Huonoa kohtelua milloin missäkin

Tapaus 1: R-Kioskin peliautomaatti Pari kuukautta sitten olin pelaamassa rahapeliautomaattia eräällä R-Kioskilla. Myyjärouva katsoo minua epäilevästi tiskin takaa. Olen voittanut melko suuren määrän rahaa siinä vaiheessa. Työnnän viimeiset roposet koneeseen siltä päivältä, vajaa euro. Myyjärouva kysäisee tuimana: “Onkos poika viidentoista?” Vastaan hänelle: “Joo, minä olen kuustoista.” Myyjä ei näytä uskovan ollenkaan. Hän tiuskaisee: “Et taida olla. Jätä se raha koneeseen ja mene ulos.” Näytän mopokorttia myyjälle; “No kato vaikka, kuustoista minä olen.” Myyjä ei edes vilkaise korttia, ja väittää suoraan sen olevan väärennetty. Hän suorastaan taluttaa minut ulos putiikista. Ja tuommoisen kohtelun jälkeenhän en varmasti mene takaisin.

Tapaus 2: Voitokas ässäarpa Puolisentoista viikkoa sitten olin ostanut lähikaupasta ässäarvan. Tiedättehän te, miten ne toimivat; Koetetaan saada jätkänshakkimaisesti kolme ruksia peräkkäin. Minä olin onnekas arvan suhteen, voittoa oli tullut peräti 40 euroa. Tarkastan arvan kahteen kertaan – kyllä, voitto siinä ehdottomasti on, tasan 40 euroa. Palautan ässäarvan erääseen toiseen paikkaan, missä lunastetaan näitä ässäarpavoittoja. Annan arvan kassaneidille lunastettavaksi. Viivakoodinlukija piippaa… “Ei voittoa”, neiti tokaisee hyvin nopeasti. “Miten niin ei voittoa, minä vaikka näytän…” “Ei siinä ollut voittoa”, sanoo neiti uudestaan ja “vaivihkaa” heittää arvan roskikseen. Tiesin, että arvat ovat jonkin asteen kusetusta, mutta enpä osannut arvata että myös lunastajat kehtaavat kusetella.

Tapaus 3: Alaikäisen etu Pari päivää sitten olin Anttilassa. Jonotan kassalle, mukanani halpiskorista poimittu elokuva Cobra, mikä on ikärajaltaan 18. Edessäni jonossa seisoo yksin arviolta 12 –vuotias poika, joka pitelee oikein innostuneena kädessään jotain peliä. Kiinnitän huomiota pojan ostoaikeisiin ja huomaan, että se on GTA:San Andreas. Kaikki varmastikin tietävät, että San Andreas on ikärajaltaan K18... Itse asiaan: Tulee pojan vuoro kassajonossa. Myyjäneiti hymyilee ystävällisesti itsenäiselle pojalle. “29 euroa ja 95 senttiä.” Ja siinä kaikki. Poika antaa rahat myyjälle ja poistuu iloisen oloisena kaupasta. “No kävipä hyvä tuuri”, ajattelin ojentaessani tuotteen kassalle. Myyjän hymy hyytyy, kun hän kysyy: “Paljonkos sinulla on ikää?” “Kuustoista” “Minä en voi myydä tätä sinulle, kun pitäisi olla 18.” Mielessä herää kysymys: Miksi muka myydä K18 –tuotteita selvästi alaikäiselle kysymättä papereita, kun taas hiukan kypsemmiltä kysellään ikää? Mitä ihmeen potaskaa tämä tämmöinen on?

Välinpitämättömyyttä henkilötodistuksien näytön jälkeen, kieltäydytään maksamasta voittorahoja, annetaan pikkulasten ostella, mitä hiukan kypsemmät 'eivät voi ostaa'… Yhteiskunta – Mitä ihmeen touhua tämmöinen muka on?

-Jatimatic, 7.6.2007