Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Uskonnonvapaus ei toteudu

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: habitus: asu, hahmo, yleisvaikutelma

Pidätkö?


4 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 42/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Uskonto tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Usein lapset liitetään kirkon jäseniksi kasteessa sylivauvoina. Tämä on ristiriidassa perustuslaissakin taatun uskonnonvapauden kanssa. Kirkon jäsentenhankinta toimii toisin kuin kaikkien muiden järjestöjen. 6 392 lukijaa, joista 382 eli 6% on antanut arvosanan (9).

Uskonnonvapaus ei toteudu

Kaste

Suomen uskonnonvapauden historia ei ole erityisen kaunis. Kristinusko saapui Suomeen vuoden 1000 paikkeilla. Pakanoiden pakkokäännytys oikeaan uskoon alkoi ensimmäisen ristiretken myötä vuonna 1155. Hämeenlinnan Katumajärvi on saanut nimensä suomalaisten huuhdeltua siinä kristillisen pakkokasteensa pois.

Vuonna 1634 säädettiin uskontopakko. Muut kuin luterilaiset tuli karkoittaa maasta. Sata vuotta myöhemmin, vuonna 1741, ulkomaalaisille myönnettiin lupa harjoittaa muutakin luterilaista uskontoa kuin evankelis-luterilaista. Ensimmäinen uskonnonvapauden siemen saatiin 1869, kun kirkkolakiin kirjattiin oikeus erota kirkosta. Käytännössä se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä kirkko oli ainoa väestörekisterin pitäjä, eikä naimisiinkaan päässyt kuin papin edessä.

Vasta 1923 saatiin jonkinlainen uskonnonvapaus. Silloin sallittiin myös muiden kuin vain kristillisen opin mukaisten uskonnollisten yhdyskuntien perustaminen ja myös kirkosta eroaminen muuttui oikeasti mahdolliseksi. Lapset kastettiin heidän isänsä uskontokuntaan, eikä hänkään voinut vaikuttaa lapsensa jäsenyyteen muuten kuin eroamalla itse. Vuoden 2003 uskonnonvapauslaissa tämä muuttui, mutta uskonnonvapautta emme ole saavuttaneet vielä tuhannenkaan kristinuskon vuoden jälkeen Herran vuonna 2008.

Suomessa saa 18-vuotiaana itsenäisesti päättää, haluaako kuulua johonkin uskonnolliseen yhteisöön. 15-17 -vuotias voi erota tai liittyä, jos hän saa vanhemmiltaan kirjallisen suostumuksen. 12 vuotta täyttäneet voidaan liittää ja erottaa vain nuoren omalla suostumuksella. Alle 12-vuotiaalla ei ole asiaan mitään sananvaltaa; hänen jäsenyytensä uskonnollisessa yhteisössä on puhtaasti vanhempien päätettävissä. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, päättää kirkon jäsenyydestä yksin äiti. Useimmissa tapauksissa lapsestä tulee kirkon jäsen sylivauvana, ilman lapsen tietoa, ymmärrystä tai suostumusta.

Käytäntö on monella tapaa ongelmallinen. Kirkon jäsenyydestä seuraa velvoitteita, joita pakkoliitetty ei ole koskaan hyväksynyt, niihin sitoutunut eikä liittymishetkellä ollut edes tietoinen. Vaikka lapsi ei haluaisi olla missään tekemissä kirkon kanssa, hänen pitää maksaa kirkollisveroja kunnes hän on 18 tai hänen vanhempansa sallivat hänen erota.

Suomen perustuslaki 11§ Uskonnon ja omantunnon vapaus. Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Vanhempien oikeus päättää lapsensa jäsenyydestä on suorassa ristiriidassa perustuslain kanssa. Uskonnonvapaudelle ei ole poikkeuksia iän tms suhteen, vaan se koskee yhtäläisesti niin lapsia kuin aikuisiakin. Perustuslaissa taattu oikeus “kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan” ei nykyisin toteudu alle 18-vuotiaiden osalta.

Minkään muun järjestön tai yhdistyksen jäsenyys ei toimi näin. Vaikka vanhemmat olisivat molemmat umpikommunisteja, ei lasta voi ennen 18 ikävuotta ja omaa tahtoa liittää puolueeseen tai edes sen nuorisojärjestöön. Sylivauvaa ei voi liittää urheiluseuraan, partioon tai aatteelliseen yhdistykseen. Kirkko on kaikesta tästä poikkeus, vaikka voisi ajatella että uskonto on niin henkilökohtainen asia että uskontokuntaan liittäminen vastoin omaa tahtoa ei ainakaan olisi helpompaa.

Lapselle on laissa taattu oikeus päättää itse ansaitsemiensa rahojen käytöstä. Lapsen omat varat eivät ole perheen eivätkä vanhempien varoja. Kirkon pakkojäsenyys on tämänkin periaatteen kanssa ristiriidassa. Jos nuoresta on tehty kirkon jäsen, hän ei päätä itse rahojensa käytöstä vaan hänen vanhempansa velvoittivat nuoren maksamaan kirkollisveroa 1%...2% tuloistaan. Näin on, vaikka nuori ei ole koskaan oma-aloitteisesti liittynyt kirkkoon eikä ehkä halua jäsenenä pysyäkään. Jäsenmaksuasia koskee varsinkin kahta erityisaseman saanutta kirkkoa, evankelis-luterilaista ja ortodoksista. Nämä kaksi ovat ainoat uskonnolliset yhteisöt, jotka saavat hankkia rahoituksensa kirkollisveroina muun verotuksen yhteydessä. En löytänyt tietoa, joutuvatko alaikäiset maksamaan jäsenmaksua myös muissa kirkoissa, mutta näissä kahdessa ainakin. Kirkollisvero on lisäksi suoraan ulosottokelpoinen ilman eri päätöstä.

Mitä iloa nuorelle on kirkon jäsenyydestä? Mikään ei estä pitämästä kastetilaisuutta ja kasvattamasta lasta oman uskontonsa mukaan ilman että lapsen pitää olla juridisesti kirkon jäsen. Jos lapsi haluaa liittyä kirkkoon, hän voisi sen tehdä samoin kuin hän itsenäisesti liittyy mihin tahansa järjestöön, eli täysi-ikäiseksi tultuaan – eikä ainakaan ilman omaa tahtoa ja suostumusta. Lapsi ei kuole, ei putoa kelkasta eikä menetä yhtään kirkon kautta mahdollisesti löytyvää kontaktia vaikka hän ei olisi jäsen. Kristillisesti lapsensa kasvattavien vanhempien tapauksessa mikään ei muutu – paitsi se, että lapsi saa päättää itse jäsenyydestään. Jostain syystä tämä ei kelpaa. Näille ihmisille tuntuu olevan paljon tärkeämpää saada päättää lapsen uskonnosta itse, kuin sallia lapselle vapaus valita. Heille uskonnonvapaus tarkoittaa vapautta päättää muiden uskonnosta.

Käytäntöä perustellaan joskus sillä, että päättäväthän vanhemmat monista muistakin lapsen asioista. Niin päättävät, mutta he eivät voi liittää lasta mihinkään järjestöön. Vanhemmat eivät voi päättää lapsen itse ansaitsemien rahojen käytöstä eivätkä he voi kumota lapsensa omaisuuden suojaa. Minkä vuoksi uskonnonvapauden suhteen vanhemmille on annettu oikeus kävellä lapsen oikeuksien yli?

Evankelis-luterilaisen kirkon mukaan kaste on liitto Jumalan ja ihmisen välillä. Ihminen voi siis tehdä liiton Jumalan kanssa – Jumalan, josta hänellä ei sylilapsena ole mitään tietoa, ymmärrystä tai edes käsitystä. Erikoista on myös se, että seurakuntavaalien äänestysikäraja laskettiin 16 vuoteen. 16-vuotiaan harkintakyky riittää siis osallistumaan kirkon päätöksiin, mutta se ei riitä oman jäsenyyden arviointiin. Jo 15-vuotias on rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan, mutta kirkosta eroamiseen pitää pyytää lupa äidiltä.

Kuinka kukaan voi vakavissaan sanoa tietävänsä toista paremmin, mihin uskontokuntaan tämän pitäisi liittyä, jos mihinkään? Silti 84% vanhemmista pakottaa mielummin oman uskontonsa lapselleen kuin kuuntelee, mitä lapsi itse asiasta ajattelee.

-Aapo Puskala, 19.7.2008

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 72 kommenttia
Kommentit
#9132

Hyvä kirjoitushan tämä on. Kiinnitin silti huomiota kohtaan: “16-vuotias voi tienata esimerkiksi 2 000 € kesässä.”

Ovatko käsityksesi alaikäisten kesätyöntekijöiden palkoista näin utopistiset? En tunne _yhtäkään_ ihmistä, joka olisi 16-vuotiaana tienannut kesätöistä kahtatuhatta euroa. 700-1000 euroa voisi olla lähempänä näin omiin lähipiirin kokemuksiin perustuen, olettaen, että sen työpaikan onnistuu saamaan, ja niitähän ei saa kuin arvonnoilla ja suhteilla.

-Anomuumi, 19.7.2008

#9133

Käytin kesätöiden palkkalähteenä Jyväskylän kaupungin palkkoja

“Kesätyöstä maksettava palkka riippuu tehtävästä ja koulutustasosta. Peruskoululaisten kuukausipalkka on 704 – 777 euroa, lukiolaisten ja ammattikoululaisten 797 – 994 euroa ja korkea- ja opistoasteen opiskelijoiden 994 – 1351 euroa.”

Kirjoituksessa siis puhutaan koko kesän ansioista, ei yhden kuukauden. Ovatko nämä kaupungin pestit yleensä kuukauden mittaisia vai pidempiä?

-Aapo, 19.7.2008

#9138

Kaupungin pestit on yleensä kuukauden, joskus 2 viikkoa. Itsekin alkuun epäilin tuota kahta tonnia, mutta jos koko kesän on töissä niin onhan tuo mahdollista, 800 euroa kuukaudessa. Eri asia onkin, että kuinka moni tuon ikäinen on tai pääsee koko kesäksi töihin.

-Jarno, 19.7.2008

#9139

Minäkin olen vastoin tahtoani liitetty kirkkoon, eikä äitini suostu erottamaan minua sieltä, vaikka hän silti jankkaa loputtomiin, että saisin muka “vapaasti valita” uskontoni.

Kysyin kerran, että miksi minut sitten aikoinaan liitettiin kirkkoon ilman suostumustani tai edes tiedostamistani, jos saan vapaasti valita. Äiti vastasi, että hän ja isä halusivat kastaa minut, mutta ei minun silti tarvitse uskoa koko hommaan, että voin vaikka alkaa uskoa vaikka Buddhaan ja alkaa tosissaan buddhalaiseksi, mutta kirkosta eroaminen ei silti onnistu (aavistuksen ristiriitaista?) ja että minä voin muka ihan vapaasti erota kirkosta eikä hänellä ole mitään sitä vastaan, mutta hän ei silti suostu minua sieltä erottamaan. Jos hänellä ei kerran ole mitään sitä vastaan, miksei hän voi erottaa minua sieltä jo nyt tai miksi alunperinkään minut piti kastaa?

Odotan kyllä innolla sitä, että täytän edes 15 vuotta, sillä ainahan vanhempien allekirjoituksen voi väärentää. :D Aika ilkeetähän se ois, mutta ilkeämpää on silti pakottaa minut kuulumaan kirkkoon.

-Muumi, 19.7.2008

#9141

Jeps, samaa mieltä.

-os, 19.7.2008

#9142

“On siinäkin liitto – toinen osapuoli ei ole koko asiasta tietoinen ja toista ei ole edes olemassa.”

Parempi muoto tuolle lauseelle olisi: On siinäkin liitto – toinen osapuoli ei ole koko asiasta tietoinen ja toista ei *välttämättä* ole edes olemassa.

Minun mielipiteeni on, että kun haluaa puhua asiallisesti tästä asiasta ei kannata ruveta kieltämään jumalan olemassaoloa. Ei sillä että minä sanoisin, että hän on välttämättä olemassa. Minusta vain kannattaisi olla neutraali tässä asiassa, koska on hyvin vaikeaa todistaa puoleen tai toiseen tätä asiaa, varsinkin jos jumalaan uskovalla henkilöllä on jotain omakohtaisia kokemuksia jumalan olemassaolosta.

Muuten täysin asiallinen kirjoitus. Olen itsekin miettinyt samaa tästä meidän uskonnonvapauslaistamme. Ei se todellakaan näytä toteutuvan.

-Tuntematon, 19.7.2008

#9143

Tuntematon, olet oikeassa. Poistin tuon kohdan, se on kuitenkin epärelevantti.

-Aapo, 19.7.2008

#9145

Lisäsin alkuun myös taustaksi tiivistelmän uskonnonvapautemme historiasta.

-Aapo, 19.7.2008

#9147

Viime vuonna erosi n. 40 000 ihmistä kirkosta. Jäseniä on kuitenkin niin paljon, että

HS “Piispa Gustav Björkstrand laskeskeli viime syksynä, että tätä tahtia kirkon jäseniä olisi vuonna 2030 yli puoli miljoonaa nykyistä vähemmän. Kirkkoon kuuluisi 67 prosenttia kansasta, kun luku nyt on yli 80:n.”

Kirkonmiehet uskovat, että usko palaa ajan myötä. Ehkä luonnonmullistus tai sota saa ihmiset hakemaan turvaa uskosta.

Veikkaan, että kun 25%-30% ihmisistä on eronnut kirkosta, niin yleinen mielipide kääntyy eroamisen puolelle ja suurin osa jäsenistä eroaa muutamassa vuodessa. Mielipiteet eivät leviä lineaarisesti vaan exponentiaalisesti. Usein idean läpimurto tulee, kun 20-30% on hyväksynyt sen. Jos näin käy, niin Luterilainen valtionkirkkomme romahtaa kymmenen vuoden kuluessa.

-Teemu, 20.7.2008

#9151

Valtionkirkko on sosiaalidemokraattista hyvinvointivaltiota parhaimmillaan. Eihän valistumattoman kansalaisen sielua saa päästää turmeltumaan pyhän Jumalan edessä! Tämän kaitselmuksen meidän tulee ottaa vastaan yhtä kiitollisina kuin säännellyt kauppojen aukioloajat tai TV-lupamaksut.

-Orange, 20.7.2008

#9155

Olen täysin samaa mieltä. Itse olen siinä mielessä onnekas, että vanhempani eivät kuulu kirkkoon, joten minun ei ole tarvinnut taistella samojen asioiden kanssa kuin jotkut kaverini:

Rippikoulu käydään yleensä jo ennen viittätoista vuotta. En ole ihan varma, mutta en kuitenkaan usko, että vanhemmilla on ainakaan teoriassa oikeutta varsinaisesti pakottaa lastaan rippikouluun. Tämä ei kuitenkaan toimi käytännössä, vaan vanhemmat voivat uhata kotiaresteilla ja viikkorahan menettämisellä jne. jos lapsi ei suostu menemään rippikouluun.

Tämä on sellainen asia, johon lain on hyvin vaikea puuttua. Jos päättäjämme tulisivatkin järkiinsä ja säätäisivät kunnolliset uskonnonvapauslait, se ei silti estäisi vanhempia painostamasta lapsia uskoon. Minun mielestäni tästä asiasta pitäisi keskustella enemmän, jolloin ihmiset ehkä tajuaisivat, millaista vahinkoa he ovat ehkä tekemässä lapsilleen.

-Nightingale, 21.7.2008

#9164

Tilanne on valtionkirkolle hyvä. Suomalaisista 80% kuuluu valtionkirkkoon, mutta 94% peruskoululaisista saa tunnustuksellista luterilaisen uskon opetusta. Se on lisäksi yksi pakollisista kouluaineista.

Korean sodan aikana kiinalaisten sotavangeiksi jääneistä jenkeistä suuri osa murtui ja kääntyi vankeudessa kiinalaisten puolelle. Huomattavasti enemmän kuin missään muussa jenkkien sodassa siihen asti.

Kiinalaiset panivat sotavangit kirjoittamaan kriittisiä esseitä amerikasta ja näitä sitten luettiin julkisesti ja ripusteltiin seinille. Meillä on vahva halu elää puheidemme ja sanojemme mukaan. Kun jotain asiaa toistelee tarpeeksi kauan, siihen alkaa uskoa. Tietysti kiinalaiset myös kohtelivat vankeja kaikin puolin kaltoin, mutta se ei eronnut aikaisempien sotien menetelmistä.

Onko mahdollista mitata kuinka monta käännytystä pakollinen uskonnonopetus tuottaa?

-----------------------------

Numerot:

: oppilaita 565 948 vuonna 2006, joille opetettiin peruskoulussa:

- Ev.lut 532 174

- Ort. 7 093

- Muita uskontoja 7 919

- ET 14 793

- Ei osallistu 3 969

-Teemu, 21.7.2008

#9166

Tuota samaa menetelmää on tutkitty psykologiassa. Aika tehokas tapa saada ihmiset toimimaan tietyllä tavalla on ensin saada tekemään jotain pientä, ja se sitten vahvistaa tätä toimintaa. Ihmisillä on vahva taipumus pyrkiä toimimaan kuten he sanovat toimivansa, etenkin jos muut kuulevat että näin on sanottu. Tähänkö perustuu koko uskontunnustus kirkossa?

-Aapo, 21.7.2008

#9188

Minä liityin itse kirkkoon 14-vuotiaana, koska halusin rippileirille, sekä saada virallisen “naimaluvan”, eli siis mahdollisuuden kirkkohäihin. Vanhempani olivat ateisteja.

Erosin sitten itse myöhemmin työelämään siirryttyäni, sillä veroviraston papereita selaillessani huomasin, että kirkon kassaan hulahtaakin useampi satanen vuodessa! Hieman turhan kallista, varsinkin kun kirkossa ei juuri tule käytyä.

Myöhemmin selvisi että on myös mahdollista saada siviiliavioliitolle siunaus kirkossa, jos toinen osapuoli kuuluu seurakuntaan. Kaava on kuulemma lähes sama kuin normaali vihkiminen.

Netistä löytyy eroakirkosta-sivusto, jonka kautta eroaminen on todella helppoa: . Sen voi tehdä kotoa käsin netissä, ei papereita, ei virastoissa ravaamista eikä puhelimella soittelua.

-Julli, 22.7.2008

#9224

Perustuslain rikkominen on vakava asia.

Ehkä oikeusasiamies ottaa asiaan kantaa, jos tekee kantelun.

-Teemu, 24.7.2008

#9225

Minä tein kantelun n. viikko sitten. Ei vastausta vielä.

-Aapo, 24.7.2008

#9272

“Erosin sitten itse myöhemmin työelämään siirryttyäni, sillä veroviraston papereita selaillessani huomasin, että kirkon kassaan hulahtaakin useampi satanen vuodessa! Hieman turhan kallista, varsinkin kun kirkossa ei juuri tule käytyä.”

Ja vaikka uskoisikin, miksi maksaa?

“Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, päättää kirkon jäsenyydestä yksin äiti.”

Tämä oli minulle uusi tieto, eikös joku joskus puhunut jotain sukupuolten tasa-arvosta

-Eezi, 26.7.2008

#9278

Itse synnyin melko tavalliseen suomalaiseen perheeseen ainoana lapsena ja vanhempani olivat kristittyjä. He eivät kuitenkaan olleet kovinkaan omistautuneita uskonnolleen eivätkä käyneet lähes koskaan kirkossa, mutta tästä huolimatta he opettivat minulle pienestä pitäen Jumalasta ja Jeesuksesta. Luonnollisesti uskoin heidän tarinoitaan ja kuvittelin mielessäni pilven takana istuvan parrakkaan miehen, joka vartioi kaikkia ihmisiä.

Myöhemmin menin sitten ala-asteelle, missä meille opetettiin yksipuolisesti Raamattua ja kristinuskoa. En tainnut edes tietää muiden uskontojen olemassaolosta, sillä kuka niistä olisi minulle kertonut? Rukoilin myös aina iltaisin ja opettelin omatoimisesti Raamatusta.

Kun aloitin viimein yläasteen, luokallani oli poika, jonka vanhemmat olivat ateisteja ja hänkään ei kuulunut kirkkoon. Aluksi en voinut käsittää tälläistä elämänkatsomusta ja aloin miettimään perimmäisiä kysymyksiä toisilta kannoilta, vaikka yhä pidin kristittyjen tietä oikeana. Tällöin suoraan sanottuna pelkäsin ajatusta siitä, ettei kuoleman jälkeen olisi mitään ja kaikki vain yksinkertaisesti lakkaisivat olemasta.

Onnekseni yläasteella uskonnon tunnit olivat hieman monipuolisempia ja opiskelimme myös yhdellä kurssilla muista uskonnoista. Tämä, ja useat keskustelut mainitsemani ateistipojan kanssa, avasivat minulle lopulta ovet “todelliseen” maailmaan.

Aloin opiskella asioita eri uskoista ja näin jatkuvasti epäkohtia opissa, jota minulle oli syötetty vuosien ajan. Tämä tietysti johti hämmentymiseen ja aloin etsiä muista uskonnoista korvausta kristinuskolle, mutta mikään ei ollut sopiva minulle. Aloin siis muodostaa omaa maailmankatsomustani, kuten useat nuoret tähän aikaan. Luultavasti tämäkin pohdinnan aika olisi tullut aikaisemmin, mikäli minun olisi annettu miettiä syvällisiä kysymyksiä ilman tämä-on-totta tyylistä tuputusta.

Pian tuli rippileirin aika ja koin suurta painostusta useasta suunnasta. Kaikki sukulaiset puhuivat kuin ripari olisi välttämätöntä ja odottivat innolla ripille pääsyäni, vaikka kyseessä olikin minun elämäni – ei heidän. Luonnollisesti kaikkein eniten minua painostivat omat vanhempani, jotka eivät hyväksyneet muita vaihtoehtoja riparille, vaikka näitä yritinkin tarjota. Näin jouduin sitten viettämään viikon kuunnellen mielestäni väärää ja täysin typerää oppia. Koin myös leirillä varmaankin pahimman identiteettikriisin, mitä sen ikäinen nuorukainen voi kokea.

Onnekseni tuo aika meni kuitenkin melko nopeasti ja pääsin ripille. En ollut tähän lainkaan tyytyväinen ja vaadin vanhemmiltani lupaa kirkosta eroamiseen. Esitin heille useita (omasta mielestäni) päteviä syitä eroamiselleni, mutta he sanoivat, että olisi noloa erota juuri riparin jälkeen. He myös uskoivat, että tulisin katumaan päätöstäni myöhemmin. Tämä oli tietysti minulle tuolloin hyvin turhauttavaa, sillä en voinut uskoa, että vanhempani pakottaisivat minua pysymään kirkossa vastoin omaa tahtoani.

En kuitenkaan voinut mitään vanhempieni tahdolle, mutta aloin halveksimaan kirkkoa päivä päivältä enemmän. Aloin myös pitämään sitä jonkinlaisena pahana kulttina usein eri perustein, joita en tässä ala luettelemaan. Lisäksi sanoin muille eronneeni kirkosta, koska häpesin siihen kuulumista suuresti.

Kaksi vuotta kului ja lopulta päätin pysyä noin puoli vuotta puhumatta asiasta lainkaan. Olin nimittäin hokenut jo samaa asiaa lähes joka viikko ja vanhemmat eivät olleet tästä lainkaan ilahtuneita. Kun puoli vuotta oli kulunut, otin kirkosta eroamisen uudestaan puheeksi ja jonkin aikaa kestäneen suostuttelun ja vakuuttelun jälkeen, he suostuivat. Sain viimein heidän allekirjoituksensa ja erosin kirkosta.

Sittemmin käsitykseni kristinuskosta ovat palautuneet neutraalille tasolle ja kykenen näkemään siinä paljon hyviäkin asioita, mutta yksi pahimmista epäkohdista on nimenomaan nuorten asema kirkosta eroamisessa. Mielestäni nuoret ovat hyvinkin kykeneväisiä valitsemaan oman kantansa ja saisivat päättää tästä ilman vanhemmilta vaadittua lupaa. Tietysti asiasta on syytä keskustella vanhempien kanssa, mutta heillä ei tulisi olla oikeutta päättää lapsensa uskonnollisesta kannasta.

Joka tapauksessa jätän viestini nyt tähän. Pahoittelen hieman pitkää kirjoitustani ja kiitokset teille, jotka olette jaksaneet lukea tämän loppuun saakka.

-Uskomaton, 27.7.2008

#9286

Yllättävää, ettei kukaan puolusta kirkon kantaa.

Tämän kirjoituksen 541:stä lukijasta varmaan ainakin puolet kuuluu kirkkoon ja siten tukee lasten liittämisen kirkon jäseniksi. Kirjoitus on myös saanut useita nelosia.

-Abraham, 27.7.2008

#9287

Olen aina ollut hämmentynyt kuinka uskonto ja kirkko saattavat herättää joissakin noin vahvoja tunteita?

Minutkin pakko-otettiin kirkkoon mukaan ja kävin rippikoulun mutta silti en edes muista aikaa kun en olisi tajunnut, että uskonto on kasa satuja joilla on aikanaan ollut vähän sama tarkoitus kuin lailla on tänä päivänä. Itse uskon kuitenkin, että lika barn leka bäst, eli ei kannata yksin alkaa olemaan liian erillainen. Tämä tietysti maksaa sen 1% lisää veroja mutta käyn myös ulkomailla lomailemassa koska naapurit tekevät niin, mikä on paljon kalliimpaa.

Omat lapseni on kastettu mutta, jos he joskus haluavat erota kirkosta niin siitä vaan. Tuo kirkollisvero ei heitä oikein vielä paina kun ei ole tulojakaan.

-Tuomas, 28.7.2008

#9293

Minä taas en ymmärrä miten pakkouskonto ei herätä suurimmassa osassa mitään reaktiota.

- Joonas, 28.7.2008

#9296

Ongelmana tuntuukin enemmän olevan se, että jollakulla on valtaa pakottaa kuulumaan johonkin isoon organisaatioon jota näinollen on hyvä vastustaa ja siitä on vielä lakikin, eli sitä on vielä parempi vastustaa. Jalkapalloharkoissa käyminen ei nauti lainvoimaa mutta on silti ihan yhtä pakollista jos isi niin päättää ja jos on vielä päässyt valmentajan mustalle listalle niin se paljon tuskallisempaakin.

Eli kyse on vanhemmuudesta ja kyvystä siihen. Minusta se, että ei anna lupaa erota kirkosta, koska se olisi noloa on tyhmää mutta se johtunee siitä ettei omia muksujaan osaa oikein ottaa vakavasti. Siitä kun ei ole kovin montaa vuotta kun Matti ei osannut edes sitoa kengännauhojaan ja nyt Matti haluaa päättää kirkkoon kuulumisesta. Jos saatte joskus omia lapsia niin ymmärrätte paljon paremmin miksi tuollaiseen on hyvin helppo haksahtaa.

-Tuomas, 29.7.2008

#9298

Nyt pitää Tuomas sanoa että vielä vähemmän ymmärän perustelujasi. Uskoon pakottaminen on siis hyväksyttävää, koska järjestelmästä eroaminen on liian erilaista? Ja siinä on jotain ongelmaa että ei hyväksy jonkun muun tahon valtaa päättää omasta uskonnostaan? Tuohon kysymykeesi uskonnon herättämistä vahvoista tunteista, en voi kuin edelleen ihmetellä miten uskoonpakottaminen ei herätä vahvoja tunteita. Jonkun verran löytyy maailmaltakin esimerkkejä uskonnon herättämistä vahvoista tunteista.

Ja on niitä omia lapsiakin “siunaantunut”, on liikaa vaadittu pieneltä lapselta ymmärtää että valtionuskonto on “kasa satuja” kun sitä koulussa opetetetaan siinä missä esim. matematiikkaa. Olen ajautunut hyvin erikoisiin keskusteluihin lapseni kanssa uskoonpakottamisjärjestelmän takia. Itse vertaisin järjestelmää enneminkin aivopesuun kuin jalkapalloharkkoihin.

-Joonas, 29.7.2008

#9304

> ei kannata yksin alkaa olemaan liian erillainen

Tämä on varmasti hyvä strategia saada muiden hyväksyntä ja kaverreita, varsinkin pienellä paikkakunnalla.

Se kuitenkin opettaa lapselle, että on paras on jättää ajattelu ja hyväksyä yhteisön johtopäätökset olivat ne oikein tai väärin. Myöhemmin huomaa, että ei ymmärrä edes omaa ajatteluaan kun huomaa ristiriitaisuuksia arvoissaan. Vanhempana ajattelua vaikea parantaa, koska se vaatisi yhteisön uskomusten kyseenalaistemista ja niihin on julkisesti sitoutunut jo lapsesta asti.

Mielestäni lapsia kannattaa antaa valita mahdollisimman paljon itse. Näin voi oppia ajattelemaan ja kantamaan vastuun valintojen seurauksista. Tällöin ajattelusta tulee omaa ja tietää mille se perustuu. Omaa ajattelua voi parantaa kun oppii lisää.

-Teemu, 29.7.2008

#9319

“Uskoon pakottaminen on siis hyväksyttävää, koska järjestelmästä eroaminen on liian erilaista?”

Minä ymmärrän miksi ihmiset pakottavat muksunsa kuulumaan kirkkoon. Ei se tarkoita että hyväksyn sitä. Itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että en eroa koska se aiheuttaisi sosiaalisia ongelmia, tämä on kuitenkin henkilökohtainen päätös ja perustuu laiskuuteen. Muut saavat tehdä ihan miten tykkäävät.

“on liikaa vaadittu pieneltä lapselta ymmärtää että valtionuskonto on ”kasa satuja“”

Itse kuitenkin omistan vihkosen jossa Tuomas 7v on kirjoittanut suunnilleen noin ja muista hyvin kun mummuni suuttui ihan hirveästi kun aloin nauramaan hänen jutuilleen raamatusta, koska ne olivat niin selvästi satuja ja minusta oli huvittavaa että aikuinen uskoo moista. Olin noin 5 vuotias. Ehkä se sitten on liikaa vaadittu.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että uskoonpakottaminen henkilöityy 100% kasvattajiin (=vanhempiin) ja heidän tapaansa kasvattaa. Samaten kuin kaikki muukin pakottaminen jota kohdistuu lapsiin Suomessa.

“Se kuitenkin opettaa lapselle, että on paras on jättää ajattelu ja hyväksyä yhteisön johtopäätökset olivat ne oikein tai väärin.”

Jaa itse kuitenkin opetan ajattelemaan itse. Niitä ajatuksiaan ei vain välttämättä kannata huudella hirveästi jos ne aiheuttavat pahasti närää muissa.

-Tuomas, 30.7.2008

#9382

Väite, että kristinusko olisi ensimmäisen kerran saapunut Suomeen ensimmäisen ristiretken aikoihin vuonna 1155, ei liene paikkansa pitävä. Kristillisiä vaikutteita oli tullut aiemminkin eri suunnista.

-Lauri Rahkonen, 9.8.2008

#9605

Minusta lapsia olisi ihan hyvä tutustuttaa kirkon menoihin, mutta tosiaan tämä vauvan liittäminen kirkkoon ei kuulosta oikeudenmukaiselta. Jos lapsi pitää uskontoon liittyvistä aktiviteeteistä, kerhoista jne., tulisi tämän antaa niitä harrastaa. Kuitenkin löytyy lapsia (itsekin olin sellainen) jotka eivät jostakin syystä pidä uskontoon liittyvistä puuhista ja sen pitäisi myös olla OK. Kirkkoon liittyminen pitäisi ehkä sallia vasta n. 16 vuoden iässä, jolloin ihmisen arvostelukyky ja muu sellainen on kehittynyt tarpeeksi tällaisten tärkeiden asioiden päättämiseen.

Toisaalta uskontojen perinteisiin kuuluu tämä “vanhemmalta lapselle” jatkumo, minkä menetys saattaisi joitakuita ketuttaa (ja ihan aiheesta). Mutta eikö uskonnollisia perinteitäkin voida jossain määrin uudistaa? Luulen, että näin tekemällä kirkon/muiden uskonnollisten seurojen ilme paranisi, nykyajan ihmiset kun janoavat paljon tätä omaa päätösvapautta. Se saattaisi jopa lisätä seurakuntalaisten määrää (kuinkahan monelle muulle on jäänyt paha maku suuhun uskonnonsta ainoastaan sen “tuputtamisen” ja “pakon” takia?)

-Deku, 31.8.2008

#9711

valtionuskonto on politiikkaa, ei sillä ketään saa mitään uskomaan kuten on nähty. joillakin näkemyksillä siitä, mitä kristinusko on tai tätä ennemmän vielä kirkolla tulkintoineen, on vahva asema kulttuurihistoriassamme, joten on luontevaa että aiheesta on myös opetusta koulussa. voisi ehkä mennä ennemmin historian opetuksen suuntaan, mitä kirkkoporukka on aikain saatossa milloinkin touhuillut ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut. on typerää opettaa “uskontoa” koulussa etenkin, kun suuri osa opettajista pitää itsekin opetettavia sisältöjä “läjänä satuja”. tällainen opetus vain murentaa koko koulujärjestelmän uskottavuutta. asiallista olisi esitellä eri uskontoja ja niiden keskeisiä sisältöjä. harmi kyllä monet uskonnonopettajat pystyvät asiallisuuteen muiden, paitsi omalla kohdallamme pisimmän lähi-historian omaavan “kristinuskonnon” kohdalla. esim raamatusta puhutaan joko vaikkapa tyyliin “hiljaa-ja-arvokkaasti-nyt,ei saa kysellä sopimattomia ettei jumala suutu” tms tai vaihtoehtoisesti leimaavasti: “miettikää ny ite voiko tällanen diipadaapa olla totta vaikka jotkut tosiaan on niin hulluja että uskoo tällaiseen roskaan, nauretaanpa tässä hetki yhdessä niille” sen sijaan, että kerrottaisiin vaan et tällainen kirja on ja sen pääopetukset ovat tällaisia, jotkut uskovat sen olevan jumalan sanaa. vähän niin ku islamista pystytään kertomaan että tällainen on koraani ja jotkut uskovat sen tulleen jumalalta muhammedin kautta ihmisille.

kukahan oikeasti sydämessään uskoo, koska on pakko? mihinkään, ei pelkästään kristinuskon asioihin. kuinka aiheellinen on pelko uskomaan pakottamisesta? pikemminkin pakottaminen kohdistuu vapauteen tai helppouteen ilmaista todellista uskoaan (mihin se kohdistuukin) eri tavalla uskovien keskellä.

kolmevuotias ei varmaan oikeasti osaa vielä uskoa mihinkään, kehitysvaiheensa mukaisten edellytystensä perusteella on luonnollista että hän matkii vanhempiaan.

usko (myös ateismi uskon suuntana) syntyy vasta samalla kyseenalaistamisen ja abstraktimman erittelyn kyvyn kanssa. kuka sitten olisi parempi tai oikeutetumpi taho määrittelemään lapsen kuulumisen tai kuulumattomuuden uskonnolliseen kulttuuriin kuin vanhemmat ennen, kuin lain mukaan hänen katsotaan olevan riittävän kykenevä abstraktiin ajatteluun ja harkintaan päättääkseen kuulumisestaan kirkko- tai uskontokuntaan, kuulumisestaan valtion edessä toiselle ihmiselle, ajamaan autoa, osallistumaan valtion päämiehen valintaan.. jos vanhemmat ovatkin itse eronneet kirkosta eivätkä salli alaikäisen lapsen liittyä siihen, pitäisikö sitäkin huolestua? trendihän on kirkosta pois päin.

jos uskomaan ei kuitenkaan voi pakottaa, eikö ole sekä yhteisön, että yksilön etu, että yksilön toimivallalle on laitettu jotain yhteisiä rajoja, jotka pyrkivät olemaan henkisten kykyjen mukaisia niin, että hitaamminkin ehtivät mukaan eivätkä joudu vastuuseen enemmästä kuin mihin pystyvät? yhteisten rajojen asettaminenhan on aina tavallaan epäreilua joitakin kohtaan, koska koko ihmiskirjo on otettava huomioon samalla rajoituksella.

vanhempien vaikutusta lapseen ei voi (pitäisikö voida?) estää, lähes jokainen huomaa vanhetessaan muistuttavansa ainakin joiltain osin yhä enemmän vanhempiaan, eikä sitä käsittääkseni pidetä yksinomaan pahana, että kulttuuri siirtyy (ja siinä samalla muuntuu) sukupolvalta toiselle.. ainoa keino estää vanhempien tapojen ja uskomusten vaikutus lapseen (ja suoda tälle tältä osin kulttuurin tyhjästä nyhjäisemisen “vapaus”) on eristää lapset pois vanhempien vaikutusvallasta. jos ei sittenkään tyhjään, vaan jonkun toisen vaikutusvaltaan.

mielestäni kovin nuoren ja usein meidän vanhempienkin “uskonnonvapaus” on joka tapauksessa yhtä suuri harha kuin “oma ajatus” – jostakin ne impulssit aina tulevat, kuka ja millä perusteella on “paras” lähde? miksi joku muu olisi vanhempia vilpittömämpi tai parempi?

nuori itse valitsee mihin suuntaan on menossa kun vastuu ja vapaus valita yhteiskunnan virallisten instituutioiden sisällä kasvaa. (ja vanhemmat luovat tälle tien etsimiselle alitajuisia esteitä siirtämällä omia pelkojaan ja epäluulojaan, tässä kaikki taitavat olla melko tasa-arvoisia vaikka eri vanhemmilla onkin erilaiset pelot ja epäluulot)

joskus vanhemmat voivat evätä nuoren perustellutkin toiveet, olla suostumatta vaikka puhelimen liittymätyypin vaihtoon, kotiintuloaika voi olla “nolo” jne, mutta silti väittävät että rajat ovat rakkautta. mahdollisesti tavalla tai toisella herkkäuskoisten, mutta hyvin todennäköisesti kuitenkin positiivisella tavalla lapseen sitoutuneiden vanhempien vastuu suojaa (ehkä vielä kovin mustavalkoisen ajattelun tasolla olevaa ja herkkäuskoista) lasta tai nuorta yhden jos toisenkinlaiselta manipuloinnilta ja mainonnalta. aikuisen ainakin oletetaan olevan kykenevä tai vastuullinen valitsemaan minkä syötin nielee? uskonasioita ja mainontaahan tämä koko elämä “tietoineen” ja “taruineen” lopulta tuntuu olevan..

-a, 6.9.2008

#9890

Lukiolaisena minua kiehuttaa seurakunnan aamunavaukset.

Kaikkien on pakko ne kuunnella, uskonnosta riippumatta. Mikä vapaus se muka on?

Onneksi tämä aivopesu toimii huonommin lukiolaisiin, sääliksi käy esim. ala-astelaisia, jotka vielä uskovat että aikuisen sana on laki.

-Laura, 24.9.2008

#9895

“Lukiolaisena minua kiehuttaa seurakunnan aamunavaukset.”

Voi voi. En kyllä pysty käsittämään miten aamunavaus nyt voi ketään vahingoittaa. Tylsäähän siellä on mutta miten se nyt eroaa vaikka ruotsintunnista.

“sääliksi käy esim. ala-astelaisia, jotka vielä uskovat että aikuisen sana on laki.”

Ei kai nykyinen Harry Potter sukupolvi voi ottaa Raamatun juttuja tosissaan kun fantasiakirjallisuudessakin on paremmat loitsut. Pitää erottaa se että joku 10v jantteri tekee niin kuin käsketään, eli istuu kirkossa jos opettaja niin sanoo ja se että se sama 10v jantteri oikeasti uskoisi Jumalaan koska opettaja niin sanoo. Vanhempien sanalla voi olla enemmän painoarvoa mutta sekin karisee viimeistään 15 ikävuoteen mennessä.

-Tuomas, 25.9.2008

#9897

“Voi voi. En kyllä pysty käsittämään miten aamunavaus nyt voi ketään vahingoittaa. Tylsäähän siellä on mutta miten se nyt eroaa vaikka ruotsintunnista”

Mielestäni kysymys on suurempi kuin pikkuinen harmi. Oppilaat pakotetaan kuuntelemaan totena esitettyjä tarinoita, jota ei pysty erottamaan valehtelusta. Tämä herättää kysymyksiä:

- Miten pakollinen uskonnollinen aamunavaus liittyy kouluun? Se ei ole oppimäärässä.

- Miksi vain seurakunnalla on tällainen oikeus? Aattellisia järjestöjä on paljon.

- Miksei uskonnollisesta aamunavauksesta ei saa kieltäytyä? (siis jos vanhemmat ovat liittäneet kirkkoon).

Hyväksyisitkö sen, että sinut pakotetaan kuuntelemaan aatteellista propagandaa?

-Teemu, 25.9.2008

#9902

“Hyväksyisitkö sen, että sinut pakotetaan kuuntelemaan aatteellista propagandaa?”

Seisoin kolmen vuoden ajan aamunavauksessa joka kouluaamu. Meillä siellä ei kyllä ollut mitään uskonnosta mutta armottoman tylsää se oli. Eli hyväksyn. Katsonhan uutisetkin melkein joka ilta YLE:ltä vaikka sitä kait voisi pitää aikamoisena Suomi propagandana.

Itseasiassa en ymmärrä miten voi ikinä lukea tai kuunnella mitään jos muiden ajatuksille alistuminen on noin kauheaa varsinkin jos ne sattuvat olemaan omien ajatusten vastaisia.

-Tuomas, 25.9.2008

#9904

Tuomas, on toki hyödyllistä ja opettavaista kuunnella muiden ajatuksia, mutta minusta tuntuu, että ne aamunavausten ajatukset ovat nämä muksut kuulleet jo aika monta kertaa. Propagandalla on oltava jokin raja.

-The Unfortunate One, 25.9.2008

#9905

> Itseasiassa en ymmärrä miten voi ikinä lukea tai kuunnella mitään jos muiden

> ajatuksille alistuminen on noin kauheaa varsinkin jos ne sattuvat olemaan

> omien ajatusten vastaisia.

Kohdallani kyse on vapaaehtoisuudesta.

Vapaaehtoinen ideologinen aamunavaus ei haittaa muita. Ne joita pakollinen aamunavaus ei kiinnosta, tuhlaavat aikaansa. Heille aamunavaus on ajantuhlaukseen pakottamista. Elämän kuluttamista turhaan.

Hassua, että laiskuuden kuolemansynti tarkoitti alunperin hieman saman suuntaista. Haluttomuutta kokea elämän kauneus, elämän käyttämistä apatiaan, surullisuuteen tai ilottomuuteen. On kuolemansynti kieltäytyä Jumalan luoman maailman hyvyydestä.

-Teemu, 25.9.2008

#9908

“Propagandalla on oltava jokin raja.” -The Unfortunate One

“Everyone lies” -Dr. House

Olisi hyvä jos propagandalla olisi jokin raja. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan näytä olevan vaan päin vastoin, mitä enemmän valheita hoetaan niin sitä uskottavammiksi ne muuttuvat. Siksi on hyvä, että melkein kaikki saavat hokea valheitaan jolloin yhteen tahoon ei ole niin helppo uskoa.

Minä uskon itseeni, pieneen ihmiseen, joka on aika usein väärässä. Tämän keksin riparilla – papit eivät arvostaneet :)

-Tuomas, 26.9.2008

#9909

Tuomas, kuinka kirkon korostettu oikeus levittää sanomaansa edistä sitä että “melkein kaikki saavat hokea valheitaan”? Tuohan juuri tarkoittaa että on helpompaa, itse asiassa tarkoituskin, uskoa siihen yhteen tahoon.

Jos nykykäytäntö edistää monipuolista kokonaiskäsitystä, millainen olisi järjestelmä joka sitä ei edistäisi? Sellainen missä opetetaan yhtä uskoa totena? Hmm.. kuulostaapa tutulta.

-Aapo, 26.9.2008

#9910

“Tuohan juuri tarkoittaa että on helpompaa, itse asiassa tarkoituskin, uskoa siihen yhteen tahoon.”

Olet ihan oikeassa. Ei nykyinen systeemi jossa olemassa olevilla valtatahoilla on erikseen järjestellyt kanavat levittää propagandaansa, ei ole kovin hyvä. Minusta on vain outoa, että juuri kirkko tuntuu olevan monelle niin hirvittävän kauhea vaikka ei se minusta ole edes kovin paha verrattuna vaikka puolueisiin.

Ehkä vain uskonkysymykset herättävät enemmän tunteita kuin eturyhmien rahanjako. Eli “joudut helvettiin ikuiseen piinaan kuolemasi jälkeen” on jotenkin pahempi juttu kuin se, että “otan rahasi nyt ja jaan ne kavereilleni”.

-Tuomas, 26.9.2008

#9911

Laura, lukiolaisena sinä itse päätät menetkö kouluun vai et. Jos aamunavaukset nyppivät, jätä ne väliin ja sano opettajalle syyksi myöhästymiseen, että et kestä seurakunnan aamunavauksia. Ne tuskin kuuluvat opetussuunnitelmaan. Ja nykyinen luokaton-, mielestäni veltostelua suosiva, lukiomuoto joustaa huomattavasti enemmän kuin luokallinen vastaava. Kaikesta löytyy kääntöpuolensa, niin kuolun mukanaan tuomista turhuuksista kuin huorissakäymisen helppoudestakin.

-Joshua Samola, 26.9.2008

#9975

Oiva kirjoitus ja vahvoja mielipiteitä.

Hieman aiheesta ohi, mutta valtionkirkko on liiketoimintanakin melkoisissa mittasuhteissa. Kauppalehden tämänaamuisen artikkelin mukaan kirkon tasearvo on noin 3 mrd euroa.

Kirkkoa tukee vielä yksi laki, laki yritysten yhteisöverosta. Kaikki suomessa toimivat yritykset maksavat yhteisöveroa, joka tilitetään kirkolle, 99,92 % luterilaiselle ja loput ortodokseille. Myös muslimi, joka perustaa Halal -ravintolan, maksaa luterilaiselle kirkolle veroa. Wikipedian mukaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon saama yhteisöveron tuotto on ollut noin sata miljoonaa euroa viime vuosina. Sillä ne sielut pelastuvat.

Ruotsin valtionkirkko Kyrkan viitoittaa suomalaiselle veljelleen tietä tuottavampaan sijoitusmalliin; aseet ja viina tuottavat hyvin, aikuisviihteen ovat vielä jättäneet ulkopuolelle – artikkeli kauppalehdessä:

Mutta itse aiheeseen, eli lasten pakkoliitoksiin ja kasteeseen. Kirkko on luonut itselleen paradoksin, sillä Markuksen evankeliumissa sanotaan: “Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16)

Luterilaisen kirkon mukaan vastasyntynyt siis uskoo, muutenhan hän joutuisi kadotukseen. Eihän kirkko rahan takia ketään kadotukseen saattaisi, eihän?

-EiNo, 5.10.2008

#10163

“Vanhempien sanalla voi olla enemmän painoarvoa mutta sekin karisee viimeistään 15 ikävuoteen mennessä.”

Ei se nyt ihan niin mene. Kyllä useimmat kuitenkin mieluiten ovat vanhempiensa kanssa samaa mieltä, ja esimerkiksi itse en ole vieläkään uskaltanut kertoa vanhemmilleni olevani ateisti. Ja se että useimmat kuitenkin pysyvät lapsuudensa uskonnossa (vaikka uskon muoto tietysti muuttuu) viittaisi siihen että vanhempien sanalla on painoarvoa. Ja kyllähän tätä samaa uskoa opettavat myös koulu ja kirkko.

Fantasiakirjaan vertaus ei nyt kyllä oikein toimi... Tuskin kellekään lapselle annetaan Harry Potter käteen ja sanotaan että kaikki siinä on täyttä totta, mutta Tylypahkaan pääsee vain jos siihen uskoo tosissaan.

-Laura, 28.10.2008

#10164

Joshua, meillä on aamunavaus kätevästi ensimmäisen ja toisen tunnin välissä niin ettei niistä myöhästy. Ja ihan noin suorasanainen en ole opettajiani kohtaan. :)

-Laura, 28.10.2008

#10166

Laura, kyllä se nyt vain taitaa mennä niin. Täälläpäin ainakin väitetään vanhemmille vastaan oikein intohimoisesti.

-The Unfortunate One, 29.10.2008

#10388

Tämä on aivan loistava kirjoitus, jonka jokaisen päättäjän ja kirkonmiehen tulisi lukea ja sisäistää

-Mikko , 6.12.2008

#10531

Piispa Matti Repo: “Minkäänlainen kadotuksella säikyttely ei kuulu lasten kristilliseen kasvatukseen”

Helvettiä ei saa siis mainita lapsille, mutta taivaasta on juttua vaikka miten paljon.

Onko kirkon mielestä Helvettiä olemassa? Jos on, niin eikö ole kyse harhaanjohtamisesta?

-Teemu, 22.12.2008

#10532

Ilmeisesti Masan taka-ajatus on, että puhdasrotuinen Suomalainen ei missään olosuhteissa joudu helvettiin. Se paikka on varattu vain Ambomaan pakanoille ja muille talibaaneille.

-Rape, 22.12.2008

#11224

Kirkko vaatii lisää verorahoja koska jäsenet vähenevät:

-Teemu, 1.3.2009

#11225

Joo. Erittäin ironiseksi ja epädemokraattiseksi tuon tilanteen tekee se, että kirkko vaatii yhteisöveron kasvattamista, eikä sen omien jäsenten maksujen nostamista.

Toisin sanoen, kun kirkkoa ei koeta yleisesti “hintansa väärtiksi”, väki vähenee. Ja kirkko haluaa saman määrän rahaa. Ja ottaa sen juuri niiltä jotka kokevat että kirkko “ei ole hintansa väärtti”.

Harva muu yhteiskunnallinen järjestelmä alkaa vaatimaan isompaa siivua yleisestä verotuksesta sillä, että sen suosio vähenee.

-Neo-Konservatiivi, 1.3.2009

#11226

Minä en ymmärrä, miksi kirkko ei MAKSA yhteisöveroa, sen sijaan että on sitä vastaanottamassa. EIkö kirkko ole yhteisö? Eikö se muka tuota rahaa? Sen pitäisi maksaa osuus yhteisöverosta kuten yritystenkin. Samaan tapaan kuin vaikkapa ISP joutuu maksamaan yhteisöveroa rahoista, jotka se on asiakkailtaan kerännyt.

-Aapo, 1.3.2009

#11228

Keskustan veroasiantuntija pitää kirkon vaatimusta harkintakelpoisena:

-Teemu, 1.3.2009

#11231

“Kirkko saa valtiolta osuuden yhteisöverosta, koska kirkko hoitaa muun muassa väestökirjanpitoa, kulttuurirakennusten suojelua ja hautausta. ”

-jr, 2.3.2009

#11437

Totta. Kirkko sa rahaa sen vuoksi että se hoitaa yhteiskunnallisia asioita. TS. Asioita, joiden sitominen uskonnon yhteyteen on lievästi sanoen outoa. Kirkko käsittelee ateistienkin raadot ja saa sen vuoksi rahaa ateisteiltakin. Outoa onkin kysymys “MIKSI”. Mielestäni näin ei pitäisi olla.

Tässä ei tule muuta mieleen kuin Hitchensin “God is not Great” -kirjan huomio siitä, että moni asia uskonnollistetaan. Eli esimerkiksi aborttikeskustelu pyörii uskonnollisten näkemysten pohjalta. Taidesensuurin takana on uskonnolliset vakaumukset. Jne. Nämä asiat itsessään voisivat olla sellaisia että niitä voitaisiin käsitellä ilmankin.

On kuitenkin tehty niin että jos kritisoit näitä asioita, olet samalla uskonnonvastainen. Vaikka asiat ovat olemassa ilman niitäkin, ja kannanotto niihin voi vaihtua ilmankin uskontoa. Ne on siis uskonnollistettu sen sijaan että ne olisivat uskontoa.

Kysymys voisikin olla, pitäisikö hautaustoimi jne. ulkoistaa kirkon ulkopuolelle. Luultavasti tässä vähenisi byrokratiaa, ja ateistin maksu-saanto -suhde muuttuisi. Sillä in facto kirkko tekee rahoilla muutakin, kuin tätä hautaustoimea pyörittää.

Mielestäni tämä pitäisi minimissä korvamerkitä. Eli yhteisöverorahoja ei saisi käyttää muuhun kuin julkisen asian hoitoon. Pappien palkat ja naispappikinat ovat sellaisia että en niihin pennin miljardisosaakaan haluaisi syytää. Minua ei haittaisi vaikka kirkko menisi konkurssiin (samaan tapaan kuin maailmani ei romahda jos General Motors tai Nokia menee konkurssiin. En siis välttämättä toivo sitä, mutta jos se tapahtuu...shit happens, EVVK.), hautaustoimen loppuminen voisi sen sijaan häiritä. Silti minun käsketään maksamaan mukisematta ensimmäiseen jotta saisin jälkimmäisen.

-Neo-Konservatiivi, 31.3.2009

#11439

Pitäisiköhän uskonnottomien perustaa ns. “Loimaan kirkko”? Vähän samaan tapaan kuin yksityinen työttömyyskassa niille työntekijöille, joita ei atteen palo ole valaissut.

Siis uskonnoksi rekisteröitynyt yhteisö joka ryhtyy kilpailemaan valtion kirkon kanssa yhteiskunnallisista asioista. Se voisi tarjota kilpailevia hautapaikkoja, kilpailevia päiväkerhoa, kilpailevaa ulkomaanapua jne.

Silloinhan se voisi myös vaatia osuutta yhteisöverosta itselleen ;-)

-Orange, 1.4.2009

#11440

joo! Salama!

-Joonas, 1.4.2009

#11513

kirkosta on lupa erota..

-Tuntematon, 11.4.2009

#11535

Tuntematon, ei ole, jos on alle 18-vuotias. Olisi ihan kiva, jos lukisi kirjoituksen ennen kommentointia. Juuri tuota asiaa koko kirjoitus käsittelee.

-Aapo, 13.4.2009

#11735

Tässä on Orange:lla hyvä pointti, “Loimaan kirkkoa” perustamaan, jotta saataisiin jotain järkeä Suomen uskonto-politiikkaan.

Mielestäni Juha Vuorisen kirjoittamassa Juoppohullun päiväkirjojen 4 osassa Vaippaihottuma, on paras kuvaus uskonnoista. Vapaasti mukaillen: Uskonto, kuten kristinusko on vain yksi tapa ottaa yhteyttä Jumalaan. Jokaisella on oma tapansa siihen, kuten he ovat puhelinoperaattorinsa valinneet, yksi ottaa yhteyden evankelisluterilaisella yhteydellä, toinen ortodoksisella, kolmas juutalaisella yhteydellä. Joku ei usko mihinkään valmiiseen yhteyteen, vaan lähtee ottamaan yhteyttä siten kuin parhaaksi uskoo. Samaa on kuitenkin se, että vaikka ei suostu sanomaan että uskoisi johonkin ylempään, niin silti joskus tulee ajatelleeksi jostain tuollaisesta voimasta. Kaikki ottavat yhteyden jotenkin. Mutta sitä miten se yhteys muodostetaan, se on jokaisen oma asia.

-Hccine, 2.5.2009

#11752

Seurakuntien osuus yhteisöverosta nousee 2.5%.iin

-Teemu, 8.5.2009

#11753

Kirkko pyysi lisää rahaa maaliskuussa ja halitus suostui toukokuussa. Seurakunnat saavat yhteensä 64 miljoonaa euroa lisää rahaa valtiolta.

-Teemu, 9.5.2009

#12066

Lapsiahan ei pakkokasteta, vaan se vanhempien tahdosta tapahtuva päätös. Positiiviseen uskonnonvapauteen kuuluu uskonnonharjoittamisen lisäksi kasvattaa lapsensa.

Jos 15 vuotta täyttänyt haluaa erota kirkosta, niin jokaisen normaalilla vuorovaikustaidoilla oleva halutessaan pystyy vakuuttamaan vanhempansa. Tosin osalla osalla on v***** EVVK ainoa perustelu ja silloinhan rakastava vanhempi tietää ettei lapsi ole kypsä hoitamaan omia asioitaan.

-Tuntematon, 23.7.2009

#12067

“Lapsiahan ei pakkokasteta, vaan se vanhempien tahdosta tapahtuva päätös.”

Eli vanhempien päätös ei ole pakottamista? Se on lapsen kannalta aivan sama, oli se sitten vaikka Paavi, joka päätöksen tekee.

“Positiiviseen uskonnonvapauteen kuuluu uskonnonharjoittamisen lisäksi kasvattaa lapsensa.”

Niin, aikuisen uskonnonvapauteen. Entäs lapsen? Lapsen uskonnonvapaudesta tuossa juuri puhuttiin. Se ei toteudu.

Tosin osalla osalla on v***** EVVK ainoa perustelu ja silloinhan rakastava vanhempi tietää ettei lapsi ole kypsä hoitamaan omia asioitaan.“

Eikö se ole aivan ihmisen oma asia, millä perusteilla hän kuuluu tai on kuulumatta kirkkoon? Mitä hemmettiä se muille kuuluu, vaikka toinen ainoa perustelu olisikin EVVK? Silloin on siis parempi pitää lapsi kirkon jäsenenä pakolla? Helvetin hienoa, tosiaan.

Ja se ei kerro yhtään mitään kyvystä hoitaa omia asioitaan, vaikka suhtautuminen kirkkoon olisi EVVK. Ja vielä vähemmän se on syy pitää tämä ihminen jäsenenä pakolla. Kenelle siitä on hyötyä, ja mitä?

-Aapo, 23.7.2009

#12068

“Tosin osalla osalla on v***** EVVK ainoa perustelu ja silloinhan rakastava vanhempi tietää ettei lapsi ole kypsä hoitamaan omia asioitaan.”

Siis jos ilmaisee jollain tavalla, ettei halua olla mukana kirkossa, niin eikö se ole juuri paras mahdollinen perustelu eroamiselle?

-Grulps, 23.7.2009

#12069

“Jos 15 vuotta täyttänyt haluaa erota kirkosta, niin jokaisen normaalilla vuorovaikustaidoilla oleva halutessaan pystyy vakuuttamaan vanhempansa.”

Aika sinisilmäinen näkökulma. Entä jos vanhemman vuorovaikutustaidot eivät olekaan samaa tasoa ja tämä/nämä haluaa/haluavat pitää nuoren kirkossa perusteluista huolimatta?

-The Unfortunate One, 23.7.2009

#12070

“Aika sinisilmäinen näkökulma. Entä jos vanhemman vuorovaikutustaidot eivät olekaan samaa tasoa ja tämä/nämä haluaa/haluavat pitää nuoren kirkossa perusteluista huolimatta?”

Aivan. Ja kyllä jokainen normaalilla vuorovaikutustaidoilla oleva pysytyy halutessaan vakuuttamaan vanhempansa, että nämä eivät esimerkiksi piekse lapsiaan.

Sitä paitsi, miksi “normaalit vuorovaikutustaidot” ovat kriteeri kirkosta eroamiselle? Voidaanko tästä siis päätellä, että kirkossa on jäljellä vain vuorovaikutustaidottomia hyypiöitä? :)

-Aapo, 23.7.2009

#12071

Voivatko ateistivanhemmat estää alle 15-vuotiasta liittymästä kirkkoon?

-Pera, 23.7.2009

#12075

Voivat. Lapsi ei voi liittyä kirkkoon tai siitä erota ilman vanhempiensa suostumusta kunnes on itse 18-vuotias. Tämä on lapsen uskonnonvapauden näkökulmasta väärin.

Jos Perakin oivaltaisi, että tässä ei ole kyseessä kirkon vastustaminen, vaan uskonnonvapauden edistäminen.

-Aapo, 23.7.2009

#12629

Kunnallisessa päiväkodissa luterilaisen jumalan rukoilu on tapakasvatusta. Pakanalasten sallitaan poistua huoneesta sen ajaksi.

Uskonnonvapaus pienissä paikoissa taitaa tarkoittaa sitä, että luterilaisuudesta kieltäytyminen tehdään mahdolliseksi, mutta vaikeaksi :-)

Mitähän tapahtuu, jos palkkaavat ei-uskovaisen opettajan, joka päättää lähteä huoneesta rukouksen ajaksi :-)

-Teemu, 4.10.2009

#12631

Tuosta Teemun linkistä:

“Päiväkodin johtaja Juhani Rytkönen kertoo Ilta-Sanomissa, että hänen mielestään ruokarukouksen lukeminen on yleissivistävää tapakasvatusta.”

Yhtä hyvin voisi sanoa, että Suomen varhaishistoria on yleissivistävää maailmanhistoriaa.

-The Unfortunate One, 4.10.2009

#12969

Kirkko pyysi maaliskuussa valtiolta lisää rahaa laman takia. Valtio reagoi välittömästi ja nosti kirkon osuutta yhteisöverosta 2.5%:iin. Näin yhteisistä rahoista menee kirkolle 64 miljoonaa € enemmän kuin aikaisemmin.

Kirkko on ilmeisesti sijoittanut tämän ja muut rahansa (690 miljoonaan €) ulkomaille :-)

Lainaamme rahaa ulkomailta veronmaksajien piikkiin, jotta kirkko voi sijoittaa sen takaisin ulkomaille?

-Teemu, 14.12.2009

#13266

Uskonto on henkilökohtainen asia ja valinnan vapaus tulee olla. En näe mitään syytä, että keinotekoisesta vapauden tarpeesta (vapaus on luonnollinen, sitä edeltänyt uskontopakko oli yhden uskonnon edeltäjien keksintö) voisi johtaa tarpeen sille, että lapset voisivat vapaasti valita oman virallisen kuulumisen omaan uskontokuntaansa. (Koko “kuuluminen uskontokuntaan” ja “kuulua seurakuntaan” saa turhan suuren painon sen vuoksi, että ainoa ajattelukehys on kristinusko, jossa voi liittyä “kristittyjen yhteisöön” ja siinä sillä on suuri merkitys.)

Lapsilla on samanlainen ajattelun- ja uskonnonvapaus kuin muillakin, mutta ei ole mitään syytä, että he saisivat “liittyä” johonkin uskontoon tai edes käydä sen tilaisuuksissa vastoin aikuisten tahtoa. Ne eivät kuulu lasten vapauksiin missään muussakaan asiassa. :-)

Todella suuri epäkohta tässä “uskonnonvapauden” yhteiskunnassamme on se, että parille uskontokunnalle on annettu oikeus kerätä jäsenmaksunsa/toimintakulunsa valtion verojärjestelmän avulla. Se tulisi ehdottomasti poistaa tai sitten myöntää vastaava oikeus kaikille aatteellisille järjestöille. Itse kannatan edellistä: verot veroina ja muut tukimaksut erikseen.

Kysy omalta kansanedustajaltasi tästä epäkohdasta, mitä mieltä hän on. Ehkä jonain vuonna saamme edes yhden sellaisen kansanedustajan, joka uskaltaa ehdottaa tämän järjestelmän poistamista ja ehkä lopulta jonain päivänä se oikeus kirkoilta poistetaan.

-monisti, 31.1.2010

#14238

Norja erottaa kirkon ja valtion

-Teemu, 22.5.2012

#14739

Suomen Evankelisluterilainen Kirkko on perkeleestä ja Kristillisdemokraatit kokoomuksen konservatiivijaosto. Molemmista on kristillisyys yhtä kaukana kuin sekularismi USAn politiikasta.

-Nallesetä, 22.4.2013

#14801

Jonkun pitäisi nostaa keskusteluun koulujen pakkouskonto pakkoruotsin rinnalle.

Miksi maksamme veroina luulon, tässä tapauksessa uskonnon opettamisesta, tiedon, tässä tapauksessa historianopetuksen kustannuksella. Sitähän ollaan vähentämässä, jotta uskonnonopetus säästyisi kovissa aikataulupaineissa.

-jari hyvärinen, 2.5.2014

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Uskonto tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: