Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Elämää ilman kuolemaa

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


11 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 15/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Kuoleman merkitys nykyihmiselle. Voiko elämää arvostaa ilman, että on ymmärtänyt kuoleman lopullisuuden. 2 645 lukijaa, joista 192 eli 7% on antanut arvosanan (8-).

Elämää ilman kuolemaa


Kaikkia meitä kohtaa elämässä suru. Ennen sitä elämä on usein melko huoletonta ja vailla pohdintaa oman elämän lyhyydestä. Oman läheisen menetys herättää arvostamaan omia päiviään sellaisena kuin ne eteen tulevat.

Kuolema on nykyihmiselle tabu. Vaikea asia on viisaampaa kieltää tai ohittaa olankohautuksella. Ei niin minulle käy. Miksi murehtia etukäteen asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Aivan, murehtiminen on turhaa, mutta ajatteleminen ei.

Olen vasta surun omalle kohdalle sattuessa tajunnut, miten huonosti ihmiset ymmärtävät. Erityisesti ne, joilla ei vielä ole kokemusta surusta. Katsotaan poispäin tai vaihdetaan kadun toiselle puolelle, ettei kuolema tartu. On niitäkin, jotka tulevat halaamaan ja sanovat muutaman arvokkaan sanan. Teennäisyys on melkein pahempaa. Vain harvojen katseessa näkee oikean ymmärryksen ja pahoillaan olon.

On valitettavaa, että ymmärrys kuolemasta on niin vääristynyt. Naureskellaan taivaan ja helvetin eroja. Halveksitaan uskontoja. Ehkä se kuitenkin on parempi kuin vaikeneminen. Keskustelu saattaa olla tie ymmärtämiseen. Ei uskonto ole kuolleita varten, vaan eläviä. Niitä varten, jotka ovat lohduttomia tässä välinpitämättömässä maailmassa. Jotka menettävät rakkaan ihmisen liian aikaisin.

Itse en ollut sen parempi. Kun kaverini isä kuoli muutama vuosi takaperin, yritin epätoivoisesti löytää sanoja, millä lohduttaa, vaikkei minulla ymmärrystä ollutkaan. Turhaa ja turhauttavaa. Sanoja tärkeämpää on olla lähellä ja läsnä. Tajusin sen vasta, kun oma isäni kuoli nuorena ja tuskallisesti vakavan sairauden kuluttamana.

Elämää oppii arvostamaan, vain kuoleman lopullisuuden ymmärtämällä. Olen pahoillani niiden ihmisten puolesta, joille kuolema on irrallinen ja kaukainen asia.

-Rusina, 1.3.2007

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
10 tuoreinta kommenttia 13:sta. Näytä kaikki kommentit
Kommentit
#4805

Oman isäni ennenaikainen kuolema – hoitovirhe rutiinileikkauksen jälkeen – herätti pitkälti samoja ajatuksia kuin rusinalla. Maailmani ei ole enää ollenkaan sama kuin ennen, kuolema on läsnä joka hetkessä, ei murskaavana uhkatekijänä vaan elämään kuuluvana tosiasiana.

Elämä on kohti kuolemaa kulkemista, jokainen hetki on tavallaan lahja. Laina-ajallahan tässä eletään, sanoo vanha klisee – mutta vasta tämän kaltaisen kokemuksen jälkeen sen todella tajuaa. Mutta nämä on näitä asioita, joidenka ymmärtäminen voi vaatia ikää ja kokemusta.

-Teemu Jokela, 2.3.2007

#4807

Ehkä en osannut pukea ajatuksiani sanoiksi tarpeeksi hyvin. En halunnut väittää,ettei suurin osa ihmisistäi arvosta lainkaan omaa elämäänsä, koska eivät ole kokeneet läheisen kuolemaa. Elämää voi vaan arvostaa monella tasolla. Teemu Jokela ymmärsi, mitä tarkoitin ja tiivisti sen hyvin: “Maailmani ei ole enää ollenkaan sama kuin ennen, kuolema on läsnä joka hetkessä, ei murskaavana uhkatekijänä vaan elämään kuuluvana tosiasiana.” Sydämmessä on tietoisuus siitä, että kannan lopun elämäni surua isäni menetyksestä.

Murehtiminen on turhaa, niihän itsekin kirjoitin. Mutta onko turhaa pohtia omaa suhtautumistaan kuolemaan ja toisen ihmisen suruun? Mielestäni ei. Uskon, että mennyt vuosi oli itselleni oppimisen ja ymmärtämisen aikaa. Lohduttaminen on valitettavasti eri asia kuin ymmärtäminen. Tietenkin sekin vaatii paljon, ja arvostan ihmistä, joka osaa lohduttaa tai edes yrittää sitä. Se on osoitus välittämisestä.

Onko olemassa pahempaa (henkilökohtaisella tasolla) kuin menettää oma rakkaansa? Myös lintukodon käyttäjät ovat muistaakseni jossain päivän kysymyksessä valinneet pahimmaksi nimenomaan läheisen kuoleman. Korjatkaa, jos olen väärässä. Tietenkään sitä ei voi pitää tilastollisesti pätevänä, mutta ehkä kuitenkin kertoo jotain ihmisten mielipitestä.

Halusin kirjoituksellani ennen kaikea pysäyttää miettimään kuolemaa. En haukkumaan kenenkään mielipiteitä. Kaikki tietenkin suhtautuvat kuolemaan eri tavoin, koska olemme erilaisia. Minä ehkä herkemmin, koska ajattelen liikaa. Toista rakkaan kuolema ei hetkauta suuntaan tai toiseen. Elämähän jatkuu.

-Rusina, 2.3.2007

#4810

Itse suhtaudun kuolemaan jokseenkin neutraalisti, vähän kuin painovoimaan – se on jotain, mikä tulee kaikille eteen jossain vaiheessa.

Kaipaan tietysti kuolleita läheisiä, mutten erityisesti pelkää kuolemaa.

Tärkeintä on elää hyvä elämä.

-SusElikko, 2.3.2007

#4833

SusElikko kiteytti tämän aika hyvin. Itse ajattelen suurin piirtein samalla tavalla.

Ja mitä tulee kuolemaa kamalampiin asioihin, niin kuvitelkaapa joku läheisenne huumehelvettiin, josta ei ole poispääsyä. Tai vaikka suorittamaan massateloitus jossain koulussa tai ostarilla. Molemmissa tapauksissa se kauheus on juuri siinä, että kyseinen tyyppi jää henkiin.

-Julli, 5.3.2007

#4893

Kuolema on yhteiskunnassamme tabu, siinä rusina on aivan oikeassa. Olen myös samaa mieltä sen suhteen että uskonto on eläviä, ei kuolleita varten, tosin näkemyksemme eronnevat toisistaan siinä että kantani on että kuolleet kun eivät uskonnosta mitään taida irti saada. Uskonnon kannattajilla tilanne taitaa olla enemmänkin niin että elämä on testi josta saadaan kaikki palkinto irti kuoleman jälkeen. Tämä tuntuu minusta kuitenkin kuoleman maton alle lakaisemiselta, siltä että kuolema halutaan piilottaa ja kieltää. Toki ymmärrän että moni näkee toisin.

Kuolemaa katson hieman Epikuroksen tavoin:

“Jos kuolema on lopullinen, emme koskaan varsinaisesti koe sitä. Joten miksi olla peloissaan asiasta jota ei koskaan koe?”

Tai Tohtori Housen tavoin; Hänen “kolmessa kertomuksessaan” hän kertoo nähneensä ennen kuolemaansa valoja. Hän katsoo että ne olivat vain kemiallisia reaktioita jotka tapahtuvat kun aivot aloittavat sammutustoimenpiteet. Tämä oli hänestä huomattavasti rauhoittavampi ajatus kuin uskonnolliset näkemykset koska muuten elämä olisi ollut pelkkä testi.

-Neo-Konservatiivi, 9.3.2007

#4899

Lääkäreiden sanotaan “pelastavan” ihmishenkiä. Mutta eipä ole yhtäkään ihmishenkeä vielä kuolemalta pelastettu, pikemminkin lykätty väistämätöntä loppua.

Itsellä samoja fiiliksiä kuin Rusinalla, johtuneeko juuri lähiomaisen poismenosta jokin aika sitten. Vain hyviin ja miellyttäviin kokemuksiin typistetty elämä kutistuu jollain selittämättömällä tavalla melko vaatimattomaksi olennoksi.

-Teemu Jokela, 10.3.2007

#4923

Ei sitä kannata ottaa niin raskaasti. Pitää muistaa, että taivaassa kaikki ovat paljon onnellisempia kuin täällä maan kamaralla. Ja kuolemaa ei tarvitse pelätä, jokainen sen joskus vielä kokee, ja jos ajattelee, että elämä on liian lyhyt, pitää muistaa, ettei se kuolemaan lopu.

Siitä taas, että pääseekö taivaaseen vai joutuuko helvettiin, ei kannata kauheasti murehtia. Uskon ettei Jumala todellakaan ole niin ankara tämän asian kanssa kuin siitä ollaan kerrottu. Jumala alunperin meidät loi meidät ja tiesi mitä me tulemme tekemään.

Mutta se ei tarkoita, että nyt kun tämän olette minulta kuulleet ja ehkä jopa siihen uskottekin, että voisit nyt ruveta tekemään ihan mitä haluat ja ajatella, että Jumala antaisi sen kaiken sinulle anteeksi. Jos tällälailla rupeat pitämään Jumalaa itsensäselvyytenä, niin ei tule kateeksi. Juuri tämän takia on aika kyseenalaista julkaista päätelmiäni Jumalasta. Vähiten toivoisin että joku joutuisi tämän takia helvettiin. I'm sorry . . . . .

-Otonashi, 12.3.2007

#5146

Itse osaan elää hyvin positiivisesti, koska tiedän, että matkani maailmankaikkeudessa(siis tässä aivan kaikessa) ei lopu kuolemaani, ja olen siitä onnellinen. Tuo miete tekee minusta pelottoman, ja huomattavasti rohkeamman.

Me elämme osan “matkaamme” täällä, maan päällä. Ja se mitä me kaikki odotamme kaiken aikaa, istuen tuolissa, lukien toisten kommentteja, on Kuolema.

Sitä ei voi estää, ja se tekeekin siitä mielenkiintoisen :P

-pohtija123, 7.4.2007

#13463

“Vain harvojen katseessa näkee oikean ymmärryksen ja pahoillaan olon. ”

Tämä on yksi niitä asioita elämässä, joita ei mielestäni voi mitenkään aidosti osoittaa toiselle, jos ei ole itse kokenut. Olen joskus itse tuntenut pitkäänkin syyllisyyttä, koska en voinut osoittaa läheiselle ihmiselle oikeaa, aitoa myötätuntoa hänen lähiomaisensa kuoleman vuoksi. En vain voinut, koska en ollut itse kokenut sitä enkä tiennyt, mitä se merkitsee hänelle. Ja se varmasti näkyi minusta: ei aitoa osanottoa vaan hiljaa, katsekontaktia välttäen, lausuttu: “otan osaa”.

Tässä on kaksi puolta: Toisaalta ihmisten ei pitäisi liikaa tuntea syyllisyyttä sellaisesta, mitä eivät ole itse kokeneet eivätkä siten voi toisen puolesta tuntea. Useimmat meistä sen kuitenkin joutuvat ennemmin tai myöhemmin kokemaan, joten ymmärrys ehkä silloin kasvaa, mutta sitä ennen sitä ei voi mielestäni edes edellyttää. Toisaalta menetyksen kokeneella ihmisellä olisi ehkä helpompaa, jos hän ymmärtäisi, että toiset eivät yksinkertaisesti kykene eläytymään sellaiseen, mitä eivät ole itse kokeneet.

Kuten Julli tuossa kommentissa #4796 sanoo, niin on olemassa kuolemaa pahempiakin asioita. Minusta sellainen on esimerkiksi eläminen vuosikausien ajan laitoksessa, kuten on monien vanhusten kohtalo. Oma omaisenikin oli siellä aikanaan ja tuntui pahalta lähteä aina pois ja jättää hänet sinne. Olen iloinen sellaisten vanhusten puolesta, jotka saavat olla vielä vanhanakin terveitä ja elää kotona.

-Da Dam, 8.4.2010

#14137

Pidän tärkeänä sanontaa JOKAINEN KUOLEE KAKSI KERTAA eli ensimmäisen kerran kuolee kun elämä päättyy, biologisen kuoleman, ja toisen kerran kun kuolee viimeinen ihminen jonka mielessä elää muisto tai mielikuva kuolleesta. Siten kuolemme kaikki (toivottavasti) kahdesti!

-Pohdiskelija , 10.1.2011, 10.1.2012

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: