Lisää kirjoituksia aiheesta Vapaus tai muista aiheista.
Tiivistelmä: Toteutuuko nuorten osalta uskonnonvapaus Suomessa? 1 587 lukijaa, joista 70 eli 4% on antanut arvosanan (8-).
Pakkokirkko
Vuodesta 1923 lähtien meillä suomalaisilla on ollut uskonnonvapaus. Siihen kuuluu oikeus harjoittaa omantuntonsa mukaista uskoa, kunhan se ei vahingoita muita ja oikeus olla uskomatta tai osallistumatta arvojensa vastaisen uskonnon palvontamenoihin, ts. positiivinen ja negatiivinen uskonnonvapaus. Yli 80-vuotta tämän lain vaikutuksen alaisiksi ovat lukeutuneet valitettavasti vain täysi-ikäiset yksilöt.
Minusta yleinen väärinkäsitys ja stereotypia aikuisten keskuudessa on, että lapsen tulisi omaksua vanhempiensa arvomaailma. Oletan tästä johtuvan lainsäädännöllä vahvistetun syyn siihen, miksi meillä penikoilla on “velvollisuus” kuulua valtionkirkkoon, mikäli vanhempamme eivät päätä toisin. Tämän ennakkoluulon uskon vahvistuvat entisestään erilaisista kokemusperäisistä tiedoista ja niiden lähteistä, joissa äidin pieni enkeli on löytynyt kadunojasta viinapäisenä muun nuorisojoukon kannustuksesta. Toiseksi me nuoret olemme keskimäärin sen verran taneleita ymmärtämään järjestäytymisen suomat edut oikeuksiemme kannalta, että meitä pystytään käyttämään hyväksi erilaisilla metodeilla, lukien sisäänsä uskonnollisen hyväksikäytön. Nuorisokulttuurimme valitettavasti on, mitä on.
Arvomaailman oppiminen lähtee aina yksilöstä itsestään, vaikka sen täytyykin olla julkisen moraalin asettamien ehtojen hyväksymä. Kunkin persoonan mieli taas ajaa aina nautintojen runsauden ja kärsimysten vähäisyyden perään. Näistä kahdesta seikasta seuraa yleisesti hyväksyttyjen lakipykälien kiertäminen, mikäli niitä ei olla saatu käytäntöön objektiivisella tasolla. Toisin sanoen (ja yhdistäen samalla seuraavaan kirkon ja nuorten välisen suhteen) Suomen laki ja kirkon oppi kyllä teoriassa kieltävät lapsen vakaumuksenvapauden, mutta se ei yletä käytönnän tasolle. Paperille kirjoitettu teksti on on vain subjektiivinen argumentti objektiivista todellisuutta vastaan. Väite uskonnonvapaudesta on kumottu jo sillä, että voisin vastata kuuluvani uskontokuntaan tahtomattani, uskomatta myöskään itse sanomaan. Yleinen huomaamani vastaväite seuraavaan on, että vanhempani näkevät minulle parhaimmat vaihtoehdot, joita minun olisi velvollisuus noudattaa. Olen usein vastannut, ettei “pakkouskonto” kertakaikkiaan toteudu käytännössä ja niin tapahtuessaan se vähiten juuri olisikin uskonnonvapautta.
Keksin kuitenkin vielä yhden vasta-argumenttivaihtoehdon, jonka voisi esittää uskonnonvapautemme kielloksi. Demokratia, se “pääpiruista” suurin, perustuu enemmistön päätösvaltaan. Alle 18-vuotiaat ovat väestöllisesti selvästi vähemmistönä vanhempien ylivaltaan nähden, eikä heillä ole päätösvaltaa juuri vähäisyytensä takia. Tällöin, mikäli enemmistö aikuisista ei halua lapsille vapautta vakaumukseen, ei sitä myöskään tule. Kuitenkin meidät kakarat lasketaan kuuluvan kansalaisiksi ja kansalaisiinhan juuri yleisesti kohdistetaan kaikki vapaudet. On siis syytä määritellä nämä säädökset uudelleen juuri äskeisen takia, sillä muulloinhan kyseiset määritelmät ovat silkkaa propagandaa. Mutta ennen kaikkea: Vaikka kymmenen miljardia kärpästä sanoisikin paskaa hyväksi, ei se sitä paremmaksi muuttaisi. Mielipideriippuvaisia asioita ei pide muuntaa “pen and paper”:llä yleismaailmallisiksi totuuksiksi.
-Lord Juhani9, 31.12.2007
| 4 | |
| 5 | |
| 6 | |
| 7 | |
| 8 | |
| 9 | |
| 10 |
Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.
Lisää kirjoituksia aiheesta Vapaus tai muista aiheista.
Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista:
- Syntymävuotesi
- Millä ansioilla Barack Obama sai rauhan nobelin?
- Musiikkikauppa kangertelee verkossa
- Et tainnut voittaa lotossa.
- Minä
- Arvosta itseäsi
- Epäluulo
- Pakolaisena Suomessa
- Kouluruoasta saa valittaa
- Itsekästä pakkohyväntekeväisyyttä
- Lisää kirjoituksia