Tiivistelmä: Elämä on ihmiselle niin itsestäänselvä asia, ettei voida hyväksyä sitä että ei vain yksinkertaisesti huvita elää. 2 773 lukijaa, joista 350 eli 13% on antanut arvosanan (7½).
Elämä on ihan automaattinen asia. Sinä synnyt, sinä elät ja sitten kuolet vanhuuteen tai tapaturmassa tms. Elämällä on aina jokin tarkoitus ja sinun PITÄÄ elää, sillä tämä on se suuri hetki. Mutta entäpä sitten jos ei vain kiinnosta? Sitten oletkin samantien vaikeassa elämäntilanteessa ja sinulla on masennus, joka toki on hoidettavissa kunhan sinulta löytyy tarpeeksi kärsivällisyyttä, voimia ja kunhan ajattelet viisaasti.
Miksei tule kuuloonkaan että jotakuta ei vain yksinkertaisesti huvita elää? Toki, kuvio on sama kuin vakavassa masennuksessa, mutta käänteinen. Elämässä on jokaiselle jotakin todella tärkeää, mutta jostain sattuneesta syystä löytyykin yksilö tai yksilöitä joille ei löydykkään mitään.. Väkisin eläminen ahdistaa ja aiheuttaa masennuksen oireita, ei niin että masennus tekee elämästä paskaa. Onko maailma tosissaan niin hyvä paikka ettei kukaan tahdo täältä pois ellei ole vakavasti masentunut?
Jos näin on, niin sitten taidan olla (valitettavasti)elävä esimerkki jostain ihan uudenlaisesta masennuskuviosta. Olen ollut avohoidossa kohta kuutisen vuotta ja laitoshoitokin on tullut kovin tutuksi tänä aikana. Kaksi itsemurhayritystä takana ja pillereitä sekä psykoterapiatunteja enemmän kuin osaan laskea, mutta silti vakavat masennuksen oireet ovat alkaneet vasta hiljattain ja olen edelleenkin tappamassa itseäni.
Ajatus selittämästäni käänteisestä kuviosta tuli kun yritin tutustua “kohtalotovereihin” eli muihin masentuneisiin.. Ajatuksemme menivät hyvin ristiin. Tämän jälkeen aloin tutkia yleistä itsemurhakuviota, joka myöskin poikkeaa omastani. Käytyäni monia lähteitä läpi selvisi, että useimmiten pahat romahdukset elämässä ja pitkä tukala elämäntilanne ajaa ihmisen itsemurhaan. En löytänyt mistään sellaista tapausta, että ihminen olisi tappanut itsensä ilman suuria romahduksia ja ahdistusta, vaan ihan sen takia koska hänen elämänsä on arvoton eikä täällä ole hänelle mitään.
Myönnän, että esittämääni teoriaa on miltei mahdoton erottaa masennuksesta, mutta miksi se ei käy edes mielessä? Kaikki laitetaan automaattisesti masennuksen tms. piikkiin.
Se, että elämällä on teille arvoa ei voi velvoittaa muita elämään.
Agora on julkinen foorumi jossa voit
julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta
julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.