Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Automaattinen elämä

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


3 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 12/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Elämä on ihmiselle niin itsestäänselvä asia, ettei voida hyväksyä sitä että ei vain yksinkertaisesti huvita elää. 2 482 lukijaa, joista 183 eli 7% on antanut arvosanan (8-).

Automaattinen elämä

Elämä on ihan automaattinen asia. Sinä synnyt, sinä elät ja sitten kuolet vanhuuteen tai tapaturmassa tms. Elämällä on aina jokin tarkoitus ja sinun PITÄÄ elää, sillä tämä on se suuri hetki. Mutta entäpä sitten jos ei vain kiinnosta? Sitten oletkin samantien vaikeassa elämäntilanteessa ja sinulla on masennus, joka toki on hoidettavissa kunhan sinulta löytyy tarpeeksi kärsivällisyyttä, voimia ja kunhan ajattelet viisaasti.

Miksei tule kuuloonkaan että jotakuta ei vain yksinkertaisesti huvita elää? Toki, kuvio on sama kuin vakavassa masennuksessa, mutta käänteinen. Elämässä on jokaiselle jotakin todella tärkeää, mutta jostain sattuneesta syystä löytyykin yksilö tai yksilöitä joille ei löydykkään mitään.. Väkisin eläminen ahdistaa ja aiheuttaa masennuksen oireita, ei niin että masennus tekee elämästä paskaa. Onko maailma tosissaan niin hyvä paikka ettei kukaan tahdo täältä pois ellei ole vakavasti masentunut?

Jos näin on, niin sitten taidan olla (valitettavasti)elävä esimerkki jostain ihan uudenlaisesta masennuskuviosta. Olen ollut avohoidossa kohta kuutisen vuotta ja laitoshoitokin on tullut kovin tutuksi tänä aikana. Kaksi itsemurhayritystä takana ja pillereitä sekä psykoterapiatunteja enemmän kuin osaan laskea, mutta silti vakavat masennuksen oireet ovat alkaneet vasta hiljattain ja olen edelleenkin tappamassa itseäni.

Ajatus selittämästäni käänteisestä kuviosta tuli kun yritin tutustua “kohtalotovereihin” eli muihin masentuneisiin.. Ajatuksemme menivät hyvin ristiin. Tämän jälkeen aloin tutkia yleistä itsemurhakuviota, joka myöskin poikkeaa omastani. Käytyäni monia lähteitä läpi selvisi, että useimmiten pahat romahdukset elämässä ja pitkä tukala elämäntilanne ajaa ihmisen itsemurhaan. En löytänyt mistään sellaista tapausta, että ihminen olisi tappanut itsensä ilman suuria romahduksia ja ahdistusta, vaan ihan sen takia koska hänen elämänsä on arvoton eikä täällä ole hänelle mitään.

Myönnän, että esittämääni teoriaa on miltei mahdoton erottaa masennuksesta, mutta miksi se ei käy edes mielessä? Kaikki laitetaan automaattisesti masennuksen tms. piikkiin.

Se, että elämällä on teille arvoa ei voi velvoittaa muita elämään.

-Allu, 14.1.2008

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 18 kommenttia
Kommentit
#7527

“En löytänyt mistään sellaista tapausta, että ihminen olisi tappanut itsensä ilman suuria romahduksia ja ahdistusta, vaan ihan sen takia koska hänen elämänsä on arvoton eikä täällä ole hänelle mitään.”

Näitäkin on varmaan ollut, mutta ne on varmaan tilastoissa luokiteltu huomionkipeydeksi tai jotain. Todella hyvä kirjoitus kuitenkin.

-The Unfortunate One, 14.1.2008

#7531

Aika epäloogista tappaa itsensä huomionkipeydestä. Wikipedian mukaan 2% itsensä tappaneista ei ole havaittu minkäännäköisiä mielenterveydellisiä ongelmia.

-Allu, 14.1.2008

#7534

Epäloogista kyllä. Mutta siksi sitä tilastoissa sanotaan.

-The Unfortunate One, 14.1.2008

#7538

En ole pahemmin perehtynyt asiaan, mutta mielestäni jokaiselle terveelle ihmiselle löytyy kyllä jotain tekemistä tästä maailmasta. Ei voi olla yhtäkään ihmistä, joka olisi kokeillut tai edes yrittänyt tavoittaa kaikkea mahdollista. Ja jos ihmistä ei yhtään edes huvita tavoitella elämässä mitään asiaa, niin silloin on vikaa joko asenteessa tai päässä. Ei millään pahalla... En sitten tiedä miten nämä ongelmat pitäisi korjata jos ammattilaisetkaan eivät osaa. Tietysti ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää omasta elämästään, mutta itsemurha satuttaa kyllä muita eikä sen tekijää.

-cheese, 14.1.2008

#7539

cheese antoi parhaan mahdollisen esimerkin siitä mistä kirjoituksessani oli kyse: “... mutta mielestäni jokaiselle terveelle ihmiselle löytyy kyllä jotain tekemistä tästä maailmasta.”

Millä perustein ?

Elämä on vähän kuin aurajuusto; joko vihaat tai rakastat. Ei siinä kuolemanhalussa ole sen enempää hulluutta, kuin aurajuuston vihaamisessa. Et vain laita niitä samaan mittakaavaan syystä, jota en oikein osaa hahmottaa. Toki tiedän että elämä on tavan ihmisille todella iso asia, mutta miksi sen pitäisi sitten olla muille ? Ei ole enemmistön määrättävissä mitä yksilö pitää tärkeänä ja mitä ei... Tai ei pitäisi. Nyt kun olen erimieltä enemmistön kanssa, niin olen masentunut.

-Allu, 14.1.2008

#7540

Näköjään maailmasta löytyy kuitenkin jotakin sinua kiinnostavaa: haluathan todistaa ettet ole masentunut vaikka et halua elää. Et kuitenkaan näytä myöskään haluavan kuolla, koska olet täällä kirjoittelemassa Lintukotoon. Jos ihminen todella tahtoo kuolla, ei itsemurha jää yrityksen tasolla.

En tarkoita, että haluaisin sinun kuolevan.

Olen kiinnostunut siitä, minkä takia pysyttelet hengissä? Siis ihan vilpittömästi kiinnostunut. Jotenkin ajatuksesi vaikuttavat minulle epäloogisilta mutta ehkä tarvitsen vain lisää tietoa käsittääkseni mikä tässä on tarkoituksena. Auttaisitko?

-marek, 15.1.2008

#7541

Toki voin ainakin yrittää..

Aloitan tuosta että “jos ihminen todella haluaa kuolla, ei itsemurha jää yrityksen tasolle.”

Eli nuo aikaisemmat yritykset ovat olleen lääkkeiden yliannostuksia ja kun en ole kovin vahvoihin lääkkeisiin koskaan päässyt käsiksi, niin siihen ne ovat kaatuneet. Niistä on myöskin tullut ehkä jonkinlainen trauma: eniten pelkään että epäonnistun vielä uudestaan. Mutta nykyhetkessä onnistumisen mahdollisuudet ovat paljon suuremmat, kun pieniä järjestelyjä on tehty. Tarvitsen vain porakoneen lainaan, jotta koukku menee tukevasti kattoon. Olisi toki ollu haaveena suorittaa itsemurha ampuma-aseella, mutta siihen ei valitettavasti resurssit riitä. Parhaani mukaan kuitenki yritän olla pysyttelemättä hengissä.

Ja koska minulla ei ole niin selvää motiivia tappaa itseäni, kuten ahdistavaa elämäntilannetta tms. niin ei tarvitse kiirettäkään pitää, vaan ehdin hieman valmistaa läheisimpiä ystäviäni tähän tapahtumaan ja suunnitella kyseisen hetken itsellenikin miellyttäväksi.

-Allu, 15.1.2008

#7546

Todella surullinen tuo sinun tilanteesi, Allu. Purskahdin itkuun lukiessani tekstiä, sen verran surullista ja haikeaa tekstiä. Olen kokenut samankaltaista elämään kyllästymistä, joten ymmärrän miten vaikeaa sinulla on. Minulla oli sellaista masennusta aikanaan, että ei tavallaan ollut mitään surullista asiaa, muttei löytänyt mitään iloistakaan. Mikään ei tavallaan tuntunut silloin miltään. Itse en kuitenkaan ole itsemurhaa kertaakaan vakavasti harkinnut. En tunne sinua, joten muut pitävät varmasti minua tosi tyhmänä sanoeassani, että tuntuu silti tosi pahalta. En ymmärrä oikein itsekään, miksi, mutta jotenkin vain tuntuu siltä kuin olisit ollut läheinenkin, koska tuntuu niin surullisilta nuo sinun itsemurhayrityksesi. Pitäkää vain minua typeränä, mutta siltä minusta oikeasti tuntuu..

-Muumi, 16.1.2008

#7548

Ei se oikeastaan surullista ole. Yritin tällä kirjoituksella saada itsemurhan esitettyä vähän paremmassa valossa, sen ei aina tarvitse olla huono asia. Itsemurhalla saan lopetettua oman elämäni, mitä niin kovasti vihaan eikä läheistenkään enää tarvitse huolehtia tilanteesta, jota eivät ymmärrä.

Tottakai vanhemmilleni ja sukulaisille ym. se voi olla kova paikka, mutta he pääsevät siitä kuitenki yli ja pystyvät jatkamaan omaa elämäänsä ennemmin tai myöhemmin.

Loppujenlopuksi poismenostani ei koidu mitään haittaa.

-Allu, 16.1.2008

#7578

Olen yrittänyt ymmärtää eutanasiaa ja itsemurhaa tältä kannalta, mutta minun on sanottava, etten vain pysty. Minä voisin elää vaikka pelkistä hedonisista nautinnoista, syömisestä ja nukkumisesta tai koukuttuisin johonkin yksinkertaiseen tietokonepeliin ja pelaisin sitä, jos koulutus ja muut yleiset elämän päämäärät eivät jaksaisi kiinnostaa. Eläminen toisia varten on ikävää, mutta niin voi käydä, vaikkei edes haluaisi kuolla.

Onhan elämä aika ajoin tylsää ja maailmassa kamalia asioita. Mutta tuskin se tyhjyys sitä parantaa, käsittääkseni et ole ehdolla minnekään kuolemanjälkeiseen paikkaan. Jos et halua ajatella, mikset kokeile vaikka mielenkiintoisia harhoja huumeiden avulla, kunnes vedät liikaa?

-Koiruoho, 19.1.2008

#7588

“Jos et halua ajatella, mikset kokeile vaikka mielenkiintoisia harhoja huumeiden avulla, kunnes vedät liikaa?”

-Been there, done that... illalla on hauskaa ja aamulla taas tylsää. Niitä aineita kun vetää 24/7 ni kyllähän se kuolema sieltä tulee... halvemmaksi tulisi hankkia palkkamurhaaja itsensä perään. Siinä vasta olisi jännitystä, mutta ei riitä rahat siihenkään.

Henkilökohtaisesti jutun juoni on siinä, että kun se tyhjyys mistä puhuit on täysin neutraalia. Elämässä on ylä- ja alamäkiä. Muutama todella hieno hetki ja pari totaalista romahtamista ja kaikkea siltä väliltä. Ehkä en sitten ole niin “seikkailunhaluinen” vaan viihdyn mielummin neutraalissa tyhjyydessä. Ei tapahdu mitään hyvää, muttei mitään pahaakaan. Täydellinen turvallisuuden tunne, jos näin kuoleman jälkeisesti ajatellaan.

-Allu, 20.1.2008

#7591

Neutraalius taas ahdistaa minua. Ei, en vain pysty ymmärtämään. Palkkamurhaajaidea on kyllä mielenkiintoinen.

-Koiruoho, 20.1.2008

#7634

Elämästä voi saada irti myös hauskoja kokemuksia, jos vain itse haluaa. Se on tietenkin oma valintasi, mutta oletko koskaan todella nauttinut mistään? Tai rakastanut ketään oikeasti? Nämä tunteet tekevät mielestäni elämästä elämisen arvoisen, vaikka niitä olisikin vain 1 tai 0,5% koko elämästä ja loput kurjuutta/ei mitään. Minun syyni pysyä elossa on se, että haluan nähdä ja kokea asioita kun siihen on vielä mahdollisuus. Elämäni tuntuu toisinaan sisällöttömältä, varsinkin nyt kun asun yksin kaupungissa josta en tunne ketään. Kuoleman jälkeen ei voi kokea ilonpilkahduksia, joista niin suuresti nautin. Olen itsekin kärsinyt masennuksesta ja harkinnut itsemurhaa, mutta minulle nykyään hyvin rakas ihminen auttoi taas ymmärtämään että elämässä on myös niitä hyviä puolia, kun osaa etsiä.

Eri asia on, (kuten sinun kohdallasi?), jos ei haluakaan löytää elämästään mitään mielenkiintoista. Siihen en osaa vastata, jos se nyt edes mitään vastausta kaipaa. Pidätkö onnellisuuden/riemun tunteista?

-M. A., 25.1.2008

#7651

Voiko syytä ja seurausta todella aina erottaa toisistaan? Yleensä masennus aikaansaa elämän arvon menetyksen mutta toisaalta elämän arvon puute johtaa masennukseen. Ei sitä pysty sanomaan ulkopuolinen että kumpi tuli ensin.

Etenkin, jos elämälle hakee tarkoitusta erilaisista toiminnoista joista seuraa vaikeuksia. Sillä onnettomuuksia ja vaikeuksia saa myös omalla toiminnalla.

Itsemurhan moraalisuus on aika mielenkiintoinen ongelma. Minusta jokainen joka haluaa saa tappaa itsensä ihan vapaasti. Olen kuitenkin myös hieman sitä mieltä, että jos ihminen lähtee viiltelyn tai lääkeyliannoksen tielle, ei joko halua kuolla tai on hieman tyhmä. Niihin kun ei läheskään aina kuole. Siksi ne, jotka itsemurhayrityksellä haluavat herättää huomiota, käyttävät niitä. (Näitäkin on, joille itsemurhayritys on keino, hätähuuto, jotta hänet huomataan. En siis väitä että Allu ei olisi. Toisen puolesta kun on aika mahdotonta tietää..)

-Neo-Konservatiivi, 27.1.2008

#7741

“Elämästä voi saada irti myös hauskoja kokemuksia, jos vain itse haluaa. Se on tietenkin oma valintasi, mutta oletko koskaan todella nauttinut mistään? Tai rakastanut ketään oikeasti? Nämä tunteet tekevät mielestäni elämästä elämisen arvoisen, vaikka niitä olisikin vain 1 tai 0,5% koko elämästä ja loput kurjuutta/ei mitään.”

Tuohon minäkin tahtoisin tietää vastauksen, sillä se oli yksi asia, jota mietin silloin kirjottaessani kommenttia, joka jostain syystä täältä katosi. Tuossa vain on niin hyvin tuotu esiin se asia, joka minuakin ihmetyttää.

Jos on kokenut todellista rakkautta tai nautintoa, ei pysty kieltämään etteikö se olisi kokemisen arvoista. Mutta toinen asia on se, oletko sitten kokenut kumpaakaan oikeasti, tai tunnistanut niitä tunteita oikeiksi.

-Soundtrack, 6.2.2008

#7748

M. A., olen kyllä yrittänyt löytää elämästä mielenkiinnon kohteita, mutta kaikki ovat täysin arvottomia. Kuten aijemmassa kommentissani kerroin, pidän enemmän täysin neutraalista tilasta, jonka voi saavuttaa vain koomassa tai kuolemassa. En sitten tiedä olenko jo niin turtunut tähän elämiseen, että on mahdoton löytää intohimon kohteita. Kuitenkin mukava kuulla, että olet päässyt masennuksestasi.

Neo-Konservatiivi toi taas esille nämä viiltelijät ym. “avunhuutajat”. Itsekin olen miettinyt heidän toimintaansa paljon, mutten ymmärrä sitä. Olen kuitenkin huomannut, että he eivät yleensä ole puutuneita elämäänsä, vaan heidän elämässään(tai päässä) on jotain niin pahasti vinossa, että se saa heidät toimimaan näin.

Sitten jos minun tapauksestani puhutaan, niin minä todellakin olen kai sitten puutunut tähän. En viiltele taikka muutenkaan vahingoita itseäni enkä yritä saada sitä kautta apua. Se asia, mitä nyt ajan on se, että saisin itsemurhalle oikeutta. En tahdo pahaa ystävilleni enkä muillekkaan, mutta tiedän kuitenkin(vaikken ymmärrä) että pois menoni satuttaisi heitä. Yritän saada ihmiset ymmärtämään.

Haluaisin vielä lisätä, että lääkkeiden yliannostus(myrkyttäytyminen on ihan käypä itsemurhakeino ja yleisin naisten itsemurhatapa, eli se ei välttämättä ole avunhuuto.

-Allu, 10.2.2008

#8651

Tiedän tunteen Allu. Minäkään en koe tällä kertaa olevani masentunut (syvä sellainenkin on koettu), ainoastaan haluton ja turta elämää kohtaan.

Olemassaolo tällä planeetalla tuntuu turhalta – eiköhän tätä ole tullut jo ihan tarpeeksi nähtyä ja koettua.

Minulla on lapsia ja koen kutsumusta ammattiini, jota elämälläntarkoitus-meiningiksi voisi kuvailla. Maailmassa on paljon mitä haluaisin tehdä, mutta en vaan jaksa elää. Olen ollut ihastunut ja innostunutkin, muttei se ole lisännyt elämisenhaluani.

-kerstin, 30.5.2008

#8652

Tiedän tunteen Allu. Minäkään en koe tällä kertaa olevani masentunut (syvä sellainenkin on koettu), ainoastaan haluton ja turta elämää kohtaan.

Olemassaolo tällä planeetalla tuntuu turhalta – eiköhän tätä ole tullut jo ihan tarpeeksi nähtyä ja koettua.

Minulla on lapsia ja koen kutsumusta ammattiini, jota elämälläntarkoitus-meiningiksi voisi kuvailla. Maailmassa on paljon mitä haluaisin tehdä, mutta en vaan jaksa elää. Olen ollut ihastunut ja innostunutkin, muttei se ole lisännyt elämisenhaluani.

-kerstin, 31.5.2008

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: