Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Kiusatun kärsimyksistä

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: purseri: matkustajalaivan tai -lentokoneen talouspuolen esimies

Pidätkö?


7 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 27/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Opiskelu tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Kiistämätön tosiasia on, että jokaisessa koulussa esiintyy koulukiusausta jossain muodossa. Minä sain sitä jokaisella tasolla... 2 087 lukijaa, joista 204 eli 10% on antanut arvosanan ().

Kiusatun kärsimyksistä

Elämäni kulkee tällä hetkellä paremmin kuin koskaan. Veikkaan, että tulevat kaksi ja puoli vuotta tulevat olemaan elämäni parasta aikaa. Kavereita riittää enemmän kuin jaksan laskea, eikä mikään tällä hetkellä paina mieltä. Paitsi nyt läksyt, mutta nehän painaa jokaista lukiolaista.

Aina tilanteeni ei ole ollut tämä. Muistelen joskus naureskellen kuinka menin ensimmäisen luokan ensimmäisenä koulupäivänä iloisena kouluun. Ajattelin, että saan uusia kavereita enemmän kuin osaisin laskea, eikä päivät olisi enää niin pitkiä, kun päiväkodissa en ollut. Noh, utopiani kaatui sitten samantien. Heti ensimmäisinä viikkoina eräs rinnakkaisluokkalainen alkoi solvata minua välitunneilla, mutta pysyttelin omanluokkalaisten poikien kanssa välitunnit, eikä se poika päässyt niin usein tölvimään minua. Opettajamme oli oikein kiva. En enää muista mitään mitä teimme ensimmäisenä kouluvuotena, mutta koulu oli ensimmäisen vuoden ajan kivaa. Sitten tuli kakkosluokka, opettajamme jäi äitiyslomalle ja saimme opettajaksemme vanhan “noita-akan”, kuten me häntä kutsuimme.

Silloin minua alettiin kiusata, sillä tämän kiusaajan luokka hajotettiin ja hän tuli sitten luokallemme. Hän onnistui innostamaan koko luokan kiusaamaan minua, ja se oli harvinaista että tulin hymyilevänä kotiin koulusta. Vanhempani yrittivät kaikkensa rajottaakseen kiusaamista, mutta joku ilmeisesti oli unohtanut kertoa opettajallemme, että kouluissa on vain tavallista, että jotakuta kiusataan. Hän ei hyväksynyt sitä, että hänen luokallaan mukamas oli kiusaamista ja elämä jatkui samaan tapaan. Ainoa poikkeus oli se, että opettajani vihasi minua ensimmäisen kerran jälkeen. Minä tunsin silloin, että vika olisi minussa. Minä en mennyt kouluun enää kertaakaan iloisena ja joinain päivinä vetosin jopa olemattomaan päänsärkyyn, ettei minun tarvinnut mennä kouluun. Ja ne päivät olikin kivoja.

Joku voisi sanoa, että minulla kävi surkea tuuri, mutta sitten pääsin vaihtamaan matikkaluokalle toiseen kouluun toisessa kaupunginosassa. Siellä sama rumba jatkui erään toisen pojan kanssa, joka onnistui väittämään koko muulle luokalle ilkeitä juttuja minusta. Taaskin olin tilanteessa, jossa en ollut samanlainen kuin muut. Olin fiksumpi kuin muut jälleen, sillä muiden tutkiessa Suomen historiaa, tein minä oman esitelmäni Englannin kuningas Henrik 'monesko-se-nyt-oli':nnesta. Luokilla 3-5 olin silloin tällöin pois, kun en yksinkertaisesti halunnut mennä kouluun. Halusin jäädä sänkyyn kauas kaikista ilkeistä kiusaajista. Kuudennellakin niitä tuli, muttei läheskään yhtä paljon. Siinä koulussa sen sijaan kiusaamista yritettiin rajoittaa, mutta uskoin siinäkin vaiheessa, että vika oli minussa. Kiusaamisen rajoittamista saattoi haitata se, ettei meillä ollut samaa opettajaa kahta vuotta peräkkäin. Kuudennen lopussa kukaan ei enää jaksanut kiusata minua ja olin jotenkin siedettävä henkilö, mutten missään nimessä kenenkään kaveri.

Luokilla 2-5 en tajunnut, etten yksinkertaisesti mitenkään voinut olla porukoissa mukana sellaisena kuin olin. Tässä yhteiskunnassa harva ihminen hyväksytään sellaisena kun hän on, eikä minua hyväksytty ollenkaan. Koulun aluksi olin varma, että olin kaikessa aina oikeassa, vänkäsin kaikille vastaan, enkä käynyt suihkussa kuin liikuntatuntien jälkeen (jolloin kukaan muu ei käynyt). Nyt kun katsoo taaksepäin siihen aikaan, ei ihmekään ettei minulla ollut kavereita...

Yläasteelle siirtyessäni kuvittelin, että minun pitäisi muuttua. Vika ei ole ollut yhteisössä, vika on ollut minussa. No, sinä kesänä en pitänyt päätäni kirjoissa, enkä tutkinut luontoa, kuten edellisinä kesinä, vaan pelasin koneella, olin kavereiden kanssa ja opettelin olemaan kuten tavallinen nuori. Kenties siitä olisi apua. Niinhän siitä olikin. Minulla oli ensi kertaa koulussa pieni kaveripiiri, vaikkakin sielläkin kiusaamista oli, olin jo kehittänyt omat keinoni iskeä takasin. Silloin se oli kaikkien sotaa kaikkia vastaan. En voinut sanoa olleeni nimenomaan sen-ja-senlainen, vaan olin ennemmin sen koulun oppilas. Mutta minua ei enää kiusattu niin julmasti kuin ennen.

Mutta nyt, ollessani kolmatta kuukautta nykyisessä lukiossani, voin todella ylpeänä sanoa olevani nimenomaan sen-ja-senlainen, enkä enää vain sen-ja-sen koulun oppilas. Vaikken usko, että kenenkään maailma kaatuu vaikken olekaan koulussa jonain päivänä, uskon olevani hyvin tuttu kasvo kaikkien vuosikurssilaisteni mielessä. Sosiaalisesti minulla menee paremmin kuin koskaan.

Miten se tapahtui? Miten minusta, jota kiusattiin läpi ala-asteen ja jonkin verran yläasteellakin, tulikin yksi hyvistä tyypeistä, jota ei kukaan kiusaa? Otin opikseni joka vuodesta, joka päivästä. Esimerkiksi minulta joskus kysyttiin naureskellen, miksi pidän aina verkkareita päälläni, en osannut vastata, mutta se oli varmaa, etten enää sen jälkeen ole näyttänyt typerältä huonosti istuvissa verkkareissa. Sama juttu paidoissa, joissa on tekstiä. Minulle naureskeltiin ala-asteella paitani teksteistä, joten halusin enää paitoja, joissa ei tekstejä tai kuvia ollut. Vasta nyt olen päässyt traumastani yli, enkä vieläkään kokonaan.

Jos lähdetään miettimään kiusaamista itsessään, saamme päättelyketjun lopussa aina sen saman tarinan. Poika näkee toisen pojan. Poika näkee toisella pojalla jotain, mistä on hänelle kateellinen. Hän pilkaa sitä mitä se sitten onkin ja yrittää saada muita mukaan. Toinen poika ei enää tuo sitä mitä se olikin kouluun, vaikka itse pitäisi siitä hyvin paljon. Se on aina sama tarina. Usein voimme myös lisätä siihen epävakaat kotiolot, surkean taloudellisen tilanteen tai pienen älykkyysosamäärän.

Ei sillä, emme voi olettaa ala-asteikäisiltä ymmärrystä siitä, mitä yksi vaivainen lause voi tehdä suuressa mittakaavassa. Mutta te jotka olette ehtineet tänne asti, muistakaa tämä. Yksi pieni lause voi muuttaa koko ison kuvan täysin toisenlaiseksi.

-Kolmoskentän veskari, 1.11.2007

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 10 kommenttia
Kommentit
#7018

Itseä ei saa antaa haittata että leimautuu erilaiseksi, vaan olla ylpeä siitä. Yläasteella meillä oli muutaman omituisen/nörtin kanssa porukka joka ylpeili sillä ettei se kulkenut massan mukana “lauma eläiminä”, vaan ajatteli omilla aivoillaan.

Yksi esimerkki meidän tempauksista. Poika kulki meidän ohi ja sanoi, näytät sitten nörtiltä tossa (kaulus)paidassa. Seuraavana päivänä porukkamme kaikilla jäsenillä oli siniset farkut ja ruudullinen kauluspaita. Kun tyyppi meni ohi me kysyttiiin kommukan takaa, vieläkö me näytytään nörteiltä. Meni poika aika hiljaiseksi. Me jatkettiin blue tooth yhteyden virittämistä...

Ilman lukihäiriötä koulu aika olisi ollut jopa kivaa.

-Brix, 2.11.2007

#7023

Itse olin kiusattu alaasteen ajan, mutta nyt ysillä voin sanoa kaikille kiusatuille, että kyllä se vielä varmaan iloksi muuttuu. Tein juuri testin jonka mukaan itsetuntoni on parempi kuin 92% lintukodon käyttäjistä. En ole edelleenkään mikään tavis, mutta kavereita on silti ihan mukavasti ja ne entiset kiusaajat vaikuttavat lähinnä naurettavilta. Tsemppiä :)

-Lyra, 3.11.2007

#7029

kiusatut useimmiten muodostavat tulevaisuuden selvityjän ja menestyjän roolin. Siis omistavat.

kiusaajat ei menesty loputtomasti.

ns. kansansanonta sopii t'h'n! ;

“herra se on herrllakin ts. kiusaaja kohtaa oman kiusaajansa vielä jossain kulman takana.”

Ole rohkea, älä lannistu.

kaikki ei ole sitä, miltä tällä hetkellä näyttää.

kun kerran naamarimme riisutaan, silloin paljastuu moni totuus joka peitettiin aikanaan ja ja moni motiivi ei kestä siinä kirkkaassa valokeilassa.

anna takaisin, mutta viisaudella kuin kyyhkyn viattomuudella mutta käärmeen oveluudella!

Älä lannistu, ole rohkea!

-matilda lll, 4.11.2007

#7050

Ainakin tuo teksti herätti ajatuksia mius. Hyvä että kirjoittajalla nyt lukiossa alkaa jo sujumaan. Miul ei ole vielkään käynyt yhtä hyvin, mut siihen olen jo tottunu. Minuu on kiusattu ihan esikoulusta asti. Asun pienellä paikkakunnalla, joten miut on tiedetty täällä jo ennen kuin mie tiesin ketään. Koko ala-asteen jatkui sama kiusaaminen, ei vain koulussa eikä vain saman koulun, vaan melkein koko paikkakunnan takia. Muutkin kuin sen koulun, jota mie kävin, oppilaat kiusasivat, ja kiusaavat edelleen. Yläasteella kiusaaminen paheni, ei melkein koksaan fyysistä, mut pahaa henkistä kiusaamista. Pikkuhiljaa kaheksannen luokan jälkeen aloin saamaa vähä jotai rohkeuttaki, vaikka itsetunto on edellee vähä hakusessa. Nyt oon lukion toisella, ja pian muutan pois täältä. Kyllä ne kiusaajat sen vielä takas saa. Koulussa yrittäny aina maikoille sanoa kiusaamisesta, mut ne on aina vaan ignorannut sen. Vähän kuten Maija Vilkkumaa laulaa (siihe suuntaan ainaki): vielä mä nousen ja kiusaajille nauran! Vielä joskus teen niin kuin huvittaa..

-Naynin, 6.11.2007

#7092

Justjoo. Läheskään kaikkien koulukiusatuiden tausta ei ole sitä että yläasteella se alkoikin jo sitten sujumaan. Ainakin jos samat ihmiset jatkavat samalle yläasteelle.

Lukiossa ehkä.

Toiset kärsivät koulukiusaamisestaan läpi koko kouluelämän, ja saattaa käydä niinkin että motivaatio käydä mitään koulua jossain vaiheessa katoaa.

-Justme1, 10.11.2007

#7094

Olen kuullut tusinoittain samanlaisia juttuja henkilöistä, joita kiusataan, vaikka he kuinka vaihtaisivat koulua tai kaupunkia. Tuntuu että yleensä painotetaan sitä, kuinka kiusaajan persoonallisuus poikkeaa “normaalimassasta”; kiusaajalla on heikko itsetunto tai huonot kotiolot, kiusattu taas on väärään aikaan väärässä paikassa ollut sivullinen.

Näin ei kuitenkaan näytä olevan. Parhaiten kiusattaviksi lienevät sopivan tietokoneista kiinnostuneet tai ne, jotka pärjäävät koulussa valtaväestöä paremmin. Läheskään kaikki “nörtit” tai “nipot” eivät kuitenkaan joudu kiusatuiksi. Kun näihin piirteisiin yhdistää tietynlaisen alistumisen tai itseironian puutteen, on soppa valmis.

En missään nimessä yritä puskea kiusaamisongelmaa kiusattujen syyksi, mutta kiusatut näyttävät olevan siihen asti kiusattuja, kunnes kiusaajapersoonat kaikkoavat ympäriltä tai aikuistuvat.

-kiusannutjakiusattu, 11.11.2007

#7347

On totta että koulun vaihto on harvoin ratkaisu, uskon että rehellisyydellä päästäisiin paljon parempiin tuloksiin.

-...., 7.12.2007

#7502

Jos itseltäni ei löytyisi itseironiaa ja hyvää huumorintajua, niin olen varma siitä että olisin ollut kiusattu koko peruskoulun ajan. Hyvää jaksamista vaan kirjoittajalle :)

-JW, 8.1.2008

#8313

Olin aikoinaan koulukiusattu lähes koko kansakoulun ajan, vanhempani olivat vanhoja syntyessäni sodan jälkeen. Ehkäpä siinäkin oli yksi syy kiusaamiseen. Armeijassa sama juttu, simputusta riitti, kunnes pahin alikessu jäi seinän ja pitkän leukun väliin ja sai kuulla simputuksen riittävän. Simputus loppui ihme ja kumma siihen, eikä siitä kuulunut sen jälkeen mitään. Muutin ruotsiin 60 luvulla, ja aikaa myöten sain opiskeltua kellosepäksi, mikä ei suomessa olisi onnistunut vähien tilojen vuoksi. Ensimmäisen luokan opettaja otti yhteyttä yli 50 vuoden jälkeen ja sanoi muistavansa minut oikein hyvin,mutta ei ketään luokka tovereitani. Kysyessäni olinko ollut joku “kauhukakara”, väitti hän minun kuuluneen niihin “maan hiljaisiin” jotka jäävät mieleen hiljaisuudellaan ja rauhallisuudellaan. Nyt olen viimeinkin saanut itseluottamusta ja jos jollakin on vähänkään vääränlaista “huumoria”niin kellosepällä on liikaa kiireitä, tervetuloa ensi vuonna uudestaan. Olen huomannut sen rauhoittavan kummasti pahojakin suunsoittajia. Toivotan onnea kaikille kiusatuille.

-mikko, 8.4.2008

#8456

JOo tolleenha mullaki oli ala asteella ensimmäiset 5 vuotta. Stten kun siirryin kutoselle tuli minusta urheilullinen henkilö. Treenasin päivittäin erittäin paljon yms. Minusta tuli vahva ja hyvä tappelemaan. Kukaan ei sen jälkeen ole uskaltanut haastaa riitaa tai haukkua minua. Ihmeellistä

-Sportsman, 24.4.2008

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Opiskelu tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: