Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / “Miksi äidillä on niin kova kiire?”

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


5 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 19/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Kysymys, jonka noin kuusivuotias tyttö kysyi isältään hienoksi pynttäytyneen naisen juostessa ulos bussista. Kiire on nykyisin aina tapetilla. Kaikki pitää saada nyt-heti-tänne. Muutaman vuoden seurailtuani ihmisten elämää, mieleeni on pälkähtänyt vain yksi kysymys. Miksi kaikki se kiire? 2 218 lukijaa, joista 310 eli 14% on antanut arvosanan ().

“Miksi äidillä on niin kova kiire?”

Olen mielestäni melkoisen rauhallinen kaveri. Silloin tällöin huvittelen itsekseni istuen täysin hiljaa sängylläni pieni, suloinen cockerspanieli sylissäni ja miettien kaikkea sitä kiirettä mikä maailmassa silläkin hetkellä on. Naureskelen hetken ja koira katsoo minuun kuin vajaamieliseen ja jatkan koiran rapsutusta. Niinä hetkinä ei mitään tarvitse tehdä, enkä minä teekään, ja minä nautin siitä täysin palkein. En ymmärrä niitä ihmisiä, joille päivässä on 24 tuntia työaikaa.

Otetaan esimerkiksi tuo täyspyntätty täti. Aamulla hän noussee tunnin ennen bussin lähtöä, käy suihkussa, asettaa kampauksen kuntoon, laittaa meikit naamaan, kokkaa aamiaista ja herättää lapset ja lähtee töihin. Töissä hän puskee töitä enemmän kuin olisi järkevää, ja kun hän saapuu kotiin, on hän liian poikki tehdäkseen lapsensa kanssa mitään.

Tuo nainen ei ymmärrä joitain asioita. Totta kai on olemassa niitä uratykkejä, jotka siirtyvät portaalta toiselle nopeammin kuin ehdit seurata, mutta toisaalta, useimmat heistä ovat yksinäisiä, koska työ vie niin paljon aikaa. On myös toinen ryhmä, jossa uratykki raataa selkä vääränä töissä, käy salilla nostamassa punttia, siivoaa kämpän, osallistuu vielä kunnallispolitiikkaan ja hankkii tässä välissä vielä lapsia, joiden isoissa tapahtumissa eivät he ehdi olla mukana, koska omat jutut vievät liikaa aikaa. Ja jos pieni hetki jääkin yli, ei sitä käytetä lasten kanssa, vaan voivotellaan naapureille ja ystäville, kuinka stressaantuneita he ovat, kun maailma juoksee niin ettei perässä meinaa pysyä. Siinä samalla lapsi pääsee peruskoulusta ja muuta lapselle isoja asioita tapahtuu, mutta ei vanhemmat pääse päättäjäisjuhlaan, he nukkuvat kovan työpäivän jälkeen.

Nämä ihmiset ovat täydellisyyteen pyrkiviä. Heille maailma ei ole koskaan sopiva, aina voi jossain parantaa, aina voi olla aktiivisempi, palkka voisi olla pari euroa suurempi, työajat vähän lyhyemmät ja lapset voivat aina käyttäytyä paremmin. Minä en henkilökohtaisesti ole täydellisyyttä vastaan, olen sellaisia ihmisiä vastaan, jotka tavoittelevat täydellisyyttä.

Nämä ihmiset eivät voi saavuttaa täydellisyyttä. Heidän perisyntinsä on se sama, joka meillä jokaisella on. He ovat ahneita, mutta ongelmana on se, että heidän täydellisen maailman hintana on ympärillä olevien ihmisten kateus, suuttumus tai tunteiden laimeneminen. Ystävät saattavat kaikota, kun nämä ihmiset kaakattavat kuinka he saivat jo kolmannen työsuhdeauton sinä vuonna, naapurit eivät tykkää nähdä heitä talkoissa, he kun ovat niin täydellisiä, niin täydellisiä. Ja pahin kaikista, lapset eivät enää arvosta vanhempiaan, koska nämä eivät ole arvostaneet heitä.

Minun vanhempani ovat aina olleet siellä kun heitä on tarvittu. He jäivät 1990-luvun laman häviäjien puolelle, eikä heillä ole ollut tapana juosta pää kolmantena jalkana sinne tänne. Äitini oli pitkään työttömänä, eikä minusta olisi tullut tälläistä ihmistä ilman häntä. Isäni on usein töissä, mutta taksikuskin ammatti on siitä kiitollinen, että hän heittää minua paikasta toiseen ja voimme matkoilla jutella.

Tätä eivät täydellisyyteen pyrkivät ihmiset ymmärrä. Kun heidän lapsensa menee ensimmäistä kertaa kouluun, saattaa vanhempi vilkuttaa iloisena ovelta, mutta ei voi missään nimessä olla mukana ensimmäisellä matkalla kouluun. Heidän täytyy mennä töihin. Sama juttu menee hyvin pitkälle jokaisessa isossa asiassa. Jos lapsi pelaa vaikkapa salibandyn Suomen mestaruudesta, ei hänen täydellisiä vanhempiaan näy katsomossa, mutta kyllä pojalla on hienot vehkeet pelata. Vanhemmat ovat nääs töissä.

Joskus tekisi mieli pysäyttää joku näistä tukka putkella ympäri kaupunkia juoksevista ihmisistä, ja kysyä, minne hän on oikeasti menossa. Hän vastaa, että kokoukseen, minä kysyn, että miksi te kokoukseen menette. Hän vastannee jotain sekavaa ja jatkaa matkaa. Nämä nyt kolmikymppiset ihmiset heräävät pari vuosikymmenen päästä jossain omakotitalossa kaukana Nöykkiössä, ja alkavat miettiä. Nyt kaikki olisi täydellistä. Talossa on tilaa pitää vaikka 100 ihmisen juhlat, rahaa tulee enemmän kuin sitä ehtii tuhlata, lapset... niin, lapset ovat jo muuttaneet kotoa. Ihminen muistelee, että missäs kokouksessa sitä oltiinkaan silloin kun lapseni nousi ensi kertaa pyörän selkään, tai milläs myyntimatkalla sitä oltiin kun lapsi meni lukioon. Ihminen vilkaisee puhelimeensa ja yrittää etsiä kavereidensa numeroita, kenties he lähtisivät kaljalle, tai jotain. Mutta missä välissä sitä ehtikään kerätä ystäviä, kun puntti ja muuttolaatikko nousi niin tiuhaan, ettei puhua ehtinyt.

Nyt puhutaan hirveästi yksinäisyydestä ja mitä se aíheuttaa. Puhutaan, että vanhukset tappavat itsensä useimmiten yksinäisyyden vuoksi. Miksi kukaan ei käy näiden vanhojen ihmisten luona? Aivan, he ovat liian kiireisiä, heillä alkaa pilatestunnit kuudelta ja muuta vastaavaa. Minulla on aiheesta teoria. Ihmiset, jotka tuntevat itsensä kiireisiksi ja stressaantuneiksi ovat pitkällä aikavälillä kaikista yksinäisimpiä.

Tuo tekstin alussa mainittu nainen tulee olemaan työelämässä vielä kymmeniä vuosia. Hänelle tulee eteen monia kiireisiä hetkiä, jolloin ei yksinkertaisesti vain ehdi tekemään kaikkea mitä pitäisi. Hän tulee kuitenkin vielä jonakin päivänä heräämään tilanteeseen, että se kaikki kiire, jonka hän itse on aiheuttanut, on vain yksinäistänyt hänet. Lapset eivät käy luona, mies otti eron vuosia sitten, eikä naapuritkaan juttele. Kiire on tämän ihmissukupolven suurin ongelma.

-Kolmoskentän veskari, 6.4.2008

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 9 kommenttia
Kommentit
#8283

On varmaan tälläisiäkin vanhempia.

Mutta on myös vanhempia jotka ovat “täydellisiä”. Ja niitäkin on paljon.

Jotkut näet tekvät työnsä äärimmäisen hyvin, sekä sen lisäksi ovat lastensa kanssa paljon.

Työt ja lapset eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.

-Aleksi, 6.4.2008

#8284

Kiire lienee nykyään niitä suurimpia ongelmia. Itse olen yhdeksännellä luokalla peruskoulussa ja kiirettä pitää. Jos minulla jää koulukiireiden jälkeen aikaa, vietän nämä hetket tyttöystäväni kanssa. Tulevaa koerumbaa katsoessani huomaan, että nämä hetket tulevat jäämään vähemmälle. Isäni kannustaa minua etsimään viikonlopputöitä, mutta kiire on hillitön, eikä aikaa riitä. Miksi kiirehdin? Jotta minulla olisi tulevaisuudessa aikaa. Jos joku läheisistäni on vielä silloin kanssani, niin siinä on minulla tosiystävä.

-The Unfortunate One, 6.4.2008

#8286

“Kiire on tämän ihmissukupuolen suurin ongelma.”

Ihmissukupuolen vai -polven?

-Outi, 6.4.2008

#8287

näinhän se kai menee.

Ilmiselvästi kirjoittaja ei ole täydellisyyteen pyrkivä, mistä tiedät mitä näiden ihmisten päässä liikkuu? :) Asennehan on siis tämä: kiireiset ihmiset ovat tyhmiä, kun pyrkivät täydellisyyteen, ahneita, eivätkä tiedä, mihin heidän tulisi oikeasti panostaa.

-das., 6.4.2008

#8298

Minulla on kiire vain kotiin olemaan lasten kanssa rauhassa.

-Tuomas, 7.4.2008

#8323

Jotkut “täydellisistä” ovat perfektionisteja. Älä heitä paheksu. Perfektionistin on vain pakko pyrkiä täydellisyyteen, ja sillä ei ole (mielestäni) mitään tekemistä ahneuden kanssa. Se on vain pakko.

...Tietysti “pakko” ei oikeuta jättämään lapsia huomiotta.

-usvalapsi, 9.4.2008

#8366

“Lapset eivät käy luona, mies otti eron vuosia sitten, eikä naapuritkaan juttele. Kiire on tämän ihmissukupuolen suurin ongelma.”

Mielenkiintoista, että mainitset naiset kiireisempänä sukupuolena? Enemmän ne isät ovat poissa kotoa ja lastensa luota, kuin äidit. Tarkoitatko, että äitien pitäisi elää erilaista elämää kuin isien, ja pysyä kotona työttömänä niin kuin sinun äitisi?

Perusajatus tekstissäsi oli ihan ok, mutta kun puhut naisista kiireisempänä sukupuolena, yleistät typerästi ja tarinaltasi putoaa pohja.

-Janne, 13.4.2008

#8452

Perfektionismistahan voi päästä eroon, ja kannattaa. Muuten polttaa itsensä aika helposti piippuun.

-BiscuitShooter, 23.4.2008

#8493

Anteeksi Janne, otin tämän naisnäkökohdan vain pitääkseni tekstin otsikon alla. Olisin totta kai voinut laittaa sinne “... puoliso jätti vuosia sitten...”, mutta ei sitä väsyneenä tajua. Olen pahoillani, että olen tälläinen sovinistisika.

-Kolmoskentän veskari, 2.5.2008

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: