Lomakespämmi ja suhrut

Verkkosivustoon rekisteröitymisessä tai blogia kommentoidessa joutuu usein syöttämään jonkinlaisen koodin, joka on sotkettu viivojen, kaarien ja värien sekaan. Sivustot haluavat tietää onko kävijä ihminen vai kone, jotta ne voisivat ohjata koneiden täyttämät lomakkeet suoraan roskakoriin. Tavoite on ymmärrettävä, mutta toimintatapa täysin väärä.

Näössäni ei ole mitään vikaa. Kuitenkin joka viidennellä kerralla syötän koodin väärin ja viestini hylätään. Jo kaksi vuotta sitten neuroverkko-ohjelmat tunnistivat eri tavalla väännettyjä kirjaimia ihmistä paremmin. Toistaiseksi ihmiset olivat parempia yhdessä tunnistuksen osa-alueessa, merkkien välisten rajojen havaitsemisessa, eli peräkkäin kirjoitettujen merkkien erottamisessa toisistaan. Parantuneiden ohjelmien vuoksi suhruista pitää tehdä entistä suhruisempia. Kierre on valmis.

Suhrujen ongelma on, että tavallisten käyttäjien toiminta vaikeutuu. Kaikkien muiden paitsi lomaketietoja lukevien ihmisten elämä muuttuu vaikeammaksi. Suhrut rikkovat useimpia Tieken Esteettömyysoppaan neuvoja ja ennenkaikkea sen periaatetta, verkkosivujen saamista mahdollisimman hyvin kaikkien ihmisten käytettäviksi. Kuinka näkövammaiset lukevat suhrun? Entä lukihäiriöiset tai kännykällä tai PDA:lla surffaavat? Tai ne, joiden näytön laatu tai asetukset eivät vastaa suhrun suunnitelleen leiskapetterin laitteistoa? He eivät ole koneen mielestä ihmisiä ollenkaan, ja heidän viestinsä katoavat bittitaivaaseen. Kiitos, kuulemiin.

Robotit tietysti kehittyvät koko ajan, ja osaavat paremmin esittää olevansa ihmisiä. Eikä joka kerta tarvitsekaan onnistua. Ylittäisi varmasti odotukset jos vaikka joka kymmenes koodi menisi oikein. Kiinassa tuntipalkat ovat McDonaldsissa 40-50 sentin luokkaa, keskipalkka on noin tuplat siitä. Jos lomakkeen automatisoi mahdollisimman pitkälle niin ihminen voi varmasti tunnistaa ja syöttää useita satoja koodeja tunnissa. Ihmistyövoimaakin käyttäen lomakkeen tietojen lähettäminen maksaa alle sentin. Jos tällaisella panostuksella viestinsä saa blogiin julkaistuksi, josta sen näkevät sadat ihmiset ennenkuin se poistetaan, on toiminta varmasti kannattavaa.

Lintukodon kautta saan useita kymmeniä lomakespämmejä päivässä. Roskalta voi kuitenkin suojautua helposti, sillä roskaviestien lähettäjät eivät tiedä millä kriteereillä heidän viestinsä tunnistetaan. He eivät edes tiedä että ne suodatetaan. “Suhrusivuilta” roskan lähettäjä saa heti palautteen, että lähetys ei onnistunut ja voi paljon nopeammin hioa ohjelmaansa.

Lintukodossa ei suhruja tulla näkemään. Ne ovat tehoton ja lyhytaikainen ratkaisu, josta ennenkaikkea tavalliset käyttäjät joutuvat kärsimään. Ihmisen ja koneen erottamiseksi toisistaan tarvitaan paljon hienostuneempia menetelmiä kuin suhrut. Tarvitaan toimiva CAPTCHA, completely automated public Turing test to tell computers and humans apart.

-Aapo Puskala, 5.4.2007