Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Kasvata koira, kasvata itsellesi elinikäinen ystävä

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


8 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 82/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Muut tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Koiran koulutus kunniaan. 1 926 lukijaa, joista 166 eli 9% on antanut arvosanan (8).

Kasvata koira, kasvata itsellesi elinikäinen ystävä

Kasvata koira, kasvata itsellesi elinikäinen ystävä

Siellä, missä asun, asuu eräs keski-ikäinen nainen. Naisella on suurehko husky-koira. Nainen ja koira lenkkeilevät päivittäin samalla reitillä. Tästä parivaljakosta on tullut oikea kulmakunnan kauhukaksikko. Kun he tulevat vastaan, kannattaa jokaisen koirallisen väistyä sivuun, jos haluaa välttyä ikävältä kohtaukselta. Voimakkaana vetokoirana husky lähtee nimittäin toisen koiran havaitessaan ryntäämään täydellä voimalla kohti vastaantulevaa koiraparkaa ja yrittää hullun kiilto silmissään päästä tekemään tuttavuutta. Se ei ole aggressiivinen, mutta leikeissään erittäin raju ja täysin pitelemätön, sillä nainen ei hallitse koiraansa ollenkaan ja päästää sen usein irti huomatessaan oman voimattomuutensa. En halua edes kuvitella, miten kävisi jollekin pienelle koiralle tällaisessa ei toivotussa kohtaamisessa.

Koiran kouluttaminen on tietenkin itsestäänselvyys kaikille, jotka koiran itselleen ottavat. Vai onko? Äskeinen nainen luultavasti on voimattomuuttaan luovuttanut yli-innokkaan koiransa koulutuksen suhteen jo aikapäiviä sitten. Valitettavan usein stereotypia mummon pikkufifistä käy toteen. Eihän sitä voi komentaa, kun se katsoo noin suloisesti. Ja kyllä, sille on pakko antaa makkara, kun se katsoo noin suloisesti. Ja eihän se voi olla remmiräyhääjä, kun se on noin suloinen.

Lenkkeilen jättikokoisen, hyvin rauhallisen ja ystävällisen pyreneittenkoirani kanssa lähialueemme metsässä päivittäin. Eräs lenkkimme tosin oli päätyä pienen kääpiömäyräkoiran kohtaloksi. Ei, minun suuri ja pelottava koirani ei hyökännyt mäyräkoiran kimppuun, vaan toisinpäin. Mies seisoi koiransa kanssa paikallaan, odottaen, että me ohitamme heidät (mikä on tapa, josta en ylipäänsä pidä). Mäyris rähjäsi ukon vieressä kuin viimeistä päivää ja kun tulimme heidän kohdallensa, päästi ukko hihnan löysälle ja salamana koirani perskarvoissa roikkui maastonakki. Sain onneksi riuhtaistua omani pois ja mäyris jäi huutamaan peräämme niin että metsä raikasi. Ja mitä teki omistaja? Hän ei tehnyt mitään. Sain typertyneenä tokaistua jotain yhtä fiksua, kuin että “Kannattaisi varmaan pitää koiraa vähän lyhemmällä hihnalla.” Surullista, mutta totta, pienellä koiraparalla ei olisi ollut henkeä enää, jos oma jättini olisi tilanteesta kimpaantunut.

Tästä päästään lempiaiheeseeni. Sanon aina, että ei ole olemassa luonnevikaisia koiria, on vain luonnevikaisia ihmisiä. Parhaatkin meistä koiranomistajista tekevät kymmeniä virheitä koirankoulutuksessa. Koira on hyvin yksinkertainen ja suora eläin. Sen tavoille reagoida tiettyihin tilanteisiin on lähes aina looginen syy. Eri asia on, osaammeko me omistajat porautua riittävän syvälle koiran aivotoimintaan. Jos käyttäisimme hieman järkeämme, ymmärtäisimme, että koira hyökkää epävarmuuttaan, kieltäytyy tulemasta raivoissaan huutavan omistajansa luokse rauhoitellakseen tilannetta ja että koiran mielestä kaikki asiat ja ihmiset on sijoitettavissa osaksi hierarkiasysteemiä, joka määrää, miten kutakin kohtaan käyttäydytään. Koira lukee eleitäsi, äänensävyjäsi, ilmeitäsi, jopa haistaa hormonitoimintasi ällistyttävän hyvin.

Ystäväni alakerrassa kerrostalossa asui ns. koiranvihaaja. Ystävä sai toistuvasti postia naiselta, joka valitti milloin mistäkin koiran aiheuttamasta katastrofista. Ulosteita oli väärässä paikassa, koira haukkui koko ajan ja jotenkin kummallisesti koiran karvat liittoutuivat yksin tuumin naista vastaan ja marssivat naisen postiluukusta sisään. Nainen yltyi lopulta häiriköimään ystävääni seuraamalla heitä lenkeillä, huutelemalla törkeyksiä parvekkeelta ja yrittämällä aiheuttaa häädön ystävälleni. Kukaan muu talossa asuneista ei tosin kysyttäessäkään myöntänyt koiran käyttäytyneen mitenkään häiritsevästi.

Tällä naisella luultavasti on ollut huono tuuri ja hän on tavannut huonosti koulutettuja koiria, mikä on saanut hänet ajattelemaan kaikista koirista ja koiranomistajista pelkkää pahaa. Valitettava totuus on, että 99% koiranomistajista ja heidän koiristaan on kunnon kansalaisia, mutta silti se yksi prosentti, joka ei välitä kouluttaa koiriansa, leimaa meidät kaikki. Ajatelkaapa, jos sitä yhtä prosenttia ei olisi? Jos kaikki koirat käyttäytyisivät hyvin, omistajat keräisivät kakat siististi pusseihin ja käyttäisivät järkeään. Eihän silloin tarvittaisi niin tiukkaa järjestyssääntöä koirien kurissapitoon. Koirien olemassaolo tuskin häiritsisi ketään.

Koirat eivät ole villieläimiä, vaan ikuisen opportunismin kautta ihmisen kanssa symbioosissa eläviä kesyjä olentoja. Mutta jos omistaja niin haluaa, saa koirastakin kaivettua sen sisäisen pedon esiin.

-pomppulinnatar, 16.6.2007

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 10 kommenttia
Kommentit
#5789

Enpä usko että 1% ainoastaan on “ongelmakoiria” vaan lähempänä voisi olla vaikka 5-10%

-ddd, 16.6.2007

#5792

Tuon kirjoituksesi luettuani jäin kaipaamaan enemmän,innostuin aiheesta. Oletko itse jo lukenut , Mirja Pyykön , avec Lulu?

-tollero, 16.6.2007

#5794

Tuskin läheskään kaikki koiria koskevat säännöt poistuisivat; muutama esimerkiksi pohjautuu siihen, että ihmiset voivat olla niille allergisia. (Vrt. esim. säännökset koirien tuomisesta opiskelijasoluasuntoiihn)

-Kaisu, 18.6.2007

#5804

ymmärrän hyvin kirjoituksen viestin. mulla on sellanen, ei koirien vihaaja tuolla tavalla ku sun tekstissä, mut kumminki, sellanen joka ei koirista tykkää naapurissa, se taitaa olla allerginen kans niille, joo se yhteen väliin valitti koko ajan ties mistä iha oudosta, ei se koiria tunne ollenkaan. onneks mun koira on sekarotuinen (mm, osittain saksanpaimenkoira), iso ja pääväritykseltään musta. ja minä melko korsto, nii se ei kehtaa kumminkaa iha mitä tahansa alkaa puhumaa ja räkyttämään.

mä oon kumminki sitä mielta ett sekä koirissa että omistajissa on niitä “luonnevammoja” harvassa, hyvin harvassa, ja viel harvempi omistajista on pahalla tavalla luonne vammainen, joillain on kai lähinnä vaikeuksia koiran tottelevaisuudessa ja hallitsemisessa. oikeita idiootteja ei liene kuin se 1% maksimissaan koiran omistajista. koirista en sillee tiedä, mut tosiaan on sil koiran omalla luonteellakin väliä, ei se hyvä koulutus kaikkea voi “oikaista” ainoastaan lievittää, helpottaa, auttaa, sekä koiraa että omistajaa.

-Timppa, 21.6.2007

#5812

Hmm. Ihmisillä taitaa vaan yksinkertaisesti olla erilaisia tavoitteita ja mielenkiinnon kohteita koiran kanssa – jollekin koulutuksen onnistuminen on luontaisen helppoa ja joltakulla mielenkiinto tai persoonallisuudenpiirtet antavat periksi. Joku haluaa koiran tottelevan, toiselle on tärkeämpää mukava kaveri (jonka kanssa sitten lenkkeily on tuskaa). Sama ilmiö toistuu kyllä niin parisuhteissa kuin lapsissakin – joku haluaa lapsilleen vapaan kasvatuksen ja toinen on ylpeä kilteistä muksuistaan. Toiselle lapsien saaminen mukisemattomiksi on helppoa ja toiselta ei riitä aikaa ja energiaa. Veikkaisin molempien silti pitävän lapsistaan/koiristaan/parisuhteistaan ihan yhtä paljon ja olevan ihan yhtä hyviä. Ei kouluttamaton koira tai riehuva lapsi maailmaa kaada. Antaa kaikkien kukkien kukkia. :f

-No se, 22.6.2007

#5820

Luulenpa, että osa näistä koiranvihaajista eivät vihaa koiria vain huonosti koulutettujen koirien vuoksi, vaan viha saattaa olla pikemminkin pelkoa, yleistä eläinvihaa tai yleistä vihaa.

Itselläni on koira, joka on käynyt koirakoulua ja olikin aikoinaan hyvinkin tottelevainen ja menestyi näyttelyissäkin, mutta ikä on alkanut painaa, eikä se enää joko muista opeista mitään tai sitten sitä ei vain huvita totella...

-Nightingale, 24.6.2007

#5822

Itselläni on usein ennakkoluuloja isoja koiria kohtaan, sillä pelkään niiden käyvän päälle. Pienen koiran voisin hätätilanteessa vain potkaista sivuun ja juosta pois (mitä en tietenkään tekisi, mutta ajatus herättää turvallisuuden tunnetta), mutta mitä tehdä kun samanpainoinen rottweiler käy kimppuun?

Olen pienen ikäni aikana kokenut, että koiranomistajat eivät voi missään nimessä uskoa omasta pienestä Pupsistaan pahaa. Saarna: “Eihän meidän Pupsi sellaista...” on liiankin tuttu.

Joka kerta, kun olen mennyt jonkin uuden tuttavan kotiin, jolla sattuu olemaan iso koira, olen pyytänyt, että voisiko ystäväni pitää sitä silmällä. Ongelmana on se, etteivät kukaan ystävistäni ole ottanut tätä kohtaa vakavasti. He eivät ota sitä vakavasti, että pelkään.

Huvittavinta on lehdissä, kun lukee koiran purreen ohikulkijaa, niin omistajan selitykset ovat: “No siis tämä Patehan vain varotti naista, ettei hän saa tulla lähemmäs.” Eli omistaja ajattelee teon olleen täysin oikeutettua, mutta täytyyhän koiran käytös jollakin tapaa selittää. Tai sitten selitys on vain peiteyritys sille, ettei ole viitsinyt omaa koiraansa opettaa.

Kun katson asiaa tältä kantilta, niin huomaan kuinka koiranomistaja on usein se ainoa pöpipää, joka on syy koiran käytökseen. Mutta aivan hyvin koirillakin, kuten meillä ihmisilläkin, voi olla päässä vikaa.

-Raxu, 25.6.2007

#5824

En menisi väittämään, että vika olisi aina omistajassa, vaikka useimmiten näin tietysti on. Tuossa edellä on jo todettu, että koirakin voi olla mielenvikainen.

Harva ihminenkään on kuitenkaan pöpi syntyessään. Useimmissa tapauksissa mielisairauden laukaisee jokin ulkoinen tekijä. Luultavasti sama pätee koiriin ja muihinkin eläimiin. Psyykkiset häiriöt ovat periytyviä. Omistaja ei tiedä, millainen aikapommi rakkaan Mustin sisällä saattaa tikittää. Koirille ei tietääkseni ole mielisairaaloita, joten tällaisissa tapauksissa lopettaminen lienee ainoa ratkaisu. Harva koiranomistaja kuitenkaan haluaa lemmikistään luopua, oli se sitten tehnyt mitä hyvänsä.

Sitten on tietysti vielä nämä rodulliset seikat. Lähes aina, kun kuulee koiran raadelleen ohikulkijan, syyllinen on joko pitbulli tai mastiffi. En ylipäätään ymmärrä, miksei tällaisia arvaamattomia rotuja kielletä tyystin? Elämä olisi turvallisempaa eikä koirien pelkäämiseenkään olisi aihetta, kun ei tarvitsisi lukea tällaisia juttuja uutisista. Ehkä koirien vihaaminenkin vähenisi?

-Julli, 25.6.2007

#5855

Olisi kiva useammin tavata niitä 99% niitä kunnon kansalaisia koirineen, kun useinmiten törmää siihen 1%, varsinkin metsissä jolkottelee irrallaan jos minkälaista koiraa jonka perään huudellaan “tuuuuuuuuuu takaaas....!”

Missä ihmeessä kulkee ne 99% prosenttia, joilla koira on taajamassa kiinni ja jotka voi yrittää ohittaa ilman rähinöitä.

-Lena, 29.6.2007

#5859

Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Omaan laumaani kuuluu Coton, SeRoPi & kaksi kissaa.

-Orange, 29.6.2007

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Muut tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: