Kirjoitus on hyvä ja asia hyvin sisäistetty. Viimeaikaisten kokemusteni perusteella juuri kirkosta eroamalla omaa erinomaisuuttaan korostavat ihmiset ovat hyökkäävimpiä ja siten epävarmuutta päätöksessään osoittavia. Riviuskovana keskustelen mieluummin tavan kirkossakävijän kanssa kuin ääriateistista epävarmuuttaan korostavan hihhulin. Silti ateistikin on erän sortin uskovainen. Yhteistä molemmille ryhmille on se, että molempia kohtaa lopulta tuho. Toista helpottaa usko tuonpuoleiseen ja toista riivaa se kun toinen uskoo. Teeppä siinä sitten lopullinen valinta.

-edouado, 26.6.2007

Uskonto on ihan hyvä juttu, kunhan se ei vaikuta käytännön elämään liikaa. Itselleni uskonto on puhtaasti henkisen puolen asia, käytännössä se näkyy vain ristinä kaulassa. Minuakin ärsyttää nämä kiihkoilijat jotka ovat tyrkyttämässä omia näkemyksiään ainoina oikeina mielipiteinä.

-Jussi, 26.6.2007

Ateismikin on muuten pahimmillaan fanaattisuutta, joka tuomitsee uskovaisten ihmisten ajatusmaailman ja pitää sitä omaa näkemystään ainoana oikeana.

Uskovaisuudesta ateismiin, ojasta allikkoon. Onneksi olkoon.

------, 27.6.2007

Muuten hyvä kirjoitus, mutta pakko tarrautua tuohon muslimi-osioon. Vain murto-osa muslimeista on tällaisia fanaatikkoja, jotka eivät lainkaan hyväksy muita uskontoja. Vaikutat sen verran fiksulta, että ymmärrät tämän, mutta oli vain pakko huomauttaa.

-Ulko-olento, 27.6.2007

Jokaisen uskonnon ydin on siinä, mitä sen alkuperäisen perustajan sanat tarkoittivat sen alkuperäisille ja aiotuille vastaanottajille. Ne joko otetaan todesta tai ei oteta. Yleensä valistuneeksi “todesta ottamiseksi” kutsutaan sitä, että edustetaan jotain liberaalia, sosialistista, humanistista “kaikesta välittämistä” ja “maailman lapset tarttukaa toisianne kädestä” aatemaailmaa.

Sosialismi on ihmiskunnan kaipuu paratiisiin. Kun ei tarttis tehdä mitään. Kun kaikki olisi ilmaista, kaikille riittäisi ja aina olisi turvallista. Luvataan tuo, ja käytetään loputon määrä väkivaltaa “oikeiden ajatusten” ja “oikeiden asenteiden” edistämiseksi ja aikaansaamiseksi. Sosialismi sanoo, että ihmisissä ei ole mitään hyvää, joten kun heiltä otetaan voima, valta ja kyky pois, kaikille voidaan taata sama tasapaksu olemassaolo.

Jos haluaa oikeasti kasvaa, kypsyä, kyetä johonkin, osata jotain, se vaatii ponnistelua. Ja väistämätöntä tietoisuutta siitä, että on muita, jotka eivät ponnistele. Mutta haluaisivat ne hedelmät kuitenkin. Eli, joko kristinusko on vain sosialismi. Tai kristinusko on yksi muuttumisen mahdollisuus, auki harvoille, jotka ovat siihen taipuvaisia.

Ihmisellä, joka on siihen taipuvainen, on väistämättä erilainen suhde niihin, jotka myös ovat siihen taipuvaisia, kuin niihin, jotka eivät ole.

Ahdasmielinen, ilkeä yksioikoinen fundamentalismi on epäonnistunutta yrittämistä. Mutta sentään yrittämistä. Sosialismin sanominen kristinuskoksi, eli hymyn ja hyvän mielen tasolle jäävä “evankeliumi” ei ole edes sitä.

-_sd, 30.6.2007

Pala turhaa, asiaanperehtymätöntä ja subjektion sumentamaa saivarrusta.

-H, 30.6.2007

Tuota ihan samaa asiaa Jesse yritti tolkuttaa ihmisille jo 2000 vuotta sitten ja mikä oli kiitos? Kaveri naulattiin ristiin. (Tämä siis olettaen, että Uudesssa Testamentissa on edes hiven totuutta).

-Juuso, 4.7.2007

Uskonnot ja uskonnolisuus ovat aivan eri asioita. Sanoessaan uskovansa johonkin, ihminen vain seuraa valmiita jälkiä. Uskontojen perustajat olivat aidosti uskonnollisia ja vallankuomouksellisia. Ja seurauksena oli uusi uskonto. Asiasta kolmanteen, mielestäni uskonnot edistävät kehitystä syntyessään, mutta ajan mittaan taannuttavat niihin (fundamentalisesti) uskovat. Jokaisessa uskonnossa on pala totuutta, mutta ajan mittaan se kätkeytyy kaiken turhan taakse.

-BiStenS, 7.8.2007

itse tulin uskoon kun luin nicky cruzin kirjan.. raamattua en ole juuri lukenut, ehkä muutama sivu..

-jm, 4.9.2007

Periaatteessa teksti on ihan hyvä, sen verran kun tekstistäsi ymmärsin. Kaikki muslimit eivät kuitenkaan ole aivan sellaisia niin kuin tekstissäsi sanoit. En ala selittämään, miksi, sillä aiemmatkin kommentoijat ovat tähän asiaan puuttuneet.

Tiivistelmä on myös ihän hyvä. Jos superuskovainen kristinuskoinen ihminen näkee kadulla täysin mustiin pukeutuneen toisen ihmisen, mielessä saattaa käydä ajatus, ettei kaveri ole kristinuskoinen. Ei tällä ole mitään oikeutta hypätä kurkkuun kiinni, sanoi uskonto tai Raamattu mitä tahansa. Loppujen lopuksihan saattaa olla niin, että Luoja on ihmisen keksimä olento, tätä ei voi kuitenkaan todistaa.

Poikkesin aiheesta taas aivan täydellisesti kommentoidessani tiivistelmää, mutta mitäs ihminen luonteelleen mahtaa.

-Lightning, 8.1.2009