Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.
Tiivistelmä: Nuorten kasvanut masentuneisuus Suomessa ja siihen suhtautuminen. 4 180 lukijaa, joista 531 eli 13% on antanut arvosanan (8½).
Nuorten ahdistus
Suomessa nuorten masentuneisuus on noussut huolestuttavan paljon. On sanottu, että joka viides nuori kärsii jonkinasteisesta masennuksesta. Tähän suhtaudutaan monin eri tavoin, mutta yleisesti olen nähnyt halveksuvaa, välinpitämätöntä suhtautumista tähän. Oletetaan, että nuori hakee huomiota valittamalla ylenmäärin elämästään, joka loppujen lopuksi sujuu aivan hyvin. Tätä kutsutaan “angstaukseksi”.
Nuori on herkempi, mutta ei välttämättä valehtelija. Minusta ihmisten pitäisi ottaa tosissaan nykynuoren tuskailut, sillä yhä useammin pinnan alla on perheongelmia, tai jotakin muuta vakavaa kuten hyväksikäytöt ja väkivalta.
Ainakin minä itse näen monen ystäväni ja nuoren valittavan elämästään ja olen myös tajunnut, että kaikki ei ole pelkkää valitusta. Liikunko minä ongelmalähtöisemmissä piireissä, vai onko tilanne oikeasti noin paha? Uskaltaisin sanoa, että on.
Masentuneisuutta on niin paljon, että se koetaan jo turhauttavana. On kuitenkin tärkeää, että nuori saa vapaasti purkaa itseään siinä vaiheessa kun hän haluaa. On tärkeää, että hänellä on joku, joka jaksaa kuunnella ja ehkä lohduttaakin. Totta kai. Mutta aina nuori ei tukea saa.
Pahimmissa tapauksissa olen nähnyt nuoren sulkeutuvan, masentuvan ja alkavan itsetuhoisaksi. Tämä tapahtuu silloin kun kukaan ei viitsi välittää tarpeeksi. Ahdistus menee jo sille tasolle, joka vaikuttaa läpi elämän ja suljetut asiat tulevat myöhemmin elämässä paljon pahempina takaisin, jos niitä ei käsittele. Tässä vaiheessa nuorta on vaikea auttaa, mutta mahdollista.
Kun kuvaan tulee viiltely, syntyy monenlaisia mielikuvia. Tätä halveksutaan ja sanotaan huomionkipeydeksi. Itse näen sen vain tapana purkaa agressioitaan ja tapana päästä pois hetkeksi tilanteesta ja ajasta. Se toimii aika samalla tavalla kuin alkoholi. Se helpottaa hetkeksi, mutta myöhemmin kaikki palautuu ja pahentuu ja nuori viiltelee taas. Tästä voi syntyä kierre.
Inspiraatio tämän kirjoittamiseen lähti nettipalstalta, jossa eräs 16-vuotias tyttö valitti elämästään. Tähän tuli melkein kaksikymmentä vastausta, joissa jokaisessa sanottiin samaa asiaa: “Kasva muutama vuosi pullamössöteini. Kukaan ei jaksa tuota.” Samalla palstalla muutamaa vuotta vanhemmat valittivat ongelmistaan.
Nuorenko pitäisi odottaa, että kasvaa aikuiseksi ennen kuin saa pyytää tukea? Näinkö ihmiskunta jälkikasvuaan kohtelee? Nuoret ovat tyhmiä, laiskoja, hemmoteltuja ja huomionkipeitä. Pitäisikö minun uskoa tuota? Minua suututtaa nuorten kohtelu ja toivon, että jonakin päivänä meidät otetaan tosissaan.
-Varpushaukka, 27.5.2007
| 4 | |
| 5 | |
| 6 | |
| 7 | |
| 8 | |
| 9 | |
| 10 |
Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.
Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.
Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: