Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Minä

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: ektoplasma: henkimaailmasta peräisin olevaksi väitetty aine

Pidätkö?


8 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 6/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Ei niin että tarkoitus olisi viiltää ranteet auki ja itkeä. Tarkoitus taisi olla pikemminkin lopettaa kyseiset seikat :) Toki oli myös mukavaa saada psykologian kurssi läpi. 2 149 lukijaa, joista 276 eli 13% on antanut arvosanan ().

Minä

Kaiken helvetillisen stressin alla rupean nyt väsäämään minä-portfoliota, jonka tekeminen oikeuttaa minut saamaan jonkun huonon numeron psykologian oppiaineesta. Nonnii. Kyllä tämä tästä. Juuri soitin nyt sinulle ja vastasit, että tämä saa valmistua huomiseksi, torstaiksi. Yllättävää mutta nyt on vaan jotenkin parempi olo, tietääpähän ettei tee mitään turhaan.

Tuskin tästä loistavaa tulee, mutta jospa nyt kuitenkin syventyisin vielä kertaalleen lapsuuteeni ja miettisin, mistä ollaan lähdetty ja minne ollaan tultu. Ehken vain hyväksytyn numeron vuoksi.

Synnyin tammikuussa 23. päivänä vuonna 1990 Petroskoissa. Synnyin Neuvostoliittoon, mutta minusta ei kuitenkaan tullut Leninin lapsenlasta. Ihan vain sen takia, että seuraavana vuonna muutin Suomeen ja Neuvostoliittokin hajosi. Kiitokset Koivistolle ja Jeltsinille.

Ajasta, jonka elin Petroskoissa, en muista mitään. Kuvittelen vain muistavani jonkun pienen välähdyksen hetkestä, jossa isä pesi minua kylpyammeessa. Mutta tämän olen luultavasti vain nähnyt eräästä valokuvasta ja kuvittelen muistavani jotain siitä.

Seuraava selvä muisto lapsuudestani onkin historiallinen. Risteilyalus Estonia upposi syksyllä 1994 ja satoja ihmisiä sai surmansa. Muistan, kuinka herätin äitini käynnistämään telkkarista viikonloppuaamujen lastenohjelmat. Äiti kyllä heräsi mutta valtasi tämän jälkeen itselleen televisiomme ja katsoi koko aamun uutisia. Se ei kuitenkaan jostain syystä harmittanut minua.

Lapsena puhuin sujuvasti kolmea kieltä. Suomea, venäjää ja armeniaa. Pidin myös hyvin paljon piirtämisestä, jonka taidoin pikkupoikana hyvin. Enkä muuten koskaan elämäni aikana ole piirtänyt pääjalkaihmisiä, joita varmaankin jokainen muu lapsi on saanut aikaiseksi. Ainut puute piirroksissani oli se, etten pitänyt niiden värittämiseksi. Riitti, että piirsin talon ääriviivat keltaisella. Näin ollen koko talo oli keltainen. Tässä kuvastunee minua edelleen vaivaava toimettomuus, laiskuus, mutta myös käytännöllisyys – jokainenhan voi kuvitella talon keltaiseksi – johon pyrin edelleen poikkeuksia lukuun ottamatta ehdottomasti.

Taito piirtää ja puhua sujuvasti kolmea kieltä kehittivät taitojani muodostaa symbolifunktioita selvästi. Muodostin symbolifunktioita myös isäni repliikeistä ja liikkeistä, joita hän judokana minulle opetti jatkuvasti. Isän kanssa leikin lapsuudessani suhteellisen vähän, joten luultavasti otin hänen opetuksensa, pikemminkin elämäntapansa, erityisen tärkeinä ja oikeina. Isäni onnistui myös esittämään asiat niin, että hän tietäisi niistä kaiken.

Ennen kouluikää, joka kohdallani on kuusi vuotta, olin normaalisti minäkeskeinen. Neljävuotiaaksi asti leikin vain yhden toisen lapsen kanssa – Seinänaapurini Mikko Kyröläisen. Hän lienee ainut ”lapsuudenystäväni”, koska muutettuani hänen naapurista pois, löysin uusia kavereita leikkikoulusta ja esikoulusta. Molemmissa pyrin aina löytämään jonkun pienen ryhmän, yhteisön johon kuuluin, eikä minua kiinnostanut tehdä niin kuin kaikki tekevät. Tämä heijastuu elämässäni vieläkin – Pidän ystävät lähellä ja viholliset perkeleen kaukana, en kuitenkaan niin kaukana, ettenkö voisi aukoa heille tarvittaessa päätäni.

Esioperatiivisen tason konkreettisiin motorisiin toimintoihin liittyvät symbolifunktioni jäivät lapsuudessani vajaiksi – isäni oli saanut jalat Jumalan jakaessa käsiä, joten häneltä en oppinut muuta kuin puuron keittämisen. En myös itsekään ollut järin kiinnostunut lapsena mistään kädentaitoja vaativista motorisista asioista, lähinnä isäni opettamista judoliikkeistä. Olin myös yleensä esikoulun lapsista juuri se, joka ei uskaltanut kiivetä leikkitelineeseen, mutta kuitenkin ainut, joka pystyi keksimään yli kolmekymmentä M-kirjaimella alkavaa sanaa.

Opin lukemaan viiden ikäisenä. Tämä ei käynyt helpolla, vaan äitini, joka minulle tämän taidon opetti, joutui todellakin vääntämään rautalangasta sen, kuinka sana ”pal-lo” muodostetaan. Samassa iässä opin myös kerto- ja jakolaskun ja osasin laskea yhteen allekkain moninumeroisia lukuja. Lisäksi aloitin pianonsoiton ja isäni oli innostunut opettamaan minulle judoa. Edellisistä asioista voin päätellä esioperatiivisen ajattelun aikani olleen varsin köyhä, mutta operatiivisten asioiden havainnollistamisen aikani olleen varsin rikas ja monipuolinen ja olen kokenut sen luultavasti hieman muita lapsia aikaisemmassa iässä.

Koulussa minäkeskeisyyteni katosi väliaikaisesti, ehkäpä sen takia, että keksin välituntisin pelata jalkapalloa, jossa oivalsin kaikkien olevan yhtä. Tämä peittynyt piirre tuli kuitenkin muutaman vuoden kuluttua esiin, jollin pyrin taas liikkumaan vain tiettyjen lapsien seurassa eivätkä muiden mielipiteet tehneet minuun juuri ollenkaan vaikutusta. Tuossa iässä koin myös olevani erilainen muihin ikäisiini nähden, mitä olen mielestäni vieläkin. Tämä johtui siitä, että tiedostin itselleni jo hyvin varhaisessa iässä haluavani pianistiksi ja ymmärsin, että kukaan ikäisistäni ei ymmärrä tavoitettani.

Olen myös koko ikäni kannustanut Helsingin IFK:ta, vaikka olen ollut aina ainut kyseistä joukkuetta ”fanittava” koko luokalla. Myöskään musiikkimakuni ei koskaan ole ollut samanlainen kuin muiden, vaan olen aina pitänyt Ultra Bran ja Neljän Ruusun kehumisesta luokan keskellä ja niiden silmittömästä puolustamisesta. Ehkäpä lapsuudessani oli myös jostain perittyä vallanhimoa, juuri se, että tahdoin alistaa muut olemaan samaa mieltä kanssani, vaikka toisaalta nautin omista mielipiteistäni, ja siitä, että ne olivat vain minun ja mahdollisesti pienen yhteisöni mielipiteitä.

Muodollisten operaatioiden vaihetta olen ehkä mielestäni elänyt enemmän tai vähemmän kymmenenvuotiaasta asti, mutta toden teolla painottunut siihen noin 12-vuotiaana. Tällöin pyrin löytämään juuri minulle sopivan elämäntyylin ja edelleen etsimään uudesta koulusta, ylä-asteesta itselleni jonkin pienen yhteisön. Pyrin tällöin myös tekemään virheellisesti kauaskantoisia valintoja elämän suhteen, joiden olen nyt tajunnut olevan täysin turhia. Pidän nimittäin nyt siitä, että katson mitä eteen tulee ja olen näiden asioiden edessä oma itseni, tekemättä päätöksiä välttämättömyyksiä enempää. Elän kaksi päivää kerrallaan ja yhden yön välissä.

Jos näistä kaikista edellisistä havainnoista minun on pääteltävä tulevaisuuttani, olettaisin, että elän samalla elämänrytmillä koko elämäni ja mahdollisesti suuntaan kohti ulkomaita jossain vaiheessa elämääni. En kuitenkaan juuri pistäisi suureen arvoon tälläisiä oletuksia koska en pidä suunnittelemisesta ja pitkän tähtäimen ratkaisuista. Elämä on laiffia. Ja kyllä me kaikki vielä joskus opitaan. Ja luulisin että viimeiset sanani tulevat olemaan ”riski se on pienikin riski”.

Näin se sitten kävi. Skanneria en saanut asennettua joten köyhemmän kaavan kautta otin valokuvasta kuvan. Sellainen lapsuus miulla sitten olikin. Kyllä mie vielä joskus jotain keksin.

------ ------ilta Hermanni ---lle 31.toukokuuta 2006

Hyvää kesää 2006!

-Jean Ange, 25.4.2007

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 5 kommenttia
Kommentit
#5347

Kehityspsykologian kurssi?

-MaiGGU, 25.4.2007

#5349

Näköjään olet myös oppinut sublimoimaan frustroivissakin tilanteissa. Se on tarpeen aikuisille :)

Kerro sitten, päsitkö kurssista läpi...

-Tää, 26.4.2007

#5354

Hyvin kirjoitettu teksti, vaikka aihe ei ehkä ole minun makuuni parhaan aiheinen. Minusta se kuitenkin oli liian pitkä, mutta luin sen silti kokonaan.

-Pirkko, 26.4.2007

#5357

Kehityspsykologiaa hyvinnii :) Kirjoitus kuulema poikkesi aiheesta, mutta opettaja piti silti. Kyllähän tuo meni läpi, joskin soitin tuolloin kyseisen opettajan kanssa samassa piano-klarinetti duossa. Tais vähän auttaa, ainakin numero oli liian hyvä.

-Jean Ange, 26.4.2007

#5614

ylihuomenna kehityspsykologian kurssin koe :)

-kok, 27.5.2007

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: