Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Kansallisuusaate - aikansa elänyt ideologia?

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


7 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 10/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Tämä on pari viikkoa sitten kirjoittamani lukion äidinkielen esseekokeeseen valmistava preliminääriessee, jonka postasin nyt tänne agoraan. Tekstissä imaisen perusteluni sen väitteen puolesta, että nationalismi on nykypäivänä täysin aikansa elänyt aate. Hyvää itsepäisyyspäivän lukuhetkiä. 2 894 lukijaa, joista 201 eli 7% on antanut arvosanan ().

Kansallisuusaate - aikansa elänyt ideologia?

Etsin kuvia hakusanoissa “nationalism sucks” ja löysin tällaisen T-paidan. Ihan ok.

Viime vuonna koulun itsenäisyyspäivän juhlissa pukeuduin puvuntakkiin, siniseen paitaan ja siniseen solmioon. Harmittelin hieman, ettei minulla ollut lisäksi siistin valkoista nenäliinaa laitettavaksi rintataskuun. Mutta yksi luokkatovereistanu tuli juhlaan tavallisessa asussaan: farkuissa ja huppupaidassa. Kun sitten juhlan lopussa nousin muiden mukana seisomaan Maamme-laulun ajaksi, hän vain istui ja tuhahteli: “Tällainen fasistinen itsenäisyysjuhla on ihan järjetöntä ja turhaa.” En itsekään laulanut kansallislaulun aikana, vaan pohdin kaverini sanoja ja ajatuksia: oliko kansallismielisyys todellakin turha aate?

Nykyaikaisten kansallisvaltioiden synty voidaan ajoittaa keskiajan jälkeiseen epookkiin. Feodaalilaitoksen aikana tavallinen rahvas tunsi itsensä kuninkaan alamaiseksi, mutta uudelle ajalle tultaessa ihmisen identiteetti alkoi muuttua. Viimeistään 1800-luvun alkupuolen romantiikan suuntauksen myötä idea kansallisvaltioista nostettiin pysyvästi esille. Lisäksi historian- ja kielentutkimus sekä folkloristiikka ovat olleet vahvistamassa paikallisten kansallisidentiteettien nousua – oma Kalevala-eepoksemme tästä hyvänä esimerkkinä. Toisaalta 1800-luvun imperialismin romahduksessa maailmansotien välissä ja heti niiden jälkeen syntyi lukuisia valtioita varsinkin kolmannessa maailmassa.

Sodat kieltämättä ovat ruokkineet ihmisen perimmäistä laumaeläinluonnetta, mutta maailma on muuttunut toisen maailmansodan jälkeen. Maailma on pienentynyt kuljetusyhteyksien nopeuduttua ja vielä radikaalimmin tietoyhteiskunnan kehityksen ja internetin myötä. Tämän ansiosta kulttuurit kohtaavat yhä useammin, ja näissä kohtaamisissa perinteiset, isänmaalliset arvot saavat rinnalleen kilpailevia näkemyksiä. Nykyihmiset voivat myös verkostua paljon aikaisempaa tiheämmin. Jos ihminen koki viisikymmentä vuotta sitten itsensä vain muutaman yhteisön, kuten kotikylän, työpaikan, urheiluseuran ja tärkeimpänä valtion, jäseneksi, nykyään hän voi määritellä itsensä laajemmin muun muassa nettiyhteisöjen, aktivistijärjestöjen tai jopa useamman valtion jäseneksi tai vaikka osaksi seksuaalivähemmistöä.

Nykypäivänä individualismi korostuu yhteisöllisyyden sijaan. Lisäksi muun muassa Suomessa nykynuoriso kokee yhä vähemmän yhteyttä sotaveteraanien harvenevaan joukkoon ja sitä kautta isänmaallisiin arvoihin, mitä vanhempi sukupolvi voi pitää loukkaavana. Äidinkielenopettaja voi kauhistella, että suomalaiset yritykset ja tutkijat viestivät yhä enemmän englanniksi kuin suomeksi. Kansainvälistymisessä ei juurikaan nähdä hyviä puolia: globalisaatio on paha peikko, jota vastaan Suomen on taisteltava ylväästi tuottamalla itse omat luumunsa, oman energiansa ja omat tieteelliset saavutuksensa.

Tuntuu hassulta, että samalla korostetaan suvaitsevaisuutta muita kansoja ja kulttuureita kohtaan. Suvaitsevaisuus ei todellakaan toimi täydellisesti; sodat ja muut konfliktit tietysti räikeimpinä esimerkkeinä. Tosiasiahan on, että jos olisimme kaikki kuin yhtä perhettä, suvaitsevaisuus lisääntyisi ja ennakkoluulot vähenisivät. Jos ihmiseltä poistettaisiin kansalaisuusstatus, muut määrittelisivät hänet yksilönä, ei jonkin suuremman ryhmän stereotypiaan tukeutuen. Ihmiskunta ei ehkä koskaan pääse siihen pisteeseen asti, että valtioiden rajat poistuisivat täysin, mutta voimme globalisaation ansiosta vähentää konflikteja tulemalla entistä riippuvaisimmiksi toisistamme. Jos Suomesta viedään tieteellistä osaamista Venäjälle, joka myy energiaa Bulgariaan, josta sitten tuodaan Suomeen luumuja, sodan pelko vähenee, kun voi olettaa hyökkäävän osapuolen kauppasuhteiden katkeavan.

Kielentutkijoiden tai kulttuurin ystävien ei kuitenkaan tarvitse olla kovin huolissaan, vaikka maailma niin sanotusti pienenisikin. Jo pelkät maantieteelliset seikat estävät täysin homogeenisen, globaalin kulttuurin leviämisen kaikkialle ja sen juurtumisen syvälle. Ihmisten ympäristö ja perinteet ovat aina läsnä eikä niistä päästä helposti eroon. Ja mitä siitä, vaikka vanha häviäisikin: aina tulee uutta kulttuuria ja voimme uppoutua vanhaan maailmaan uudestaan historian tutkimuksen muodossa.

Ei tarvitse filosofoida kovin syvällisesti nähdäkseen sen, että nationalismilla ei ole mitään rationaalista perustaa. Perinteet usein jarruttavat sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin, ja nationalismi on juuri yksi tällaisista perinteistä. Hieman kummastuttaa myös se, että kansallisuusaate on niin kovin keinotekoinen – monilla ihmisillä on alun perin ollut paljon vähemmän yhteistä kuin on annettu ymmärtää. Miten standardoitu kirjakieli,joita opetetaan keinotekoisten rajojen sisäpuolella, tekee ihmisistä yhtään samanlaisia, ja miten ihmisillä on asuinpaikkansa perusteella määräytyvä velvollisuus taistella yhden valtion puolella toista vastaan?

Maamme-laulun jälkeen astelimme juhlasalista ulos. Kaverini otti puheeksi, että itsenäisyyspäivän sijaan pitäisi juhlia “Maailman päivää.” Juhlissa seurusteltaisiin maailman kaukaisimmista kolkista kotoisin olevien ihmisten kanssa ja syötäisiin ruokia kaikista maanosista. Ehdotus kuulosti minusta hyvältä. Olen aina pitänyt italialaisesta keittiöstä.

-Og The Caveman, 6.12.2008

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
10 tuoreinta kommenttia 24:sta. Näytä kaikki kommentit
Kommentit
#10443

“Lottovoitto syntyä Suomeen?” Ei, suomalaiset ovat niin suuresti maahanmuuttajia ja ulkomaalaisia vastaan että huh huh. Suomen pitäisi olla tasa-arvon maa, mutta ei täällä kaikilla ole hääviä. Omassa suvussani on romaneja ja niistähän suomalaiset tykkäävät.

Suomessa voi olla fyysisesti hyvät oltavat kun ruokaa riittää jne., mutta henkisesti ei, täällä on niin raskasta opiskella ja tehdä töitä, ja tästä Suomen kovasta tasosta kehuskellaan muille maille mm. pisatutkimusten takia. Ampumiset kertoo että ei kaikki ole kohdallaan.

-farookh, 12.12.2008

#10456

TTT, en voi käsittää, miten voit todeta nationalismin vähentäneen sotia. Jokainen maailmanhistoriaa lukenut tietää, että molempien tähänastisten maailmansotien puhkeamiseen vaikutti, muiden osasyiden lisäksi, vahvasti juuri nationalismi. Perustelen tämän näkemyksen, vaikka joudunkin toteuttamaan Godwinin lakia ja heittämään Hitler-kortin.

Toinen maailmansota oli seurausta kansallishenkisen natsi-Saksan pyrkimyksistä liittää kaikki saksankieliset samaan valtioon. Tätä periaatetta noudattaen Saksa miehitti Tsekkoslovakian sudeettialueet ja lopulta läntisen osan puolaa, joka laukaisi viimein kansainväliset jännitteet toiseksi maailmansodaksi. Samanhenkiset näkemykset vallitsivat Suomessakin. Koko jatkosodan 'Suur-Suomi' -ihanne oli suomalaisten pyrkimys liittää Suomeen karjalan suomenkieliset alueet.

Lisäksi kummastelen tekemääsi omituista kahtiajakoa nationalismin ja imperialismin välille. Ensimmäistä maailmansotaa edelsi Euroopan suurvaltojen siirtomaaimperialistiset pyrkimykset, joita ruokki juuri kansallisuusaate. Oman valtion epäkohdat ja ongelmat oli helppo peittää oman kansan ylistyksellä ja siirtomaavalloitus perusteltavissa oman kansakunnan korkea-arvoisuudella. Ensimmäiseen maailmansotaan johtaneisiin jännitteisiin kuului merkittävänä Saksan yhdistyminen nationalismin siivittämänä. Uusi suurvalta sotki perinpohjaisesti Euroopan voimatasapainon ja johti sotilasliittoumapeliin, joka jännitteiden kiristyessä johti sodanjulistusten ketjureaktioon sekä maailmansotaan. Imperialismi ja nationalismi ovat aina kulkeneet käsi kädessä.

Miten nationalismi voi tuoda rauhaa, kansainvälistä veljeyttä ja ihmisoikeuksien kunnioitusta, kun niin usein maailmanhistoriassa kansallisvaltioiden sisäistä yhtenäisyyttä on perusteltu oman kansan paremmmuudella 'yhteisellä, ulkoisella vihollisella'. Suomalainen ryssänviha on tästä loistava esimerkki. Onhan yhtenäisyyttä perusteltu myös kansakunnan sisäisillä ominaisuuksilla, kuten kulttuurilla ja perinteillä, mutta kuten Og The Caveman sanoi, ne ovat keinotekoisia sekä esittävät ihmisille paljon enemmän yhtäläisyyksiä kuin todellisuudessa on.

Ja lopuksi, kuten jo on aikaisemmin todettu, viljelet slippery slope -argumenttia etkä liion perustele sitä. Miten kansallisvaltioiden katoaminen johtaisi hyvinvoinnin rappioon? Myönnän kyllä, ettei omakaan argumentaationi ole välttämättä täydellistä, mutta niiden takana seisovat historialliset faktat.

-Jortaani, 14.12.2008

#10458

Tuntematon kirjoitti: “TTT, voitko perustella väitteesi? Esimerkiksi sen, miksi 'kansallisvaltiojärjestelmän purkaminen aiheuttaa väistämättä sen saavutusten rapautumista'. Viljelet tekstissäsi muutenkin aika tehokkaasti slippery slope -argumentaatiota...”

Vastaat itse omaan kysymykseesi. Kansallisvaltiojärjestelmään liittyvät instituutiot rapautuvat jo määritelmällisesti, kun kansallisvaltiojärjestelmä puretaan. Ajatus, että näiden instituutioiden tilalle pompsahtaisi jostakin välittömästi yhtä hyvät tai paremmat, kun etnisesti määritellyt kansallisvaltiot heitetään historian romukomppaan, on se, mikä kaipaa perusteluja, ei minun väitteeni.

Nationalismit ovat saaneet aikaan pääluvulla mitattuna suurimmat, syvimmät ja kestävimmät keskinäisen solidaarisuuden ilmaukset ihmiskunnan historiassa. Tämä on mahdollistanut demokratian, tasa-arvon, ihmisoikeudet, luokkaristiriitojen poistumisen, sosiaalisen nousun jne. Myös sellainen historiallisesti anomaalinen ilmiö kuin individualismi on yhtenäisvaltion seuraus: kun kansallisvaltio on hajottanut paikallisten yhteisöjen vallan ja tarjoaa nyt ne palvelut, lainkäytön ym. jotka ennen olivat pienyhteisön kontolla, ihminen ei enää ole sidottu pienyhteisöönsä vaan voi tietyissä rajoissa “shoppailla” identiteettejä.

Nationalismin vastustajat tarjoavat kansallisvaltiolle vaihtoehdoksi jonkinlaista maailmankansalaisuutta, mutta kun muistelen aiempia yrityksiä tähän suuntaan, en ole optimistinen: Esimerkiksi kommunistien kansainvälisyys oli vanhanaikaista imperialismia, jossa kansalliset eliitit liittoutuivat venäläisten johdolla keskenään kansan enemmistöä vastaan. EU on matkalla kohti samanlaista eliittien valtaa.

Mitään yleistä kaikkien ihmisten keskinäistä solidaarisuutta ei ole koskaan ollut, vaan ihmiset ovat aina samaistuneet pienempiin yhteisöihin, suurimmillaan kansakuntiin. Kansankuntiin samaistumisen ovat mahdollistaneet sellaiset yhtenäiskulttuuria luovat “pakkolaitokset” kuten oppivelvollisuus, asevelvollisuus, valtionkirkko ja standardikieli. Tällaista kansallisen identiteetin konstruointia on tässä keskustelussa kauhisteltu ja pidetty parempana “luonnollisesti” syntyviä pienyhteisöjä.

Jortaani, myös sinä vastaat omaan kysymykseesi. Edellisessä viestissäni sanoin, että homogeeniset kansallisvaltiot ovat vähentäneet sotia. Sinä taas huomautat, että eräs maailmansotien keskeinen syy oli se, että Saksa näki tarpeelliseksi valloittaa ne maat tai alueet, joissa oli saksalaisia vähemmistöjä. Samaan tapaan suomalaisten heimosodissa 1920-luvulla ja jatkosodassa keskeisenä motiivina oli liittää suomensukuinen väestö samaan kansakuntaan. Toisin sanoen siis Euroopan valtioiden etninen heterogeenisyys on johtanut sotiin.

Toisessa maailmansodassa ja välittömästi sen jälkeen suoritettiin maailmanhistorian suurimmat etniset puhdistukset. Juutalaiset ja saksalaiset kärsivät eniten, mutta lukuisat muutkin etniset ryhmät päätyivät joukkomurhien ja karkotusten kohteeksi. Tämän karmean tapahtumasarjan tuloksena syntyivät kuitenkin Euroopan historian etnisesti homogeenisimmät kansallisvaltiot, mikä on taannut rauhan Euroopassa. Monikulttuuriset Jugoslavia ja Venäjä ovat kuitenkin käyneet sotia, koska ne ovat (olleet) erittäin heterogeenisiä etnisesti. Euroopan nykyinen monikulttuuristumiskehitys ja esimerkiksi Baltian maiden venäläisvähemmistöt johtavat tulevaisuudessa etniseen sodankäyntiin, jos ihmiskunnan historia toistaa itseään -- ja miksei toistaisi.

Väite, että “[i]mperialismi ja nationalismi ovat aina kulkeneet käsi kädessä”, on mieletön. Imperialismia on ollut tuhansia vuosia, varsinaista nationalismia pari vuosisataa. Nationalismi, siis homogeenisten kansallisvaltioiden luominen, on ollut nimenomaan se voima, joka on murskannut imperialismin.

Britit saattoivat hallita 300 miljoonan asukkaan Intiaa muutamalla tuhannella miehellä, koska “maa” (oikeastaan mitään yhtenäistä Intiaa ei ennen brittejä ollut ollutkaan) oli keskenään riitaisten kastien, heimojen ja uskontojen tilkkutäkki, josta puuttui laajempi solidaarisuus. Brittien oli helppo integroida paikalliset eliitit omaan valtajärjestelmäänsä ja pelata intialaisia toisiaan vastaan, kun esimerkiksi yläkastiset eivät tunteneet alakastisia kohtaan solidaarisuutta sen enempää kuin brititkään.

Kun intialainen nationalismi sitten vihdoin eurooppalaisten vaikutteiden pohjalta syntyi ja intialaiset alkoivat toimia yhteistuumin, britit juoksivat karkuun hippulat vinkuen. Siirtomaavalta purkautui kaikissa Euroopan siirtomaissa samalla tavalla: siirtomaiden kansalliset eliitit alkoivat tuntea solidaarisuutta omaa kansaansa kohtaan ja näkemään eurooppalaiset ulkomaisina riistäjinä.

Mitä tulee siihen, että argumentaationi tässä keskustelussai olisi tyyliä slippery slope, myönnän, että tämä on jossain määrin totta: kuten ensimmäisen kommenttini lopussa vihjasin, esittämäni tulevaisuudenkuva on eräänlainen worst case scenario, jonka esitän vastapainona alkuperäisen kirjoittajan yksipuoliselle näkemykselle, jonka mukaan nationalismin murentuminen on täysin myönteinen kehityssuunta eikä sisällä mitään negatiivista tai uhkaavaa. Tarkoituksenani on tuoda esiin nationalismin omasta mielestäni myönteisiä piirteitä, jotka ollaan nyt heittämässä pesuveden mukana pois.

-TTT, 14.12.2008

#10461

TTT: Minä en nyt kyllä, anteeksi vaan, vieläkään ymmärrä, miksi mielestäsi “Kansallisvaltiojärjestelmän purkaminen aiheuttaa väistämättä sen saavutusten rapautumista: Demokraattisten vaikutusmahdollisuuksien katoamista, tuloerojen räjähdysmäistä kasvua, kansallisten terveydenhuolto-, koulutus-, sosiaali-, eläke- ym. järjestelmien lakkauttamista, ihmisoikeuksien kunnioituksen heikkenemistä, sotien lisääntymistä.” Miksei voi olla terveydenhuoltoa, demokratiaa yms järjestelmiä, jos kansallisvaltioita ei enää ole? En vaan ymmärrä.

-Tuntematon, 15.12.2008

#10462

“Ajatus, että näiden instituutioiden tilalle pompsahtaisi jostakin välittömästi yhtä hyvät tai paremmat, kun etnisesti määritellyt kansallisvaltiot heitetään historian romukomppaan, on se, mikä kaipaa perusteluja, ei minun väitteeni.”

TTT, mistä ihmeestä olet poiminut tuollaisen tavan ajatella? Et voi vain esittää väitteitä ja olettaa, että on muiden tehtävä todistaa väitteesi vääriksi. Jos esität näkemyksesi, on vähintäänkin myös tehtäväsi perustella se, ja jos et sitä tee, eivät argumenttisi ole minkään arvoisia. Perustele, miksi etninen yhtenäisyys on ainoa edellytys demokratialle, ihmisoikeuksille ja hyvinvoinnille!

Ja mitä tulee muuhun vastaukseesi.

Kiellät siis, että kansallisuusaate aiheuttaa sotia ja lykkäät toisen maailmansodan syyt etnisesti heterogeenisten valtioiden syliin. Nationalismi oli se syy, mikä sai esimerkiksi Saksan halukkaaksi saksankielisten alueiden valtaamiseen. Ilman nationalismia sellaista ei olisi nähty tarpeelliseksi ja toista maailmansotaa ei kenties koskaan olisi käyty. Toki kyseessä on myös näkökantaero, mutta minusta näyttää siltä, että syytät sodasta sen uhreja, eli etnisesti erilaisia valtioita.

“Väite, että ”[i]mperialismi ja nationalismi ovat aina kulkeneet käsi kädessä“, on mieletön. Imperialismia on ollut tuhansia vuosia, varsinaista nationalismia pari vuosisataa.”

Väite on ymmärrettävissä myös seuraavalla tavalla: “Nationalismi on koko historiansa ajan kulkenut käsi kädessä imperialismin kanssa.” Myönnetään, olisin voinut muotoilla väitteen paremmin, mutta en missään tapauksessa tarkoittanut, että nationalismi olisi imperialismin kanssa ideologiana yhtä vanhaa perua.

“Nationalismi, siis homogeenisten kansallisvaltioiden luominen, on ollut nimenomaan se voima, joka on murskannut imperialismin.”

Nationalismi on oikeutus imperialismille, eikä se ole millään tavalla murskannut imperialismia. Et tunnu huomaavan, että Saksan toimet toisessa maailmansodassa olivat juuri imperialismia, jonka he oikeuttivat nationalismilla. Toimintana imperialismi on myös nationalismin seurausta. Ja kuten jo aikaisemmin totesin: nationalismi oli Euroopan valtioiden oikeutus siirtomaaimperialismille.

Otat esille Intian irtautumisen brittäilesen vallan alta. Brittiläinen Intia jakautui nationalismin seurauksena kahdeksi valtioksi: muslimivoittoiseksi Pakistaniksi ja hinduvoittoiseksi Intiaksi, josta Pakistaniin muutti miljoonia muslimeja. Nationalismi sai aikaan kaksi etnisesti homogeenistä valtiota, joiden sisäiset kofliktit ovat olleet vähäisiä, mutta se on myös aiheuttanut Intian ja Pakistanin välille katkeria konflikteja niiden välisten monikulttuuristen alueiden hallinnasta. Tämä on jälleen yksi esimerkki nationalismin ja imperialismin välisestä suhteesta. Nationalismi luo ainoastaan valtion sisäistä vakautta.

Minä en kiellä sitä myönteistä ominaisuutta, että nationalismi synnyttää valtion sisäistä vakautta, Historiallisesti on kuitenkin suhteellisen selvää, ettei se juurikaan synnytä valtioiden välistä vakautta. Pyrit varmasti vain puollustamaan aatetta, jota pidä hyvänä asiana, mutta olisi järkevää, että myös perustelisit kaikki näkemyksesi, etkä sysäisi vastuuta niiden kumoamisesta muille keskustelijoille.

-Jortaani, 15.12.2008

#10495

“Miksei voi olla terveydenhuoltoa, demokratiaa yms järjestelmiä, jos kansallisvaltioita ei enää ole? En vaan ymmärrä.”

Lähinnä viittasin subjektiivisena oikeutena olemassaolevaan terveydenhuoltoon, mikä on kansallisvaltioille ominainen tapa järjestää asia. Toki kaupallista terveydenhuoltoa voi olla muutoinkin. Yhdysvallat on hyvä esimerkki maasta, jossa lähinnä etnis-rodullisen heterogeenisyyden vuoksi ei olla kyetty luomaan kattavaa julkista terveydenhuoltoa, vaan joudutaan nojautumaan törkykalliiseen, keskinkertaisia hoitotuloksia tuottavaan ja epätasa-arvoiseen kaupalliseen järjestelmään.

Demokratiaa minun on vaikea kuvitella muuten kuin kansallisvaltiokontekstissa. Nationalismin ja demokratian -- kansan vallan -- ideologiat ovat kietoutuneet erottamattomasti toisiinsa. “Kansakunta on päivittäinen kansanäänestys” (Ernest Renan). Demokratian toimimattomuutta monikansallisissa yhteenliittymissä--YK, EU, Nato ym.--tuskin kukaan kiistää.

“Kiellät siis, että kansallisuusaate aiheuttaa sotia ja lykkäät toisen maailmansodan syyt etnisesti heterogeenisten valtioiden syliin. Nationalismi oli se syy, mikä sai esimerkiksi Saksan halukkaaksi saksankielisten alueiden valtaamiseen. Ilman nationalismia sellaista ei olisi nähty tarpeelliseksi ja toista maailmansotaa ei kenties koskaan olisi käyty.”

En tietenkään kiellä nationalistisesti motivoituneen imperialismin johtaneen sotiin. Sen sijaan väitän valtioiden etnisen homogeenistymisen vähentäneen sotia ja murskanneen imperialismin. Jos kaikki saksalaiset olisivat asuneet samassa valtiossa sata vuotta sitten, maailmansotia ei ehkä olisi käyty.

Ideaali kansainvälinen järjestelmä on mielestäni sellainen, jossa ollaan järjestäydytty etnisesti suhteellisen homogeenisiin kansallisvaltioihin. Sodankäynnin keskeinen syy eli etniset konflitit ovat tällaisessa järjestelmässä harvinaisia. Ei-nationalistisessa järjestelmässä ihmisistä on yhdentekevää, mitä kansaa poliittiset johtajat edustavat, mutta nationalistisen pureman saatuaan ihmiset eivät voi enää hyväksyä muita kuin oman kansansa edustajia johtajikseen. Imperialistinen järjestelmä romahti, kun kansallismielisiksi ryhtyneet alamaiset kieltäytyivät ulkomaalaisten ylivallasta.

Voidaan tietenkin ajatella maailmaa, jossa nationalismi ei olisi keskeinen periaate. Tällainen maailma oli vielä ennen ensimmäistä maailmansotaa: suurin osa ihmisistä asui brittiläisen, venäläisen, ranskalaisen, itävaltalais-unkarilaisen tai ottomaanien harvainvallan alla. Oliko tuo järjestelmä parempi kuin maailmansotien myötä paljon verenvuodatuksen avulla syntynyt kansallisvaltiokeskeinen järjestelmä? Minusta imperialistinen järjestelmä sai mennä, enkä kaipaa uutta tilalle. Nationalistinen järjestelmä on saanut aikaan ennenkokematonta hyvinvointia ja rauhaa. Homogeenisten kansallisvaltioiden syntyä pitäisi edistää kaikin keinoin, mutta valitettavasti nykysuunta on toinen. Esimerkiksi Intiassa väestönsiirroissa olisi pitänyt mennä paljon pidemmälle, niin olisi vältetty Mumbain pommit monen muun tragedian ohella. Ja jos luulet, että imperialistiset sodat loppuvat nationalismin kadotessa, niin voin esittää vastatodisteena loputtoman luettelon imperialistisista sodista niiltä vuosituhansilta, jolloin kukaan ei ollut vielä kuullutkaan nationalismista.

-TTT, 18.12.2008

#10530

“Yhdysvallat on hyvä esimerkki maasta, jossa lähinnä etnis-rodullisen heterogeenisyyden vuoksi ei olla kyetty luomaan kattavaa julkista terveydenhuoltoa, vaan joudutaan nojautumaan törkykalliiseen, keskinkertaisia hoitotuloksia tuottavaan ja epätasa-arvoiseen kaupalliseen järjestelmään.”

Vieläkin perustelut puuttuvat. Miten päädyt johtopäätökseen siitä, että Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmään hintavuus ja yksityisyys johtuu etnisestä heterogeenisyydestä? Nähdäkseni Yhdysvalloissa vaikuttaa erillainen näkemys valtion velvollisuuksista kuin mitä esimerkiksi täällä Suomessa, jossa terveydenhuolto on julkista. Mikäli olen oikein asian kokenut, siellä ajatellaan jokaisen olevan oman onnensa seppä ja siten itse vastuussa omasta terveydenhuollostaan. Suomen hyvinvointijärjestelmän terveydenhuolto pohjaa sosialistisiin näkemyksiin, joka ei tietääkseni ole nationalismin tuote. Yhdysvalloissa sosialismista on kylmän sodan seurauksena tullut kirosana, jota vieroksutaan edelleen. Tämän vuoksi ei liene ihme, ettei sosialistisia vaikutteita löydy Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmästä.

“Demokratiaa minun on vaikea kuvitella muuten kuin kansallisvaltiokontekstissa. Nationalismin ja demokratian -- kansan vallan -- ideologiat ovat kietoutuneet erottamattomasti toisiinsa. ”Kansakunta on päivittäinen kansanäänestys“ (Ernest Renan). Demokratian toimimattomuutta monikansallisissa yhteenliittymissä--YK, EU, Nato ym.--tuskin kukaan kiistää.”

Demokratia on, kuten luultavasti tiedätkin, lähtöisin antiikin Kreikasta, ajalta paljon ennen kansallisuusaatetta. Tietenkin demokratia voi olla osana nationalistisia ihanteita, mutta nationalismi ei suinkaan ole demokratian edellytys. Eivätkö kaikki ihmiset voi olla äänioikeutettuja ja siten tasa-arvoisia ei-kansallisvaltiossa?

Yhdeksi syyksi demokratian toimimattomuuteen Euroopan unionissa voidaan katsoa juuri nationalismi. Eu:n täysi potentiaali jää käyttämättä ihmisten yrittäessä pitää kiinni valtioidensa omavaraisuudesta, jolloin, kuten jo kirjoituksessa mainittiin, pyritään riippumattomuuteen muista kansoista. Luumut ja tieteelliset saavutukset halutaan tuottaa itse eikä minkäänlaista työnjakoa ja riippuvaisuutta valtioiden välille synny. Juuri keskenäinen riippuvuus olisi omiaan sotien ehkäisyyn.

“Voidaan tietenkin ajatella maailmaa, jossa nationalismi ei olisi keskeinen periaate. Tällainen maailma oli vielä ennen ensimmäistä maailmansotaa: suurin osa ihmisistä asui brittiläisen, venäläisen, ranskalaisen, itävaltalais-unkarilaisen tai ottomaanien harvainvallan alla. Oliko tuo järjestelmä parempi kuin maailmansotien myötä paljon verenvuodatuksen avulla syntynyt kansallisvaltiokeskeinen järjestelmä?”

Teet olettamuksen siitä, että ilman nationalismia maailma olisi tismalleen samanlainen kuin se oli ennen maailmansotia ja nationalismia. Tehdessämme tällaisia oletuksia emme voi mitenkään tietää, millainen maailma todellisuudessa olisi tänä päivänä. Onko varmaa, ettei sen aikainen järjestelmä olisi ajan myötä kehittynyt nykyistäkin paremmaksi?

“Ja jos luulet, että imperialistiset sodat loppuvat nationalismin kadotessa, niin voin esittää vastatodisteena loputtoman luettelon imperialistisista sodista niiltä vuosituhansilta, jolloin kukaan ei ollut vielä kuullutkaan nationalismista.”

En ole uskoakseni ole missään vaiheessa sanonut edes mitään tuohon viittaavaa. Älä vääristele sanojani vain, jotta sinun olisi helpompi hyökätä niitä vastaan. Sorrut jälleen virheargumentointiin.

-Jortaani, 22.12.2008

#10533

Auts! Olen oikeassa taivutusmuodot:

Olen oikeassa

olet väärässä

ovat väärässä

Olemme oikeassa (muut meistä väärässä, Minä oikeassa)

olette väärässä

ovat väärässä

-Rape, 22.12.2008

#10591

“Vieläkin perustelut puuttuvat. Miten päädyt johtopäätökseen siitä, että Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmään hintavuus ja yksityisyys johtuu etnisestä heterogeenisyydestä?”

Ajatus, että Amerikan väestön heterogeenisyys on estänyt siellä eurooppalaistyylisen tulonjakopolitiikan kehityksen, ei ole vain omani vaan monen amerikkalaisen sosiologin ja politiikan tutkijan näkemys. Samoin voimakkaasta tulonjakopolitiikastaan tunnettujen Pohjoismaiden politiikkaa on usein selitetty väestön perinnäisellä homogeenisyydellä.

Tämä artikkeli antaa hyvän kuvan rodullisen heterogeenisyyden vaikutuksesta Amerikan tulonajakopolitiikkaan. Abstraktin mukaan Euroopan ja Amerikan väliset erot selittyvät pitkälle siten: “[T]he differences appear to be the result of racial heterogeneity in the US and American political institutions. Racial animosity in the US makes redistribution to the poor, who are disproportionately black, unappealing to many voters.”

Kun esimerkiksi Suomessa väestön suhteellinen homogeenisyys on aiheuttanut laajalle levinneen tunteen, että kaikki ovat “yhtä suurta perhettä” ja että kaikille pitää antaa yhtäläiset mahdollisuudet, Amerikassa väestön heterogeenisyys on osaltaan johtanut erittäin vahvaan “kukin on oman onnensa seppä” -ajatteluun. En väitä, että tämä olisi ainoa syy Amerikalle ominaisiin poliittisiin käytäntöihin, mutta monessa suhteessa se on sine qua non.

“Suomen hyvinvointijärjestelmän terveydenhuolto pohjaa sosialistisiin näkemyksiin, joka ei tietääkseni ole nationalismin tuote.”

Sosialismi liittyy kiinteästi nationalismiin. Nationalismiin kuuluu ajatus kaikkien kansan jäsenten tasa-arvoisuudesta. Homogeenisillä kansallisvaltioilla on vahva taipumus suosia kollektiivisia poliittisia ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Juhlapuheiden tasolla sosialistit ovat aina kuuluttaneet kansainvälisyyttä, mutta tosielämän sosialismi on saavuttanut parhaat tuloksensa nimenomaan kansallisvaltiokontekstissa. Kansainvälinen sosialismi on reaalisesti tullut esiin lähinnä neuvostoimperialismina.

Sanotaan myös, että ammattiyhdistysliike ja yleensä työväenliike on perinteisesti ollut Amerikassa varsin heikko siksi, että valkoiset ja mustat työläiset eivät kyenneet ennen 1900-luvun jälkipuoliskoa järjestäytymään yhteisiin ammattiliittoihin. Työnantajat saattoivat käyttää hyväkseen työläisten keskinäisen solidaarisuuden puutetta.

“Demokratia on, kuten luultavasti tiedätkin, lähtöisin antiikin Kreikasta, ajalta paljon ennen kansallisuusaatetta. Tietenkin demokratia voi olla osana nationalistisia ihanteita, mutta nationalismi ei suinkaan ole demokratian edellytys. Eivätkö kaikki ihmiset voi olla äänioikeutettuja ja siten tasa-arvoisia ei-kansallisvaltiossa?”

Antiikin Ateena oli yksi kaupunki, jonka hallitsemisen haasteet olivat huomattavan erilaiset verrattuna nykyaikaisiin territoriaalivaltioihin. Ateenalaiset olivat todellinen, fyysinen yhteisö, jonka jäsenet olivat jatkuvasti tekemisissä keskenään, kun taas moderni kansakunta on Benedict Andersonin sanoin “kuviteltu yhteisö”, joka on fyysisesti hyvin hajalleen sijoittunut mutta joka yhteisten kielen, kulttuurin ja instituutioiden kautta muodostaa yllättävänkin kiinteän yhteisön. Kuitenkin pitäisin demokraattista Ateenaa eräänlaisena esinationalistisena yhteisönä: huomattavaa oli luokkarajoista riippumaton keskinäinen solidaarisuus (pl. orjat) ja ateenalaisen syntyperän ja sukutaustan korostaminen yhdistävinä tekijöinä.

Anderson on myös mielestäni hyvin kuvannut sitä, miten demokraattisen äänestäjäkunnan rajojen määrittyminen ja kansakunnan muotouminen ovat olleet toisiinsa kietoutunut prosessi. Kun imperialistien aiemmin hallitsemat alueet ovat vapautuneet, väestö on tyypillisesti pyrkinyt demokraattiseen hallintomuotoon. Tällöin on noussut kysymys siitä, ketkä tuntevat kuuluvansa niin kiinteästi samaan yhteisöön, että voivat päättää keskenään yhteisistä asioista. Väestöryhmien ylittämättömät erot on parhaimmillaan ratkaistu valtioiden useaan osaan hajoamisella. Huonoimmillaan on tapahtunut niin kuin Afrikassa, jossa yhden heimon saatua maassa vallan alkaa tämän yhden heimon yletön suosiminen muiden kustannuksella, mistä on seurannut loputonta kurjuutta, sisällissotia jne. Demokratia ei toimi, jos äänestäjäkunta ei tunne kuuluvansa samaan kansaan.

EU:n epädemokraattisuus johtuu juuri siitä, etteivät eri kansat tunne keskinäistä solidaarisuutta. Suomalaiset hyväksyvät laajasti sen, että peritään korkeita veroja, jotta kaikille suomalaisille taataan yhtäläiset mahdollisuudet. Sen sijaan on vaikea perustella suomalaiselle äänestäjäkunnalle, että heidän pitäisi maksaa lisää veroja vaikkapa portugalilaisten ja kreikkalaisten yhtäläisten mahdollisuuksien takaamiseksi. Suomalaiset eivät kerta kaikkiaan tunne kulttuurin ja etujen yhteyttä näiden kansojen kanssa. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että EU-maiden kansalaiset eivät pääse päättämään EU:n asioista vaan pieni kosmopoliittinen eliitti tekee päätökset enenevässä määrin.

“Eu:n täysi potentiaali jää käyttämättä ihmisten yrittäessä pitää kiinni valtioidensa omavaraisuudesta, jolloin, kuten jo kirjoituksessa mainittiin, pyritään riippumattomuuteen muista kansoista. Luumut ja tieteelliset saavutukset halutaan tuottaa itse eikä minkäänlaista työnjakoa ja riippuvaisuutta valtioiden välille synny. Juuri keskenäinen riippuvuus olisi omiaan sotien ehkäisyyn.”

Tämä on silkkaa olkiukkoilua. Suomeen ja muihin maihin on aina tuotu hedelmiä ym., joita ei täällä voi kasvattaa; näin tehtiin ennen EU:ta ja niin tehdään edelleen. Tieteenteko taas on jo satoja vuosia ollut kansainvälistä, eikä siihen mitään EU:ita ole tarvittu. Sotket EU:n ja vapaakaupan. Vapaakaupan toteutumiseksi ei ole tarpeellista luoda keskitetysti hallittua EU-liittovaltiota, vaan vapaakauppa voidaan toteuttaa itsenäisten valtioiden kesken, niin kuin on toimittu satoja vuosia (merkantilismista luovuttiin jo 1700-luvulla, ja 1800-luvulla kaupankäynti oli vapaampaa kuin nykyisin).

Esim. Sveitsi ja Norja ovat sitoutuneet vapaakauppasopimuksiin, joiden myötä niiden markkinat ovat kuta kuinkin yhtä avoimet kuin EU-maiden markkinat ilman että Sveitsi ja Norja olisivat EU:n jäseniä. Keskinäinen riippuvuus ja luottamus syntyy juurikin kansojen vapaaehtoisella yhteistyöllä, ei Brysselin diktaateilla.

“Teet olettamuksen siitä, että ilman nationalismia maailma olisi tismalleen samanlainen kuin se oli ennen maailmansotia ja nationalismia. Tehdessämme tällaisia oletuksia emme voi mitenkään tietää, millainen maailma todellisuudessa olisi tänä päivänä. Onko varmaa, ettei sen aikainen järjestelmä olisi ajan myötä kehittynyt nykyistäkin paremmaksi?”

Analogioiden etsiminen historiasta on parhaita keinoja tulevaisuuden kehityksen ennustamiseksi. Toteutunut kehitys on paljon parempi vertailukohta kuin sellainen kehitys, joka on olemassa vain paperilla ja unelmissa. Nykyisessä kehityksessä on paljon sellaista, joka muistuttaa menneiden vuosisatojen olosuhteista: Kasvaneet tuloerot, luokkaerojen kärjistyminen, holtiton ylikansallinen kapitalismi, demokratian korvautuminen ylikansallisella byrokraattisella harvainvallalla (tarkoitan sekä EU:ta että ylikansallisten yhtiöiden byrokratiaa), hyvinvointivaltioiden purkaminen, kulttuuristen ja uskonnollisten vastakkainasettelujen kärjistyminen, maailmanlaajuisen keskenään solidaarisen antinationalistisen eliitin muodostuminen jne.

-TTT, 7.1.2009

#10776

Onpa fiksua julkaista preliminääriessee netissä. Haloo...

-Lyseolainen, 19.1.2009

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Yhteiskunta tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: