Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Lootuskukat

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: inferenssi: päätelmä

Pidätkö?


18 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 9/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Muut tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Tälläinen novelli keski-ikäisestä tytöstä. Aihepiiriltään kenties fantasianovelli. Selvennyksen vuoksi... Nidaime Renge: Toinen lootuskukka Sandaime Renge: Kolmas lootuskukka Renge: Lootuskukka 1 750 lukijaa, joista 130 eli 7% on antanut arvosanan (7+).

Lootuskukat

..:Lootuskukka:..

 Ruskeahiuksinen, arviolta noin 15-vuotias tyttö istui kiikkutuolissa. Talo, jossa hän asui, oli vanha, eikä siihen oltu tehty pitkään aikaan mitään remonttia. Tytön nimi oli Shu'un Preciese. Häntä kylläkin kutsuttiin aina nimellä Shu, tai Sun. Shu oli asunut yksin viimevuodet, aina sen jälkeen kun hänen vanhempansa olivat kadonneet mystisesti.

 Shu'un ei tiennyt vielä sitä, ettei hän ollut täysin normaali ihminen. Ei ennen kuin vanhanaikainen lankapuhelin pärähti soimaan. Laiskasti Shu nousi nojatuolista, käveli puhelimen luo ja nosti kuulokkeen korvalleen sanoen samalla: “Preciesellä. Shu'un puhelimessa. Kuka siellä?”

 Hetkeen kukaan ei vastannut tytölle mitään. Pian alkoi kuitenkin kuulua julmaa naurua. “Kuka siellä?” Shu vastasi jo hieman ärtyneenä. Lopulta, juuri kun tyttö oli uhannut sulkea puhelimen, alkoi luurin toisessa päässä oleva mies puhua. “Kuule. Sinuna pakkaisin kaiken sinulle tärkeän ja poistuisin talosta. Se katsos ”katoaa“ kymmenen minuutin kuluessa. Näkemisiin.”

 Shu ei ollut varma, mitä sanoa tai tehdä. Hän laski kuulokkeen hölmistyneenä paikalleen ja marssi huoneeseensa. Siellä hän alkoi pakata tavaroitaan koriin, jonka oli ottanut käteensä saapuessaan huoneeseen, hetken mieliotteesta. Noin viiden minuutin kuluttua puhelun loppumisesta alkoi jostain kuulua jyrinää. Tyttö hätääntyi, otti korin ja juoksi ulko-ovelle. Hän oli jo laittanut muut ulkovaatteet päälleen ja alkoi sitoa kenkiään, kun jostain kuului, että aikaa olisi jäljellä vielä minuutti.

 Viime sekunneilla Shu ryntäsi talosta ulos, juuri ennen sen katoamista. Järkyttyneenä tyttö lähti juoksemaan kohti hämärtynyttä yötä kädessään tuo puinen kori ja sen sisältö.

 Shu'un pysähtyi hengästyneenä ja lyhistyi maahan puuta vasten. Hän ei tiennyt, kuinka pitkään tai kuinka pitkälle hän oli juossut, eikä hän tiennyt, missä hän oli. Lopulta hän nousi pystyyn, mutta kaatui kohta takaisin maahan järkytyksestä. Hän oli nähnyt valtavan suden ja sen selässä mustiin pukeutuneen hahmon.

 “Nosta hänet kyytiin, Illuminati”, hahmo suden selässä sanoi sudelleen. Susi nosti Shunin selkäänsä. Se kävi loppujen lopuksi kovin helposti, sillä tyttö oli joutunut shokinomaiseen tilaan. Hahmo suden selässä huokaisi ja käski suden lentoon. Se kun omisti myös suuret nahkasiivet.

 Shu heräsi. Huone, johon hän oli joutunut, oli kylmä ja pimeä. Ja sitten joku alkoi puhua. “Shu'un Preciese”, puhuja aloitti. “Ei, sinä olet Nidaime Renge. Olet saapunut tänne kahden muun kanssa suorittamaan erästä tehtävää”, puhuja jatkoi. Shu huokaisi. Mihin hän nyt taas oli mennyt sekaantumaan? Hän päätti kuitenkin pysyä hiljaa. Puhuja ei kuitenkaan enää jatkanut. Jossain avautui ovi, ja sisään astui kaksi noin 18-vuotiasta tyttöä. He eivät sanoneet mitään kävellessään Shunin luo.

