Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Käsi ja vasara

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: auguuri: ennustajapappi muinaisessa Roomassa

Pidätkö?


9 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 21/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Emmepä arvanneetkaan mitä teimme, kun heitimme vasarat sulattamoihin luodaksemme uudet, tehokkaammat väkkyrät, jotka helpottaisivat elämäämme suuresti. 1 617 lukijaa, joista 127 eli 8% on antanut arvosanan (7).

Käsi ja vasara

Kädenjatke

Kuvittele ympäristö, jossa ei ole yhtään ihmisen luomaa konetta, tuotetta tai kyhäelmää: tarjolla olisi varsin autio näkymä, jollei ole silmää luonnon arkkitehtuurille. Ihmiset, viisaat kädelliset, erottaa muista eläimistä heidän ylivertainen kykynsä luoda ja käyttää työkaluja. Eräät muutkin eläinlajit osaavat kyllä käyttää kättä pidempää, joskus meitäkin luovuudellaan hämmästyttäen, mutta Homo Sapiens on silti teknologistuneiden lajien kruunu. Tekniikka ja apuvälineet ovat yksinkertaisesti osa meitä, ja ilman niiden apua putoaisimme valtaistuimeltamme alas kovin kivuliaasti. Rakennamme omat työkalumme maan materiaaleista, luomme apuvälineitä saadaksemme toisenlaisia rakennusaineita, joita sitten muokkaamme taloiksi, teiksi, liikennemerkeiksi, kulkuvälineiksi, viihteeksi ja ruoanvalmistuslinjoiksi.

Kaikki se teknologia, jota nyt näemme ympärillämme, ei ole tietenkään syntynyt yhden yön aikana, vaan se on kasaantunut ja kehittynyt kerros kerrokselta aina nykyiseen muotoonsa asti. Uudet keksinnöt luovat kasvualustan tulevaisuuden keksinnöille, ja niinollen myös tämän aikakauden luomuksilla on mittava historia takanaan. Vaikka poikkeuksia löytyy, nämä keksinnöt eivät ole syntyneet vahingossa, vaan niiden käytölle on syynsä: miekka on kätemme ja niin myös mielemme jatke. Päämääriä on monenlaisia: tavoitteina voi olla pelkkä selviytyminen ja suvunjatkaminen, vallan vahvistaminen tai vaikkapa jonkun asian suorittaminen tehokkaammin ja vähemmällä vaivalla.

Teknologian käyttö ei ole kuitenkaan ilmaista, sillä tämä miekka muuttaa myös meitä vahvistaessaan valtaamme maailmassa. Kun olemme kerran saavuttaneet jotain, emme haluaisi päästää siitä irti kovin helpolla ja vaikka päästäisimmekin, jäämme tyhjän päälle nykyisessä ympäristössä. Esimerkkinä vaikkapa sähkö: sen käyttöönotto on tyystin mullistanut yhteiskuntamme ja elämämme, ollen suureksi avuksi niin kotitalouksien päivittäisissä askareissa kuin teollisessa tuotannossakin. Tämän voiman valjastamalla olemme monikymmenkertaistaneet potentiaalimme, sillä jo sitä ennen kehittämämme tekniikat paranivat sovellettuamme niihin sähköä, johtaen yhä suurempiin harppauksiin teknologiassa. Entä jos jonain päivänä voimalinjat eivät enää surisikaan jännitteestä, eivätkä talojemme sähköjohtorihmastot tarjoaisi potentiaalista energiaa napinpainalluksella? Mitä meille jäisi käteen niistä kaikista sähkön mahdollistamista edistysaskeleista, kun itse peruskivi häviää alta; miten kävisi elintasomme, joka on rakennettu noiden tekniikoiden varaan? Tilanne vastaisi vanhuksen viimeisenä tukena olevan rollaattorin kasaan lysähtämistä.

Ottaessamme teknologiasta liikaa tukea pyrkimyksissämme kärsimme hätää heti, kun tukijalkamme katkeaakin alta. Näin ei kuitenkaan käy uusimman tekniikan kanssa, sillä emme ole vielä ehtineet kasvaa siihen kiinni, ja uuden orastavan teknologian huipun yllättäen katketessa elämistämme jatkaisimme sen kummemmin hätkähtämättä aikaisemmalla tasolla. Tietysti työkalujen käyttö sinällään on aina orjuuttavaa, mikäli niillä saavutetusta tasosta halutaan pitää kiinni, ja koska teknologia on käytännössä ympäristötekijä elämänkokemuksemme kannalta, sopeudumme kokonaisuutena tähän “helpotettuun” ympäristöön sukupolvien aikana, ja muutos olisi näin varsinainen shokki. Se, mikä tästä muutoksesta tekee järkyttävän, on että me olemme liian heikkoja kestämään elintasomme pudotusta, kun se lipsahtaakin pihtiemme otteesta ja jää hamaan kaukaisuuteen. Sanonta huonosta isännästä ja hyvästä rengistä pitääkin tässä paikkansa hyvin pitkälle. Kekseliäisyytemme hedelmien avulla juomme vaikka meret tyhjiksi ja litistämme vahvimmatkin vuoret, mutta ilman niitä edessä on uusi sopeutumisprosessi vanhaan, esim. ruumiillisesti vaativampaan arkeen.

Jos piirtäisimme janan, toisessa ääripäässä olisi korkea teknologian tuottama tehokkuus ja ruumiillinen rappio, ja vastaavasti toista ääripäätä pitäisi ruumiillinen ansioituneisuus ja alhainen teknologian taso että tehokkuus. Ääripäät ovat äärimmäisyyksiä, ja niiden käyttötarve on yhtä rajattu kuin niiden kärki on terävä. Kuinka kultaista keskitietä tulisi sitten tavoitella tämän asian suhteen? Koska teknologia on työkalu, se pidentää kättemme ulottuvuutta, auttaa niitä iskemään lujempaa ja niin edespäin, mutta vasaran lailla se myös voi vaatia vahvan käsivarren sitä heiluttaakseen, tai sitten nämä prosessit voidaan suorittaa kehittyneemmillä työkaluilla nappia painamalla. Tehokkuus on jälkimmäisessä vaihtoehdossa eittämättä pääosassa, ja vasaraa käytettäessä pienempi, koska se nojautuu suureksi osaksi myös ruumiilliseen voimaan. Fyysisesti vaativinta olisi tietysti moukaroida ihan nyrkein, mutta mitä sillä saa sitten aikaan onkin toinen juttu. Monimutkaista konetta käyttäessämme jäämme riippuvaisiksi sen helppoudesta ja nimenomaan monimutkaisuudesta, sillä moiset koneet vaativat enemmän mekaniikan tietotaitoa ja “taustatukea” kuin yksinkertainen vasara, eivätkä ne juuri tehokkuutensa takia haasta ihmistä. Toinen esimerkillinen teknologiapari olisi polkupyörä ja auto: fyysinen vaativuus vastaan vaivattomuus; alhainen riippuvuus vastaan suuri riippuvuus, jotka sattuvat olemaan käänteisesti verrannollisia siihen, kuinka paljon käyttö vaatii keholtamme. Näinollen yksinkertaisuus olisi valttia teknologian käytön suhteen: työkalujen käyttöä ihmisen omaa konetta huomiotta jättämättä.

Matkatkaamme siis edelleenkin vauhdilla ja lyökäämme väkevästi, mutta omiakin voimiamme käyttämällä. Vaikka matkanteko ei olisi niin joutuisaa ja vaivatonta kuin autolla päästelemällä, vaikka vasaran heiluttelu ottaisikin koville, se maksaa itsensä takaisin kehittämällä meitä itseämme, sitä tärkeintä konetta, ja antaa näin myös hippusen riippumattomuutta, omasta kehosta kumpuavaa mahtia.

-kuurakarahka

-kuurakarahka, 30.3.2008

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 2 kommenttia
Kommentit
#9747

En ymmärtänyt, olet siis teknologiaa ja tekniikka vastaan?

-Eezi, 7.9.2008

#9757

“En ymmärtänyt, olet siis teknologiaa ja tekniikka vastaan?”

En varsinaisesti, mutta mopona se on lähtenyt kyllä käsistä. En ajattele niinkään “paluuta luontoon” vain marjoja syömään ja keppejä heiluttelemaan kuusikossa, mutta nykyihmisen huomioonottaen moinen reissu takaisin luonnon helmaan olisi kai pakollinen kehityksen kelkan kääntämiseksi (pessimististä, tiedän).

-kuurakarahka, 8.9.2008

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: