vai ostaisinko/varastaisin aseen vai kenties huumeiden yliannostus. Jos eutanasialaki tulisi voimaan kai sinne voisi mennä ilman että ne kyselisivät mitään ja antaisivat kuolla.

-kokki, 27.5.2007

#6577

Ei välttämättä liity täysin aiheeseen, mutta olen jo pitkän aikaa ajatellut kuoleman kiehtovuutta ja suurta tuntematonta, täydellistä tiedostamattomuuden lakkaamista, eli täydellistä tietoisuutta.

Tämän takia olen jopa tuntenut tiettyjä kärsimättömyyden tunteita, ns. halua päästä näkemään toiselle puolelle, joka on ei mitään.

Mutta, kumminkin, aion elää tämän elämäni niin hyvin kuin pystyn ja jaksan, ja jos vielä haluan itse päättää päiväni silloin kuin haluan, niin teen sen sitten joskus vanhempana.

Sen vielä sanon, että jos en tiedostaisi luonnon kauneutta, en tiedä olisinko tässä enää.

-tutkimusmiesmään., 25.9.2007

#6587

Itsemurha on vaikea asia. Toisaalta itsemurha on varmasti itsekäs (vaikka mieli ei toimisikaan normaalisti, itsemurha on kuitenkin nimenomaan tie, joka lopettaa tuskan), mutta toisaalta elämänsä arvottomaksi kokevan pakottaminen elämään on myös itsekästä.

Sama ongelma kuin eutanasiassa.

Minulla ei ole vastausta kumpaankaan suuntaan. Todella monisyinen ongelma. Onneksi itsemurhaa (eikä eutanasiaa) ei ole omalla kohdalla joutunut miettimään. Toivottavasti ei joudukaan.

Kysymys painii minulla samassa sarjassa kysymyksen “Pitääkö rikkaat hyvinvoivat länsimaalaiset pakottaa hyväntekeväisyyteen, jolla tuetaan köyhiä pahoinvointivaltioita?” kanssa.

-Neo-Konservatiivi, 26.9.2007

#7795

Itsemurhat ovat surullisia ja traagisia asioita, jotka jättävät taakseen -täysin oikeutetusti- paljon surua ja vihaa. Olen kuitenkin samaa mieltä kuin kirjoittaja: itsemurhan perimmäisena syynä on harvoin puhdas itsekkyys. itsekkäitä ovat päinvastoin läheisten katkerat kuvitelmat ja oletukset siitä,ettei tekijä olisi missään vaiheessa miettinyt omaisiaan. Näin ei yleensä ole. Tutkimuksissa on todettu valtaosan itsemurhan tehneistä suunnitelleen tekoaan pitkään,jopa valinneen mahdollisimman neutraalin tekotavan(jos sellaista edes on) läheistensä suojaamiseksi traumoilta. Valtaosa oli jopa kertonut läheisilleen ajatuksistaan-ja jäänyt kuulematta. Moni oli kärsinyt vuosia vaikeista mielenterveysongelmista, joita ei oltu hoidettu-toisin sanoen kitunut. On helppo nähdä itsemurha ajattelemattomuutena,holtittomana itsekkyydenosoituksena. Totuus on kuitenkin se,että itsemurha on yleensä aina prosessi.

Itsemurhan todellinen aiheuttaja on ylitsepääsemättömän kova psyykkinen kipu ja sairaus, joka vääristää ihmisen maailmankuvan. Harva tietää,mitä kaikkea itsemurhaan päätyneet ovat joutuneet kestämään. Moni on piilotellut seksuaalista suuntautumistaan koko elämänsä ajan,toinen on raiskattu lapsena. Kuvitelkaa elämää ilman minkäänlaista toivoa rakastumisesta,ilman uskoa mihinkään hyvään. Hyvin sairaalle ihmiselle itsemurha ei näyttäydy enää itsekkyytenä,vaan viimeisenä itsehallinnan ja -kunnioituksen ilmauksena. Moni itsemurhan tehnyt on myös tekohetkellä psykoosissa- ei siis ollenkaan oma itsensä. Kuinka itsekästä itse asiassa onkaan syyttää esimerkiksi psykoosissa olleen itsemurhaa “itsekkyydeksi” ? Niin vaikeaa ja hidasta kuin se onkin, läheisten tulisi mielestäni edes pyrkiä ymmärtämään teko sinä ainoana,joskin huonona, ratkaisuna jonka tekijä on pystynyt tekemään.

-kokenut itse, 16.2.2008

#7799

Suruprosessiin kuuluu myös vaihe, jossa koetaan vihaa. Ehkäpä tuo itsekkyydestä syyttäminen on merkki siitä.

-Tää, 17.2.2008

#9270

Itsekästä on ajatella noin.

Vaikka tämä elämä ei olisi edes kuoleman arvoista. Sitä paitsi monesti kipu on helpompaa kuin todellinen tuska. Ja se on sellaista tuskaa, jonka haluaisi saada loppumaan.

Jos ei ole itse istunut sillan reunalla miettimässä asiaa, että lopettaisiko kaiken, ei voi tietää millaista se on.

Kuollut sitäpaitsi voi olla ilman kuolemaakin.

-Tuntematon, 26.7.2008

#10023

Tuskainen “tieto” omasta tarpeettomuudestaan

ajaa ihmisen itsemurhaan.

Itellä masennus aiheutti sen, että ainoa tie pois tuskasta olisi kuolema.

Pitkään istuin suihkun laittialla veitsi ranteella ja tekemässä tuskasta loppua.

Ajattelin olevani tarpeeton nolla, jolla ei vain ollut mitään merkitystä.

Kantti ei kuitenkaan antanut myöden, että veitsi olisi ihon läpäissyt.

Sen jälkeen sainkin lääkityksen masennukseen ja nyt jo vuoden ajan käynyt psykoterapiassa.

Välillä tuntuu että olen sittenkin arvokas, mutta takapakkejakin tulee..

En sit taas tiedä et miten tää liittyy aiheeseen mut oli pakko kirjottaa..

Varmaankin siitä, että mikä ihmisen ajaa itsemurhaan..

-"Tieto" luo tuskaa, 10.10.2008

#10262

Olen herännyt Jorvissa ja Marian sairaalassa. Pidin tekojani oikeutuksena vihaani kohtaan. Vihasin itseäni. 10 vuotta sen jälkeen olen toiminut monissa tehtävissä suomessa ja ulkomailla. Yritykseni on tehnyt konkurssin. Nyt olen valmis kuolemaan itsekkäistä syistä. En jaksa enään.

Kuten pelle Miljoona laulaa Hyvää Yötä Maailma

T: entinen anarkisti ja yrittäjä tms.

-Winner take it all, 13.11.2008

#10263

Heräsin Jorvissa ja Mariassa. Vihasin vain itseäni ja kukaan ei ymmärtänyt. Nyt olen tehnyt 10v töitä suomessa ja ulkomailla oma yritykseni on mennyt konkurssiin. Kukaan ei ymmärrä vieläkään 'noin menestyvävä....'

Aion tehdä itsekkään teon ja kuolla pois, ihan vaan sen takia että olen todella väsynyt. Voitte kusta minun haudalle voitte vinkua perään,ihan sama. Ei minua enään kiinnosta. Tiedän että kun kuolen niin madot syövät minut plä.plä... Sieluni joutuu KAUHEAAN HELVETTIIN. Mitä sitten. Olen vaan Loppu kuuntelemaan valitusta, kerran kun joku sanos että sä oot hyvän näkönen hienoa. Olen mies mutta en homo. Avioerokin koettu jo vuosia sitten 3 lasta joita en enään näe. Joten Älkää pelleilkö kuoleman kanssa.

T: Valkoinen perusjuntti Suomesta

-ohari4, 13.11.2008

#10264

Olen samaa mieltä nimimerkin Tää kanssa.

Itsemurha EI ole itsekäs teko, vaan itsekkyyttä ja ymmärtämättömyyttä esiintyy pikemminkin defenssimekanismina sosiaalisessa lähipiirissä, jossa yksilö ei ole ilmeisesti elämässään törmännyt riittävään paineeseen (raaka arvomaailma), jotta asiaa voisi objektiivisesti käsitellä.

Oma-aloitteisessa poistumassa on kysymys lähinnä pakenemisesta ja itsensä pelastamisesta tilanteessa, jossa muut ratkaisut eivät syystä tai toisesta enää tule kyseeseen.

Vilkaiskaa Harlowin vertical chamber -tutkimusta ja arvostelkaapa tämän jälkeen itsemurharatkaisua, joka on tehty yksinäisyyteen perustuen.

-VerticalChamber, 13.11.2008

#10349

Et hyväksy.) Luuletko että sinulta kysytään. Ällöttää tämä itsemurhaa harkitsevien, sitä yrittäneiden ja sen tehneiden syyllistäminen.

VerticalChamberille sen verran että todennäköisesti kyse ei ole muusta kuin sietokyvyn ylittämisestä.

-kandi-X, 1.12.2008

#11678

Ensinnäkin Itsemurha ei ole itsekäs teko vaan ahdistuneen ja masentuneen ihmisen teko. Ei kukaan sitä itsekkyyttään tee. Uskon että ihmiset jotka niin tekevät tekevät sen koska eivät enää ole omia itsejään.

-heppu, 22.4.2009

#11740

Minä en ole edelleenkään tappanut itseäni, vain läheisteni takia (lähinnä sisko ja äiti). Tosin viime vuosina olen kylmettynyt niin paljon etten usko sen olevan enää kaukana, että pystyn olemaan ajattelematta läheisiäni. Varhaisin muistikuvani itsemurhan harkitsemisesta on kun olin n. 10 vuotias, nyt olen 30v, kymmenen vuotta olen vetänyt viinaa ja huumeita että pystyisin olemaan tuntematta mitään. Ihmisten ahneus ja maapallon kova kohtalo ovat aika isoja syitä tähän tilaani, tosin eivät todellakaan ainoita. Paljon on muutenkin päähän potkittu, olen aina pitänyt itseäni vahvana ihmisenä, mutta liika on liikaa. Olen pitkään harkinnut lähtöä sveitsiin, missä eutanasia on laillista. Toisaalta en haluaisi “kuolla turhaan”, vaan ottaa muutama ERITTÄIN ilkeä ihminen mukaani (en todellakaan hyväksy koulumurhia, niissä uhrit ovat vasta lapsia), esim joku kokoomuslainen öky-poroporvari kuka haluaa poistaa sosiaalipuolen palvelut Suomesta, Nestlen/Shell:in/ pomo yms, Bush yms.

-kohta kuollut, 5.5.2009

#13116

Niin sanotut terveet ihmiset pitävät itsemurhaa itsekkäänä,koska heillä ei ole mitään käsitystä masentuneen ihmisen ajatusmaailmasta, mikä on sinällään aivan ymmärrettävää. Olisi hienoa jos nämä elämää itsestäänselvyytenä pitävät saisivat kokea nämä tunteet edes viikonajan,saattaisi pistää miettimään... Ei sillä itsekkyydellä ole siinä vaiheessa vitunkaan väliä!

-jani, 7.1.2010

#13289

tuo on kyllä niin totta.. ei sitä tässä vaiheessa (masentuneena siis) osaa ajatella olevansa itsekäs, ei todellakaan. musta ainakin tuntuis että se olis just nimenomaan kaikille muille parempi, jos minua ei olisi.. toisaalta kyllä mä tunnen olevani oma itseni, vaikka hieman outoihin asioihin nykyään uskonkin.

-itsemurhaa vahvasti harkitseva, 3.2.2010

#13406

Vihastuttaa väittämä, jonka mukaan ihmisen maailmankuva “vääristyy” esim. sairaustapauksissa. Pikemminkin muuttaa muotoaan, koska yhtä ainoaa ja oikeaa maailmankuvaa ei ole olemassa. Itse vaihdoin elämäni peruspilarit tieten tahtoen ja osiltaan masennuksesta johtuen. Masennus/raskasmielisyys omalla kohdallani kasvatti loppujen lopuksi itsetietoisuutta, jopa hälvensi pelkoa ja hämmennystä elämään ja kuolemaan. Kaikilla tasoilla nykyinen tapa kantaa itseäni tuntuu toimivan varsin mallikkaasti vaikkakin on radikaali, kylmempi, raadollisempi ja armottomampi verrattuna yleiseen tapaan käsittää ihmisenä olemista.

Hyvät ihmiset, kokekaa vielä seuraavat kymmenen vuotta suurta epätoivoa ja raskasta kantamusta! Luulisi teillä sen jälkeen olevan jotain, mikä kelpaa maailmalle jaettavaksi.

-keskenkasvuinen 21wee poika, 16.3.2010

#13407

Jos itsemurha on itsekästä, niin myös lapsen synnyttäminen on itsekästä.

Ei mulla muuta.

-Minä, 17.3.2010

#13408

Minä: Olen samaa mieltä. Erityisesti mietityttää vanhemmat, jotka tietoisesti synnyttävät vammaisen lapsen. Lääketieteellä pystytään nykyään ennustamaan erittäin varmasti hyvin monet kehitysvammat jo niin varhaisessa vaiheessa, että abortti on mahdollista. Silti moni vanhempi synnyttää siitä huolimatta.

Onko siis vanhemman oikeus päättää tuomita lapsensa elämään rikkinäisessä ruumissa? Vai ovako he vain liian heikkoja tekemään oikeaa päätöstä? Joka tapauksessa varmasti vammaisen lapsen synnyttäminen on itsekäs päätös jolla voi tuomita lapsensa jatkuvaan kärsimykseen. Minä en tuomitse tai halveksu kehitysvammaisia, ainoastaan heidän vanhempiaan. (Ymmärrän myös, että poikkeustapauksia on, joissa tilannetta ei ole osattu ennustaa tai päätöstä ei ole voitu tehdä, mutta ne ovat aina asia erikseen.)

-Rokkomies, 18.3.2010

#13409

Rokkomies:

“poikkeustapauksia on, joissa tilannetta ei ole osattu ennustaa tai päätöstä ei ole voitu tehdä, mutta ne ovat aina asia erikseen”

Olen sitä mieltä, että jokainen sellainen tilanne, jossa pitää päättää syntymättömän, ennalta sairaaksi tiedetyn lapsensa kohtalosta, on poikkeustilanne. Vanhempia ei voi mielestäni pitää itsekkäinä, jos he eivät pysty siinä tilanteessa keskeyttämään raskautta. He ovat ehkä neuvottomia, mutta eivät itsekkäitä eivätkä heikkoja. On oikein keskeyttää raskaus, jos tietää jo etukäteen, että lapsi on vaikeasti sairas ja joutuu kärsimään sen vuoksi elämässään eikä voi elää täysipainoista elämää – sekä joutuu ehkä jäämään muiden hoidettavaksi vielä sittenkin, kun vanhemmista jättää aika. Sitä ei voi kuitenkaan edellyttää vanhemmilta. Tieto sairaan lapsen odottamisesta on jo sinällään shokki vanhemmille, siinä tilanteessa ei voi odottaa “järkevää” suhtautumista asiaan.

-Da Dam , 18.3.2010

#13419

Kahteen aikaisempaan kommenttiin liittyen:

-Rokkomies, 20.3.2010

#14006

Minulla on usein mielessä taloudellinen näkökulma: Miksi minä olen täällä elämässä muiden varoilla, kun en itse itseäni pysty elättämään. Tuskin koskaan pystynkään. Jos tappaisin itseni, realisoisin nykyiset tappiot synnyttämättä enää lisää kustannuksia. Olen mielestäni itsekäs eläessäni muiden rahoilla, olisiko itsemurha vielä itsekkäämpää?

-Höpönassu, 30.5.2011

#14007

“Minulla on usein mielessä taloudellinen näkökulma: Miksi minä olen täällä elämässä muiden varoilla, kun en itse itseäni pysty elättämään. Tuskin koskaan pystynkään. Jos tappaisin itseni, realisoisin nykyiset tappiot synnyttämättä enää lisää kustannuksia. Olen mielestäni itsekäs eläessäni muiden rahoilla, olisiko itsemurha vielä itsekkäämpää?”

Mutta ethän sinä elä muita varten, vaan itseäsi varten. Ei muiden varoilla eläminen ole varsinaisesti moraalitonta tai itsekästä.

-Eläjä, 6.6.2011

#14724

Olen antanut itselleni luvan päättää elämäni. Luvan antaminen helpotti olotilaa. Nyt voi olla kevyemmin koska tie ulos on olemassa.

-Tuntematon, 10.3.2013

#14768

Kaikki käy.

-Japo, 15.9.2013

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: