Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Tietämättömyys syynä ongelmakoiriin

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


8 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 47/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Muut tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Tiedon hankkiminen ennen koiran hankkimista ehkäisisi ongelmakoirien syntyä. 1 905 lukijaa, joista 150 eli 8% on antanut arvosanan (8-).

Tietämättömyys syynä ongelmakoiriin

Koirat. Miten ne herättävätkään tunteita, niin puolesta kuin vastaan. Olen monesti törmännyt väitteeseen, että 99% koirakoista ovat kunnon kansalaisia, vain 1% ollessa se häpeäpilkku, joka likaa kaikkien muidenkin maineen. Kaupungissa elävänä, koirallisten kanssa samoja polkuja tallaavana ja itsekin koirallisena, uskaltanen olla eri mieltä. Tai kenties minä asun juuri siinä kaupungissa, jossa tämä 1% käytöstavattomista koirakoista majailee.

Arviot määrästä saattavat vaihdella sen mukaan, mitä kukin pitää hyvänä koirakansalaisuutena. Minusta hyvää koirakansalaisuuteen kuuluu esimerkiksi se, että ulkoilu suoritetaan muita ulkoilijoita, niin koirattomia kuin koirallisia, häiritsemättä. Koirakoiden tulisi pystyä ohittamaan toisensa ilman pelkoa siitä, että toinen koirakko syöksyy perskarvoihin kiinni. Jätökset on kerättävä hoidetuilta alueilta, ja koiralle voi jopa opettaa mihin koipea sopii tai ei sovi nostaa. Naapurikerrostalon mattotelineen tai lastenleikkipaikan soveltuvuutta tähän tarkoitukseen sopii epäillä. Kaupungissa, jossa on paljon koiria, kaikkien hyvän koirakansalaisuuden piirteiden tärkeys korostuu. En lainkaan ihmettele koirista pitämättömien ihmisten määrää.

Usein toisteltu mantra on myös väite, ettei ole olemassa ongelmakoiria, vain ongelmaomistajia. Niin vastenmielinen ajatus kuin tämä monelle onkin, siinä lienee paljon perää. Kyllä, koirakin voi olla mielenvikainen. Useimmissa mielenvikaepäilyissä kyse lienee kuitenkin käytöshäiriöistä. Käytöshäiriöiden takana taas on usein omistaja/muut ihmiset. Suuri osa koirien käytöshäiriöistä johtuu tietämättömistä omistajista. Hyvä puoli tässä on se, että tietämättömyydestä voi parantua. Huono puoli taas se, että.. no, ihmiset ovat ihmisiä.

Kuten kaikki jollakin tasolla tietävät, jokaisen koiranomistajan tulisi kouluttaa koiransa. Tämä ei ole yhtä kuin himoharrastaminen seitsemänä päivänä viikossa. Parempi olisikin ehkä käyttää toista termiä: Jokaisen koiranomistajan tulisi kasvattaa koiransa. Myös sen ystäväksi hankitun muffen, jolta ei kotona vaadita mitään, olisi mielellään osattava käyttäytyä kodin ulkopuolella. (Miksi näin on, siitä voitaisi toki käydä monta filosofista keskustelua. Tämä jääköön tältä osaa tähän väitteeseen, että näin asian olisi oltava. :) )

Ei tietenkään ole minun asiani, vaikka naapurin labradorinnnoutaja saisi terrorisoida perhettä ja perheen vieraita nylkyttämällä taukoamatta jonkun jalkaa. Mutta siinä vaiheessa koen sen omaksi ongelmakseni, jos ovesta ulos astuessani koira syöksyy omistaja punaisena hihnan päässä minun jalkaani rakastamaan. Ei ole tietenkään minun asiani, jos naapurin chihuahua on saanut traumoja suurista mustista koirista innokkaan “sosiaalistamisen” takia. Mutta koen sen hieman ongelmalliseksi, jos kyseinen chihu yrittää vastaantullessa syöksyä naskalit irvessä minun koirani jalkoihin kiinni. Toki tunnen myötätuntoa molempia koiria kohtaan. Mutta samalla vähän ärsyttää.

Koiran kasvattamisen ja pitämisen ei tarvitse olla tähtitiedettä. Arkijärjellä (jos sitä on siunaantunut) pääsee pitkälle. Ei se hyväkäytöksinen muffe ole vähemmän rakas kuin se huonokäytöksinenkään. Mutta vaivannäköä se vaatii. Jokaisen koiraa haluavan tulisikin harkita tarkoin, mitä kaikkea koiran omistaminen pitää sisällään. Jokaisen tulisi etukäteen realistisesti miettiä omia resurssejaan, ja mahdollisia tulevia ongelmia. Jos oma jaksaminen ja ajan ja rahan riittäminen epäilyttää, ei koiraa tulisi lainkaan hankkia. Koiran omistaminen ei ole jokamiehenoikeus, mutta koira tuo mukanaan paljon velvollisuuksia.

Koirienkin tarpeissa on eroja. Koiraroduissa on eroja, muitakin kuin ulkonäöllisiä. Tästä syystä koiraa haluavan tulisikin miettiä millainen koira sopisi itselle, ja lähteä sitä kautta etsimään sopivaa rotua. Järkevä rotuun etukäteen tutustuminen ehkäisisi monia “ongelmakoiria.” Rotuun tutustuminen ja koiran kasvattaminen olisivat kenties ehkäisseet senkin surullisen tapauksen, jossa nöffille etsittiin uutta kotia, koska se “kasvoi liian suureksi asuntoon nähden”.

Liian usein törmää asenteeseen “me ollaan hankkimassa koiraa ihan vain kotisohvalle kaveriksi, eikä mihinkään näyttelykehään ravaamaan. Mitä me siis millään papereilla tai sukupuilla tehdään, tai yleensä kalliilla rotukoiralla!” Sitten lehdestä löytyykin sopivasti ilmoitus edullisesta kaukasianpaimenkoiran ja kultaisennoutajan risteytyksestä, joka noudetaan pikimmiten lapsille ulkoilu- ja leikkikaveriksi. Kultaisetnoutajat kun ovat niin kauniita ja mukavia, ja naapurissakin oli lapsuudessa sellainen. Tiedostamatta otetaan riskejä. Samalla kenties tuetaan asiatonta pennuttamista. Paperit kun eivät tarkoita sitä, että koira on näyttelykehään sopiva muotovalio, vaan sitä, että sen taustoista on edes jotain tietoa.

Niin. Kokonaan oman aiheensa saisi siitä, ettei kyse todellakaan ole iänikuisesta rotukoirien ja sekarotuisten vastakkainasettelusta ja tai paremmuudesta. Etsimällä itselleen sopivan rodun, löytämällä sopivan kasvattajan ja kasvattajalta sopivan pennun voi yksinkertaisesti yrittää minimoida erilaisia riskejä (esim. luonne, terveys). Kun hankitaan ystävää vuosikymmeneksi, tuntuisi järkevältä käyttää myös hieman aikaa valmisteluun ennen ystävän saapumista. Tiedon hankkiminen on ruokakippojen hankkimista tärkeämpää.

Suurin osa kehnoista koirakansalaisista, joita tapaa päivittäin, ovat omistajiensa tietämättömyyden uhreja. Toki joukkoon mahtuu myös heitä, joita ei yksikertaisesti kiinnosta yhteiset pelisäännöt. Huonostikäyttäytyvät koirakot ikävä kyllä vaikeuttavat myös pelisääntöjä noudattavien elämää.

Rotuun ja koiraan eläimenä etukäteen tutustumisen tärkeyttä ei mielestäni voi koiramaailmassa liioitella. Eri rodut ja eri yksilöt tarvitsevat erilaista panostusta, jotta niistä saataisiin mukavia koirakansalaisia. Ongelmia voidaan ehkäistä olemalla tietoisia niiden mahdollisesta olemassaolosta/esiintulemisesta. Jos tuntuu ettei omin voimin pärjää, on olemassa monia eri kanavia, joiden kautta hakea apua. Tietoa on saatavilla, jos vain hakee. Ei se ole tyhmä joka kysyy, vaan se joka jättää kysymättä.

-Surina, 16.8.2007

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 6 kommenttia
Kommentit
#6210

Upea kirjoitus Surina! Nostit ikään kuin “koiran pöydälle” tärkeästä aiheesta. Luvattoman moni koiran omistajaksi halaava kuvittelee olevansa hankkimassa vain uutta hyödykettä minkkiturkin ja 500 –sarjan bemarin jatkoksi. Tai sitten vain suloista koiranpentua nallekokoelman jatkoksi, tajuamatta yhtään mihin on sitoutumassa.

Ja siitä luonnevikaisuudesta: Koira on laumaeläin, jonka paikka laumassa on osoitettava. Se vaatii johtajuutta. Me epäpätevän esimiehen alaiset omakohtaisesti tiedämme, että joidenkin kohdalla koiran isännyydelle/emännyydelle on erityisen heikko ennuste.

Hännänheilutuksia täynnä olevaa syksyä toivottaen.

-Orange, 16.8.2007

#6282

Harvoilla kasvattajilla , mutta kuitenkin , on sellainen periaate,että hekin rekisteröivät alla tavallaan tulevaa koiranpennun haltijaaa. Saattavat huomautella vaikkapa tyyliin , tämä koira ei ihan sinulle parasvaihtoehto .Joten kyllä puntarointia puolin jos toisinkin. Mutta kuten minä ymmärsin niin tuollainen tapa vain harvoilla kasvattajilla. Mekin sovimme kasvattajan kanssa sellaisenkin asian , että jos tulee jokin force majore , ylivoimainen este pitää koiraa , niin suostuvatko he ottamaan . koirapienokaisen takaisin. Sekin lupaus kertoi meille paljon ja myöskin vaikutti , päätökseeme , lopullisesti ottaa haluamamme koiranpentu. Tavallaan koira on tullut nynyihmiselle elämänkumppaniksi ja seuralaiseksi ja joillekin läheisyyden välikappaleeksi. Mutta toivoisinpa tottatosiaankin , että alettaisiin vaatimaan myös kursseja tai toimintaa , kuinka luopua rakkaasta lemmiksitä. Minulla tosin on jo terapeutti tai sis tuki-ihminen valmiina. Annoit aikaasi asiapitoiseen juttuusi, kiitos!

-tuntematon, 28.8.2007

#13484

Ongelmakoiria ei ole olemassakaan, mutta on olemassa ihmisiä, jotka eivät viitsi kouluttaa isoa koiraansa niin, että se menisi sinne, minne isäntä käskee. Tai kohtaamistilanteessa eivät viitsi pitää isoa, kouluttamatonta koiraansa lyhyessä remmissä.

Minusta jokainen, isokin koira on aivan suloinen nöffe. Mutta hitonmoisesti vain tulee hankaluuksia, kun sellainen vie lenkkipolulla vastaantullessa isäntäänsä miten tahtoo. Siinä saa pienen koiran kanssa ottaa jalat alleen ja äkkiä, koska se pieni koira, kokemuksesta, pelkää.

Nimim. Taas kantapään kautta koettua.

-Da Dam, 15.4.2010

#13486

Tuli vielä mieleen ratkaisukeinoja isojen koirien varalta:

ONGELMA 1: Koira on huonokäytöksinen.

Ratkaisu: Kouluta se.

ONGELMA 2: Koiraa ei saanut koulutettua (joko liian vanha, iso tai itsepäinen)

Ratkaisu: Pidä se tiukasti kiinni ja lähelläsi, kun kohtaat muita ihmisiä tai koiria.

ONGELMA 3: Koira vetää niin kovasti, että menen väkisinkin mukana.

Ratkaisu: Anna se viikoksi minulle. Minä kyllä osaan masentaa isonkin koiran viikon aikana.

(kokoelmasta tämän viikon vitsejä)

-Da Dam, 16.4.2010

#13489

Aloin myös miettiä, mitä tekisin, jos iso koira tulisi viikoksi luokseni “masennettavaksi”. Saattaisin kuitenkin käyttää sen kouluttamiseen mieluummin lahjontaa ihan klassisen koulutustavan mukaan:

Paikka olisi koiralle vieras, joten sillä olisi ehkä pienoinen kulttuurishokki. Sitä lieventämään antaisin jo kotona sellaisia herkkuja, mitä se ei välttämättä ole ennen saanut, kuten vaikkapa nakkipaloja. Ottaisin niitä mukaan lenkille ja pitäisin niitä koiran nenän tuntumassa muita koiria kohdatessa. Jokaisesta onnistuneesta ohituksesta koira saisi palkinnon. Koiran isäntä jatkaisi tätä käytäntöä sen viikon jälkeen. Palojen kokoa voisi pienentää ja niiden antamista harventaa ajan myötä, jos koira oppisi ohittamaan muut kunnolla. Tämä voisi toimia joillekin isoille, hankalasti käyttäytyville, aikuisille koirilla, ei välttämättä kaikille.

Artikkelissa minua ärsytti tämä kohta:

“Ei ole tietenkään minun asiani, jos naapurin chihuahua on saanut traumoja suurista mustista koirista innokkaan ”sosiaalistamisen“ takia. Mutta koen sen hieman ongelmalliseksi, jos kyseinen chihu yrittää vastaantullessa syöksyä naskalit irvessä minun koirani jalkoihin kiinni.”

Mitenkäs sitä pientä koiraa opetat pelottomaksi (herkkupaloillakaan), jos se on joutunut lenkeillään kohtaamaan useita isoja, rähiseviä koiria ja uusia tulee aina satunnaisesti. Minusta tämä ei voi toimia muulla tavoin kuin siten, että isot koirat opetetaan ensin kunnon koirakansalaisiksi – pienet oppivat niihin sitten ihan luonnostaan luottamaan.

Vai miltä sinusta ihmisenä tuntuisi, jos joku sinua 5 – 10 kertaa suurempi, sanotaan vaikkapa sonni, hyökkäisi kohti, etkä pääsisi minnekään pakoon. Pakokauhu ja itsepuolustusvaistohan siinä tulisi. Ja jos tämä tapahtuisi elämäsi aikana satunnaisesti kerta toisensa jälkeen.

-Da Dam, 16.4.2010

#13491

Something is happening

But you don't know what it is

Do you Mister Jones?

-Orange, 16.4.2010

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Muut tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: