Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Ei käy todellisuutta kieltäminen

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: auguuri: ennustajapappi muinaisessa Roomassa

Pidätkö?


2 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 11/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Eilen se sitten tapahtui. Kuten monet jo tietävätkin, 7.11.2007 Jokelan yläasteella ammuttiin seitsemän oppilasta ja myös rehtori sai surmansa. Kaikki tämä oli kuitenkin varsin odotettavissa. 2 379 lukijaa, joista 207 eli 9% on antanut arvosanan (7+).

Ei käy todellisuutta kieltäminen

Uhka ja seuraus

Kuten jokaiseen kouluammuntaan liittyvään mediahössötykseen kuuluu, Internetin keskustelupalstoilla ja kansan kielillä syytösten sapelit viuhuvat milloin mihinkin suuntaan: Yhdysvallat ja sen “edustama” asepolitiikka saavat usein osansa. Koitetaan väittää, että Yhdysvaltain kulttuurivaikutteet ovat rantautuneet tänne Suomeen, ja että tämän takia näin sitten kävi; koitetaan väittää, että tiukemmilla aselailla tätä ei olisi tapahtunut. Kaikki tällaiset ongelman polttopisteestä ajatusten siirtävät höpinät ovat silkkoja pelokkaita yrityksiä väistää todellisuuden karut kasvot.

Tämä ammuskelu tapahtui Suomessa, suomalaisen miehenalun toimesta. Ihmiset eivät tahdo olla rehellisiä ja myöntää, että huolimatta pääosin Yhdysvaltain luomasta turmeltuneesta mediasta (väkivaltaiset pelit, elokuvat, “vääränlainen musiikki”) tai aseiden ylipäätänsä saatavuudesta, me kasvatimme tämän ampujan. Yksilö on ympäristönsä tuote, ja toimii sen antamien kehysten sisällä, mutta on myös itsenäinen siinä määrin, että hänellä on omat uniikit edellytykset ympäristönsä tulkitsemiseen ja niinollen valinnanvaraa ajatuksissaan ja toimissaan. Syy, että miksi emme tahdo nähdä tätä ja pitäydymme ennemmin syyn etsimisessä muualta kuin omien seiniemme sisäpuolelta, on se että tämä tapaus paljastaa ohuen, niin ohuen, mutta syvälle ulottuvan haavan kehossamme: emme voi suojautua tällaiselta, koska tämä on osa yhteiskuntaamme ja välttämätön seuraus elämäntavastamme.

Suomi ei ole mikään lintukoto, ja heti kun käännämme katseemme hyvinvointivaltiomme kultaisilta kaduilta sinne, mistä näiden pintakiilto on revitty, näemme mitä maksamme materiaalisesta hyvinvoinnistamme. Emme näe mitään muuta maailmassa kuin materian, ja liitämme onnen automaattisesti vaurauteen ja aineelliseen hyvinvointiin, koska nämä ovat kaikista selvimpiä arvoja. Voimme aina tukeutua näihin miellyttäviin asioihin, koska ne eivät vaadi elämän perusmekaniikan hyväksymistä ja oman rajallisuutemme näkemistä – uskallatko katsoa ikuisuutta silmiin ja nähdä oman mitättömyytesi aineellisesti, ja itsesi yhtenä eläimistä yhteisössäsi? Ei ole toivoa mistään pelastuksesta, ja riiputkin tyystin tekojesi varassa; joko hyväksyt elämän julmuuden ja kauneuden ja niin nouset itsesi yli nk. valtaprosessissa, tai piiloudut, jämähdät ja kuolet. Useimmat eivät uskalla, ja niin näkevät paremmaksi arvottaa elämänsä ennemmin määrällisesti kuin laadullisesti, koska luulevat niin pääsevänsä helpommalla.

Yksilön mukavuutta ja koskemattomuutta korostetaan yli kaiken, ja tämä elämänpelko yhdistää heidät jotka välttävät kohtaamista oman sisäisen heikkoutensa kanssa hakeutumalla hetkellisiin nautintoihin. Ne eivät kuitenkaan auta karkoittamaan heidän ympärilleen muodostuvaa yötä. Tämänkaltainen ajattelu, joka keskittyy ennemminkin välittömään vaurauteen kulttuurillisten ja henkisten arvojen sijaan, on johtanut markkinavetoiseen yhteiskuntajärjestelmään, jota myöskin kutsutaan demokratiaksi. Se perustuu yksilön ehdottomalle vallalle, jota sitten toteutetaan käytännössä äänestämällä lompakoillamme, ja sysäämällä toisinajattelijat syrjään enemmistön tyrannian voimin. Tätä kutsutaan vapaudeksi, vaikka se rajoittuu siihen minkä tämä enemmistö näkee sopivaksi: kaikkeen siihen, mikä edistää yksilön mukavuutta. Tässä varsinaisessa idiokratiassa enemmistö saa voimansa silkasta massastaan, ja perustelee oikeamielisyyttään sillä “tosiasialla”, että jokainen yksilö on vapaa tekemään niinkuin tahtoo – astu vain linjasta sivuun, niin huomaat ettei näin ole. Kimppuusi käydään salakavalasti, ja sinut esitetään armottomana uhkaajana, joka säälimättä hyökkää ihmisen perusoikeuksia vastaan, joita nämä viattomat edustavat. Joudut lopulta taipumaan, sillä mitä muutakaan voisit tehdä jos lopulta pelaat heidän ehdoillaan? He ympäröivät sinua, olet riippuvainen, joten mitä todennäköisimmin joudut antamaan periksi.

Me kasvamme tällaisessa järjestelmässä, joka alusta asti koulii meidät kuuliaisiksi kansalaisiksi työskentelemään kahdeksan tuntia päivässä jonkun onnen mittarin vuoksi, sillä sen oletetaan olevan elämän perimmäinen tarkoitus – ja miksei massa niin olettaisikin, sillä se on tehnyt elämän fyysisesti helpommaksi kuin koskaan. Resurssien kulutuksemme lisääntyy päivä päivältä, kun haaskaamme niitä kaikkiin mahdollisiin turhakkeisiin, ja raadamme tuon häilyvän onnen puolesta kaivaen, kuokkien, ruuvaten, vasaroiden; kaikin mahdollisin tavoin. Sen palkkion, mammonan, ollessa elämänarvomme mitta, minäkuvamme muodostuu tuon jahdin pohjalta – sen ollessa päällimmäinen kokemuksemme valtaprosessin läpikäymisen sijaan – eikä siinä ole sijaa muille kuin kuningas Yksilölle. Tässä markkina-ajattelussa perheet ovat yksilökeskittymiä, kylät joukko yksilökeskittymiä jne.: teolliselle yhteiskunnalle on myönteisintä käsitellä jokaista yksilöä ympäristöstä erillään, koska tämä on koko järjestelmän perusta.

Lapsuus on vielä jokseenkin viatonta aikaa, mutta ei kestä kauaakaan kunnes pientä ihmistä aletaan tökkimään tottelevaisen robotin muottiin, jota ohjataan hänen halujensa perusteella, kun hän ei muutakaan tiedä tai näe moraalisen silmäsiteensä takia. Nuoruudessa ihminen elää välivaiheessa, jossa hän on altis kapinoimaan hänelle usutettavaa uutta elämäntapaa vastaan. Samalla kun hän muistaa vielä kuinka todellisena ja rehellisenä hän koki maailman, hän tarkastelee tuota itseään vanhempien toimintaa, jota markkinoidaan “vastuullisena” ja “rakentavana”, koska se on “positiivista” ollen kehityksemme takana. Nuori näkee sen useimmiten aivan älyttömänä, eikä ymmärrä miksi hänen tulisi hypätä oravanpyörään mukaan, sillä se edellyttää elämästä poissulkeutumista omaan ahtaaseen lokeroonsa. Hitaasti ne uppiniskaisimmatkin kuitenkin mukautuvat heille tuputettuun rooliinsa, ja lopulta juoksevat mammonan perässä toisinajattelijoita neuroottisesti kiroten kuten lukemattomat ennen heitä.

