Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Nuorten kasvanut masentuneisuus Suomessa ja siihen suhtautuminen. 4 582 lukijaa, joista 631 eli 14% on antanut arvosanan (8+).

Nuorten ahdistus

Suomessa nuorten masentuneisuus on noussut huolestuttavan paljon. On sanottu, että joka viides nuori kärsii jonkinasteisesta masennuksesta. Tähän suhtaudutaan monin eri tavoin, mutta yleisesti olen nähnyt halveksuvaa, välinpitämätöntä suhtautumista tähän. Oletetaan, että nuori hakee huomiota valittamalla ylenmäärin elämästään, joka loppujen lopuksi sujuu aivan hyvin. Tätä kutsutaan “angstaukseksi”.

Nuori on herkempi, mutta ei välttämättä valehtelija. Minusta ihmisten pitäisi ottaa tosissaan nykynuoren tuskailut, sillä yhä useammin pinnan alla on perheongelmia, tai jotakin muuta vakavaa kuten hyväksikäytöt ja väkivalta.

Ainakin minä itse näen monen ystäväni ja nuoren valittavan elämästään ja olen myös tajunnut, että kaikki ei ole pelkkää valitusta. Liikunko minä ongelmalähtöisemmissä piireissä, vai onko tilanne oikeasti noin paha? Uskaltaisin sanoa, että on.

Masentuneisuutta on niin paljon, että se koetaan jo turhauttavana. On kuitenkin tärkeää, että nuori saa vapaasti purkaa itseään siinä vaiheessa kun hän haluaa. On tärkeää, että hänellä on joku, joka jaksaa kuunnella ja ehkä lohduttaakin. Totta kai. Mutta aina nuori ei tukea saa.

Pahimmissa tapauksissa olen nähnyt nuoren sulkeutuvan, masentuvan ja alkavan itsetuhoisaksi. Tämä tapahtuu silloin kun kukaan ei viitsi välittää tarpeeksi. Ahdistus menee jo sille tasolle, joka vaikuttaa läpi elämän ja suljetut asiat tulevat myöhemmin elämässä paljon pahempina takaisin, jos niitä ei käsittele. Tässä vaiheessa nuorta on vaikea auttaa, mutta mahdollista.

Kun kuvaan tulee viiltely, syntyy monenlaisia mielikuvia. Tätä halveksutaan ja sanotaan huomionkipeydeksi. Itse näen sen vain tapana purkaa agressioitaan ja tapana päästä pois hetkeksi tilanteesta ja ajasta. Se toimii aika samalla tavalla kuin alkoholi. Se helpottaa hetkeksi, mutta myöhemmin kaikki palautuu ja pahentuu ja nuori viiltelee taas. Tästä voi syntyä kierre.

Inspiraatio tämän kirjoittamiseen lähti nettipalstalta, jossa eräs 16-vuotias tyttö valitti elämästään. Tähän tuli melkein kaksikymmentä vastausta, joissa jokaisessa sanottiin samaa asiaa: “Kasva muutama vuosi pullamössöteini. Kukaan ei jaksa tuota.” Samalla palstalla muutamaa vuotta vanhemmat valittivat ongelmistaan.

Nuorenko pitäisi odottaa, että kasvaa aikuiseksi ennen kuin saa pyytää tukea? Näinkö ihmiskunta jälkikasvuaan kohtelee? Nuoret ovat tyhmiä, laiskoja, hemmoteltuja ja huomionkipeitä. Pitäisikö minun uskoa tuota? Minua suututtaa nuorten kohtelu ja toivon, että jonakin päivänä meidät otetaan tosissaan.

-Varpushaukka, 27.5.2007

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10

10 tuoreinta kommenttia 26:sta. Näytä kaikki kommentit

Kommentit

#6585

Loistava teksti! Olen täysin samaa mieltä siitä, että nuorten mielenterveysongelmia aliarvioidaan.

Nuoret ovat herkässä iässä ja heidän ympärilleen kasautuu paineita monilta tahoilta, jotkin eivät kiinnitä siihen välttämättä huomiota tai elävät sitten oikeassa ympäristössä. Eniten minusta nuoria, eli itseänikin, rassaavat eniten paineet suvun ja vanhempien puolelta, jotka odottavat nuoren olevan sitä ja tätä ja sitten sosiaaliset paineet, jotka taas sanovat, että nuori ei saa olla sitä eikä tätä, sitten on tietty valinnan vaikeus kun vasta omaa lopullista identiteettiään niin sitten pitäisi vielä opiskelustakin huolehtia.

Koeta tässä sitten selvitä. Vielä kerran: loistava kirjoitus! :)

-Korsu, 26.9.2007

#7636

Itselläni on sellaisia ajoittaisia ahdistuneisuuskohtauksia ehkä kerran pari viikossa. Ahdistuneisuus alkoi silloin kun viimeinen ystävä jätti minut. Pelkään lähinnä että elämä vilahtaa ohitseni, ja asiani ovat huonosti koko loppu elämäni.

Viime viikolla kuitenkin rohkaistuin ja menin juttelemaan lukioni terveydenhoitajalle. Hän suhtautui asiaan todella hyvin. Hän rohkaisi minua, ja kertoi asioita joita kannattaa tehdä välttääkseen ahdistuneisuuden. Lisäksi varasimme yhdessä minulle ajan kouluni opiskelu-koordinaattorille, joka sattuu olemaan hyvin sympaattinen ja mukava mies. Lisäksi varasimme ajan kaupungin lukio-psykologille. Aika psykologille tosin meni kuukauden päähän, joten muillakin nuorilla taitaa olla näitä ongelmia.

Kotona kerroin äidilleni että varasin ajan koulupsykologille. Vastaus oli “okei”. Olen huomannut että äitini ei enää jaksa kuunnella huoliani, sen jälkeen ku niistä ensimmäisen kerran puhuin. Edellisellä kerralla hän neuvoi minua ajattelemaan jotain muuta.

Noh, toivottavasti tämä kohta helpottaa. Onnea ja jaksamisia kaikille muillekin :)

-Beau, 25.1.2008

#8368

Minulla on ollut vaikeita tilanteita elämässäni. Suurin osa niistä on osunut murros- ja teini-ikään. Koin olevani masentunut, mutta jälkeenpäin ajatellen olin vain alakuloinen. Masennus on erittäin vakava sairaus ja vaikka elämäni tuntui välillä lohduttomalta, en koskaan ollut masentunut.

Olen ymmärtänyt, että kaikki tuntemukseni liittyivät murrosikään; epävarmuuteen omasta itsestä, kaikesta uudesta. Jo tämän asian ymmärtäminen auttaa murrosikäisiä. Se, että he ovat täysin normaaleja, vaikka joskus kaikki asiat näyttävät olevan huonosti.

-thea, 14.4.2008

#8857

En haluu kertoo tänne mun omia suruja/murheita, mutta ne on kanssa tota viiltely luokkaa. Musiikki auttaa myös

-~Just me, 25.6.2008

#8898

hei!tänä päivänä ei ole häpeä hakea apua.meillä on 16v.tyttö.jolla on ollu masennuksia,eikä todellakaan johdu vanhenpien kiireistä.aina on välitetty ja aikkaa ollu hänelle.on rakastava koti ja vanhemmat sisarukset.onneksi itse tajusi lähteä apua hakee,me tietysti mukana.nyt nuorisopsygiatrian osastolla ollu 1kk ja näyttäis tepsivän.hyvät ihmiset älkää jättäkö avun hakua viime tippaan...tätä on tänä päivänä liian paljon,kun maailma on kova ja tahti sen mukanen.herkempi ihminen väsyy...nuoret tarvitsee kotoa kaiken tuen ja ymmärryksen.

-äiti- 62.30.6.2008, 30.6.2008

#8933

Joskus vain tuntuu että masennus on vain käsite muiden mielissä. Omituinen. Mikä muka vetäisi ihmisen mielialat niin alas/hulluuden rajoille viiltelemään itseään kun “maailma ahdistaa”. C'mon ei siitä mikään muu auta ylös kuin oma ponnistelu. Niin että ylös mistä? No itsesäälistä rypemisestä.

Epävarmuuteen.. Mistäs semmoinen. Antaisivat vain elämän rullata miten omien ponnistusten kanssa on mennäkseen. Vai ollaanko sitä niin masentuneita että ei jaksa kuin maata siellä sängyn pohjalla valittamassa maailman epäkohdista..

-- - -, 4.7.2008

#8941

Masennuksessa tuskin on kyse siitä etteikö yksilö haluaisi muuttaa elämäänsä, vaan masentunut kokee että muutos on joko täydellisen mahdoton, tai että hän on yksilönä niin huono ettei pysty siihen.

Hyvin hyvin harvoin tilanne kuitenkaan on täydellisen toivoton.

Masennus on uskon puutetta.

-Simple as that, 5.7.2008

#8942

Simple as that kirjoitti: “Masennuksessa tuskin on kyse siitä etteikö yksilö haluaisi muuttaa elämäänsä”

Kyllä sekin voi olla syynä. Se ei tietenkään tarkoita, että haluaisi pysyä masentuneena, mutta joskus kaikki voi tuntua niin merkityksettömältä, ettei näe syytä muuttaa mitään.

-Grulps, 6.7.2008

#9833

Tämä yksi viidestä luku pätee koko suomen kansaan. Se on olettettavasti talvisen pimeän suureksi osaksi aiheuttamaa ja masennus nyt on mielestäni väärä sana teinien angstaukseen. Olettaisin että jokainen ihminen kärsii jossain elämänsä vaiheessa arvottomuuden tunteesta tai jostain masennuksen lievemmästä oireesta. Totta tosin on että suomessakin on paljon masentuneita nuoria. Itse henkilökohtaisesti olen nähnyt usean ihmisen kohdalla miten se johtaa alkoholin käyttämiseen ja siitä paljon vakavampiin asioihin.

-Väärä diagnoosi?, 15.9.2008

#9838

itse olen masentunut ollut sitten kesäloman alusta ja silloin oli todella vaikeaa. Alukse se ei ollut hirveän pahaa mutta sitten päähän alkoi tulemaan pelko, enkä tajunnut mistä se johtui. Tietenkin heti kerroin tästä vanhemmilleni koska he ymmärtävät minua. Myöhemmin ahdisti joskus niin paljon että tuli ihtsetuho ajatuksia päähän mitä pelkäsin aivan hirveästi. Nyt käytän lääkkeitä ja minulla on aikoja psykiatrille. Nyt noin 1kk ajan on ollut hyvä olo, mutta nyt on hieman outo olo.. eilisestä lähtien joten päätin alkaa selailemaan muiden ahdisteneisuutta. Pelkään joskus että tulen aivan hulluksi. Nyt olo on melko ok paitsi välillä ahdistaa mutta onneksi minulla on tukea. Toivon että parantuisin tästä lähi aikoina kokonaan. :I

-Parantumista kaikille, 17.9.2008

Oma kommentti

Kommentti	Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus	Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista:

Lintukoto / Agora / Nuorten ahdistus

Agora

Päivän kysymykset

Pidätkö?

Nuorten ahdistus