Teemu on minusta aivan oikeassa: Huumeiden laillistajat sekoittavat hedonismin ja onnellisuuden. Viisaampaa olisi ajatella kuten Epikuros:

“Tuo minulle ruukku juustoa että voin herkutella jos siltä sattuu tuntumaan” -tyyliin. Liiasta ryyppäämisestä tulee hetken mukava olo mutta krapula on aina vieraana -ja mitä pidemmälle pumppaa, sen pahemmat ja pitkäkestoisemmat ovat vieroitusoireetkin.(laskettava pikemminkin “kokonaisonnellisuutta” kuin “hetken kestävää onnellisuutta”)

Toisaalta tässäkin näkemyksessä ongelmana on se, että helposti tilanne menee siihen että annetaan ihmisten päättää vain “merkityksettömistä asioista”, ja asioista joista joku päättää että “noin et voi valita koska minä koen niiden vaikutukset pitkällä tähtäimellä huonoiksi”; Valtio voi esimerkiksi antaa yksilöiden valita vain asioista jotka eivät haittaa valtiota tai yksilöä mitenkään.(Eli ihmisen tulee käydä töissä mutta hän saa valita uskontonsa ja muut vastaavat, valtion kannalta merkityksettömät, mielipiteet itse.)

-Neo-Konservatiivi, 10.3.2007

Häh? Ensin puhut vapaudesta, ja sitten rupeatkin puhumaan urheilumenestyksestä? Eihän noilla ole mitään yhteyttä. Ja kotiäidin kokema vapaus tietysti voi olla varsin suuri, mutta eihän vapaudella olekaan (juuri) tekemistä tietyn rajan ylittävän varallisuuden kanssa.

Tuo lapsiseksijuttu meni kyllä totaalisesti yli niinikään. Yksilönvapautta kannattavat tosiaan – yllätys yllätys – kannattavat yksilönvapautta. Se ei tarkoita, että se oikeuttaisi loukkaamaan toisen yksilönvapautta. ks '>Täydellistä yksilönvapautta.

Sinä näet vapauden ilmeisesti vain puutteen puutteena. Eihän se sitä ole. Köyhällä ja rikkaalla on aivan sama VAPAUS ostaa vaikka maa-alue, mutta varakkaalla on siihen myös mahdollisuus. Yksilönvapaus, sananvapaus, ajatuksenvapaus.. eivät ne vaadi rahaa, vaan kontrollin poistamista.

“missä sen tai tuon yksilön hyvinvoinnin näennäiset edellytykset näyttävät ajautuvan ristiriitaan muiden edun kanssa, on sille ymmärrettävä asettaa rajat” tällä argumentilla voidaan perustella ihan mitä tahansa hirmuhallintoa, ihan mitä tahansa rajoituksia, ihan mitä tahansa. Tajuatko mihin kaikkeen tuolla annata valtuutuksen? Ja kun ihminen ei muuta halunnut kun oikeuden päättää itse omista asioistaan...

-Aapo, 10.3.2007

Aapo hyvä: vapaus urheilumenestykseen on määrällisestä näkökulmasta juuri vapautta. Mikä sitten voisi olla tästä näkökulmasta vapautta urheilijalle? Ehkä “vapautta” olla urheilematta, olla menestymättä?

Kyllä, minä näen vapauden puutteen puutteena – laadullisesta näkökulmasta katsottuna. Puolustankin tässä erästä vapaus-käsitteen määritelmää, joka mielestäni avaa hieman tavanomaisesta poikkeavia näkökulmia aiheeseen.

Ja kyllä, on tarpeen rajoittaa tiettyjen yksilöiden toimintaa jotta laadullinen vapaus voisi toteutua. Muutoin seurauksena olisi tilanne, jossa muutama olento voisi tuhota kaikkien hyvinvoinnin.

Väitän nimenomaan että todellinen vapaus ei ole kontrollin poistamista vaan ihan jotain muuta. Libertaristit ja anarkistit ymmärtävät asian tietysti toisin, mutta käsittääkseni heidän visionsa toteutuminen johtaisi kaikkien kärsimykseen ja korkeintaan vahvimpien oneen.

-Teemu Jokela, 10.3.2007

Kieltämättä määritelmäsi poikkeaa tavanomaisesta :) Mielestni kuvaat onnellisuutta etkä vapautta.

-Tää, 10.3.2007

Minulla on kyllä aikalailla erilainen käsitys vapaudesta. Sinun mielestäsi urheilijan vapaus on siis sama kuin menestys? Urheilija, joka ei menesty, ei ole vapaa? Minun on todella vaikea pysyä tässä kärryillä. Ihan kuin vapaus olisi sama kuin menestys, sama kuin raha, sama kuin onnistuminen?

Urheilijan vapaus on täsmälleen sama kuin kenen tahansa muunkin. Vapaus päättää itse omista asioistaan. Eli että saa urheilla jos haluaa, mutta saa olla urheilematta. Saa valita lajinsa ja kaiken muunkin. Saa valita, kilpaileeko, tällöin täytyy sitoutua sääntöihin kyllä. Mutta niihin ei pakoteta, se on vain edellytys kilpailemiselle.

Voitko nyt selittää, kuinka vapaus olisi puutteen puutetta tai menestystä tms? Minä en vaan voi ymmärtää. Minusta koko juttu vaikuttaa siltä, että määritellään vapaus uudestaan, jotta voidaan keksiä oikeutettu sääntö sen rajoittamiseksi.

Eikö puutteen puute nimenomaan ole määrällinen mittari? Laadullinen olisi sellainen, missä mietittäisiin ovatko kaikki puutteet yhtä merkittäviä, onko toisen välttäminen tärkeämpää.

Ja jos vapaus sinusta tosiaan on sama kuin menestys niin sitten varsinkin ihmettelen kommenttiasi että sitä pitäisi jotenkin rajoittaa.

Sinulla on se hyvin tyypillinen ja samalla hyvin surullinen käsitys, että “yksilö”=“minä”. Eli: yksilönvapaus EI tarkoita että saa tehdä mitä vaan. Yksilönvapaus loppuu siihen missä toisen yksilönvapaus alkaa. Eli vapaa ihminen ei saa toista tappaa, koska tappaminen on sen tapetun yksilönvapauden loukkaus. Näinollen täydellinenkään yksilönvapaus ei suonkaan johda “kaiken hyvinvoinnin tuhoutumiseen”. Sen voi nähdä johtavan siihen vain silloin kun käsittää yksilönvapauden samaksi kuin oma vapaus – oikeudeksi tehdä mitä vaan kelle vaan koska vaan.

Ja kaiken lisäksi: Kyllä ne kaikki sääntöjä asettavatkin ihmiset ovat ihmisiä. Minkä takia hän/he olisivat jotenkin vapaita inhimililisistä heikkouksista näitä sääntöjä säätäessään?

Minä olen lukenut kirjoituksesi kolmesti, sekä kommenttisi, enkä vieläkään ymmärrä mitä vapaus sinulle on. Puutteen puute? Jos ihminen on vankilassa, mutta hänellä on ruokaa ja lämpöä, hän on vapaa? Vapaa on hän, joka saa itse päättää asioistaan. Vapaa ihminen voi itse päättää poistaa puutteensa.

-Aapo, 10.3.2007

nyt kyllä sotketaan iloisesti vapaus ja menestyminen ja insestikin on saatu samaan soppaan. Ei ihan loppuun asti ajateltua.

Politiikassa vapaus merkitsee tiettyjen pyrkimyten torjumista... sitähän se.

-jori c, 10.3.2007

Eli siis todellinen vapaus toteutuu parhaiten kansantasavallassa jossa isä aurinkoinen turvaa työn sankarien hyvinvoinnin jakamalla kullekin tarpeidensa mukaan. Kukin tietenkin osallistuu kykyjensä mukaan, jollei muuten niin Kalašnikovin motivoimana. Sellaiset asiat kuin omat mielipiteet, yksilönvapaus tai yksityisyritteliäisyys vain aiheuttavat kaikenlaista pikkuporvarillista turmellusta ja rappiota. Ja kuka niitä oikeasti kaipaakaan kun yhteiskunnan tehtävä on huoltaa ja holhota valistumattomia kansalaisiaan?

-Orange, 11.3.2007

Minusta vapauskäsitys, joka perustuu yksinomaan kontrollin vähentämiseen, on perin onneton. Sekä perusteiltaan että seurauksiltaan.

Aapo hyvä: jos ihminen on vankilassa, ja hänellä on ruokaa tai lämpöä, hän tuskin on vapaa esittämäni määritelmän mukaan – ainakaan jos on syyttään vankilassa. Jos joku voi hyvin tässä tilassa, lienee hieman outo. En oikein ymmärrä, kuinka tämmöistä voisi omien sanojeni perusteella esittää.

Ja Orange: mistä ihmeestä olet saanut päähäsi että olen mielipiteiden tai yksilönvapauden tai edes yrittäjyyden vastainen? Tietyssä mielessä toki olenkin – esim. rasistinen kiihotus tulee estää yhteisen hyvinvoinnin vuoksi. Asiallista keskustelua kuitenkaan ei.

Ajatelkaamme alkoholipolitiikkaa. Määrällisestä vapausnäkökulmasta viinan hintaa pitäisi laskea ja saatavuutta lisätä. Laadullisesta taas kontrollia kiristää – eli yksilönvapautta rajoittaa meidän kaikkien, mukaanlukien alkoholistin hyvinvoinnin vuoksi.

Tai ajatelkaamme itsemurhaa. Määrällisestä näkökulmasta katsottuna itsemurha on yksilön oma asia. Laadullisesta taas hirmuinen tragedia sekä ongelmiin ajautuneelle yksilölle itselleen että hänelle omaisilleen – tragedia joka tulisi estää.

-Teemu Jokela, 20.3.2007