Jotkut kuitenkin vastustavat ansiokkaasti, ja he joutuvat todistamaan enemmistönvallan julmuutta mitä tulee vastarannankiiskeihin. “Väärinajattelevien” viestiä ei aleta purkamaan tai miettimään, vaan se torjutaan tunteellisella tasolla, koska se koetaan jonain alkukantaisena uhkana turvallisuudellemme ja pyhille oikeuksillemme. Nämä kapinoivat ihmiset leimataan milloin 'terroristeiksi', milloin 'natseiksi'; aina kulloinkin vallitsevan trendin mukaan, käyttäen sitä pahuuden symbolia joka eniten tutisuttaa ihmisten pöksyjä. Näemme tämän käytännössä kyseessäolevan ampumisen suhteen: ihmiset etsivät syntipukkia kaikkialta muualta kuin omista kollektiivisista toimistaan. Nyt kun tekijäkin on kuollut, he eivät voi “medikalisoida” tätä yhteiskuntamme kääntöpuolen symbolia; häntä ei voida uskottavasti diagnosoida psykopaatiksi, joka tekisi hänestä vain jonkun satunnaisen hullun ja näinollen yhteiskunnan toimista käytännössä riippumattoman. Seuraava keino onkin sitten demonisointi: edellämainitun, tai jonkun muun asiaa lieventävän väitteen jankuttamista jatketaan, ja sen lisäksi ampujasta tehdään tabu, josta ei saa puhua kuin kielteisesti. Tämä ei ole niin uskottavaa kuin edellinen, mutta silläkin saa monet meidän kanssaeläjistämme ruotuun, sillä vaihtoehto olisi joutua itse pannaan ja epäsuosioon.

On Suomen Nihilistisen Järjestön kanta, että tämä ampuja on, toisinkuin häntä yritetään epäoikeudenmukaisesti ja valheellisesti leimata, sankari. Hän toi esille yhteiskuntamme kääntöpuolen: emme ole täydellisiä, vaan eläimen alapuolelle jääneitä eliöitä, joilla ei ole mitään korkeampia ihanteita kuin se mikä tuottaa välittömästi iloa ja nautintoa. Hän tahtoi tuoda esille, että yhteiskunta joka niin tarmokkaasti torjuu kaikkea kuilun ylittämiseen ja yli-ihmiseksi (itsensä voittavaksi) tulemiseen viittaavaa, väistämättä tuottaa myös ihmisiä, jotka eivät ota tuota sepitystä todesta; aina on heitä, jotka livahtavat pystytettyjen verhojen “kielletylle puolelle”. He syleilevät elämää sen kaikessa karuudessaan, ilman inhimillisyyden teeskentelyä; heitä inhottaa nykyihmisten kevytmielinen olemassaolo, jossa todelliset vietit ajetaan lokaan 'pahoina' yksilön oikeuksien nimissä, ja niin vahvat ja poikkeuksellisen etevät ihmiset saavat kärsiä typerysten vallan myötä, jolloin ihmiskunta jää vellomaan omaan eltaantuneeseen lampeensa, vankilaansa.

He, jotka kuolivat ampujan luodeista, ovat symboli todellisuudesta, joka iskee nyrkin tavoin maailmankuvaamme kasvoihin: elämänpelko ei auta meitä, vaan on ongelmiemme lähde, ja niin tämä ammuskelu oli vain ajan kysymys. Se tulee nähdä luonnollisena seuraamuksena yhteiskuntamme toimista. Tahdommekin siis esittää kiitokset Pekka-Eric Auviselle tämän asian esilletuomisesta. Kuolemastaan huolimatta hän jää elämään sankarina meidän mielissämme tekonsa myötä, sillä hän teki oikein ravistellessaan yksioikoiseksi jähmettynyttä kuvaamme yhteiskunnasta.

-Frostwood

-kuurakarahka, 8.11.2007

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
10 tuoreinta kommenttia 18:sta. Näytä kaikki kommentit
Kommentit
#7116

Viaton Lapsi sen tiivisti. “Ensin puhutaan lapsuuden viattomuudesta myönteiseen sävyyn, parin kappaleen jälkeen aletaan kehumaan sitä kuinka upea teko lasten ja (muutaman aikuisenkin) ampuminen on. Sanotaan, että tarkoitus pyhittää keinot, mutta tässä tapauksessa koko ”tarkoituksen“ olemassaolo ja järkevyys ovat jokseenkin kyseenalaisia.

Nihilisti sanomassa ”tarkoitus pyhittää keinot“. Ei sellaista ristiriitaa täysjärkinen niele.

Kuten Jemppu sanoi ”Äärimmäinen huomion hakeminen ei ole ainoa tapa vaikuttaa.“

Ja kommentoin lisää omaa vanhaa kommentointiani. Yhteiskuntamme ei juurikaan vaikuta meidän ”moraalisiin silmälaseihimme“. Ne ovat niitä ”valtiolle turhia asioita“. Kuten uskonto ja ne muut asiat, joiden vuoksi kaikenlaiset idiootit harrastavat ”äärimmäisen huomion hakemista“.

-Neo-Konservatiivi, 12.11.2007

#7120

Viaton lapsi:

Siitä huolimatta että monet muut ovat esittäneet vastaavia näkemyksiä, Auvinen toi asian esille. Hyvä että “toisti vanhaa”, koska muistimme on välillä hieman hatara.

Tuo “eläinten alapuolelle” kohta on kyllä epäselvä ja heikko, täytyy myöntää. Siinä viitataan “vallantahdon/valtaprosessin” käsitteeseen – viittaus kirjoituksen kappaleessa #3 – olettaen tietysti että eläimetkin elävät sen kautta.

Sitä en tiedä että miksi hän teki itsemurhan, mutta se oli järkevintä artikkelissa mainittujen seikkojen vuoksi.

Harvemmin täällä fyysisesti mihinkään pakotetaan, mutta sepä onkin tehotonta verrattuna passiivisaggressiiviseen manipulaatioon. Siinä yksilö saadaan uskomaan tiettyyn moraaliseen järjestelmään jos hän on altis “käännytykselle”, vertaa vaikkapa orja/herramoraalin välinen konflikti, josta Nietzsche on raapustellut (täällä mainio yhteenveto hänen filosofiastaan ). Huonompi/parempi kuin väkivallalla pakottaminen, sitä en tiedä koska kaikkeutta ei ole vielä vaa'assa punnittu, mutta seurausta nimenomaan pienen yksilön vallasta se kyllä on. Lisäyksenä vielä että me olemme se yhteiskunta, eikä se ole mitään kansasta erillistä.

Itse lasten ampuminenhan ei ole kovinkaan tarkoituksenmukaista eikä kannatettavaa, ellei sitten lähdetä populaatiota vähentämään – sekään ei Linkolan Pentin mukaan oikein onnistunut – mutta tässä tilanteessa se toimi asian esilletuomisen välineenä. Hyvin näytti myös toimivan.

Ja vielä: miksi ylistäisin sukuni surmaajaa juuri surmatyön vuoksi? Kysymys ei ole mallia joko-tai: voit arvostaa tekoa poliittisesti, vaikka se olisi ollut siulle itsellesi epäsuotuinen muista syistä.

-kuurakarahka, 12.11.2007

#7122

En voi hyväksyä väkivaltaa

-pekka, 13.11.2007

#7123

On olemassa asioita, joita voi ymmärtää, muttei hyväksyä. Ymmärrän kirjoittajan pointin, mutten silti hyväksynyt kaikkia sen ajatuksia, kuten moni muukin jo ennen minua. Mutta oman veikkauseni mukaan noin 99% nelosen antaneista ihmisistä ei tajunnut kirjoituksen pointtia. En usko, että kuurakarahkakaan riemuitsi, hyppi ja kiljui kun kuuli tapauksesta, mutta uskon, että hän osasi odottaa jotain tälläistä.

Ymmärrän kirjoituksen pointin, mutta en missään nimessä hyväksy sen kaikkia ajatuksia. Muun muassa en pidä Pekka-Ericiä sankarina, mutta olen samaa mieltä sen kanssa, että tämän piti tapahtua jossain välissä.

-Kolmoskentän veskari, 13.11.2007

#7124

Eli yhteiskunta on paska ja Pekka teki “oikein” kun näytti sen.

Minusta tuollaisia ajatuksia hautovat ihmiset voisivat muuttaa jonnekkin muualle, jos tämä yhteiskunta ei kelpaa. Koittakaa vaikka asua pari vuotta Afrikassa ja tulkaa sitten kertomaan kuinka hirveä paikka Suomi on kun ollaan niin ahdasmielisiä.

Muutenkin arvostaisin paljon enemmän kirjoitusta, jossa kerrottaisiin miten asioiden pitäisi olla. Nyt vain valitettiin, että ei ole hyvin ja suomalaiset on ahneita ja ei hyväksy erilasuutta ja tämä on jonkun syytä mutta ei oikein selvinnyt kenen.

-Tuomas, 13.11.2007

#7188

Olen suurin piirtein samalla kannalla “viattoman lapsen” kanssa.

Palaan silti alkuperäiseen kirjoitukseen. Olet täysin oikeassa siinä, että Yhdysvaltojen, aselain tai muun yksittäisen, konkreettisen syyn hakeminen on täysin turhaa. Ovatko esim. väkivaltaisia pelejä tai elokuvia tapahtuneesta syyttäneet edes huomanneet, kuinka hatara selitys on? Ei Auvisen kaltainen suhteellisen älykäs (kuulemani mukaan) henkilö voi sokeasti vain ottaa mallia jostain sellaisesta. Olisivatko siis kaikki kyseisiä pelejä pelaavat tai elokuvia katsovat syrjäytyneitä tai väkivaltaisia? Tai vaikuttaako se edes heihin negatiivisesti? Voin ottaa esimerkiksi itseni; en koe ajatusteni/psyykkeeni muuttuneen suuntaan tai toiseen, vaikka olen nähnyt monia väkivaltaisia elokuvia. Olet siis jälleen oikeassa, Auvisen teon takana on jotain paljon merkittävämpää ja pitkäaikaisempaa, mutta ihmiset vaikenevat siitä.

Siitä pääsenkin mainitsemaasi kuningas Yksilöön, josta kerroit kappaleessa 5. “Tässä markkina-ajattelussa perheet ovat yksilökeskittymiä, kylät joukko yksilökeskittymiä jne.: teolliselle yhteiskunnalle on myönteisintä käsitellä jokaista yksilöä ympäristöstä erillään, koska tämä on koko järjestelmän perusta.” Me kaikki olemme yksilöitä, emme voi elää elämäämme muuna kuin itsenämme. Yksilöitä pitää siis käsitellä ympäristöstä erillään, koska vaikka yksilö on ainakin suurimmaksi osaksi ympäristönsä tuote, ympäristö on myös yksilöiden tuote. Loppujen lopuksi kaikki tässä yhteiskunnassa on heidän tuotettaan. Siksi se ei voi koskaan toimia kaikkien mielen mukaan.

Kirjoituksestasi ilmeni myös nyky-yhteiskunnan ihmisten materiakeskeisyys. Materiasta on tullut liian tärkeää, joidenkin ihmisten elämä todella tuntuu pyörivän maallisen omaisuuden ympärillä. Itse haluan esittää erään huomion: näiden joidenkin ihmisten on ehkä helpompi ottaa rahaa vastaan jos he sitä vaan saavat ja hankkia sillä itselleen omaisuutta, koska omaisuus on konkreettista, siitä saattaa olla näennäistä hyötyä itselle, sen avulla saattaa saada arvostusta toisilta materiaa arvostavilta ihmisiltä. Meidän ei ole pakko ajatella näin, mutta toiset ihmiset saattavatkin haluta elää yhteiskunnan mukana, sopeutua sen kehitykseen ja jättää varjopuolet huomioimatta. Kaikkien ihmisten syy-seuraussuhde ja arvot eivät ole samanlaisia ja yhteiskunnassa meidän pitää huomioida kaikenlaisia ihmisiä.

Esität myös mielipiteesi nuorien pakottamisesta yhteiskunnan tuputtamaan rooliin. “Lapsuus on vielä jokseenkin viatonta aikaa, mutta ei kestä kauaakaan kunnes pientä ihmistä aletaan tökkimään tottelevaisen robotin muottiin, jota ohjataan hänen halujensa perusteella, kun hän ei muutakaan tiedä tai näe moraalisen silmäsiteensä takia.” Kun olemme murrosiässä, muutoksia tapahtuu kehon lisäksi valtavasti myös pään sisällä. Lapsen konkreettinen ja nykyhetkikeskeinen ajattelutapa muuttuu pikkuhiljaa aikuisemmaksi, kiinnostumme uusista asioista, mietimme asioita pintaa syvemmältä. Aikuiset tietävät odottaa tätä ja saattavat ohjailla kasvavaa nuorta toimimaan täysin mielensä mukaan. Mitä tulee “moraaliseen silmäsiteeseen”, uskon, että nykypäivän nuorilla on vahva subjektiivinen moraalikäsitys. Eri nuorten kohdalla nämä käsitykset voivat poiketa hyvin vahvasti toisistaan tai yleisestä moraalikäsityksestä. Yleensä kuitenkin kaikki nuoret ovat muodostaneet hyvin vahvan kuvan siitä, millaiseksi osaksi yhteiskuntaa he haluavat muodostua. Heidän moraalinsa mukaan aikuisten ohjailu ei siis missään tapauksessa ole oikein.

“Nuoruudessa ihminen elää välivaiheessa, jossa hän on altis kapinoimaan hänelle usutettavaa uutta elämäntapaa vastaan. Samalla kun hän muistaa vielä kuinka todellisena ja rehellisenä hän koki maailman, hän tarkastelee tuota itseään vanhempien toimintaa, jota markkinoidaan ”vastuullisena“ ja ”rakentavana“, koska se on ”positiivista“ ollen kehityksemme takana.” Nuoren kehittyvälle psyykkeelle on ominaista juuri kapinointi tavalla tai toisella. Yleensä kapinointi juuri vanhempia vastaan on helppoa, sillä he haluavat nuorten seuraavan heidän tietään yhteiskunnassa. Sitä nuoret eivät näe hyväksyttävänä. Osa vanhemmista taas ei voi ymmärtää, miksi heidän aikanaan luotu yhteiskuntakelpoisuus on vastenmmielistä nuorille. Aina kuulee sanottavan “nykyajan nuoret sitä ja nykyajan nuoret tätä” joidenkin vanhempien ihmisten taholta. Miksi näistä “nykyajan nuorista” puhutaan negatiiviseen sävyyn? Nuorten valitsemaa tietä pitää kunnioittaa, koska ei ole tulevaisuutta ilman nuoria. He ovat seuraavat aikuiset, eikä yhteiskunta voi kehittyä, jos kukaan ei ole kyvykäs astumaan ulos nykysysteemistä. Onhan se aika valitettavaa, jos alati kehittynyt yhteiskunta lopulta junnaa paikallaan nujerrettuaan itse itsensä. Olet siis tässä asiassa samoilla linjoilla kanssani.

Siitä pääsenkin Suomen Nihilistisen Järjestön näkemykseen, jonka mukaan siis Auvinen on sankari. Tämä sotii minun moraalikäsitystäni vastaan; kukaan, joka vie toisen ihmisen hengen (johon kenelläkään muulla kuin itsellä ei ole oikeutta käydä käsiksi), ei voi olla minkään tason sankari. Kukaan ei voi tietää tarkasti, mikä oli Auvisen teon tarkka motiivi. Emme saa koskaan tietää, mitä hän todella ajatteli. Mutta siitä olen varma, että niiden ihmisten tappaminen ei ollut oikea tapa paljastaa ihmisille yhteiskuntamme kääntöpuolta. Yhteiskunta ei edelleenkään voi miellyttää kaikkia, sillä joku ajattelee silti aina toisin. Jos kaikki, jotka haluaisivat ilmaista radikaalin kantansa nyky-yhteiskunnasta, tappaisivat joukon ihmisiä, ei meitä täältä enää montaa löytyisi. Väkivallalla ei siis voi ratkaista psyykkisiä asioita.

On kuitenkin selvä totuus, että tämän kaltainen tapahtuma oli odotettavissa ennemmin tai myöhemmin. Ei ole olemassa mitään, mitä ei voisi väärinkäyttää. Tässä tapauksessa ne olivat ase ja vapaus.

-Just me, 18.11.2007

#7204

“kukaan, joka vie toisen ihmisen hengen (johon kenelläkään muulla kuin itsellä ei ole oikeutta käydä käsiksi), ei voi olla minkään tason sankari.”

siispä käydään hakemassa veteraaneilta arvomerkit sun muut prenikat pois, nehän on annettu merkiksi arvostuksesta ja jonkinlaisesta sankaruudesta

-illaus, 19.11.2007

#7277

“siispä käydään hakemassa veteraaneilta arvomerkit sun muut prenikat pois, nehän on annettu merkiksi arvostuksesta ja jonkinlaisesta sankaruudesta”

Anteeksi, unohdin mainita tarkoittaneeni sotatilan ulkopuolista toimintaa. Sodassa eivät yleiset moraalisäännöt enää täysin päde.

Itse kunnioitan suuresti veteraaneja ja heidän työtään maamme puolesta.

-Just me, 25.11.2007

#7346

Mutta Pekkahan oli omien sanojen mukaan sodassa, hänhän sanoi olevansa poliittinen terroristi.

Olisiko Pekan teko ollut oikeutetumpi jos hänellä olisi ollut oma armeija?

-..., 7.12.2007

#10101

en väitä ettäkö auvinen olisi tehnyt oikein,mutta loppujen lopuksi tästä on vastuussa meidän oma yhteis kuntamme...

sairaat eivät saa apua,kodittomat jäävät ilman asuntoja jne...

jossakin vaiheessa kuka tahansa meistä voi romahtaa,kun paineet ottaa vallan,jotkut ottavat samalla muidenkin hengen,media tienaa rahaa ja surmaat saavat haluamaansa julkisuutta ja se mitä lehdissä painetaan joka sivuille vähän väliä

takaa sen etteivät nämä henkilöt koskaan tule unohtumaan,

eikä tarvitsekkaan näitä ihmisiä on oltava että pysytään todellisuudessa...

jossakin määrin kyllä ymmärrän tuon auvisen vihan tätä yhteiskuntaa vastaan,sairas maailmahan tää on.

uhrien omaisille osan otot ja pekka r.i.p

-neesha, 22.10.2008

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: