Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.
Tiivistelmä: Metsästystä pidetään jäänteenä keräily- ja pyyntikulttuurista, vaikka sillä on tärkeä rooli nykypäivän luonnonsuojelussa. Riistanhoito on tärkeää työtä yhteiskunnan hyväksi. 3 558 lukijaa, joista 468 eli 13% on antanut arvosanan (7+).
Susia ja lampaita
Metsästys on luonnon riistoa pahimmillaan, turhaa ja itsekästä tappamista. Tämä mielipide on yleensä henkilön, joka puhuu asiasta, josta ei tiedä yhtään mitään. Luonnonsuojelijoiden ja metsästäjien tavoite on periaatteessa melko samanlainen, molemmat osapuolet haluavat edistää elinvoimaista, uusiutuvaa ja puhdasta luontoa. Mielipide erot tulevat esiin tavoitteen toteuttamisen suhteen. Luonnonsuojelijat pyrkivät yleensä suojelemaan kohteitaan museoimalla niitä, metsästäjät puolestaan hoitamalla ja hyödyntämällä.
Susikeskustelun käydessä kuumana, haluan kantaa korteni kekoon ja ilmaista mielipiteeni siitä ja metsästyksestä yleensä. Susiasiassa yleensä ensimmäinen valttikortti susien puolesta on se, ettei ihmisiä ole pitkään aikaan joutunut susien tappamaksi. Tottahan se on. Susikanta on pysynyt viimeiset sata vuotta kohtuullisena, eikä siksi ole tapahtunut ihmishenkien menetyksiä. Siihen on mukava tuudittautua. Kun ei pitkään aikaan ole tapahtunut mitään pahaa, niin ei sitä sitten tapahdukaan. En kuitenkaan haluaisi, että minä tai joku läheisistäni olisi se ensimmäinen lammas, joka uhrataan susialttarilla.
Metsästys on tarkasti säännelty, kallis ja fyysisesti raskas “harrastus”. Itse näen sen ennemmin työnä yhteiskunnan hyväksi. Toisaalta en ole metsästäjä enkä siksi voi henkilökohtaisesti kertoa, mikä saa harrastamaan metsästämistä. Mieheni kautta olen vähitellen ymmärtänyt, ettei metsästys ole ainoastaan sitä, että mennään metsään tappamaan eläimiä. Metsästys on ennen kaikkea riistanhoitoa ja luonnon tuntemista. Eläimiä ruokitaan läpi talven erilaisilla ruokintapaikoilla. Ketuille ja petoeläimille on tarkoitettu haaskat, joihin laitetaan esimerkiksi ihmisille kelpaamatonta kalaa (särkiä yms). Vastaavasti sorkkaeläimille ja muille kasvissyöjille on omat ruokintapaikkansa, joilla on omenoita, perunaa ja viljaa. Suomen talvi on monille eläimille silti liikaa. Ruokinta kuitenkin vähentää eläinten menehtymistä nälkään talvisin, mikäli ruokinta on jatkuvaa.
Ruokinnalla tavoitellaan kannan pysymistä terveenä ja hyvinvoivana, koska heikot eläimet ovat usein alttiimpia saamaan erilaisia kulkutauteja. Lisäksi ruokinta antaa mahdollisuuden ihmiselle vähentää kantaa tietyn määrän vuosittain omaksi ravinnokseen. Petoeläimiä ei ihminen tietenkään voi syödä, mutta niiden kannan vähentämistä pidetään suotavana, koska jos esimerkiksi kettuja on liikaa pienellä alueella, lisääntyvät monet taudit, kuten kapi.
Metsästystä, erityisesti “kauniiden” eläinten, kuten peurojen ja kauriiden, pidetään julmana ja turhana. Mutta onko kaunista, että tämä samainen eläin makaa kuolleena autosi tuulilasin läpi menneenä. Ihmiset ovat turhauttavan typeriä ja ristiriitaisia, kun yritetään “suojella” luontoa ja eläimiä vääristä lähtökohdista. Esitetään naurettavia ehdotuksia, kuten laitetaan kaikkiin eläimiin heijastimet tai kuljetetaan lapsia taksilla kouluun, ennemmin kuin että ratkaistaisiin ongelma pitämällä kanta riittävän pienenä ja terveenä. Yleensä yksinkertaisin ratkaisu on myös paras.
Henkilökohtaisesti arvostukseni riistanhoitoa tekeviin henkilöihin on kasvanut vuosi vuodelta. Nämä ihmiset ovat luonnon oikeita suojelijoita, koska ovat valmiita tekemään myös kenttätyötä. Kuka tahansa voi vaahdota luonnonsuojelun puolesta, mutta kuinka moni on valmis tekemään oikeaa työtä luonnon hyväksi. En minä ainakaan. En ehdi, jaksa tai halua. Siksi jätän mielelläni asian niiden ihmisten hoidettavaksi ja päätettäväksi, jotka tietävät asiasta moninkertaisesti itseeni verrattuna. Tietenkin teen luonnonsuojelua omassa mittakaavassani ja omilla valinnoillani, mutta en edes yritä tekeytyä paremmaksi kuin olen ja ottaa kunniaa niiltä, joille se oikeasti kuuluu.
Lähde:
Jahti-lehti 1/2007, Avoin kirje luonnonsuojelujärjestöille ja -viranomaisille, Esko Eela
Internetissä:
Avoin kirje
-Rusina, 13.3.2007
| 4 | |
| 5 | |
| 6 | |
| 7 | |
| 8 | |
| 9 | |
| 10 |
Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.
Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.