Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Itsekkyys on selviämiskeino

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: inferenssi: päätelmä

Pidätkö?


1 käyttäjä paikalla, sivulatauksia 42/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Itsekkäät ihmiset vaikuttavat olevan onnellisempia kuin muut. Oman toiminnan voi koristella hienoilla moraalisilla ajatuksilla, mutta lopulta ihminen ajaa aina omaa etuaan. Miksi itsekeskeisyyttä paheksutaan ja olisiko se tavoiteltavaa? 2 765 lukijaa, joista 190 eli 7% on antanut arvosanan (7).

Itsekkyys on selviämiskeino

Miellämme itsekkyyden eläimille luontaiseksi. Ihmiseläimen itsekkyyttä pidetään sairautena nimeltä narsistinen persoonallisuushäiriö. Suhtautuminen tähän minäkeskeisyyden ääripäähän kielii vallitsevista asenteista. Utilitaristisesti ajatellaan, että yhteisöllä on ilman muuta oikeus rajoittaa yksilön vapautta muiden yksilöiden hyväksi. Tämä hyvyyden taakse kätketty itsekkyys on tekopyhää, sillä toisin kuin masentunut tai skitsofreenikko, narsisti ei halua parantua – yhteiskunta haluaa parantaa hänet.

Herää myös kysymys, minkä sairauden kantajat ovat tyytyväisempiä ja menestyneempiä kuin terveet. Narsistit hakeutuvat hoitoon harvoin, ja päinvastoin kuin luulisi, heillä on paljon ystäviä. Korkean itsetunnon sairausluokituksesta pidetään silti kiinni yhtä tiukasti kuin homoseksuaalisuuden sairausleimasta aikanaan. Ihmiset tuomitsevat itsekeskeisyyden tarjoaman onnen mieluummin kuin myöntävät, että narsisti toteuttaa heidänkin vapausihannettaan.

Pelkäämme muiden itsekkyyden satuttavan meitä tai läheisiämme, ja egoismia vastustetaankin, koska se on aina yhteisölle uhka. Pohjoismainen yhteiskunta on perustettu utopialle, jossa kaikki noudattavat vapaasta tahdostaan samoja moraalisääntöjä. Toimiminen tällaisen ajatusmallin ohjaamana on arveluttavaa, sillä altruismi ei koskaan toteudu viattomana. Jeesus sanoi: “Tehkää toisille niin, kuin toivotte itsellenne tehtävän, niin hekin tekevät samoin Teille.” Tähänkin näennäisesti jaloon lausahdukseen liittyy oletus, että hyvä on aina väline hyvään.

Olisikin aika hyväksyä individualistinen ihmiskäsitys sen sijaan, että kiellämme jokaiselle ominaisen taipumuksen havitella omaa etua. Se vaikuttaa kaikessa toiminnassamme joko suoraan tai epäsuorasti, hyvyydeksi naamioituneena. On yhtä egoistista pitää itseään muita parempana ihmisenä kuin muita kauniimpana tai älykkäämpänä. Suora itsekkyys on vahingollista muille, mutta epäsuora itsekkyys kääntyy pahimmillaan itseään vastaan.

Hyväntahtoinen ihminen on helposti hyväksikäytettävissä eikä kehtaa pysähtyä miettimään, mitä itse haluaa. Kun kääntää toisen posken, todellisuudessa on aina joku, joka nostaa toisen käden. Vapaus ei ole saavutettavissa luterilaista etiikkaa tai altruismin periaatetta noudattamalla. Omatunto on vapauden ulottuvuuksia laajentamaan pyrkivälle taakka. Pitäisikö vanhempienkin lapsen omaksi parhaaksi unohtaa moraalikasvatus?

Toisen huomioiminen ei kuitenkaan ole vain pelkuruutta, eikä yhteiskunta rajoita turhaan yksilön vapautta. Usein oma hyvä on nimittäin toisenkin hyvä. Omasta vapaudesta mielivaltaisuuteen voi luopua, kun tietää asuvansa tärkeimmät oikeudet turvaavassa valtiossa. Useimmat taipuvat toisten tahtoon, jotta heidät hyväksyttäisiin. Se on vain toisenlaista itsekkyyttä.

-Koiruoho, 19.1.2008

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 38 kommenttia
Kommentit
#7574

Samaa mieltä olen. Itselläni on itsetunto hyvinkin korkealla ja paremmin minulla menee kuin kavereillani, joiden itsetunto on olematon.

-Turun tyttö, 19.1.2008

#7583

Oletko “Turun tyttö” koskaan miettinyt miksi sinun kavereillasi on niin huono itsetunto. Voisikohan sillä olla mitään yhteyttä sinun hyvin korkeaan itsetuntoosi?

-DespoottiMatti, 19.1.2008

#7584

Enpä ole kyllä tuota tosiaan miettinyt. Saattaahan korkealla itsetunnollani olla JOTAKIN osuutta asiaan, muttei se nyt voi kokonaan siitä johtua.

-Turun tyttö, 19.1.2008

#7592

Hyvä itsetunto on ihan eri asia kuin itsekkyys.

Hyvän itsetunnon omaava ihminen voi pitää itseään muita älykkäämpänä tai kauniimpana. Mutta hän ei silti ole välttämättä narsisti.

Enpä ole kyllä vielä tavannut todella itsekästä ihmistä, jolla olisi paljon ystäviä. Huom. oikeita ystäviä. Kyllä hyvin menestyneen narsistin ympärillä silti voi pörrätä porukkaa joka haluaa hyötyä toisen menestyksestä.

En kyllä ymmärrä, mitä hyötyä muille kuin tälle itsekkäälle ihmiselle on itsekkäästä toiminnastaan.

Ja sekä joka ajattelee vain omaa etuaan välittämättä toisista ihmisistä on kyllä yksinkertaisesti paha.

Tuo Koiruohon filosofia kuulostaa siltä että vapauden ja egoismin nimissä saa tehdä mitä haluaa. Kuulostaa häkellyttävästi samalta kuin erään syksyllä kuuluisaksi tulleen nuoren suomalaisen filosofia. :(

-jr, 20.1.2008

#7594

Ai, minä olen kyllä huomannut, että tällaisilla ihmisillä on myös todellisia ystäviä. Olen myös läheinen kahdelle tällaiselle henkilölle itse. Eikä itsekkyydestä kuulukaan kellekään muulle hyötyä olla. Jos on onnellinen, onko sillä väliä, että muiden mielestä olet paha?

Hupaisaa verrata minua Auviseen. Ajatuksista tekoihin on pitkä matka. Filosofiani nimittäin on vain filosofiaa. En toteuta sitä suuressa mittakaavassa, koska kannan omantunnon nk. taakkaa. Jos pystyisin, luultavasti eläisin filosofiani mukaan. Tai elänhän minä, yhtä lailla kuin kaikki muutkin. Itsekkyyteni ei ole niin näkyvää.

-Koiruoho, 20.1.2008

#7597

“Hupaisaa verrata minua Auviseen. Ajatuksista tekoihin on pitkä matka. Filosofiani nimittäin on vain filosofiaa.”

En verrannutkaan sinua, vaan filosofiaa, tuota kirjoitustasi. Kirjoitin :“Tuo Koiruohon filosofia kuulostaa siltä että vapauden ja egoismin nimissä saa tehdä mitä haluaa. Kuulostaa häkellyttävästi samalta..”

Ja aika samalta se varmaan kuulostaa, kun sinäkin osasit heti yhdistää Auviseen.

“En toteuta sitä suuressa mittakaavassa, koska kannan omantunnon nk. taakkaa”

Se on hyvä, että sinullakin on omatunto. Miksi kutsut sitä taakaksi? Haluatko siitä eroon?

Onko mielestäsi tosiaan niin, että jos sinua huvittaa tehdä jotain itsekästä josta on vahinkoa toiselle niin se pitää tehdä eikä siinä ole mitään väärää? Siis että tämä on oikea filosofia, jota noudattaisit jos omatunto vaikenisi?

-jr, 20.1.2008

#7598

Syksyllä niin monet suomalaiset nuoret tulivatkin kuuluisiksi.

Luultavasti noudattaisin. Koen, että moraalittomammat ihmiset ovat onnellisia. En tahdo tuomita tätä onnellisuuden mahdollisuutta. Väärää se tietysti on yhteisön kannalta, mutta miksi yksilön kannalta onnellisuudessa olisi jotain väärää? Mielestäni sellainen toiminta ei ole sairasta niin kauan, kun ei tahallisesti pyri satuttamaan. Muiden lyttääminen lyttäämisen takia on niin ikään turhaa.

-Koiruoho, 20.1.2008

#7599

Koiruoho kirjoitti:

>>Koen, että moraalittomammat ihmiset ovat onnellisia.>>

Miksi? Mikä peruste tekee rahasta, sosiaalisesta asemasta tai muusta maallisesta hyödystä tavoitettavan onnellisuuden päämäärän sen sijaan, että ne olisivat vain keinoja nautinnon saavuttamiseksi?

>>Väärää se tietysti on yhteisön kannalta, mutta miksi yksilön kannalta onnellisuudessa olisi jotain väärää?>>

Nautinto on saatavilla monilla muillakin keinoilla yksilön käsiteltäväksi, kuin riistämällä muita. Kun se saadaan jaettua mahdollisimman monen kesken, on kyseessä utilitarismi. Ongelmia syntyy vasta, kun jotkin pienet ryhmittymät alkavat pitämään onnellisuutta yksinoikeutenaan, eivätkä halua jakaa sitä toisten kesken.

-Tuntematon, 20.1.2008

#7600

En tarkoita riistämistä, tarkoitan esimerkiksi sitä, että kun ihastuu varattuun, ei anna ihastuksen seurustelukumppanin olla yrittämisen tiellä. Tai sitä, jos joku pyytää palvelusta, jota ei tahdo toteuttaa, voi sanoa sen eikä nöyrtyä vastentahtoisesti suuttumuksen pelossa.

Raha ja sosiaalinen asema ovat välinearvoja onnellisuuden itseisarvoon. Moraaliton onnellisuus ei kuitenkaan kumpua sieltä, vaan yksinkertaisesti siitä, että huolia on huomattavasti vähemmän, kun ei tarvitse miettiä, toimiiko oikein, sillä toimii aina itseään kohtaan oikein eli niin kuin itse haluaa. Luonnollisesti myös saavuttaa enemmän, jos voi pyrkiä siihen 100-prosenttisesti.

-Koiruoho, 20.1.2008

#7606

Jep jep.. minä olen itserakas ja pysyn sellaisena, ei elämästrä tuu mitään jos ajattelee vaan toisia.

-Dexuxxx, 22.1.2008

#7610

Maailma menisi täysin anarkistiseksi viidakon lakia noudattavaksi karmeaksi paikaksi, jos kaikki toimisivat päämääränään aina vain oma mielihyvä. Tai ehkä paremmin sanottuna näennäinen mielihyvä...

-DespoottiMatti, 22.1.2008

#7613

Poistuneessa kommentissani kysyin Koiruoho että mikset vaienna sitä omaatuntoa joka sinua estää ryöstämästä yms.? Siitähän on vain haittaa filosofiasi mukaan?

-jr, 22.1.2008

#7614

“Maailma menisi täysin anarkistiseksi viidakon lakia noudattavaksi karmeaksi paikaksi, jos kaikki toimisivat päämääränään aina vain oma mielihyvä.”

Siksi yhteiskunta pyrkiikin tuomitsemaan itsekkäät yksilöt ja lapset kasvatetaan hyvätapaisiksi. Lapsellehan oma hyvä on etusijalla, mutta vanhemmat opettavat sen pois jo itsensä takia. Voimme miettiä, että tämäkin on lopulta itsekästä.

“Poistuneessa kommentissani kysyin Koiruoho että mikset vaienna sitä omaatuntoa joka sinua estää ryöstämästä yms.?”

Vastaus: en pysty. Olen oppinut sen, enkä pysty. Toisinaan kyllä kuuntelen sitä mielelläni.

-Koiruoho, 22.1.2008

#7619

Menee minulta ihan yli hilseen. Miksi hyvä itsetunto vaatii sitä, että pitää keskittyä vain itseensä ja omien halujen tyydyttämiseen ja jonkinsortin itsenostatukseen. Pikemminkin nämä ovat oireitä huonosta itsetunnosta jota pitää pönkittää sortamalla muita.

Minulla on hyvä itsetunto ja joskus saatan epähuomiossa jyrätä muiden ihmisten yli mutta ei siinä mitään hienoa ole. Olen yrittänyt päästä tavasta eroon koska se huonontaa ihmissuhteita ja on siten haitallista.

Btw. narsisteilla ei ole ystäviä, koska he eivät ikinä sitoudu keneenkään joten kuukaan ei sitoudu heihin. Yritysmaailmassa narsistisuus näyttää tiettyyn rajaan asti auttavan uralla etenemisessä mutta sitä pitää tiukasti hallita, koska vääriä ihmisiä ei saa tylyttää. Narsisti on yleinsä myöskin erittäin huono johtaja, koska hän ei välitä alaisistaan ja se näkyy työn laadussa. Tietty tarpeeksi nopealla työnkierrolla ongelmaa voi kiertää mutta mitään pitkää projektia ei narsisti saa kunnialla loppuun.

-Tuomas, 23.1.2008

#7620

“Ihmiseläimen itsekkyyttä pidetään sairautena nimeltä narsistinen persoonallisuushäiriö.”

Siis yritätkö nyt puhua itsekkyydestä, vai narsisteista? Jokainen ihminen on itsekäs, jollain tasolla väkisinkin. Mutta jokainen ihminen ei ole narsisti.

Narsistisen persoonallisuushäiriön yksi määrittely:

“Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat

piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus.

Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute.”

Itse olen törmännyt muutamaan ihmiseen joihin olen liittänyt ainakin vahvan epäilyn tälläisestä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Epäilen vahvasti voiko tälläinen ihminen todellisuudessa oikeasti ystävystyä kenenkään kanssa pintaa syvemmälti. Tuntuu väistämättömältä että ihmissuhteet ajautuvat ko. ominaisuuden takia karikolle ennemmin tai myöhemmin, ja ei se varmasti ainakaan onnellisuutta lisää.

Kirjoituksesi nojaa käsitykseen että itsekkäät ihmiset olisivat onnellisempia kuin “normaalit”, mutta mielestäni tälle ei ole perustetta. Se että lyhytnäköisesti käyttäytyy itsekkäästi ei ole mikään tae että pitkällä tähtäimellä saavuttaisi onnen.

“kun ihastuu varattuun, ei anna ihastuksen seurustelukumppanin olla yrittämisen tiellä”

Tietyn maineenhan tuolla saa, mikä ei välttämättä pitkällä tähtäimellä ole sinulle hyväksi.

-Itsekäs minäkin, 23.1.2008

#7628

Puhun itsekkyydestä, mutta narsismi ääri-ilmiönä on hyvä esimerkki. Aina on tyhmiä ihmisiä, joista tulee uhreja. Narsisti tunnistaa tällaiset persoonat ja sitoo heidät itseensä. Jotkut jopa haluavat sitoutua narsistiin. Ei luottamus välttämättä vaadi luottamusta takaisin.

Kannattaakin käyttäytyä pitkällä tähtäimellä itsekkäästi. Olisi lohduttavaa ajatella, että joka ikinen itsekäs ihminen olisikin pohjimmiltaan onneton, jollei itse pysty käyttäytymään kuten he. Todisteet mielestäni suorastaan huutavat vastaan.

-Koiruoho, 24.1.2008

#7629

Koiruoho:

“ Todisteet mielestäni suorastaan huutavat vastaan.”

Tarkoitatko siis, että sinulla on todisteita, joiden mukaan itsekkäät ja narsistit ovat keskimäärin ottaen onnellisempia kuin muut? Mikä tämän todistaa?

“Puhun itsekkyydestä, mutta narsismi ääri-ilmiönä on hyvä esimerkki. Aina on tyhmiä ihmisiä, joista tulee uhreja.”

Tarkoitatko hyvällä sitä, että sinusta on hyvä asia, että tyhmistä tulee uhreja? Onko tyhmien syytäkin kärsiä tyhmyydestään?

“Pohjoismainen yhteiskunta on perustettu utopialle, jossa kaikki noudattavat vapaasta tahdostaan samoja moraalisääntöjä.”

Minä luulen, että ajatus on se, että kaikilla on suurinpiirtein samat moraalisäännöt, tietyt perussäännöt, kuten että ei saa varastaa, tappaa, pahoinpidellä, jne, mutta kaikkien ei sentään odoteta noudattavan niitä vapaaehtoisesti, vaan suuren enemmistön, joka noudattaakin, ja enemmistö on säätänyt näiden rikkomuksista rangaistukset.

-jr, 24.1.2008

#7630

“Omatunto on vapauden ulottuvuuksia laajentamaan pyrkivälle taakka.”

Kun itsekään et pysty omaatuntoasi vaientamaan, niin oletko sinäkin tyhmä tai heikko? Entäpä jos joku itsekäs olisi sitä mieltä, että noin heikon on syytä hävitä tästä maailmasta, vain terveet ja itsekkäät ilman haittaavaa omaatuntoa elävät saavat täällä olla?

-jr, 24.1.2008

#7631

Minusta vaikuttaa siltä liikuttuani ihmisten parissa. Tietysti se saattaa myös olla feikkiä, mutta kun järkeilee, pidän todennäköisempänä, että he ovat onnellisempia kuin muut. Muilla ihmisillä (mukaanlukien itseni) kun tuntuu olevan hirveästi huolia siitä, mitä muut ajattelevat ja kehtaako ja voiko ja onko väärin.

Ei se ole hyvä asia, mutta se on fakta. Itse saatan olla heikko ja osin tyhmäkin. Pyrin olemaan lähellä tällaisia ihmisiä, jolloin minimoin riskin tuohon. Jos joku olisi sitä mieltä, hän tuskin muuttaisi mielipidettään, vaikka pitäisin itsekkyyttä typeränä.

-Koiruoho, 24.1.2008

#7632

Taidat kaivata parempaa itsetuntoa, etkä lisää narsisteja. Ei se, että luottaa itseensä eikä kokoajan mieti voiko näin tehdä ole narsismia vaan hyvää itsetuntoa. Narsismi on sairaus jonka kuvauksen joku tänne jo pastesikin.

Itsekkys on sitten vähän vaikeampi käsite, onko joku itsekäs jos hän auttaa muita koska siitä tulee hyvä olo :)

Minä en tiedä mutta en pidä sitä järin merkittävänä vaan keskityn siihen miten kohtelet muita ihmisiä. Syyt käytökseen ovat yhdentekeviä.

-Tuomas, 25.1.2008

#7633

Liian hyvän itsetunnon omaavaa vain helposti pidetään itsekkäänä/narsistina. Tuo on tietysti ensimmäinen askel, mutta uskon onnellisuuden kasvavan vielä mentäessä rajan yli, jolloin ihmiset ajattelevat: “ajattelisi joskus muitakin ja sitä, kuinka hänen toimintansa vaikuttaa muihin”.

Minusta se on hyvinkin tärkeää, sillä ihmiset, jotka ovat epäsuorasti itsekkäitä ovat ensimmäisinä moralisoimassa ymmärtämättä itsekin hakevansa omaa etuaa. Olisihan se kauhean kivaa, jos kaikki olisivat hyviä, mutta kun ihmiset ovat itsekkäitä, kannattaisi itsekin vaatia omaa osaansa.

-Koiruoho, 25.1.2008

#7638

“Minusta se on hyvinkin tärkeää, sillä ihmiset, jotka ovat epäsuorasti itsekkäitä ovat ensimmäisinä moralisoimassa ymmärtämättä itsekin hakevansa omaa etuaa.”

Minä en ole huomannut sellaista, että ne jotka moralisoivat itsekkyyttä olisivat sellaisia, jotka eivät huomaa, että olemalla epäitsekäs samalla tekee hyvää myös itselleen.

Itsekin moralisoin, so. pidän huonona asiana itsekkyyttä, siis sitä että ei välitä yhtään siitä jos omat teot vahingoittavat muita. Tämä on mielestäni kategorisesti pahaa, väärin.

Se jos epäitsekkyys aiheuttaa myös itselle hyvää oloa, ei haittaa yhtään, pikemmin päinvastoin, sehän vain saa ihmisen vielä varmemmin toimimaan epäitsekkäästi. Se oikeastaan myös osoittaa tavallaan sen, että epäitsekkyys on oikein, kun kerran ihminen saa onnea epäitsekkyydestä.

Minä en ole huomannut itsekkäiden ihmisten olevan muita onnellisempia.

Täältä löytyy onnellisuuslinkkejä:

Ihmissuhteet tuntuvat olevan tärkein onnellisuuden lähde.

Ja oman kokemukseni mukaan itsekkäillä ihmisillä ei ole onnellisia ihmissuhteita ainakaan enempää kuin muilla.

En väitä, että subjektiivinen kokemukseni olisi sen pätevämpi kuin Koiruohon, mutta asiasta ei taida olla kunnon tutkimuksiakaan.

-jr, 26.1.2008

#7639

“Muilla ihmisillä (mukaanlukien itseni) kun tuntuu olevan hirveästi huolia siitä, mitä muut ajattelevat ja kehtaako ja voiko ja onko väärin.”

Joo, tällaisia huonon itsetunnon omaavia ihmisiä on paljon, mutta en usko että tämä johtuu sinänsä epäitsekkyydestä. Itsevarmoja epäitsekkäitä ihmisiä kun on myös paljon.

Koiruoho tosiaan, älä turhaan ajattele jotain aikoessasi mitä muut ajattelevat tai kehtaatko jne. Mutta sen sijaan ajattele sitä vahingoittaako tekosi muita.

-jr, 26.1.2008

#7640

“epäitsekkyys on oikein, kun kerran ihminen saa onnea epäitsekkyydestä.”

Jos olisit huomannut itsekkäiden olevan onnellisia, olisiko itsekkyyskin silloin oikein? Se on totta, että molempien käsitykset heidän onnellisuudestaan/ihmissuhteistaan ovat subjektiivisia. Tuollainen tutkimus olisi kyllä mielenkiintoinen. Ainakin oman elämänlaatuni uskoisin paranevan, jos olisin itsekkäämpi. Enkä tarkoita itsekkyydellä sitä, että pelkäisin muiden pitävän minua tyhmänä tai jotain, vaan juuri sitä, ettei tarvitsisi välittää siitä, että muut tuomitsevat “pahaksi” tai “julmaksi” tai “itsekkääksi”.

-Koiruoho, 26.1.2008

#7646

“Jos olisit huomannut itsekkäiden olevan onnellisia, olisiko itsekkyyskin silloin oikein?”

Ensinnäkin, kirjoitin että itsekkyys on kategorisesti väärin, tuo oli vain lisähuomio. Toisekseen, turha josssitella että mitäs jos ihminen olisikin sitä ja tätä, kun tässä on kerran kysymys ihmisen perusluonteesta.

“Ainakin oman elämänlaatuni uskoisin paranevan, jos olisin itsekkäämpi.”

Ja niiden ihmisten elämä huononisi, joiden kanssa olet tekemisissä. On se hyvä että sinulla on se omatunto.

-jr, 26.1.2008

#8001

Ihminen jolla on hyvä itsetunto asettaa toiset alapuolelleen, tämä on totuus jota ei jostain syystä haluta hyväksyä.

Narsismi on todellakin tervettä, ja usein sitä piirrettä jopa arvostetaan.

Mutta kaikista ei ole narsisteiksi.

Narsismi ei ole mikään elämänfilosofia, vaan narsisti tarvii aina yhteisön hyväksynnän. Narsisti ei ole syypää narsismiinsa, vaan yhteisö luo narsistit nostamalla heidät jalustalle.

-Aleksi, 4.3.2008

#8325

Epäitsekkyys kunniaan :)

-epäitsekäs, 10.4.2008

#9477

Itsetunto =Miten hyvin muiden mielestä tunnen itseni

Itsevarmuus = Miten hyvin itse luotan itseenii

Itsekäs = Asetan itseni muiden edelle

Epäitsekäs = Nostan muiden tarpeet omieni edelle (aika-ajoin)

Tutki itseäsi kaupan kassajonossa, liikenneruuhkassa, omia lapsiasi kasvattaessasi. Vieläkö muistat ne hyvät tavat, joita isovanhempasi tai

muut heidän aikalaisensa noudattivat ja myös sinun muistiasi niillä virkistivät?

-KOOH, 16.8.2008

#9485

jr kirjoitti:

“Enpä ole kyllä vielä tavannut todella itsekästä ihmistä, jolla olisi paljon ystäviä. Huom. oikeita ystäviä. Kyllä hyvin menestyneen narsistin ympärillä silti voi pörrätä porukkaa joka haluaa hyötyä toisen menestyksestä.”

Tuosta muistuikin mieleeni eräs Paris Hiltonin kuuluisa lausahdus:

“Minulla on niin paljon ystäviä, että en edes muista kaikkien nimiä”

:D

-Dummy, 17.8.2008

#10273

Tekstiäsi ja muiden kommentteja siihen oli osin vaikea ymmärtää kapulakielisten ilmaisujen vuoksi, mutta päällimmäisenä jäi mieleen, että tekstisi ideologia on mielestäni narsistinen. Hyvä esimerkki narsistista, joka pyrkii manipuloimaan muut puolelleen välillä väittämällä kiivaasti vastaan ja sitten hieman myötäämällä. Pyydän anteeksi jos olen täysin väärässä, mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

-Simsong, 18.11.2008

#10555

Mielestäni tässä maailmassa jokainen on onnellisin kun huomaa elävänsä itselleen, eikä muille. Ei tarvitse haalia syyttävien katseiden hyväksyntää, kun itse tietää riittävänsä maailmalle.

Osa kommentoijista tuntuu käsittäneen itsekkyyden hyvin tyypillisesti negatiivisena asiana. Itsekkyys tässä yhteydessä onkin ehkä paremmin itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä. Ylenpalttinen yhteisöllisyys on omalla tavallaan vanhanaikaisuutta, mutta ei pidä unohtaa, ettei yksilöllisyys ja yhteisöllisyys sulje toisiaan pois.

Yksilöllinen ja itsenäinen ihminen on onnellisempi, koska hänen ei tarvitse anella hyväksyntää, kumartua muiden edessä vaan hän pitää itsestään ja siten hänen on mielekkäämpää olla läheisilleen ystävällinen. Sanotaan, että täytyy rakastaa itseään, ennen kuin voi rakastaa toista. Se pätee loistavasti, sillä ei kukaan halua antaa toiselle huonoa itseään, vaan sen hienon, joka kelpaa näyttää.

Kiitos tästä tekstistä, kerrassaan loistava !

-nemvt, 29.12.2008

#13425

Nemvt on hienosti tiivistänyt asian sellaiseksi, mitä siitä itsekin ajattelen. Itsekkyys on itsestään selvää, selviytymiskeino nykyajan maailmassa eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että asettaisi itsensä muiden edelle. Hyvä, kun pysyy edes samalla tasolla.

“Kun kääntää toisen posken, todellisuudessa on aina joku, joka nostaa toisen käden. ”

Tämä on se tärkein perustelu terveelle itsekkyylle, jota löytyy sekä nuorilta että vanhoilta, terveiltä ja sairailta ihmisiltä – ja pitääkin löytyä. Jos et osaa itse päättää asioistasi, niin aina löytyy joku, joka osaa. Jos annat liikaa tilaa muille, niin aina löytyy joku, joka valtaa antamasi tilan ja ajaa sinut entistä enemmän nurkkaan.

-Da Dam, 26.3.2010

#13430

Epäitsekkäät teot = hyvä olo itselle JA muille

Itsekkäät teot = hyvä olo itselle

Kumpi on parempi?

-M-Head, 26.3.2010

#13432

M-head, suostuisitko orjakseni? Se olisi sinulta epäitsekäs teko = hyvä olo MINULLE.

-Rape, 27.3.2010

#13433

M-Head:

Tämä on parempi: Itsekkäät teot = hyvä olo itselle

Elämässä törmää usein tilanteisiin, joissa joutuu toimimaan ennenkaikkea itseään ajatellen. Jokainen ihminen, minä myös, on aina valmis hiukan kokeilemaan, kuinka paljon toinen on valmis joustamaan. Tällöin on oltava itsekäs, ettei anna ihan kaikessa periksi. Näitä tilanteitahan on lukemattomia työelämässä, kotielämässsä sekä sukulaisten ja tuttavien seurassa.

Eri asia on sitten se, että haluaa satunnaisesti tehdä ihan omasta aloitteestaan ja halustaan jotain muiden hyväksi. Luulisin, että siitä tulee hyvä olo sekä itselle että muille. Mutta se ei saisi koskaan olla ehtona ihmissuhteille ja ystävyydelle.

-Da Dam, 27.3.2010

#13435

Narsismille on muitakin vaihtoehtoja kuin naiivius. On ymmärrettävää, että AINA ei voi asettaa muita ihmisiä itsensä edelle. Uskallan kuitenkin väittää, että altruismi on varmempi tie onnellisuuteen, kuin suoranainen itsekkyys. Oman edun tie on loputon; tavoitteiden saavuttaminen tuottaa väliaikaista tyytyväisyyttä – yhden palkinnon saatuamme etsimme jo toista. Ei ole haitaksi auttaa välillä muita oman edun kustannuksella. Ehkä silloin saavuttaa jotain pysyvämpää.

Ehkä kaikessa epäitsekkäässä käytöksessä on takana itsekkäämpiä motiiveja, kuten syyllisyyden välttämistä, omanarvon nostoa ja hyväksynnän hakemista. Erona suoraan itsekkyyteen on kuitenkin se, että oman mielen helpotuksen lisäksi ilahdutamme jotain toista. Mielestäni omien mielihalujen hillitseminen muiden huomioonottamiseksi on itsessään saavutus – vähintäänkin itsekurin osoituksena. Mitä siitä jos menetetään hyvä tilaisuus liiallisen kiltteyden vuoksi? Mahdollisuuksia maailmassa riittää.

On myöskin vastuutonta oikeuttaa itsekkyys sillä, että muukin maailma on itsekäs. Maailma on ihan niin itsekäs kuin me itse olemme.

Oman itsensä ihaileminen on muutenkin naurettavaa. Koko yksilöllisyytemme perustuu nimenomaan muiden ihmisten olemassaoloon. Ilman heitä emme olisi mitään. On vain tervettä kunnioittaa ja pitää arvossa toisia.

-M-Head, 28.3.2010

#13440

M-Head:

“On myöskin vastuutonta oikeuttaa itsekkyys sillä, että muukin maailma on itsekäs.”

Minä nimenomaan hyväksyn itsekkyyden myös muilta. Ymmärrän hyvin sen, jos toinen katsoo ensin omaa etuaan ja sitten minun. Mutta yritän myös pitää puoleni, vaikka se ei aina niin helppoa olekaan.

Itse asiassa, kilttien ja myöntyväisten ihmisten kanssa minulle tulee myös halu huolehtia siitä, että myös toinen saa oman osansa eikä liikaa myönny siihen, mitä minä haluan.

Itsekkyydellä en tarkoita mitään korkealentoista onnen tavoittelua, vaan ihan esimerkiksi näitä arkielämän tilanteita:

- kotityöt, jotka joku toinenkin perheenjäsen voi tehdä, yleensähän keskiverto-ihminen yrittää keventää omaa osuuttaan niistä.

- työpaikat, kyllähän niistä taistellaan

- liikennekulttuuri, miten paljon muut tiellä olijat joustavat

- oma vuoron odottaminen kaupassa tai missä tahansa

- ilmaiseksi tehtävät talkootyöt sukulaisille, tuttaville ja muille

Ihminen on mielestäni luonnostaan itsekäs ja pyrkii manipuloimaan toisia niin, ettei aina huomaa sitä itsekään. Siinä sitä sitten katsotaan omaa etua puolin ja toisin. Se on kuitenkin mielestäni normaalia ja luontaista ihmisten käyttäytymistä. Mieleeni on jäänyt, että jo pieni lapsi elää uhmaikävaiheen läpi juuri sen takia, että hänelle on kehittymässä oma tahto.

-Da Dam, 28.3.2010

#13441

Ehkä käsitin väärin sen, mitä tarkoitat itsekkyydellä. En näe mitään pahaa kilpailutilanteissa, kuten työpaikan tavoittelussa, esiintyvässä oman edun ajamisessa, kunhan ei sorru epärehellisyyksiin.

Tiedän myös, että on luonnollista ajatella ensin itseään ja sitten vasta muita. Lähinnä itseäni risoo käytös, jossa ei ollenkaan pysähdytä edes harkitsemaan omia ratkaisuja muiden näkökulmasta. Tällöin on kyse todellisesta narsismista, joka ainakin minusta kuulostaa vakavammalta sairaudelta kuin esimerkiksi masennus, joka ainakin on parannettavissa – tai vähintään hillittävissä – terapialla ja lääkityksellä. Vaikka itsekkyys onkin ihmiselle ominaista, niin kyllä se empatiakin aika keskeinen piirre myös on. Hyväntahtoinen typerys voi satuttaa itseään tulemalla hyväksikäytetyksi, mutta yksi narsisti voi loukata lukemattomien ihmisten tunteita piittaamattomuudellaan.

Tavallisessa itsekkyydessä ei siis ole mielestäni mitään pahaa, jos osaa siis suhteuttaa oman edun tavoittelun niin, että ei tavoittele pientä etua, jos siitä on muille suurta haittaa. Pitäisi silti varoa, ettei jää kokonaan jumiin minäkeskeiseen maailmaan. Jos kuitenkin pitäisi valita ääripää, niin ottaisin liiallisen uhrautuvaisuuden, sillä uskon, että siitä olisi mahdollista seurata myös hyviä ihmissuhteita, jotka kannattelisivat ihmistä huonoinakin aikoina. Ihminen, joka ajattelee VAIN itseään, tuskin voi oikeasti ystävystyä kenenkään kanssa.

-M-Head, 29.3.2010

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: