Lisää kirjoituksia aiheesta Muut tai muista aiheista.
Tiivistelmä: Koiran koulutus kunniaan. 2 197 lukijaa, joista 308 eli 14% on antanut arvosanan (7½).
Kasvata koira, kasvata itsellesi elinikäinen ystävä
Kasvata koira, kasvata itsellesi elinikäinen ystävä
Siellä, missä asun, asuu eräs keski-ikäinen nainen. Naisella on suurehko husky-koira. Nainen ja koira lenkkeilevät päivittäin samalla reitillä. Tästä parivaljakosta on tullut oikea kulmakunnan kauhukaksikko. Kun he tulevat vastaan, kannattaa jokaisen koirallisen väistyä sivuun, jos haluaa välttyä ikävältä kohtaukselta. Voimakkaana vetokoirana husky lähtee nimittäin toisen koiran havaitessaan ryntäämään täydellä voimalla kohti vastaantulevaa koiraparkaa ja yrittää hullun kiilto silmissään päästä tekemään tuttavuutta. Se ei ole aggressiivinen, mutta leikeissään erittäin raju ja täysin pitelemätön, sillä nainen ei hallitse koiraansa ollenkaan ja päästää sen usein irti huomatessaan oman voimattomuutensa. En halua edes kuvitella, miten kävisi jollekin pienelle koiralle tällaisessa ei toivotussa kohtaamisessa.
Koiran kouluttaminen on tietenkin itsestäänselvyys kaikille, jotka koiran itselleen ottavat. Vai onko? Äskeinen nainen luultavasti on voimattomuuttaan luovuttanut yli-innokkaan koiransa koulutuksen suhteen jo aikapäiviä sitten. Valitettavan usein stereotypia mummon pikkufifistä käy toteen. Eihän sitä voi komentaa, kun se katsoo noin suloisesti. Ja kyllä, sille on pakko antaa makkara, kun se katsoo noin suloisesti. Ja eihän se voi olla remmiräyhääjä, kun se on noin suloinen.
Lenkkeilen jättikokoisen, hyvin rauhallisen ja ystävällisen pyreneittenkoirani kanssa lähialueemme metsässä päivittäin. Eräs lenkkimme tosin oli päätyä pienen kääpiömäyräkoiran kohtaloksi. Ei, minun suuri ja pelottava koirani ei hyökännyt mäyräkoiran kimppuun, vaan toisinpäin. Mies seisoi koiransa kanssa paikallaan, odottaen, että me ohitamme heidät (mikä on tapa, josta en ylipäänsä pidä). Mäyris rähjäsi ukon vieressä kuin viimeistä päivää ja kun tulimme heidän kohdallensa, päästi ukko hihnan löysälle ja salamana koirani perskarvoissa roikkui maastonakki. Sain onneksi riuhtaistua omani pois ja mäyris jäi huutamaan peräämme niin että metsä raikasi. Ja mitä teki omistaja? Hän ei tehnyt mitään. Sain typertyneenä tokaistua jotain yhtä fiksua, kuin että “Kannattaisi varmaan pitää koiraa vähän lyhemmällä hihnalla.” Surullista, mutta totta, pienellä koiraparalla ei olisi ollut henkeä enää, jos oma jättini olisi tilanteesta kimpaantunut.
Tästä päästään lempiaiheeseeni. Sanon aina, että ei ole olemassa luonnevikaisia koiria, on vain luonnevikaisia ihmisiä. Parhaatkin meistä koiranomistajista tekevät kymmeniä virheitä koirankoulutuksessa. Koira on hyvin yksinkertainen ja suora eläin. Sen tavoille reagoida tiettyihin tilanteisiin on lähes aina looginen syy. Eri asia on, osaammeko me omistajat porautua riittävän syvälle koiran aivotoimintaan. Jos käyttäisimme hieman järkeämme, ymmärtäisimme, että koira hyökkää epävarmuuttaan, kieltäytyy tulemasta raivoissaan huutavan omistajansa luokse rauhoitellakseen tilannetta ja että koiran mielestä kaikki asiat ja ihmiset on sijoitettavissa osaksi hierarkiasysteemiä, joka määrää, miten kutakin kohtaan käyttäydytään. Koira lukee eleitäsi, äänensävyjäsi, ilmeitäsi, jopa haistaa hormonitoimintasi ällistyttävän hyvin.
Ystäväni alakerrassa kerrostalossa asui ns. koiranvihaaja. Ystävä sai toistuvasti postia naiselta, joka valitti milloin mistäkin koiran aiheuttamasta katastrofista. Ulosteita oli väärässä paikassa, koira haukkui koko ajan ja jotenkin kummallisesti koiran karvat liittoutuivat yksin tuumin naista vastaan ja marssivat naisen postiluukusta sisään. Nainen yltyi lopulta häiriköimään ystävääni seuraamalla heitä lenkeillä, huutelemalla törkeyksiä parvekkeelta ja yrittämällä aiheuttaa häädön ystävälleni. Kukaan muu talossa asuneista ei tosin kysyttäessäkään myöntänyt koiran käyttäytyneen mitenkään häiritsevästi.
Tällä naisella luultavasti on ollut huono tuuri ja hän on tavannut huonosti koulutettuja koiria, mikä on saanut hänet ajattelemaan kaikista koirista ja koiranomistajista pelkkää pahaa. Valitettava totuus on, että 99% koiranomistajista ja heidän koiristaan on kunnon kansalaisia, mutta silti se yksi prosentti, joka ei välitä kouluttaa koiriansa, leimaa meidät kaikki. Ajatelkaapa, jos sitä yhtä prosenttia ei olisi? Jos kaikki koirat käyttäytyisivät hyvin, omistajat keräisivät kakat siististi pusseihin ja käyttäisivät järkeään. Eihän silloin tarvittaisi niin tiukkaa järjestyssääntöä koirien kurissapitoon. Koirien olemassaolo tuskin häiritsisi ketään.
Koirat eivät ole villieläimiä, vaan ikuisen opportunismin kautta ihmisen kanssa symbioosissa eläviä kesyjä olentoja. Mutta jos omistaja niin haluaa, saa koirastakin kaivettua sen sisäisen pedon esiin.
-pomppulinnatar, 16.6.2007
| 4 | |
| 5 | |
| 6 | |
| 7 | |
| 8 | |
| 9 | |
| 10 |
Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.
Lisää kirjoituksia aiheesta Muut tai muista aiheista.