 Shu ei sanonut mitään, ei edes silloin kun naiset tarttuivat häntä käsistä ja alkoivat suorastaan retuuttaa häntä johonkin. Tyttö huokaisi ja sulki silmänsä. Seuraavan kerran hän aukaisi ne, kun hän tunsi retuutuksen viimein loppuneen.

 “Hyvää tytö, Renge ja Sandaime Renge.” Sanoi joku. Shu tunsi, kuinka naiset irroittivat otteensa hänestä. Tyttö nosti hitaasti katseensa ja näki aikuisen miehen. Mies oli pitkä, ja hänellä oli yli olkapäiden ulottuvat hiukset. Hän hymähti ja otti pari askelta kohti Shunia.

 Minä olen Vi'her. Sinä, Nidaime Renge, olet tullut tänne Woherin maahan suorittamaan erästä tehtävää. Seuruelaisesi ovat nuo kaksi, Renge ja Sandaime Renge. Teidän täytyy lähteä matkalle kohti Lootuskukkien vuorta... Siellä saatte lisäohjeita. Lähtekää nyt, olkaa hyvät.“ Näine puheineen Vi'her hävisi paikalta.

 Ei niin pitkän ajan päästä Shu löysi itsensä kulkemasta kahden muun perässä kohti vuorta. Oli jo yö, kun he pysähtyivät. Kun leiri oli pystytetty, tuli Sandaime Renge hymyillen Shunin luo ja istuutui tämän viereen. ”Minä olen Lotus, toinen lootuskukka“, hän aloitti. ”Hän on Renge, ensimmäinen. Ja sinä olet Lootus, kolmas kukka. Mutta ehkä on parasta, jos aloitan alusta?“ Lootus nyökkäsi vastaukseksi.

 Ja sitten Lotus aloitti tarinan kolmesta lootuskukasta. ”Tämä maailma, Woher, syntyi tarun mukaan silloin, kun siivekäs susi Illuminati juoksi taivaan halki tiputtaen maahan kolme lootuskukkaa. Nämä kolme kukkaa hajosivat ja niistä syntyi tämän maailman elämä. Niistä syntyi myös kolme ihmistä, Renge, Lootus ja Lotus.“ Lotus piti tauon, ennen kuin jatkoi tarinaansa madaltaen hieman äänensävyään.

 ”Yksi näisä ihmisistä, lootuksista, joutui Maahan. Ja koska nämä lootukset olivat pitäneet Woheria tasapainossa, toimineet ikään kuin maan tukipilareina, alkoi tapahtua hirveitä asioita. 15 pitkää vuotta ihmiset sinnittelivät, kunne s tilanne saavutti lopulta lähes kriittisen pisteen. Illuminati jouduttiin kutsumaan esiin, ja hänet lähetettiin Maahan etsimään kadonnutta Lootusta.“ Lotus huokaisi. Hänen tarinansa oli loppupuolella.

 ”Hänet löydettiin ja tuotiin tänne. Ja nyt meidän, kolmen Lootuskukan, on mentävä Lootuskukkien vuorelle ja palautettava tasapaino tähän maahan“, Lootus päätti tarinansa. Lootus ja Renge olivat hiljaa, kunnes edellä mainittu sai puhekykynsä takaisin. ”O... Olenko minä syntynyt tässä maailmassa?“ Oli ainut lause, jonka hän sai suustaan. Lotus nyökkäsi hiljaisena. Lootus ei sanonut mitään. Hän kävi nukkumaan.

 Aamun tullen Lotukset jatkoivat matkaa. Toisin kuin maassa, täällä Woherissa oli jo myöhäissyksy. He saapuivat vuoren juurelle iltapäivällä ja pitivät tauon, jonka aikana kukaan ei sanonut mitään. Hyvin lyhyen ajan kuluttua he jatkoivat matkaansa kohti vuoren huippua. Matka sinne sujui lähes vaivatta, ja illan suussa nämä kolme kukkaa saapuivat päämääräänsä.

 Hippu ei ollut autio, kuten olisi saattanut kuvitella. Sen huipulla oli itse Illuminati, ja se hahmo, joka oli raahannut Lootuksen takaisin Woheriin Maasta. Kaikki olivat hiljaa, kunnes Illuminati alkoi puhua. Tämä susi kun oli perin monitaitoinen.

 ”Lootuskukat... Teidän tehtävänne alkaa olla lopussa. Olkaa hyvät ja tulkaa tänne“, Illuminati sanoi. Kukat kävelivät suden luo ja tämä jatkoi puhettaan. ”Hypätkää alas kalliolta. Näin rauha palaa Woheriin.“ Ne olivat suden viimeiset sanat, ennen kuin se katosi lopullisesti paikalta. Kaikki näyttivät kovin järkyttyneiltä, paitsi se ihminen, joka oli ratsastanut Illuminatilla.

 Lopulta, kun kukaan ei tehnyt mitään, alkoi tämä henkilö puhua. Hänen äänensä oli sävytön, kuin kuolleella. ”Shu'un, lapseni“, hän sanoi ja käveli Lootuksen luo. ”Minä olen isäsi, Itami. Äitisi, Imati, on kuollut, ja kohta olet sinäkin“, mies sanoi lopettaen lauseensa.

 Lootus oli joukutunut lähes shokkiin. Itami otti hänestä lempeästi kiinni ja kantoi hänet hymyillen kallionkielekkeelle. ”Hyvästi“, mies sanoi ja heitti lapsensa alas kalliolta. Lotus pyörtyi tässä vaiheessa. Ei kuuluut mitään, kunnes taivaalta tippui maahan vitivalkoinen lootuskukka. ”Seuraavana olet sinä“, Itami sanoi Lootukselle ja meni tämän luo.

 Lotus ei laittanut vastaan, koska oli pyörtynyt. Renge oli ilmeetön. Lotuksen kanssa kävi samalla tavalla kuin Lootuksenkin, mutta hänestä tippui maahan kellertävä kukka. Rengeen Itami ei ehtinyt edes hipaista: nainen hyppäsi omatoimisesti kielekkeeltä alas. Hänen kukkansa oli punainen.

 Kun Itami lähti lopulta pois paikalta, alkoi sataa lunta. Kukat alkoivat hohtaa kirkkaasti ja vuoden kuluttua Itami (Illuminatin selässä) saapui paikalle. ”Hyvin tehty, Shu'un Preciese“, hän sanoi ja käveli Lootuksen kukan luo, otti siitä yhden terälehden ja syötti sen Illuminatille. Susi alkoi muuttaa vähitellen muotoaan.

 Lopulta sudesta muodostui nainen. ”Viimein yhdessä, Imati. Kirouksesi on viimein poissa.“ Nainen nyökkäsi ja halasi miestään. Pari vaihtoi suudelman keskenään. ”Mennään, rakas. Ikuiseen lepoon.“ Shu'unin äiti sanoi Itamille, joka nyökkäsi vuorostaan.

 Pari otti toisiaan käsistä kiinni ja käveli alas kielekkeeltä. Heidän henkensä lensivät taivaaseen ja rauha palautui Woherin maahan täydellisesti. Ja näin päättyi tarina ”Kolmesta Lootuskukasta.“

-Syuni, 28.4.2007

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 3 kommenttia
Kommentit
#5377

Lopulta sudesta muodostui nainen. “Viimein yhdessä, Imati. Kirouksesi on viimein poissa.” Nainen nyökkäsi ja halasi miestään. Pari vaihtoi suudelman keskenään. “Mennään, rakas. Ikuiseen lepoon.” Shu'unin äiti sanoi Itamille, joka nyökkäsi vuorostaan.

Pari otti toisiaan käsistä kiinni ja käveli alas kielekkeeltä. Heidän henkensä lensivät taivaaseen ja rauha palautui Woherin maahan täydellisesti. Ja näin päättyi tarina “Kolmesta Lootuskukasta.”

-k, 29.4.2007

#5389

Aika hyvä tarina, mutta Agorassa ei minusta pitäisi julkaista mitään tarinoita vaan esittää vaikka jonkin mielipiteensä.

-Pirkko, 30.4.2007

#10063

Niin Agoranhan tulisi olla nimen omaan mielipidekirjoituksia varten.

-Eezi, 16.10.2008

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Muut tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: