Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Uskonnonvapaus ei toteudu

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: purseri: matkustajalaivan tai -lentokoneen talouspuolen esimies

Pidätkö?


11 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 16/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Uskonto tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Usein lapset liitetään kirkon jäseniksi kasteessa sylivauvoina. Tämä on ristiriidassa perustuslaissakin taatun uskonnonvapauden kanssa. Kirkon jäsentenhankinta toimii toisin kuin kaikkien muiden järjestöjen. 6 399 lukijaa, joista 382 eli 6% on antanut arvosanan (9).

Uskonnonvapaus ei toteudu

Kaste

Suomen uskonnonvapauden historia ei ole erityisen kaunis. Kristinusko saapui Suomeen vuoden 1000 paikkeilla. Pakanoiden pakkokäännytys oikeaan uskoon alkoi ensimmäisen ristiretken myötä vuonna 1155. Hämeenlinnan Katumajärvi on saanut nimensä suomalaisten huuhdeltua siinä kristillisen pakkokasteensa pois.

Vuonna 1634 säädettiin uskontopakko. Muut kuin luterilaiset tuli karkoittaa maasta. Sata vuotta myöhemmin, vuonna 1741, ulkomaalaisille myönnettiin lupa harjoittaa muutakin luterilaista uskontoa kuin evankelis-luterilaista. Ensimmäinen uskonnonvapauden siemen saatiin 1869, kun kirkkolakiin kirjattiin oikeus erota kirkosta. Käytännössä se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä kirkko oli ainoa väestörekisterin pitäjä, eikä naimisiinkaan päässyt kuin papin edessä.

Vasta 1923 saatiin jonkinlainen uskonnonvapaus. Silloin sallittiin myös muiden kuin vain kristillisen opin mukaisten uskonnollisten yhdyskuntien perustaminen ja myös kirkosta eroaminen muuttui oikeasti mahdolliseksi. Lapset kastettiin heidän isänsä uskontokuntaan, eikä hänkään voinut vaikuttaa lapsensa jäsenyyteen muuten kuin eroamalla itse. Vuoden 2003 uskonnonvapauslaissa tämä muuttui, mutta uskonnonvapautta emme ole saavuttaneet vielä tuhannenkaan kristinuskon vuoden jälkeen Herran vuonna 2008.

Suomessa saa 18-vuotiaana itsenäisesti päättää, haluaako kuulua johonkin uskonnolliseen yhteisöön. 15-17 -vuotias voi erota tai liittyä, jos hän saa vanhemmiltaan kirjallisen suostumuksen. 12 vuotta täyttäneet voidaan liittää ja erottaa vain nuoren omalla suostumuksella. Alle 12-vuotiaalla ei ole asiaan mitään sananvaltaa; hänen jäsenyytensä uskonnollisessa yhteisössä on puhtaasti vanhempien päätettävissä. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, päättää kirkon jäsenyydestä yksin äiti. Useimmissa tapauksissa lapsestä tulee kirkon jäsen sylivauvana, ilman lapsen tietoa, ymmärrystä tai suostumusta.

Käytäntö on monella tapaa ongelmallinen. Kirkon jäsenyydestä seuraa velvoitteita, joita pakkoliitetty ei ole koskaan hyväksynyt, niihin sitoutunut eikä liittymishetkellä ollut edes tietoinen. Vaikka lapsi ei haluaisi olla missään tekemissä kirkon kanssa, hänen pitää maksaa kirkollisveroja kunnes hän on 18 tai hänen vanhempansa sallivat hänen erota.

Suomen perustuslaki 11§ Uskonnon ja omantunnon vapaus. Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Vanhempien oikeus päättää lapsensa jäsenyydestä on suorassa ristiriidassa perustuslain kanssa. Uskonnonvapaudelle ei ole poikkeuksia iän tms suhteen, vaan se koskee yhtäläisesti niin lapsia kuin aikuisiakin. Perustuslaissa taattu oikeus “kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan” ei nykyisin toteudu alle 18-vuotiaiden osalta.

Minkään muun järjestön tai yhdistyksen jäsenyys ei toimi näin. Vaikka vanhemmat olisivat molemmat umpikommunisteja, ei lasta voi ennen 18 ikävuotta ja omaa tahtoa liittää puolueeseen tai edes sen nuorisojärjestöön. Sylivauvaa ei voi liittää urheiluseuraan, partioon tai aatteelliseen yhdistykseen. Kirkko on kaikesta tästä poikkeus, vaikka voisi ajatella että uskonto on niin henkilökohtainen asia että uskontokuntaan liittäminen vastoin omaa tahtoa ei ainakaan olisi helpompaa.

Lapselle on laissa taattu oikeus päättää itse ansaitsemiensa rahojen käytöstä. Lapsen omat varat eivät ole perheen eivätkä vanhempien varoja. Kirkon pakkojäsenyys on tämänkin periaatteen kanssa ristiriidassa. Jos nuoresta on tehty kirkon jäsen, hän ei päätä itse rahojensa käytöstä vaan hänen vanhempansa velvoittivat nuoren maksamaan kirkollisveroa 1%...2% tuloistaan. Näin on, vaikka nuori ei ole koskaan oma-aloitteisesti liittynyt kirkkoon eikä ehkä halua jäsenenä pysyäkään. Jäsenmaksuasia koskee varsinkin kahta erityisaseman saanutta kirkkoa, evankelis-luterilaista ja ortodoksista. Nämä kaksi ovat ainoat uskonnolliset yhteisöt, jotka saavat hankkia rahoituksensa kirkollisveroina muun verotuksen yhteydessä. En löytänyt tietoa, joutuvatko alaikäiset maksamaan jäsenmaksua myös muissa kirkoissa, mutta näissä kahdessa ainakin. Kirkollisvero on lisäksi suoraan ulosottokelpoinen ilman eri päätöstä.

Mitä iloa nuorelle on kirkon jäsenyydestä? Mikään ei estä pitämästä kastetilaisuutta ja kasvattamasta lasta oman uskontonsa mukaan ilman että lapsen pitää olla juridisesti kirkon jäsen. Jos lapsi haluaa liittyä kirkkoon, hän voisi sen tehdä samoin kuin hän itsenäisesti liittyy mihin tahansa järjestöön, eli täysi-ikäiseksi tultuaan – eikä ainakaan ilman omaa tahtoa ja suostumusta. Lapsi ei kuole, ei putoa kelkasta eikä menetä yhtään kirkon kautta mahdollisesti löytyvää kontaktia vaikka hän ei olisi jäsen. Kristillisesti lapsensa kasvattavien vanhempien tapauksessa mikään ei muutu – paitsi se, että lapsi saa päättää itse jäsenyydestään. Jostain syystä tämä ei kelpaa. Näille ihmisille tuntuu olevan paljon tärkeämpää saada päättää lapsen uskonnosta itse, kuin sallia lapselle vapaus valita. Heille uskonnonvapaus tarkoittaa vapautta päättää muiden uskonnosta.

Käytäntöä perustellaan joskus sillä, että päättäväthän vanhemmat monista muistakin lapsen asioista. Niin päättävät, mutta he eivät voi liittää lasta mihinkään järjestöön. Vanhemmat eivät voi päättää lapsen itse ansaitsemien rahojen käytöstä eivätkä he voi kumota lapsensa omaisuuden suojaa. Minkä vuoksi uskonnonvapauden suhteen vanhemmille on annettu oikeus kävellä lapsen oikeuksien yli?

Evankelis-luterilaisen kirkon mukaan kaste on liitto Jumalan ja ihmisen välillä. Ihminen voi siis tehdä liiton Jumalan kanssa – Jumalan, josta hänellä ei sylilapsena ole mitään tietoa, ymmärrystä tai edes käsitystä. Erikoista on myös se, että seurakuntavaalien äänestysikäraja laskettiin 16 vuoteen. 16-vuotiaan harkintakyky riittää siis osallistumaan kirkon päätöksiin, mutta se ei riitä oman jäsenyyden arviointiin. Jo 15-vuotias on rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan, mutta kirkosta eroamiseen pitää pyytää lupa äidiltä.

Kuinka kukaan voi vakavissaan sanoa tietävänsä toista paremmin, mihin uskontokuntaan tämän pitäisi liittyä, jos mihinkään? Silti 84% vanhemmista pakottaa mielummin oman uskontonsa lapselleen kuin kuuntelee, mitä lapsi itse asiasta ajattelee.

-Aapo Puskala, 19.7.2008

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
10 tuoreinta kommenttia 72:sta. Näytä kaikki kommentit
Kommentit
#12070

“Aika sinisilmäinen näkökulma. Entä jos vanhemman vuorovaikutustaidot eivät olekaan samaa tasoa ja tämä/nämä haluaa/haluavat pitää nuoren kirkossa perusteluista huolimatta?”

Aivan. Ja kyllä jokainen normaalilla vuorovaikutustaidoilla oleva pysytyy halutessaan vakuuttamaan vanhempansa, että nämä eivät esimerkiksi piekse lapsiaan.

Sitä paitsi, miksi “normaalit vuorovaikutustaidot” ovat kriteeri kirkosta eroamiselle? Voidaanko tästä siis päätellä, että kirkossa on jäljellä vain vuorovaikutustaidottomia hyypiöitä? :)

-Aapo, 23.7.2009

#12071

Voivatko ateistivanhemmat estää alle 15-vuotiasta liittymästä kirkkoon?

-Pera, 23.7.2009

#12075

Voivat. Lapsi ei voi liittyä kirkkoon tai siitä erota ilman vanhempiensa suostumusta kunnes on itse 18-vuotias. Tämä on lapsen uskonnonvapauden näkökulmasta väärin.

Jos Perakin oivaltaisi, että tässä ei ole kyseessä kirkon vastustaminen, vaan uskonnonvapauden edistäminen.

-Aapo, 23.7.2009

#12629

Kunnallisessa päiväkodissa luterilaisen jumalan rukoilu on tapakasvatusta. Pakanalasten sallitaan poistua huoneesta sen ajaksi.

Uskonnonvapaus pienissä paikoissa taitaa tarkoittaa sitä, että luterilaisuudesta kieltäytyminen tehdään mahdolliseksi, mutta vaikeaksi :-)

Mitähän tapahtuu, jos palkkaavat ei-uskovaisen opettajan, joka päättää lähteä huoneesta rukouksen ajaksi :-)

-Teemu, 4.10.2009

#12631

Tuosta Teemun linkistä:

“Päiväkodin johtaja Juhani Rytkönen kertoo Ilta-Sanomissa, että hänen mielestään ruokarukouksen lukeminen on yleissivistävää tapakasvatusta.”

Yhtä hyvin voisi sanoa, että Suomen varhaishistoria on yleissivistävää maailmanhistoriaa.

-The Unfortunate One, 4.10.2009

#12969

Kirkko pyysi maaliskuussa valtiolta lisää rahaa laman takia. Valtio reagoi välittömästi ja nosti kirkon osuutta yhteisöverosta 2.5%:iin. Näin yhteisistä rahoista menee kirkolle 64 miljoonaa € enemmän kuin aikaisemmin.

Kirkko on ilmeisesti sijoittanut tämän ja muut rahansa (690 miljoonaan €) ulkomaille :-)

Lainaamme rahaa ulkomailta veronmaksajien piikkiin, jotta kirkko voi sijoittaa sen takaisin ulkomaille?

-Teemu, 14.12.2009

#13266

Uskonto on henkilökohtainen asia ja valinnan vapaus tulee olla. En näe mitään syytä, että keinotekoisesta vapauden tarpeesta (vapaus on luonnollinen, sitä edeltänyt uskontopakko oli yhden uskonnon edeltäjien keksintö) voisi johtaa tarpeen sille, että lapset voisivat vapaasti valita oman virallisen kuulumisen omaan uskontokuntaansa. (Koko “kuuluminen uskontokuntaan” ja “kuulua seurakuntaan” saa turhan suuren painon sen vuoksi, että ainoa ajattelukehys on kristinusko, jossa voi liittyä “kristittyjen yhteisöön” ja siinä sillä on suuri merkitys.)

Lapsilla on samanlainen ajattelun- ja uskonnonvapaus kuin muillakin, mutta ei ole mitään syytä, että he saisivat “liittyä” johonkin uskontoon tai edes käydä sen tilaisuuksissa vastoin aikuisten tahtoa. Ne eivät kuulu lasten vapauksiin missään muussakaan asiassa. :-)

Todella suuri epäkohta tässä “uskonnonvapauden” yhteiskunnassamme on se, että parille uskontokunnalle on annettu oikeus kerätä jäsenmaksunsa/toimintakulunsa valtion verojärjestelmän avulla. Se tulisi ehdottomasti poistaa tai sitten myöntää vastaava oikeus kaikille aatteellisille järjestöille. Itse kannatan edellistä: verot veroina ja muut tukimaksut erikseen.

Kysy omalta kansanedustajaltasi tästä epäkohdasta, mitä mieltä hän on. Ehkä jonain vuonna saamme edes yhden sellaisen kansanedustajan, joka uskaltaa ehdottaa tämän järjestelmän poistamista ja ehkä lopulta jonain päivänä se oikeus kirkoilta poistetaan.

-monisti, 31.1.2010

#14238

Norja erottaa kirkon ja valtion

-Teemu, 22.5.2012

#14739

Suomen Evankelisluterilainen Kirkko on perkeleestä ja Kristillisdemokraatit kokoomuksen konservatiivijaosto. Molemmista on kristillisyys yhtä kaukana kuin sekularismi USAn politiikasta.

-Nallesetä, 22.4.2013

#14801

Jonkun pitäisi nostaa keskusteluun koulujen pakkouskonto pakkoruotsin rinnalle.

Miksi maksamme veroina luulon, tässä tapauksessa uskonnon opettamisesta, tiedon, tässä tapauksessa historianopetuksen kustannuksella. Sitähän ollaan vähentämässä, jotta uskonnonopetus säästyisi kovissa aikataulupaineissa.

-jari hyvärinen, 2.5.2014

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Uskonto tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: