Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Yöelämää

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: habitus: asu, hahmo, yleisvaikutelma

Pidätkö?


8 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 44/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Muut tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Tarina entisestä minusta 2 728 lukijaa, joista 180 eli 7% on antanut arvosanan (8).

Yöelämää

Kevyt kuin keiju.

Öisin useimmat nukkuvat, ovat irti arjesta, lipuvat omissa maailmoissaan. Lepäävät, keräävät voimia huomiseen.
Mulla joka ikinen päivä ja yö on yhtä taistelua.

En ole syönyt tänään mitään.
Mä en voi syödä, koska silloin mä rikkoisin tän kaiken, hajottaisin pieniksi sirpaleiksi. Lopettaisin sen, minkä olen aloittanut. Luovuttaisin. Mä en
luovuta, en saa luovuttaa.
Ei, ennen kuin olen saavuttanut tavoitteeni, päässyt määränpäähäni.
Tämä on täydellisyyden hinta, ja sen hinnan olen valmis maksamaan.

Katso. Katso oikein tarkkaan. Huomaatko..?

Mä laskeudun sängyltä lattialle, makaan selälläni turkoosilla matolla. On pimeää.
Televisio on sammutettu jo aikaa sitten, vanhemmat ovat jo huoneessaan ja nukkuvat.
Mä tunnustelen vatsaani, on se litteämpi kuin eilen.
Mä aloitan. Teen sata vatsaa, teen vielä toisetkin. Mä jatkan, kunnes vatsa on tunnoton. Siirryn jalkoihin, ja pumppaan niihin lihasta niin kauan, kunnes
en tunne mitään. Lopuksi punnerran, mun hengitys huojuu pimeässä huoneessa.
Lopetettuani jumppaamisen mä vain makaan lattialla. Tunnustelen vatsaa ja reisiä, kuvottavaa läskiä täynnä. Mä en voi nukkua, en saa.
Ahdistus hiipii hiljaa ytimeen ja kuristaa äänettömästi mun mielen. Ei ole väsymystä, heikkoutta tai voimattomuutta. On vain väsymyksen peittämistä,
heikkouden unohtamista ja voimattomuuden kieltämistä. Mitä mä teen? Mitä mä voin tehdä?

Katso minua.

Mä nousen lattialta ja hetken maailma pyörii mun silmissä. Mä vaihdan vaatteet, avaan hiljaa huoneeni oven ja hiivin alakertaan. Laitan lenkkarit jalkaan
ja lähden juoksemaan. Ihmiset nukkuu ja mä vaan juoksen. Mua pelottaa, mutta en voi itkeä, on juostava.
Anna mun juosta.
Anna mun juosta kohti tuhoa, kuolemaa.
Anna mun juosta kohti näkymätöntä sumua, josta mua ei kukaan löydä, enkä mä löydä ketään.

Etkö huomaa? Etkö huomaa viillettyjä ranteita ja jumpaten vietettyjä öitä?

Mä juoksen kunnes silmissä sumenee, päässä pimenee. Jalat juoksee, sydän ei kestä, mutta mieli pakottaa juoksemaan vielä lisää. Jokainen kulutettu kalori
on suuri riemuvoitto, lähempänä tavoitetta; täydellisyyttä. Mä olen onnellinen, hymyilen vahingoniloisena. Millään muulla ei ole väliä, on
vain mä ja mun tavoitteeni. Nautin kärsimyksestä, riemuitsen tuskasta. Mä haluan kuolla. Kuolla pois. Kadota, haihtua. Kuolla laihana, että muut
muistaisivat mut laihana ja täydellisenä; sillä tytöllä oli itsekuria.
Mutta katoava ruumiini saa ihastuksen huokailujen sijaan pelonsekaisia katseita, välttelyä ja teeskentelyä.
Mun haaveet on vaan haihattelua, kuvittelua, pelkkää epätodellisuutta. Valheita.

Näetkö nyt? Näetkö nujerretun mielen? Näetkö tuskan?

Kello kolme aamuyöllä lähden kotiin, yritän nukkua, vaikka tiedän, etten pysty. Valvon hiljaisessa yössä kohti huomista.
Huomenna kaikki taas toistuu, kaikki on samaa.
Mikään ei muutu, ja viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta
uppoan yhä syvemmälle, vajoan yhä alemmas, josta mua ei voi enää pelastaa, nostaa kohti valoa, kohti elämää.
Mä tiedän kyllä, mihin tää johtaa.
Mun elämä on tässä.
Mä olen saippuakupla, joka osuessaan johonkin poksahtaa rikki.
Mä olen katoava sateenkaari,
pian mua ei enää ole.


-satuprinsessa, 16.3.2007

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
10 tuoreinta kommenttia 18:sta. Näytä kaikki kommentit
Kommentit
#5032

Jatkoa seuraa.. luulisin niin xD

Joku kysyi, että mitä sitten tapahtui. No hengissä olen, kiitos ihanien ihmisten, jotka jaksoivat tukea minua silloinkin, kun olen suunnilleen haukkunut päin naamaa...

Parantuminen tosin oli vaikeaa, ja takapakkia tuli useastikin... Mutta terveemmän näköinen olen toisin kuin joskus tuolloin...

Kiitos kehuista :)

-satuprinsessa, 23.3.2007

#5033

ihanaa tekstiä. kaunista. Mutta niin surullista. Valitettavasti noin on liian monella ihmisellä. Pitää olla kaunis laiha. se ois täydellistä. Niin kaikki kuvittelee.

-tyttönen, 23.3.2007

#5034

Kaunista tekstiä kyllä, muistuttaa vain yllättävän paljon erästä Kira Poutiaisen kirjaa itse keksityksi.. Luulen että oletkin Ihanan meren lukenut, tekstistä päätellen. Anteeksi jos “syytökset” ovat aiheettomia, mutta luepas ko. kirja, niin ymmärrät ehkä miksi niin epäilin.

-vir'e, 23.3.2007

#5043

Vir'e, olen kyllä lukenut kyseisen kirjan, mutten oikein ymmärrä, miten se muka niin paljon sitä muistuttaa. Eihän tässä ole ollenkaan samaa, esim. sana-muotoja tai lauseita ym.. Tyyli on ehkä sama, siis mä-muodossa, mutta olen aina kirjoittanut niin, en osaa kirjoittaa minä-muodossa :) Tai sitten hän-muodossa...

Ja se oli Kira Poutanen, eikä Poutiainen... xD Älä pahastu :)

-satuprinsessa, 24.3.2007

#5068

Kaunista mutta pirun pelottavaa, hieno kirjoitus.

-H-vesi, 27.3.2007

#5147

Vahva teksti, mielenkiintoinen.

Myös kunnolla nukutut yöunet ovat muuten liikunnan ohella rasvakudokselle sangen turmiollisia.

Silti teksti loi vähän lisää ymmärrystä anorektikoiden ajatusmaailmaa kohtaan.

P.S. Rasvan poltto sujuu parhaiten pitkällä PK-lenkillä eikä noin lähellä maksimisykettä pinkomisella

-Tuomas, 7.4.2007

#5332

Todella surullinen ja ahdistavakin. Kaunis teksti. Anoreksia jutut koskettaa aina itteäni. Ite ajattelen usien “Pitäis olla laihempi paljon laihempi” ja “ei saa syödä...” Toisina päivinä ymmärrän ettei siinä ole järkeä. En haluu anorektikoksi. Kirjota lisää, kiitos!

-Varjoritari, 23.4.2007

#8096

Hmmm... aikoinaan seurusteli pitkään erään tytön kanssa joka oli koko teini-iän ja nuoruuden sairastanut bulimiaa ja samassa jamassa on edelleen vaikka jo aikuinen onkin. Aluksi en hänessä oireita huomannut, eikä hän minulle ahdingostaan kertonutkaan. Kuitenkin jokaisen ruokailun päättyminen WC. käyntiin alkoi askarruttaa ja arvaukseni oksentamisesta osoittautui oikeaksi. Hänellä oli kertomuksesi lailla tarvetta pakonomaiseen liikkumiseen, mukaanlukien ahmiminen ja tämän jälkeinen “sormet kurkkuun” toiminta. Kirjoituksesi oli hyvä, varsinkin omakohtainen tietämyksesi asiasta tekee siitä uskottavan. Sinuna kirjottaisin jutun kokemuksistasi ja siitä kuinka avun vaivaasi lopulta löysit.

Asiatekstinä se varmaankin saisi lämpimän vastaanoton täällä.

-Joshua Samola, 11.3.2008

#8422

Toi kuullostaa ihan mun yheltä kaverilta. Surullista.

-anonyymilyyli, 18.4.2008

#13609

Taidan alkaa ymmärtää anorektikon mielen juoksua, mutta minäkään en ymmärrä yöllä valvomista, se kun ei ole ihanne kroppaa edes auttava asia.

-Brix, 7.6.2010

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Muut tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: