Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Vanhempien rakkaus

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Päivän sana: nautiikka: merenkulkuoppi

Pidätkö?


5 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 12/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Koti tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Mitä sillä vanhempien rakkaudella loppujen lopuksi tekeekään? Kun äidistä ei ole enää riippuvainen, luonne ratkaisee, pysyvätkö välit. 1 702 lukijaa, joista 157 eli 9% on antanut arvosanan ().

Vanhempien rakkaus

Vanhempien vastuusta vaahdotaan jatkuvasti. Siitä, että lapsia tulee huomioida, että rakkautta pitää antaa. Onhan se hyvä. Kyllä jokaista pitää jonkun rakastaa.

Lapsi on riippuvainen äidistään. Kasvettuaankin lapsi rakastaa äitiään lähes ehdoitta. Äiti on aikuinen. Äiti kyllä tietää. Mutta mitä tapahtuu, kun lapsi kasvaa aikuiseksi – edes osittain? Mikä eteen, kun lapsi tietääkin asioista vanhempiaan enemmän? Roolinvaihto voisi olla paikallaan, mutta kuka sellaiseen ryhtyy...? Holhous jatkuu, puhutaan asioista, joista ei mitään tiedetä – lapsi ahdistuu, mietitään – missä vika? Sanotaan: kyllä me tiedämme sinua paremmin, olet vielä lapsi. Syntyy vihaa ja kapinaa, mietitään – miksi?

Kun äitihahmoa ei enää tarvita, luonteet ratkaisevat, säilyykö välit. Nuori tai aikuinen ei tarvitse enää äitiä! Se voi tuntua surulliselta, mutta niin se vain on. Mutta äiti voi silti säilyä lapsen elämässä. Äiti voi olla läsnä. Mutta äiti ei saa tehdä itseään liian tykö. Sillä lapsella on perhe muuallakin!

Ystävät, opettajat, työtoverit... Lapsella voi olla tuttuja paljon, tai sitten vähän. Mutta maailmassa on miljardeja ihmisiä, ja joka lapsella on vain yhdet vanhemmat ja yksi perhe. Todennäköisyys, että sielunsisar löytyy jostain muualta kuin omasta suvusta on todella suuri. Aivan käsittämättömän suuri. Ja silti vanhemmat tahtovat uskoa, että juuri he ymmärtävät, tietävät, tuntevat lapsensa.

Jollekulle, tietenkin, äiti tai isä voi olla juuri se kaikkein älykkäin, elämässään kokenein, miellyttävin ja paras henkilö olemaan tukena elämän kaikissa käänteissä. Mutta vaikka vanhemmat ovatkin antaneet lapselleen elämän, vaikka he ovatkin huolehtineet lapsesta vuosikaudet – se ei riitä. Olla lapsen vanhempi – ja olla nuoren luotettu – ovat aivan erilaisia asioita. Sukulaisuuteen ei voi vedota. Verisukulaisuus ei anna minkäänlaista mielten yhteyttä kahden ihmisen välille.

Vanhemmat voivat rakastaa lastaan, lapset vanhempiaan. Rakkaus voi olla molemminpuolista, tai sitten ei. Kysymys kuuluukin: onko vanhempiaan pakko rakastaa? Riittääkö lähisukulaisuus perusteeksi, kun valitaan uskottua. Vai pitäisikö nuoren aikuisen saada valita kumppaninsa itse?

HUOM. Tekstissä puhutaan paljon “äidistä”, koska yksikössä on monikkoa helpompi puhua. Voit omassa mielessäsi aivan rauhassa muuttaa jokaisen äiti-sanan vanhemmat- tai isä-sanaksi, mikäli se auttaa sinua sisäistämään tekstin paremmin.

-Kyllistella, 5.10.2008

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 3 kommenttia
Kommentit
#9988

Kirjoituksesi on hyvin ajateltu tuotuus. Muistaakseni -60 luvulla oli laulu jossa oli sanat: “Sinun lapsesi eivät ole sinun omiasi vaan itsensä poikia ja tyttäriä”.

Oma äitini on pitkästi yli 90v ja minä lähellä 60v. Äitini yrittää pitää meitä lapsia edelleen napanuorassa ja sitä on jatkunut koko meidän aikuisiän sillä seurauksella, että haluamme mennä hänestä kauemmas ja kauemmas. Joskus tekisi mieli sanoa suorat sanat mutta äitiä pitäisi ymmärtää kun hän on niin vanha. En voi vulattaa sitä ja se on tehnyt elämästämme lähes painajaisen.

Tämä ongelma on opettanut, että lapsia tulee myös kunnioittaa eikä vain rakastaa. Murrosiässä kannattaa kuunnella mitä lapsi haluuaa, eikä jaella tiukkoja käskyjä joita on ehdottomasti noudatettava. Kun lapsi on nuori aikuinen silloin viimeistään pitäisi hellittää rakkauden tyrkyttäminen ja rakkauden vaatiminen. Nuoren avunpyynnot on asia erikseen. Kaikkia elämä potkii ajoittain. En ole edes hyvä äiti mutta omista ja edellisen sukupolven kasvatuksesta kannattaa ottaa oppia ja varsinkin virheistä, ettei jatka niitä seuraavalle sukupolvelle.

-Mamitsu, 6.10.2008

#9990

Ihan mielenkiintoinen teksti. Vastaavasti voisi kysyä, onko lastaan pakko rakastaa? Siitähän voi tulla vaikka millainen sekopää.

Mielestäni ketään ei tarvitse rakastaa, jos hän ei sitä ansaitse. Oli kyseessä sukulainen tai ei. Se, että osa geeneistä on samanlaisia, ei velvoita vielä mihinkään.

-Maria, 6.10.2008

#10031

Kyllä geenit yhdistävät vaikka mieli olisikin erilainen, koska ennenmuinoin kun ihminen kehittyi niin yksin ei pärjännyt vaan piti selvitä porukassa ja yleinsä tämä porukka oli sukulaisia. Ja itseasiassa koska geenit ja kasvatus vaikuttavat siihen millainen olet niin on aika todennäköistä että olet samanlainen kuin vanhempasi.

Ainakin suurin osa tuntuu rakastavan vanhempiaan/lapsiaan.

Tästä on salettiin tehty tutkimuksiakin mutten jaksa googlettaa.

-Tuomas, 12.10.2008

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Koti tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: