Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Uskovaisuuden suvaitseminen

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


20 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 12/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Uskonto tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Uskovainen ihminen on Suomessa puun ja kuoren välissä. Hän joutuu elämään uskontonsa mukaisesti ja toisaalta perustelemaan muille ihmisille, miksi hän on uskovainen. 2 799 lukijaa, joista 163 eli 6% on antanut arvosanan (7).

Uskovaisuuden suvaitseminen

Seurattuani keskusteluja Agorassa, mutta myös muulla elämänkokemuksella, mieleeni tuli uusi näkökanta uskonnosta: uskovaisuuden suvaitseminen ja onko sitä? Uskovainen ihminen on paljonkin puun ja kuoren välissä Suomessa. Toisella puolella on uskovainen yhteisö, joka pitää usein huolen siitä, että jäsen ei lipeä uskostaan. Ja toisella puolella ovat ei-uskovaiset, jotka arvostelevat uskovaista henkilöä.

Käsittelen asiaa leastadiolaisuuden näkökulmasta, koska se on minulle tutuinta. Aihetta voi kuitenkin soveltaa myös esimerkiksi Jehovalaisiin, jotka tarjoavat uskonnollista näkemystään jakamalla tuntemattomille vastaantulijoille Vartiotornia. Se kuuluu heidän toimintaansa – joten heidän on tehtävä sitä. Tai aihetta voi soveltaa evankelis-luterilaista uskontoaan aktiivisesti harjoittavien vanhempien 16-vuotiaisiin lapsiin, joita vanhemmat eivät laske diskoon ja jotka joutuvat selittelemään sitä kavereilleen.

Tärkeintä, mitä haluan tällä artikkelilla sanoa on se, että kaipaisin hieman ymmärrystä ei-uskovaisten puolelta uskovaisia kohtaan, jotka elävät uskontonsa mukaan, mutta joutuvat kuitenkin myös elämään osana suomalaista yhteiskuntaa ja kestämään sen asenteita.

Ensiksi haluan erottaa käsitteet uskovainen ja uskonnollinen. Minä pidän itseäni uskonnollisena, koska koen, että Jumala auttaa minua jokapäiväisessä elämässäni rukouksen avulla. Uskonnollisuus ei kuitenkaan muuten näy elämäntavoissani. Uskovainen ihminen harjoittaa uskontoaan säännöllisesti, elää uskovaisessa yhteisössä ja käy yhteisönsä uskonnollisissa tilaisuuksissa. Elämäntapa kuvastaa muutenkin uskovaisuutta. Siihen ei kuulu esimerkiksi tanssi, televisio tai elokuvat. Minun elämääni kuuluvat nämä kaikki.

Kasvoin itse maallisessa perheessä, mutta minulla oli lähipiirissäni leastadiolaisia, mikä varmaankin vaikutti myös omaan elämänkatsomukseeni. Jouduin joskus itsekin istumaan leastadiolaisten seuroissa, ulkonaisesti tyynen näköisenä, mutta kuitenkin aikalailla tulisilla hiilillä, minkä kokenut saarnamies varmaankin huomasi. Saarnan lopuksi oli “syntien anteeksianto-tilaisuus”, jonka aikana katselin silmät ymmyrkäisinä, kun nuhteettoman ja viattoman näköiset vanhemmat naiset kysyivät murtuneella äänellä, silmät kyynelissä, saavatko hekin syntinsä anteeksi. Saarnamies piti kättään siunaavassa asennossa koholla ja sanoi tyynesti: “Kaikki synnit anteeksi!”

Tämä ehkä kuvastaa uskovaisuutta vastustavan ihmisen mielestä pahinta inkvisaatiota, mitä Suomessa on tapahtunut. Mutta tarkemmin ajatellen, ne naiset lähtivät kotiinsa varmaankin mieli kevyenä ja olo puhdistautuneena. Muissa maissa näihin asioihin suhtaudutaan eri tavalla. Esimerkiksi katolisen kirkon käytäntöön kuuluu rippituoli, joka hyväksytään sen uskonnon osaksi elokuvia ja kirjoja myöten.

Suomessa uskovainen ihminen joutuu toisaalta elämään uskonsa mukaisesti uskonsisartensa ja –veljiensä kanssa ja toisaalta kestämään ei-uskovaisten suhtautumista. Uskovaisuus koetaan hieman piiloteltavana asiana. Ainakin leastadiolaisesta uskonnosta heitetään herjaa tyyliin “päältätäytettävä pesukone”, eli että leastadiolainen joutuu hankkimaan päältä täytettävän pyykkikoneen, koska alkkarit saattavat vilahtaa näkyviin sivulta täytettävässä koneessa. Tarkastin muuten tämän käsityksen paikkansapitävyyden kouluaikana leastadiolaiselta luokkakaveriltani, mutta en saanut kaiken kattavaa vastausta ;)

Leastadiolaisessa uskonnossa uskontoon kasvetaan pienestä sylivauvasta asti. Aikuisena nämä ihmiset joutuvat vastaamaan ei-uskovaisten epäilyihin ja perustelemaan yhä uudelleen, miksi he ovat uskovaisia. Paras vastaus, jos asiaa ylipäätään pitää kenellekään perustella, olisi mielestäni, että he ovat uskovaisia sen vuoksi, että se on heille yhtä luonnollista kuin hengittäminen.

-Da Dam, 3.8.2009

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 74 kommenttia
Kommentit
#12170

Minulla ei ole ongelmia uskovaisten ihmisten kanssa, kunhan he ovat itse saaneet valita uskonsa, ja kunhan he eivät käännytä tai aivopese herkässä tilassa olevia ihmisiä (kuten lapsia). Näin vain valitettavan usein käy. Uskovaiset/uskonnolliset vanhemmat tuputtavat lapsilleen tiettyjä asioita ja satuja, joiden todenmukaisuutta ei ole kukaan kyennyt todistamaan. Päinvastaisesta sen sijaan on massiiviset määrät todisteita, mutta näitä faktoja he eivät ota huomioon. Lisäksi uskossa olevat usein kannattavat opetuksiensa levittämistä koulussa sekä valtion ja kirkon liittoa. Osa ihmisistä ei tällaista haluaisi, mutta heidän vapauttaan olla uskomatta ei kunnioiteta.

Minua huvittaa kirjoituksesi viimeinen kappale. Lestadioaisessa uskonnossa (tai missä tahansa vanhempien harjoittamassa uskossa) lapset tosiaan kasvavat siihen pienestä pitäen. He ovat uskovaisia siksi, että heille ei ole annettu valinnanvapautta. Valinnanvapaushan lähtee siitä, että tietää kaikki vaihtoehdot, eikä asioita ole vääristelty. Kun on kuunnellut lestadiolaisoppia koko elämänsä ja kuullut, miten likaisia kaikki muut ovat, ei muita vaihtoehtoja ole. Se on surullista.

-Maria!, 3.8.2009

#12172

“Elämäntapa kuvastaa muutenkin uskovaisuutta. Siihen ei kuulu esimerkiksi tanssi, televisio tai elokuvat. Minun elämääni kuuluvat nämä kaikki.”

Nämä eivät varsinaisesti liity uskovaisuuteen vaan lestadiolaisuuteen. Muutenkin tuo uskonnollisen ja uskovaisen erottelu on vähän kummallinen...

-PerusamerikkalainenSuomalainen, 3.8.2009

#12174

Kannattaa harkita otsikon vaihtamista. Se voisi olla vaikka “Leastadiolaisuuden suvaitseminen”. Leastadiolaisuus on toki uskonnollisuutta, ja jos tuntevat joutuvansa pilkan kohteeksi, muutama sana heidän puolestaan on paikallaan, mutta vain sen käsitteleminen jättää kirjoituksen otsikkon nähden kovin suppeaksi.

Odotin kirjoituksen puuttuvan myös esimerkiksi tavallisen kansan tuntoihin kun maahanmuuttajat pystyttävät moskeijaa kaupunkiin, tai sitä hermostunnutta kuhinaa lentokoneessa joka syntyy kun huiviin pukeutunut matkustaja nousee ylös ottaakseen sylimikronsa laukkuhyllyltä, tai vaikkapa Altian ponnisteluja hankkiessaan kossulle kosher-sertifikaattia.

Odotin myös rajanvetoa sille mikä on uskonnollisuutena vielä suvaittavissa ja mikä ei ole. Esim. aborttikielto, burkhan käyttöön pakottaminen, insvisitio, kunniamurha tai helvetillä pelottelu.

-Maa on syntinen laulu, 3.8.2009

#12175

Toi pesukonejuttu ei tosiaankaan ole totta. Lestadiolaisilla on ihan sivusta täytettäviä koneita siinä missä muillakin. Ihmetyttää vaan, että mistä on joillekkin tullut käsitys ettei niin sais olla.

-Jamppa, 3.8.2009

#12181

Kirjoitin artikkelin kolme ensimmäistä kappaletta uudelleen, koska halusin tarkentaa, mikä on tämän artikkelin pääpointti: Sen tarkoituksena ei ole esitellä eri puolia uskovaisuuden suvaitsemisesta, vaan pääpointti on saada ei-uskovaisilta tavallisilta kansalaisilta hieman ymmärrystä niitä kohtaan, jotka harjoittavat aktiivisesti uskontoaan. Pystyäkseni käsittelemään laajemmin esimerkiksi Jehovalaisia tai niitä, jotka käyttävät burkhaa, minun pitäisi tietää heistä paljon enemmän – sekä käytännössä että teoriassa – kuin nyt tiedän.

Maa on syntinen laulu:

Kirjoitit, että otsikko pitäisi muuttaa. Mietin itsekin tätä, kun näin kommenttisi – meinasin jo muuttaakin sen otsikon. Mutta sitten totesin, että en voi muuttaa sitä, koska en kirjoita tässä leastadiolaisten puolesta – vaan uskovaisten puolesta yleensä.

Jamppa:

Tätä tarinaa on kerrottu vuosikymmeniä. Hyvä, että kumosit sen nyt.

-Da Dam, 4.8.2009

#12184

Minkälaisen kohtalon saa hyvä mies ja hyvä nainen

ihminen joka on

jehovantodistamisen ammattilainen?

-Pera, 4.8.2009

#12187

Minä suhtaudun uskontoihin varsin kriittisesti, mutta en uskovaisiin. Uskonto on täysin ihmisen oma asia. Tämä tarkoittaa myös sitä, mitä Maria sanoi: vaatimukset etuoikeuksille oman uskonnon nimissä (jehovien vapautus armeijasta) tai vaatimukset oman uskonnon opettamisesta peruskouluissa (evlut) ovat täysin perusteettomia. En ole koskaan nähnyt uskomattoman vaativan uskomattomuutta koulussa, mutta näitä vaatimuksia tulee usein uskovaisilta.

Minua kyllä kiinnostaa, miksi ihminen uskoo johonkin, ja haluaisin ymmärtää sen. Valitettavasti se syy tuntuu aina olevan jokin muu kuin tämän uskonnon objektiivinen todennäköisyys. Ja minä taas en suostu hyväksymään jotain ajatusta todeksi vain sen takia, että olisi “mukavaa” että se olisi totta.

Uskonto on hyvin harvoin vapaan valinnan tulosta. Kuten kirjoittajakin totesi, laestiolaisuudessa lapset kasvatetaan uskontoon sylivauvasta asti. Uskonnosta tulee siis osa heidän persoonallisuuttaan, ja siitä luopuminen myöhemmin olisi hyvin vaikeaa. Jos heille ei opetettaisi uskontoa lapsena, mutta heidän sallittaisiin valita aikuisena, olen aika varma, että huomattavasti harvempi valitsisi sen. Minä kannatan yksilönvapautta hyvin hyvin pitkälle, ja sen vuoksi en kannata uskonnon opettamista lapsille, varsinkaan totena, ja varsinkaan pakolla.

-Aapo, 5.8.2009

#12192

“Uskovaiset lankeavat päihteisiin ja pakanat rikastuu!” Tätä julisti eilen bussissa eräs päihteisiin langennut uskovainen mieshenkilö.

Aapo “En ole koskaan nähnyt uskomattoman vaativan uskomattomuutta koulussa, mutta näitä vaatimuksia tulee usein uskovaisilta.” Onko ET opetus uskonnon vaihtoehtona uskomattomien vaatima myönnytys? Kuvittelisin ainakin että mikäli kukaan ei olisi esittänyt vastalausetta olisi uskonnonopetus edelleen pakollista kaikille.

Itse näkisin että uskonnon opetuksen korvaaminen kaikille pakollisena yleisenä uskontojen opetuksena parantaisi lasten avarakatseisuutta. Varsinkin nykyään kun kouluissa on enemmän muidenkin uskontojen edustajia kuin vain kristittyjä ja ateisteja eri uskontojen opettaminen “tieteellisestä” näkökulmasta voisi olla hyvä ratkaisu. Näin lapset saisivat jo koulussa kattavamman käsityksen siitä, miten eri uskonnot eroavat toisistaan ja mitkä ovat heidän näkemyksensä asioista. Lapset voisivat muodostaa oman käsityksensä vaihtoehdoistaan jo nuorena.

-Rokkomies, 5.8.2009

#12199

Ihmiset eroavat kirkosta kiihtyvällä tahdilla, uskontoa vaaditaan pois koulusta yhä raskaammin äänenpainoin, ateismikeskustelu siirtyy pölyttyneistä foorumeista kirkumaan bussinkylkiin. Tässä tilanteessa on mielestäni uskovaisena toivotonta pyytäää ns. tavallisieta ihmisiltä ymmärrystä. En silti ymmärrä miksi koet uskovaisuuden piiloteltavana asiana, sinä päivänä jona en osaa vastata ei-uskovaisten kysymyksiin voin yhtä hyvin heittää “uskovaisuuteni” romukoppaan uskoni viereen.

-Brix, 7.8.2009

#12200

Brix:

“Tässä tilanteessa on mielestäni uskovaisena toivotonta pyytäää ns. tavallisieta ihmisiltä ymmärrystä.”

Aina kannattaa yrittää! Tämä aihe on sellainen, jota olen pohdiskellut mielessäni oikeastaan pitkin elämääni silloin tällöin, mutta en ole huomannut, että siitä olisi missään keskusteltu kovinkaan paljon, ainakaan niin, että keskustelijoina olisivat olleet uskovaiset ja ei-uskovaiset. Halusin ottaa sen vuoksi tämän aiheen esille täällä. Minusta se on aiheena tärkeä.

Aapo sanoo tuossa vähän ylemmässä kommentissa, että hänelle on yksilönvapaus tärkeä. Minä haluan kääntää sen niin päin, että myös vapaus halutessaan uskoa on yksilönvapautta.

“miksi koet uskovaisuuden piiloteltavana asiana”

Tämä on minun oma käsitykseni asiasta. Luulisin, että uskovainen ihminen esim. tutustuessaan uuteen ihmiseen ei tuo heti uskovaisuuttaan esiin, vaan se tulee ehkä vähitellen näkyviin. Tässäkin on varmaan yksilöllisiä eroja, miten kukakin uskovainen henkilö antaa uskovaisuutensa näkyvä ympäröivälle yhteisölle.

-Da Dam, 7.8.2009

#12201

“miksi koet uskovaisuuden piiloteltavana asiana”

Minä ainakaan en jaksaisi kuunnella kenenkään uskonnollisia “horinoita, mutta kuten on jo sanottu kaikilla on vapaus uskoa mihin haluaa. Mutta turha sitä on toisille saarnata.

-Raimo, 7.8.2009

#12203

Brix: “Ihmiset eroavat kirkosta kiihtyvällä tahdilla, uskontoa vaaditaan pois koulusta yhä raskaammin äänenpainoin, ateismikeskustelu siirtyy pölyttyneistä foorumeista kirkumaan bussinkylkiin. Tässä tilanteessa on mielestäni uskovaisena toivotonta pyytäää ns. tavallisieta ihmisiltä ymmärrystä.”

Millä tavalla esim. kirkosta eroaminen liittyy uskovaisten ymmärtämiseen? Jos joku ei usko, ja haluaa erota, hän näin tekee. Uskovaisilla on täysi vapaus olla edelleen kirkon jäseniä. Sama kouluissa; kaikki eivät ole kristittyjä tai uskovaisia muuten, joten miksi heidän pitäisi koulussa opiskella uskontoa, jossa luterilaisuutta painotetaan? Eihän siinä ole mitään järkeä. Uskovaisilla pitäisi tietenkin olla vapaus harjoittaa omaa uskontoaan ja opiskella sitä, mutta tämän voisi tehdä vapaa-ajalla ja kotona. Uskonto ei kuulu kouluun, koska se on nimenomaan uskon asia. Koulujen tehtävä on opettaa faktoja. Bussin kyljessä ollut mainos taas oli sitä samaa sananvapautta, jota uskovaisetkin saarnaamisellaan, ovikellon soittelulla ja lappujen jakamisella harjoittavat. Nämä mielipiteet tulevat aina taistelemaan toisiaan vastaan niin kauan, kuin maailmassa on uskovaisia ja ei-uskovaisia. Miksi siis koet “epäymmärtäväiseksi” luettelemasi asiat? Pitäähän toisella tavalla ajattelijoillakin olla ääni tässä maailmassa.

-Maria!, 7.8.2009

#12207

“Tämä on minun oma käsitykseni asiasta. Luulisin, että uskovainen ihminen esim. tutustuessaan uuteen ihmiseen ei tuo heti uskovaisuuttaan esiin, vaan se tulee ehkä vähitellen näkyviin. Tässäkin on varmaan yksilöllisiä eroja, miten kukakin uskovainen henkilö antaa uskovaisuutensa näkyvä ympäröivälle yhteisölle.”

En minäkään ole ateismiani koskaan tuonut välittömästi esiin, mutta kysyttäessä toki. Ei siinä mitään peiteltävää toki ole, päin vastoin, olen ylpeä järkeen ja logiikaan perustuvasta maailmankuvastani. Useimmat asiat ihmisestä tulevat vähitellen näkyviin.

Tunnetko useitakin ihmisiä, jotka ensimmäisinä sanoinaan sanovat sinulle “Moi, en usko jumalaan”? Noin voisi ehkä käydä silloin, jos toinen yrittää käännyttää, mutta ateismi ei yleensä ole ihmisen persoonallisuutta määrittelevä tekijä. Eli useille ateisteille ateismi on paljon vähemmän tärkeä asia kuin uskonto uskovaisille.

-Aapo, 8.8.2009

#12210

Aapo:

“Tunnetko useitakin ihmisiä, jotka ensimmäisinä sanoinaan sanovat sinulle ”Moi, en usko jumalaan“? ”

No, en. Mutta minulle on melko uutta, että joku on ihan oikeasti ateisti. Olisin luullut tämän suomalaisen, kristinuskoon painottuvan uskonnonopetuksen taanneen, että jokainen suomalainen, huolimatta siitä, että on eronnut kirkosta ja sanoo olevansa ateisti, tuntee syvällä mielessään tai jopa alitajunnan tasolla, että Jumala on kuitenkin olemassa.

“ateismi on paljon vähemmän tärkeä asia kuin uskonto uskovaisille.”

Uskonto on varmasti tärkeä asia uskovaisille jo käytännön kannalta. Ei-uskovaisia, mukaanlukien ateistit, rajoittaa laki sekä omat tavat ja asenteet. Uskovaisten toimintoja rajoittaa lisäksi uskovaisuus: voivatko he esimerkiksi osallistua viihteellisiin tilaisuuksiin vaikkapa perhejuhlissa tai työpaikan tilaisuuksissa. Näiden myötä uskonnollisuutensa joutuu tuomaan esille, vaikka siitä ei muuten muille ihmisille kertoisikaan.

-Da Dam, 8.8.2009

#12212

Uskonto on parhaimmillaan silloin, kun se tuo ihmisille jonkinlaista lohtua ja järjestystä elämään. Kaikki kuitenkin menee vikaan silloin, kun yritetään vaikuttaa jonkun toisen uskoon. Lapselle saa minusta opettaa omia arvoja, mutta uskonto pitäisi aina esittää uskontona eikä faktana, ja antaa kyseenalaistaa kaikki. Tämä vika näyttäisi olevan myös lestadiolaisuudessa.

“No, en. Mutta minulle on melko uutta, että joku on ihan oikeasti ateisti. Olisin luullut tämän suomalaisen, kristinuskoon painottuvan uskonnonopetuksen taanneen, että jokainen suomalainen, huolimatta siitä, että on eronnut kirkosta ja sanoo olevansa ateisti, tuntee syvällä mielessään tai jopa alitajunnan tasolla, että Jumala on kuitenkin olemassa.”

Aika erikoinen käsitys. Omassa lähipiirissäni on enemmän ateisteja kuin uskovaisia (tai uskonnollisia).

Muistan, että ala-asteella uskonnontunneilla minun teki mieli uskoa Jumalaan, mutta se ei oikein onnistunut. Minulla tulee varmaankin aina olemaan selkärangassa ajatus siitä, että jumaluuksia ei ole, vaikka kuinka yrittäisin olla agnostikko.

“Noin voisi ehkä käydä silloin, jos toinen yrittää käännyttää, mutta ateismi ei yleensä ole ihmisen persoonallisuutta määrittelevä tekijä. Eli useille ateisteille ateismi on paljon vähemmän tärkeä asia kuin uskonto uskovaisille.”

Ainakin ateismi näyttää olevan tärkeää sinulle, Aapo. ;)

Kyllä ateismi siinä missä uskontokin on usein tärkeää omalle maailmankuvalle, ja minäkuvalle.

Olen sitä paitsi sitä mieltä, että ateismikin on tavallaan uskonto. Moni ateisti sanoo, että he eivät voi uskoa johonkin, jota he eivät näe – mutta mitä todella kävisi, jos ateisti näkisi jumalan? Minä en varmaan uskoisi silmiäni.

-Rosa, 9.8.2009

#12213

Rosa:

“Aika erikoinen käsitys.”

Niin, se on ollut oma tähän astinen käsitykseni – yrittämättä vaikuttaa kenenkään ateismiin tai uskonnollisuuteen – koska en voisikaan enkä halua vaikuttaa niin henkilökohtaisiin asioihin.

Leastadiolaisella lähipiirilläni oli aikanaan ihan aito huoli siitä, että en voi mennä heidän mielensä mukaan. He yrittivät hyvää tarkoittaen, minun parastani tarkoittaen, antaa minulle mahdollisuuden elää sen uskonnon mukaan ja “pelastua”. Mutta kuten muillakin elämän alueilla, ei se onnistu, kuin korkeintaan vähän aikaa, jos toinen yrittää käännyttää ja itsellä ei ole aitoa motivaatiota alkaa elää tiettyjen oppien mukaisesti.

-Da Dam, 9.8.2009

#12214

“Ainakin ateismi näyttää olevan tärkeää sinulle, Aapo. ;)”

Heh :) Oikeastaan tekisin sellaisen täsmennyksen, että ei jumalankieltäminen ole mikään itseisarvo, eikä ateismi sinänsä. Se kumpuaa siitä samasta, jonka perusteella hylkään astrologian, telepatian, uskomushoidot ja muun yliluonnollisen. Taustalla on siis pyrkimys objektiivisuuteen ja mitattavuuteen, ja sitä kautta totuuteen.

Uskonto on minulle siis oikeastaan täsmälleen sama kuin esimerkiksi horoskoopit. Ei minkäänlaista näyttöä. Hyvin harva kuitenkaan edes väittää, että horoskoopeissa on totuus (vaikka yllättävän moni niihin uskookin), mutta jumaluskossa asia on toinen. Väitän, että merkittävä ero johtuu siitä, että ketään (?) ei opeteta lapsesta asti uskomaan horoskooppeihin, ei kotona eikä koulussa.

Jos horoskoopit tai Jumalan tekoja objektiivisesti osoitettaisiin tapahtuneeksi, ei minulla olisi ongelmaa niitä hyväksyä (tosin tässä pitäisi myös huomioida se, että yksi testi ei vielä riitä, sillä pitää punnita koko todistusaineisto puolesta ja vastaan). Ja toisin kuin useimmat sanovat, niiden osoittaminen olisi itse asiassa varsin helppoa – olettaen, että olisi jotain osoitettavaa. Painovoiman olemassaolo on hyvin yksinkertaista todeta. Jumalan olemassaolon – tai ainakin jonkun rukouksiin vastaavan olemassaolo – olisi helppoa todeta rukoilemalla erilaisia epätodennäköisiä asioita, ja sitten havaita niiden tapahtuneen. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahdu. Rukousten vaikutuksia on kyllä tutkittu: (PDF, ei ihmeparantumisia), (PDF, rukouksella ei todettu vaikutuksia), (rukouksella ei vaikutuksia), (rukouksella ei vaikutuksia), (vaatii tunnukset, rukokouksilla ei todettu vaikutuksia), ja (rukouksella ei vaikutuksia).

Joten, en vastusta jumalaa, uskontoa, horoskooppeja tms sinänsä, vaan koska niiden väitetään olevan totta vastoin kaikkia todisteita. Koska horoskoopeista tai telepatiasta ei ole objektiivisia todisteita, on perusteltua sanoa, että niitä ei ole olemassa ollenkaan. Ja koska jumalasta ei ole minkäänlaisia todisteita, on perusteltua sanoa, että jumalaa ei ole olemassa.

-Aapo, 9.8.2009

#12218

Aapo:

“Ja koska jumalasta ei ole minkäänlaisia todisteita, on perusteltua sanoa, että jumalaa ei ole olemassa.”

On vain kaksi vaihtoehtoa, joista jokainen ihminen valitsee oman kantansa. Minä puolestani olen sitä mieltä, että Jumala on olemassa. Sitä ei voi todistaa mitenkään. Se on tunteeseen ja uskoon perustuva asia. Olen tuolla toisessa ketjussa kirjoittanut rukouksen voimasta. Ainakaan minulle rukous ei tuota mitään ihmetekoja. Muuten olisinkin toivonut kaikkia hienoja juttuja kuten:

10 000 euron kuukausipalkkaa,

uutta limosiinia kuljettajineen,

kesähuvilaa jossain USA:n länsirannikolla

... nämä nyt aluksi.

Sen sijaan rukous antaa minulle itselleni todistettavasti hyvän olon – koska uskon siihen. En voisi illalla mennä nukkumaan ilman iltarukousta.

En noudata kuitenkaan uskovaista elämäntapaa, kuten olen kertonut artikkelissanikin. Uskon siihen, että loppupeleissä kohtalostamme päättää Jumala tehden sen mahdollisimman inhimillisesti, ei yksikään uskovainen tai pappi tai ateisti. Ja tämäkin on vain siis uskonasia, jollain muulla ihmisellä voi uskonsa tai ateisminsa johdosta olla asiasta erilainen käsitys.

-Da Dam, 9.8.2009

#12222

Aapo:

Lainaten muumeja...

“Pyrstötähdet ovat säntillisiä.”

“Mutta tähtitieteilijät ovat erehtyväisiä! Mitä jos he ovat kerta kaikkiaan tehneet laskuvirheen.”

-Rosa, 10.8.2009

#12227

Rosa, tuossa se tieteellisen menetelmän kauneus ja totuuteen pyrkiminen nimenomaan paljastuukin. Jos (ja kun) tehdään virheitä, muut tutkijat testaavat teorioita ja toistavat tutkimuksia. Näin sekä tahalliset että tahattomat virheet paljastuvat; tiede on siis itseään korjavaa. Mikään tietty tieteen tulos ei ole absoluuttisesti oikein (tai sitä ei voi tietää), mutta metodi itsessään korjaa virheitään.

Kukaan ei ole sanonutkaan, että (tämänhetkinen) tieteellinen näkemys olisi absoluuttisen totta. Itse asiassa vain Raamattuun kirjaimellisesti uskovat pitävät Raamattua absoluuttisen totena. Tällainen ehdottoman oikeana pitäminen estää virheiden korjaamisen, eli toisin sanoen takaa taantumisen.

Tieteen historiassa on lukemattomia virheellisiksi osoittautuneita teorioita ja malleja ja jopa joitakin väärennettyjä tutkimuksia tai havaintoja. Ne paljastuvat, koska tieteessä mitään ei pidetä ehdottoman varmana. Uskonnoissa taas on hyvin vaikeaa löytää yhtään asiaa, joista käsitys on myöhemmin muuttunut. Paavikin on erehtymätön. Näin menneiden sukupolvien virheet säilyvät ja kertautuvat, kun taas tieteessä aiemmat virhetulokset hylätään ja niistä voidaan jopa oppia.

-Aapo, 11.8.2009

#12231

Hyvä vastaus, Aapo. (Minusta uskonnot kyllä muuttuvat koko ajan. Ehkä hitaammin ja vaikeammin, mutta kyllä nekin kehittyvät.)

Tiede ei voi absoluuttisesti todistaa sitäkään, että jumalaa ei ole. Jos et pidä mitään varmana, mikä sinusta tekee ateistin?'

Menee kyllä vähän sivuraiteille...

-Rosa, 11.8.2009

#12232

“Tiede ei voi absoluuttisesti todistaa sitäkään, että jumalaa ei ole. Jos et pidä mitään varmana, mikä sinusta tekee ateistin?”

Tiede ei voi absoluuttisesti todistaa yhtään mitään. Se ei voi absoluuttisesti todistaa painovoimaa, ei evoluutiota, ei yhtään mitään. En siis voi olla absoluuttisen varma, että painovoimaa ei ole, tai että se ei ole jotain aivan muuta kuin luulen sen olevan. Pidän todennäköisyyttä tälle vain niin pienenä, että kääntäen voi sanoa, että pidän painovoimaa olemassaolevana.

Ja sama jumalasta. Ei, en voi olla täysin ja absoluuttisen varma, että Jumalaa ei ole. Mutta koska kaiken todistusaineston valossa todennäköisyys Jumalan olemassaololle on niin pieni, pidän (ylivoimaisesti) todennäköisimpänä, että Jumalaa ei ole. Aivan täsmälleen samalla tavoin kun pidän menninkäisiä ja maahisia olemattomina, vaikken voikaan olla 100% varma ettei niitä ole. Samalla tavoin kuin olen a-menninkäinen tai a-maahinen, olen a-teisti.

Minusta ehkä omituisinta on uskoa johonkin yliluonnolliseen ilmiöön (vaikka Jumala) muttei toiseen (vaikka keijukaisiin tai telepatiaan), varsinkin jos tätä uskomattomuutta perustelee rationaalisilla argumenteilla tai todisteiden puutteella.

Agnostikko taas en ole, koska agnostikko sanoo, että Jumalasta ei voi tietää. Ensinnäkin Jumalasta _voi_ tietää (ainakin voisi, jos olisi jotain tutkittavaa). Myös yliluonnollisista ilmiöistä voi saada tietoja aivan luonnontieteen menetelmin. Itse ilmiö ei ehkä tule esiin, mutta sen vaikutus kyllä. Eli telepatian OLEMASSAOLON voisi helposti todistaa luonnontieteen menetelmin, vaikkei kukaan osaisikaan selittää, kuinka se toimii.

Joskus agnostikot sanovat vain, että jumalan olemassaoloa ei voi todistaa varmasti vääräksi. OK, ei voikaan. Mutta silti he ovat täysin epäloogisia. MITÄÄN ei voi todistaa täysin varmasti vääräksi tai olemattomaksi. Miksi rajata tämä vain Jumalaan? En voi aukottomasti todistaa edes itselleni, että muita ihmisiä on olemassa. Silti minä – ja agnostikot – käyttäytyvvät ikään kuin muita ihmisiä olisi olemassa. He siis käyttäytyvät ristiriitaisesti maailmankatsomukseensa nähden.

En ole koskaan tavannut loogista agnostikkoa. Agnostikko ei koskaan sano olevansa agnostikko telepatian, keijukaisten, kahvinporoista ennustamisen tms suhteen, vaikka agnostisismin mukaan pitäisi, sillä (yliluonnollisista) ilmiöstä ei voi saada tietoa. Käytännössä siis katson, että agnostikot ovat munattomia ateisteja. He itse tosin eivät tunnu olevan tästä samaa mieltä :)

-Aapo, 11.8.2009

#12233

Voi olla, että tämä olisi saanut jäädä sanomatta, mutta tuo “absolutismin” tunkeminen joka asiayhteyteen, kuullostaa siltä, kuin pikkulapsi olisi saanut uuden lelun josta alati jauhaisi:(

Eikö se nyt ole ihan helvetin yhdentekevää mihin uskoo ja millä asteikolla. Ja kuinka absoluuttisesti tai absurdisti. Oli se uskon kohde sitten Jeesus, He-Man tai pihatonttu. Pääasia, että uskoo, ja tulee siitä onnelliseksi. Uskon itsekin joskus runkatessani harrastavani seksiä jonkin mehukkaan malli-typyn kanssa:)

Vittuako sillä on väliä onko usko todistettavissa vai ei? Ja jos olisi, niin ei koko asiaa pidettäisi uskonasiana vaan faktana! Luullakseni.

-Joshua Samola, 11.8.2009

#12235

En mihinkään jumalaan usko, mutta jotain on olemassa tieteellisten havaintojen tuolla puolen.

-Joonas, 11.8.2009

#12238

Joonas: Jumalaa käytetään yleisesti selityksenä kaikelle sille mitä emme ymmärrä. Tämä osaltaan ruokkii sitä käsitystä että Jumala olisi olemassa. Sitä mukaan kun tieteellä pystytään selittämään asioita, “todisteet” Jumalasta heikkenevät tai niitä pitää keksiä uusia. Kuten Aapo sanoi, tällä ei kuitenkaan ole kovin suurta eroa siihen että uskoisimme menninkäisiin, alieneihin tai taikuuteen. Itse asiassa taikuudella asioiden selittäminen olisi minusta hauskempaa kuin jumalan tuputtaminen joka paikkaan. Se ei kuitenkaan tekisi siitä yhtään uskottavampaa.

Asioita joita emme ymmärrä kannattaa alkaa selittämään vasta kun niitä on tutkittu ja alettu päästä jyvälle siitä, miten ne todennäköisimmin ovat. Uskovaisten kohdalla tämä vain tuntuu väistämättä menevän niin, että jos jotain ei ymmärretä, se on Jumalan aikaansaannosta. Jos uudella tutkimuksella onnistutaan selittämään tämä asia, se yritetään kiistää tai keksitään uusia perusteluja, miksi se edelleen on Jumalan aikaansaannos. Tämä logiikan, tosiasioiden kieltämisen ja oman järjen kieltäminen yhdessä saavat minut ainakin katsomaan uskovaisia oudossa valossa.

-Rokkomies, 12.8.2009

#12241

Rokkomies:

“Jumalaa käytetään yleisesti selityksenä kaikelle sille mitä emme ymmärrä. ”

Mikäs siinä sitten, jos hölmöt uskoo mihin haluaa. En sano tätä pelkästään sinulle, vaan katseltuani näitä viime aikaisia kommentteja tässä artikkelissa. Ne eivät ole sinällään pahoja vaan mielenkiintoisia – en ole koskaan aikaisemmin tutustunut ateistien ajatusmaailmaan.

Mutta miksi ateistin mielestä on niin tärkeää todistella, ettei Jumalaa ole olemassa? Mistä mielen syövereistä se oikein lähtee? Luulisi sen olevan yks hailee, onko vai ei olemassa, jos ei itse usko Jumalan olemassaoloon.

“Uskovaisten kohdalla tämä vain tuntuu väistämättä menevän niin, että jos jotain ei ymmärretä, se on Jumalan aikaansaannosta. ”

Kuten artikkelissani kerroin, en ole uskovainen vaan uskonnollinen, mutta kyllä minusta tuntuu, että uskovainenkin näkee monet omat tekonsa niin, että niiden onnistuminen on omalla vastuulla, eikä Jumalan. Korkeintaan voi tehdä parhaansa ja jättää loput Jumalan huomaaan. Ja maailman tapahtumat nähdään myös olosuhteista johtuvina syinä ja seurauksina, ei Jumalasta johtuvina.

-Da Dam, 12.8.2009

#12242

Aapon käsitys agnostikoista on kovin kärkevä. Itse näen agnostikot suvaitsevaiseksi porukaksi, joka ei halua ottaa ehdotonta kantaa asiaan, josta ei voi saada tietoa. Heniklökohtainen kantani on, että persoonallista jumalaa ei ole. Sen sijaan maailmankaikkeudessa on paljon sellaista mitä emme ymmärrä ja tämän ymmärrättömyyden alueella on jotain, jota voimme kutsua jumalalliseksi. Minulle mieluisin tapa lähestyä asiaa on sfnetin evoluutio palstalla esitelty Hyvään Jumalan kirkko. Siinä ei uskota Jumalaa olevan, mutta jos sellainen on, niin toivotaan sen olevan hyvä.

-AG nostikko, 12.8.2009

#12243

“Mutta miksi ateistin mielestä on niin tärkeää todistella, ettei Jumalaa ole olemassa? Mistä mielen syövereistä se oikein lähtee? Luulisi sen olevan yks hailee, onko vai ei olemassa, jos ei itse usko Jumalan olemassaoloon.” Koska uskonnoilla on tapana määritellä Jumalansa tarkasti. He määrittelevät mitä heidän Jumalansa on ja mitä ei ole. Silti voidaan todistaa ettei Jumala ole sellainen kuin uskonnot hänen haluaisivat olevan. Siksi on parempi hylätä ajatus Jumalasta huonona ideana, joka ei sopinutkaan täyttämään aukkoja loogisissa päätelmissä syy ja seuraussuhteeseen.

Jumalan nimissä myös tehdään uskomattoman paljon pahaa ja huonoja päätöksiä. En väitä etteikö ilman jumalaakin ihmiset keksisi syitä pahantekoon ja typeryyksiin, mutta puhuisivat edes asioista niinkuin ne ovat, eivätkä pakoilisi vastuuta “korkeamman voiman” selän taakse.

-Rokkomies, 12.8.2009

#12244

Da Dam: “Mutta miksi ateistin mielestä on niin tärkeää todistella, ettei Jumalaa ole olemassa? Mistä mielen syövereistä se oikein lähtee? Luulisi sen olevan yks hailee, onko vai ei olemassa, jos ei itse usko Jumalan olemassaoloon.”

Minunkin mielestäni on ihan yks hailee, uskooko joku Jumalaan vai ei. Käytännössä usko vaan ei aina pysy oman pään sisäisenä asiana, vaan sitä tuputetaan muille ja halutaan lisätä _kaikkien_ lasten koulutukseen (riippumatta heidän omista toiveistaan). Lisäksi esim. Suomessa kristillisdemokraatit käyttävät uskontoa ja siitä kumpuavia elämänarvoja argumentteina politiikassa – vaikka nämä argumentit eivät perustu järjenkäyttöön tai edes mihinkään todistettuun. Siksi jotkut ateistit varmaan kokevat Jumalan olemassaolon kumoamisen tärkeäksi; koska uskonto vaikuttaa myös meidän ateistien elämään, vaikka emme sitä halua. Olisiko sinusta hyvä ajatus, että Suomen valtio alkaisi tehdä tiivistä yhteistyötä Suuren Spagettihirviön palvojien kanssa, tai jos eduskunnassa olisi tuota uskontoa tunnustavien joukko äänestämässä puolestasi? Ei varmasti kuulosta hyvältä.

-Maria!, 12.8.2009

#12245

Aapo, aika pahaa yleistystä. Jotkut agnostikot eivät myönnä eivätkä kiellä myöskään maahisten ja menninkäisten olemassaoloa. (Itse olen tosin tunnepohjalta melko ateistinen, enkä usko myöskään menninkäisiin.) Minusta on täysin loogista olla luottamatta todennäköisyyksiin.

Sitä paitsi, minkä todistusaineiston valossa jumalan olemassaolo on edes epätodennäköistä? Kyse ei ehkä ole mistään tuntemastamme jumalasta, tai sen muoto voi olla jotain, mitä emme voi ymmärtää, mitä emme havaitse omilla aisteillamme tai teknisillä vimpaimilla. Miten sellaisen asian olemassaolon todennäköisyys voidaan määritellä?

-Rosa, 12.8.2009

#12246

“Sitä paitsi, minkä todistusaineiston valossa jumalan olemassaolo on edes epätodennäköistä?”

Sen, että sen puolesta ei ole minkäänlaista todistusaineistoa, ja asiat voidaan hyvin selittää ilman Jumalan vaikutusta. Aivan kuin kysyisit “Millä perusteella on todennäköistä, että painovoimaa ei aiheuta kappaleiden koti-ikävä Äiti-maan huomaan?” (noin ennen muinoin painovoima selitettiin).

“Kyse ei ehkä ole mistään tuntemastamme jumalasta, tai sen muoto voi olla jotain, mitä emme voi ymmärtää, mitä emme havaitse omilla aisteillamme tai teknisillä vimpaimilla. Miten sellaisen asian olemassaolon todennäköisyys voidaan määritellä?”

Tuo ei eroa millään tavoin tilanteesta, jossa Jumalaa ei ole. Jumala, jota ei voi millään keinoin havaita, on siis sama kuin ei jumalaa ollenkaan. Tuonkaltaiset “selitykset” ovat lähinnä halua uskoa / olla myöntämättä tosiasioita. Jumalan voi selittää paljon paremmin psykologialla kuin yliluonnollisuudella. Itse asiassa psykologian näkökulmasta asia jäsentyy selkeästi.

“Minusta on täysin loogista olla luottamatta todennäköisyyksiin.”

Mitä tämä tarkoittaa? Mitä tarkoittaa “todennäköisyyksiin luottaminen”? Tarkoittaako “on loogista” tässä tapauksessa samaa kuin “minun mielestäni”? Logiikka ei näet ole mielipidekysymys.

Jos et “luota todennäköisyyksiin”, oletko valmis lyömään 10 euroa vetoa siitä, että saat nopalla yhdellä heitolla kutosen. Jos et saa kutosta, annat minulle 10 euroa. Tietysti minun voittoni on paljon todennäköisempi, mutta eihän se haittaa ellet “luota todennäköisyyksiin”?

-Aapo, 12.8.2009

#12247

En panisi kymppiäni likoon, vaikka minulla olisi etulyöntiasema. Ja jos en luota todennäköisyyksiin, miksi luottaisin epätodennäköisyyksiin? Tarkoitin, etten niele kaikkea, mikä on todennäköistä. Otan huomioon myös epätodennäköisyydet. Looginen on tässä tosiaan vähän väärä sana; tarkoitin lähinnä, että epätodennäköinen ei ole yhtä kuin mahdoton.

“Jumala, jota ei voi millään keinoin havaita, on siis sama kuin ei jumalaa ollenkaan. Tuonkaltaiset ”selitykset“ ovat lähinnä halua uskoa / olla myöntämättä tosiasioita.”

Minä myöntäisin paljon mieluummin, että jumalaa ei ole. On vaikeaa ajatella, että jumala olisi olemassa, mutta periaatteesta yritän pitää senkin mahdollisuuden avoimena – koska se on mahdollisuus.

-Rosa, 12.8.2009

#12248

“Ja jos en luota todennäköisyyksiin, miksi luottaisin epätodennäköisyyksiin? Tarkoitin, etten niele kaikkea, mikä on todennäköistä. Otan huomioon myös epätodennäköisyydet.”

Epätodennäköisyys on täsmälleen sama asia kuin todennäköisyys. Minun on todella vaikea ymmärtää mitä oikein yrität sanoa.

“Looginen on tässä tosiaan vähän väärä sana; tarkoitin lähinnä, että epätodennäköinen ei ole yhtä kuin mahdoton.”

Ei niin. Ihmiset eivät muuten yleensä osaa arvioida epätodennäköisiä tapahtumia totuudenmukaisesti. Ihmiset käyttäytyvät ikään kuin epätodennäköisiä tapahtumia tapahtuisi useammin kuin niitä tapahtuu. Toisin sanoen, epätodennäköisiä tapahtumia ylikorostetaan ja todennäköisiä alikorostetaan. Todennäköisyyslaskuihin liittyy monia muitakin “omituisuuksia”, ks esim tuolta sivulta 79 lähtien

-Aapo, 13.8.2009

#12249

Olen aika samoilla linjoilla kuin Aapo, Jumalaan uskotaan koska siihen on opetettu pienestä pitäen. Jos asiaa yhtään analysoi niin aika vaikeaa sitä on kuvitella minkäänlaisia yliluonnollisia olentoja jotka vaikuttaisivat johonkin, koska mitään jälkiä näistä toimista ei jää.

Mutta alan ottamaan asian vakavasti sen jälkeen kun joku tarjoaa jotain todisteita Jumalasta muutoin pidän sitä yhtä merkittävänä kuin Tylypahkan koulua.

-Tuomas, 13.8.2009

#12250

“Sitä paitsi, minkä todistusaineiston valossa jumalan olemassaolo on edes epätodennäköistä? Kyse ei ehkä ole mistään tuntemastamme jumalasta, tai sen muoto voi olla jotain, mitä emme voi ymmärtää, mitä emme havaitse omilla aisteillamme tai teknisillä vimpaimilla. Miten sellaisen asian olemassaolon todennäköisyys voidaan määritellä?” Tuo kuulostaa siltä että haluat että Jumala on olemassa ja olet valmis kutsumaan jumalaksi jotain joka sopii parhaiten käsitykseesi siitä mikä on jumala ja jota et muuten voi selittää. Sama kuin valkoisen miehen ensimmäiset kohtaamiset alkuasukaskansojen kanssa. Valkoista miestä pidettiin Jumalana vain, koska he olivat uusia ja outoja, eikä heitä osattu selittää muuten. Lopulta käy kuitenkin niin, että totuus “Jumalasta” paljastuu ja hänet hylätään, jotta “oikean” jumalan etsiminen voi jatkua...

-Rokkomies, 13.8.2009

#12251

“Jumalaa käytetään yleisesti selityksenä kaikelle sille mitä emme ymmärrä.”

just for the record, ei pidä paikkaansa.

-Tuntematon, 13.8.2009

#12252

“Jumalaa käytetään yleisesti selityksenä kaikelle sille mitä emme ymmärrä.” Tuntematon: Helpottaako jos tarkennan että uskovaisten kesuudessa? Muuten perustele väitteesi.

Toki sanan “kaikelle” käyttö on aika voimakas ilmaus. Itse olen kuitenkin havainnut tämän niin usein, että käytän sitä. Heti kun uskovainen ei enää osaa selittää kantaansa tai näkemyksiään logiikalla hän vetoaa uskontoonsa ja lopulta siihen että Jumalan tiet ovat tutkimattomia.

-Rokkomies, 13.8.2009

#12253

helpottaa. Kiitos.

-Tuntematon, 13.8.2009

#12256

Epätodennäköisyys ei ole sama asia kuin todennäköisyys. Sehän on sama kuin sanoisi, että rehellinen on sama kuin epärehellinen.

Tiivistän sitten asiani yhteen virkkeeseen: kaikki se on mahdollista, mikä ei ole mahdotonta (ylläri sinänsä :D). Oli se sitten todennäköistä tai epätodennäköistä. Eli vaikka on todennäköistä, että heittäessäni noppaa tulee joku numeroista 1-5, olen saanut kutosiakin. (sorry of-topicista..)

“Tuo kuulostaa siltä että haluat että Jumala on olemassa ja olet valmis kutsumaan jumalaksi jotain joka sopii parhaiten käsitykseesi siitä mikä on jumala ja jota et muuten voi selittää.”

Sellainen jumala kuitenkin on mahdollinen, mutta en minä siihen itse usko tai edes halua uskoa.

Hölmöä ehkä sinänsä puolustella jonkun toisen mahdollisia käsityksiä, mutta paksupäisyys on hauskaa :)

-Rosa, 13.8.2009

#12257

pulu

-Joonas, 14.8.2009

#12258

“pulu”

Tässä viestissä ei sanottu oikeastaan mitään, mutta mikäs minä olen hylkäämään toisten lähettämiä kommentteja...

-Da Dam, 14.8.2009

#12263

“pulu”

tai sitten tiivistettiin koko keskustelu yhteen sanaan. Nerokasta.

-Joonas, 14.8.2009

#12265

Aikaisemmassa kommentissani sanoin: “Mikäs siinä sitten, jos hölmöt uskoo mihin haluaa.” Jos tätä vähän avataan, niin:

Näissä kommenteissa Jumalaa on verrattu: menninkäisiin, maahisiin, keijukaisiin, He-Man:iin, pihatonttuun. Yleisen käsityksen mukaan on hölmöä uskoa erilaisiin satuhahmoihin aikuisena.

Tämän logiikan mukaan:

=> Aikuinen ihminen, joka uskoo menninkäisiin, maahisiin, keijukaisiin, He-Man:iin, pihatonttuun on hölmö.

=> Aikuinen ihminen, joka uskoo Jumalaan, on hölmö.

Ei kai se nyt ihan niin mene.

-Da Dam, 16.8.2009

#12266

Da Dam, voitko perustella sanomisiasi? Aika huvittavaa heittää “ei se niin mene” perustelematta sanallakaan. Miksei se menisi niin?

-Maria!, 16.8.2009

#12267

Maria!:

Koska Jumala ei ole uskonnollisten ihmisten silmissä sama kuin satuhahmot. Vaikka ei itse uskoisikaan Jumalaan, niin toisten uskontoa pitää kunnioittaa.

Ehkä rohkeasti sanottu, mutta: jos alkaisimme verrata täällä muslimien uskomaa Allahia em. satuolentoihin, niin johan alkaisi tulla saatanallisia säkeitä vastustavia kommentteja ketjun jatkoksi niiltä, jotka uskovat Allahiin. Mikäli muslimit lukevat näitä.

Jumalaan uskovat ovat siinä suhteessa maltillisia. Kuuntelet usein nöyrästi, kun heidän uskontoaan pilkataan.

-Da Dam, 16.8.2009

#12268

Da Dam, et perustellut vastauksellasi taaskaan mitään. Tietenkään uskovaiselle Jumala ei ole satuhahmo, vaan todellinen asia – miksi kukaan uskoisi johonkin, jonka _tietää_ olevan satua? Jollekin maahisiin uskovalle henkilölle taas maahiset ovat ihan yhtä todellisia kuin sinä taikka minä, eikä satuhahmoja. Pidätkö maahisiin uskomista järkevänä? Todennäköisesti et. Ateistin mielestä Jumalaan uskominen on hölmöä, sinusta ei.

Kyseessä on kuitenkin kaikissa edellämainituissa ihan sama asia; uskominen johonkin, jonka olemassaoloa ei voi todistaa. Voisitko siis vielä selventää, mikä ero on Jumalan ja muiden mielikuvitushahmojen välillä?

Mitä sitten jos vertaisimme Allahia satuolentoihin? Totta kai osa muslimeista suuttuisi. Samalla tavalla kuin sinä et pidä siitä, että kristittyjen Jumalaa verrataan satuolentoihin. Mikähän se kommenttisi pointti taas olikaan?

-Maria!, 16.8.2009

#12271

Maria!:

“Mikähän se kommenttisi pointti taas olikaan?”

Vastasit siihen itse: “Samalla tavalla kuin sinä et pidä siitä, että kristittyjen Jumalaa verrataan satuolentoihin.”

Tottakai voi olla itse uskomatta, mutta on kohteliasta jättää maahiset, tontut ja keijut pois tai olla ainakaan vertaamatta Jumalaa niihin. Muslimien uskonnon otin tähän mukaan, koska se uskonto on tullut niin tunnetuksi siitä, kuinka suuri merkitys Allahilla on niille, jotka häneen uskovat. Minä en ole muslimi, mutta kirjoitan sanan Allah isolla alkukirjaimella ja en vertaisi häntä mihinkään satuolentoon. Minusta se on muslimien uskonnon kunnioitusta, vaikka minua voisikin sanoa muslimien uskonnon suhteen “ateistiksi”.

“Voisitko siis vielä selventää, mikä ero on Jumalan ja muiden mielikuvitushahmojen välillä?”

Minä uskon Jumalaan, mutta en mielikuvitushahmoihin. Lapsi voi uskoa jopa mielikuvitushahmoihin (ja Jumalaan), eikä häntä siitä huolimatta pidetä hölmönä. Kyse on asenteesta ja periaatteesta: vaikka uskonkin Jumalaan, niin en halua, että joku ateisti vetää siitä sen johtopäätöksen, että tontut, keijut ym. ovat minulle samalla tavalla yhtä uskottavia.

-Da Dam, 16.8.2009

#12272

Da Dam: “Tottakai voi olla itse uskomatta, mutta on kohteliasta jättää maahiset, tontut ja keijut pois tai olla ainakaan vertaamatta Jumalaa niihin.”

En minä mielestäni ole epäkohtelias tai pilkkaa ketään. En naura sinulle ja uskollesi. Pilkan ja kyseenalaistamisen välillä on ero. Rinnastin vain kaksi asiaa (Jumalan ja satuolennot), jotka molemmat ovat uskon asioita – ei todistettuja. Vetoat kohteliaisuuteen ja käytöstapoihin, kun sinulle tärkeä asia kyseenalaistetaan. Miksi ihmeessä uskontoon liittyviä asioita ei saisi kysellä? Tai kritisoida? Minun ateismiani saa vapaasti kyseenalaistaa, ja mielipiteitäni eri asioihin saa kysellä. En loukkaannu.

Ymmärsin täysin väärin, mitä halusin sanoa. En minä vedäkään sitä johtopäätöstä, että sinä uskoisit keijuihin, koska uskot Jumalaan. Juurihan sanoin: “Pidätkö maahisiin uskomista järkevänä? Todennäköisesti et.” Missä kohtaa viestiäni muka annoin ymmärtää, että uskovaiset uskovat myös tonttuihin ym.?

Keijuihin uskominenhan olisi hölmöä, eikö totta? Mutta miksi Jumalaan uskominen ei ole mielestäsi samalla tavalla hölmöä, vaikka hänen olemassaolostaan on yhtä paljon todisteita kuin keijuista? Tämä on se pääkysymys.

-Maria!, 16.8.2009

#12273

Anteeksi kirjoitusvirhe edellisessä viestissäni. Kuudennella rivillä pitäisi tietenkin lukea “ymmärsit” eikä “ymmärsin”.

-Maria!, 16.8.2009

#12274

“Tottakai voi olla itse uskomatta, mutta on kohteliasta jättää maahiset, tontut ja keijut pois tai olla ainakaan vertaamatta Jumalaa niihin.”

Miksi? Tässä siis annat ymmärtää, että usko jumalaan on jotenkin hienompaa tai parempaa kuin usko keijuihin. Eli toisin sanoen, et suinkaan suhtaudu eri uskontoihin ja uskomuksiin neutraalisti. Minulle usko keijuihin on täsmälleen samalla viivalla kuin usko jumalaan. Ja kyllä keijut ja tontut ja maahiset näyttävät olevan ilmeisen tärkeitä joillekin

“Minä uskon Jumalaan, mutta en mielikuvitushahmoihin.”

Tuo on toinen tapa sanoa, että minun uskoni on totta, sinun mielikuvitusta.

-Aapo, 16.8.2009

#12275

Maria!:

“En minä mielestäni ole epäkohtelias tai pilkkaa ketään.”

En minä sinua tarkoittanutkaan, olemmehan vain käyneet keskustelua asiasta. Enkä oikeastaan myöskään aikaisempia ketjussa olleita kommentteja satuolennoista niin, että ne olisivat suoranaista Jumalan pilkkaa – minun mielestäni. Mutta jos kohtaisit henkilön, joka on minua paljon enemmän uskonnollinen ja elää aktiivisesti uskontonsa mukaisesti, hän kokisi varmasti loukkaavana, jos Jumala rinnastetaan tonttuun, keijuun tai maahiseen.

Tässä lauseessani “Kuuntelet usein nöyrästi, kun heidän uskontoaan pilkataan.”, jossa oli näköjään myös kirjoitusvirhe, on oikeastaan taas yksi artikkelini pää-ajatuksista: uskovaiset joutuvat elämään suomalaisessa yhteiskunnassa ja kestämään sen asenteita, myös lausahduksia, joita voi pitää jopa uskonnon pilkkaamisena.

“Miksi ihmeessä uskontoon liittyviä asioita ei saisi kysellä? Tai kritisoida? ”

Kuten sanottu, saa ja pitää kysellä, mutta minä olen vain vähän huono vastaamaan, koska en harjoita uskontoani mitenkään aktiivisesti. Yleisemmällä tasolla luulisin, että uskovaiset eivät pidä uskontonsa kritisoinnista, koska asia on heille itselleen täysin selvä: Jumala on olemassa ja hänen tahtonsa mukaan eletään aktiivisesti uskonnollista elämää. Uskonnon varaan rakentuu koko heidän elämänsä. Ja HE eivät pidä myöskään siitä, että joku sanoo, että:

Jumala = pihatonttu.

“Mutta miksi Jumalaan uskominen ei ole mielestäsi samalla tavalla hölmöä, vaikka hänen olemassaolostaan on yhtä paljon todisteita kuin keijuista?”

Kirjoitin artikkelini viimeisessä kappaleessa, että leastadiolaisessa uskonnossa ihmiset kasvatetaan uskoon sylivauvasta saakka. Samalla tavalla minäkin olen tarkemmin ajatellen kasvanut tähän maalliseksi katsottavaan arkipäivän uskonnollisuuteeni, joka ei pahemmin näy tavallisessa elämässä. Jumala on minulle tuki ja turva ja haluan uskoa, että hän on olemassa.

Kun taas lukiessani lapsena satuja keijuista kykenin jo silloin tiedostamaan, että ei niitä keijuja oikeasti ole olemassa.

Käytännössä on, asenteista huolimatta, hyväksyttävää, että aikuinen ihminen myöntää uskovansa Jumalaan, mutta jos sanoisin uskovani keijuihin, niin joku voisi katsoa vähän hitaasti ;)

Tämä on lainaus vähän aikaisemmasta kommentistasi: “Mitä sitten jos vertaisimme Allahia satuolentoihin? Totta kai osa muslimeista suuttuisi.”

Ymmärrät, myönnät ja pidät itsestäänselvänä, että osa muslimeista suuttuisi. Minkähän takia he suuttuisivat? Johtuisikohan se siitä, että oma uskonto on niin tärkeä sille, joka sitä aktiivisesti harjoittaa. Samalla tavalla se on tärkeä myös aktiivisille kristinuskoisille, mutta muslimien uskonnossa oman “uskonnon puolustamisen” oikeutta pidetään enemmän itsestäänselvyytenä.

“Rinnastin vain kaksi asiaa (Jumalan ja satuolennot), jotka molemmat ovat uskon asioita – ei todistettuja. ....... Minun ateismiani saa vapaasti kyseenalaistaa”

Tässä se onkin, että uskonto on uskon asia, joutuu valitsemaan, uskoako vai ei. Ja sen jälkeen ehkä todistelemaan sitä, että minkä vuoksi uskoo. Kun taas ateismissa ei ole mitään, mitä pitäisi aktiivisesti pyrkiä todistamaan. Voi sanoa, että “Olen ateisti” ja that´s it. Siihen ei ole toisella keskustelijalla mitään sanomista, koska se on fakta.

-Da Dam, 16.8.2009

#12276

Joudun jälleen esittämään kysymyksiäni uudestaan (kuten toisessakin keskustelussa): Miksi Jumalaan uskominen ei ole mielestäsi samalla tavalla hölmöä, vaikka hänen olemassaolostaan on yhtä paljon todisteita kuin keijuista? Voisitko nyt vastata kiertelemättä ja vastaamalla _koko_ kysymykseen. Eli ota huomion tuo todisteiden yhtäläinen vähyys molemmissa tapauksissa.

Jos et ymmärrä kysymystä, selvennän sitä hieman. Aloit kertoa lestadiolaisten uskontoon kasvamisesta. Oletko siis sitä mieltä, että jos joku kasvatetaan/aivopestään uskontoon vauvasta lähtien, uskonnosta tulee jotenkin järkevämpää? Otetaan esimerkiksi taas keijukaiset. Jos lestadiolaisten sijaan tuntisit jonkun yhteisön, joka opettaa lapsilleen, että satuolennot ovat totta, pitäisitkö tätä järkevänä asiana?

Selvennän saman vielä kaavamaisempaan muotoon:

Jos asiasta A ei ole todisteita, eikä asiasta B ole todisteita, miksi asiaan A uskominen on vähemmän hölmöä kuin asiaan B uskominen?

-Maria!, 16.8.2009

#12277

Aapo:

“Tottakai voi olla itse uskomatta, mutta on kohteliasta jättää maahiset, tontut ja keijut pois tai olla ainakaan vertaamatta Jumalaa niihin. >> Miksi? Tässä siis annat ymmärtää, että usko jumalaan on jotenkin hienompaa tai parempaa kuin usko keijuihin. ”

Siksi, että minä olen kasvanut siihen uskontoon.

“Eli toisin sanoen, et suinkaan suhtaudu eri uskontoihin ja uskomuksiin neutraalisti. ”

En ole ainoa. Ei myöskään kukaan muu eri uskontokuntien mukaisesti elävä ihminen suhtaudu neutraalisti eri uskontoihin, vaan jokainen elää sen mukaan, mihin on kasvanut ympäristön vaikutuksen ansiosta.

“Ja kyllä keijut ja tontut ja maahiset näyttävät olevan ilmeisen tärkeitä joillekin”

Minä taas tarkoitin keijuilla, tontuilla ja maahisilla niitä satuhahmoja, joista luetaan lapsuudessa.

“ minun uskoni on totta, sinun mielikuvitusta.”

Sinun uskosi on faktaa, siinä ei ole mitään todisteltavaa. Minun uskoni perustuu siihen, että uskon ja saan siitä hyvän olon.

-Da Dam, 16.8.2009

#12278

“Ymmärrät, myönnät ja pidät itsestäänselvänä, että osa muslimeista suuttuisi. Johtuisikohan se siitä, että oma uskonto on niin tärkeä sille, joka sitä aktiivisesti harjoittaa.” Kyllä, totta kai ymmärrän. Mutta he suuttuisivat mielestäni aivan syyttä. Minulla on oikeus kysyä niitä “hankaliakin” kysymyksiä uskonnosta, ja jos uskovainen tästä suuttuu, se on hänen ongelmansa eikä minun. Uskontoa pitäisi pystyä kyseenalaistamaan samaan tapaan kuin mitä tahansa muuta asiaa. Oletko siis sitä mieltä, että mielipidettään/kysymystä ei saa sanoa ääneen, jos on se vaara, että joku suuttuu? Tuo on mielestäni aivan absurdia.

Samaan tapaan joku saattaisi sanoa “mielestäni vasemmistoliiton harjoittama politiikka on hölmöä” ja sen jälkeen perustella, miksi se on hölmöä. Tietysti tästä osa vasemmistoliittolaisista vetäisi herneen nenään. Herne nenässä on tietenkin vasemmistoliittolaisen ongelma, eikä sen, joka hänen politiikkaansa hölmönä pitää.

-Maria!, 16.8.2009

#12279

Maria!:

“Voisitko nyt vastata kiertelemättä ja vastaamalla _koko_ kysymykseen.”

Voin sanoa ihan kiertelemättä ja rehellisesti, että en pysty todistamaan Jumalan olemassaoloa tai paremmuutta verrattuna keijujen olemassaoloon. Siihen eivät ole pystyneet minua paljon viisaammatkaan miehet eikä naiset. Jokunen keskustelu asiasta on kyllä historian saatossa käyty ;)

Kuten Aapon kommentissa oleva linkki osoitti, niin myös keiju-uskonto on kyllä olemassa. Jos joku henkilö tulee siitä uskosta onnelliseksi ja tuntee sen omaksi uskonnokseen, niin se on vain hyvä.

Yksi syy, miksi itse uskon, on tyhjyyden tunteen välttäminen. Kun minulta on kyselty uskostani, niin haluaisin esittää vastakysymyksen, jos se ei ole liian henkilökohtainen:

Jos olet ateisti etkä usko mihinkään, niin eikö se luo aikamoisen tyhjyyden tunteen? Eihän silloin ole mitään henkistä tukea (eli rukousta), mihin voi tukeutua vaikeissa tilanteissa missä ja milloin vain.

-Da Dam, 16.8.2009

#12280

“ minun uskoni on totta, sinun mielikuvitusta.” “Sinun uskosi on faktaa, siinä ei ole mitään todisteltavaa. Minun uskoni perustuu siihen, että uskon ja saan siitä hyvän olon.”

Hmm en siis tarkoittanut minua henkilökohtaisesti, vaan oikeastaan mitä tahansa uskoa. Jos sanot “Minä uskon Jumalaan, mutta en mielikuvitushahmoihin”, sanot samalla, että kaikki muut Jumalat kuin omasi ovat mielikuvitusta, samoin kuin muut yliluonnolliset asiat. Toisin sanoen, sanot tuossa, että kaikki paitsi oma uskosi ovat mielikuvitusta eli epätosia. En siis tarkoittanut mitään siitä, mikä on objektiivisesti totta, vaan sitä, että on aikamoinen ristiriita: ensin sinua loukkaa, jos Jumalasta puhuu samassa lausessa kuin keijukaisista, ja seuraavassa hengenvedossa sanot kaikkien muiden uskontoja mielikuvitukseksi.

“Jos olet ateisti etkä usko mihinkään, niin eikö se luo aikamoisen tyhjyyden tunteen? Eihän silloin ole mitään henkistä tukea (eli rukousta), mihin voi tukeutua vaikeissa tilanteissa missä ja milloin vain.”

Minä en ole ateismini takia kokenut koskaan tyhjyyden tunnetta. Tukea ja turvaa saa paitsi muista ihmisistä, niin myös omasta asioiden työstämisestä. Ylipäänsä ihminen saa voimaa kun toimiikuten näkee oikeaksi, oman näkemykensä mukaan. Siksi sinulle on varmasti vaikeaa kuvitella, että toinen ei kaipaa uskontoa turvaa tuomaan tai edes saa siitä turvaa, kun taas minulle on vaikea ymmärtää, miten Jumala tuo enemmmän turvaa kuin vaikka puutarhatonttu (ei tarkoitus loukata mitenkääb).

-Aapo, 16.8.2009

#12282

Da Dam, kiitos kun vastasit vihdoinkin itse kysymykseen. Olisit voinut mieluiten vastata siihen heti, nyt tässä haaskautui molempien aikaa.

Mielestäni ajatuksesi ovat edelleen hyvin kummallisia ja epäloogisia. Pidät kristinuskoa ainoana oikeana, vaikka tiedostat, että olet kristitty vain kasvatuksesi ansiosta. Jos siis olisit sattunut syntymään Saudi-Arabiaan, olisit Allahin lapsi. Kristinusko ei siis tuolla logiikalla voi olla se ainoa oikea vastaus, jos siihen uskominen on kiinni valtiosta, johon sattuu syntymään. Miten voi olla, että suurin osa maailman väestöstä joutuu helvettiin vain sen vuoksi, että he sattuivat syntymään väärään paikkaan? Eiväthän he tähän voi itse vaikuttaa.

Minulla ei ole minkäänlaista tyhjyydentunnetta. En toki voi puhua muuta kuin omasta puolestani. Minusta maailma on upea ja kiehtova tällaisenaan, en koe tarvetta kuvitella taivaaseen jumalia tai puutarhan alle maahisia. Tiedän, että kuoleman jälkeen minulle ei tapahdu mitään pahaa. Minun ei tarvitse elää elämääni Raamatun kamalien sääntöjen mukaan, koska tiedän, että en joudu helvettiin. Teen moraaliset päätökseni itse, en vanhan pölyisen kirjan avulla. Saan elää elämäni juuri sellaisella tavalla, joka tekee minut onnelliseksi. Minusta se on hieno tunne, eikä mitään tyhjyyttä.

-Maria!, 16.8.2009

#12283

Aapo:

“Hmm en siis tarkoittanut minua henkilökohtaisesti, vaan oikeastaan mitä tahansa uskoa.”

Käsitin tämän väärin.

“sanot kaikkien muiden uskontoja mielikuvitukseksi.”

Kuten sanoin tuossa ylempänä, niin teen samoin kuin kaikki muutkin johonkin uskontoon uskovat ihmiset: Se on se yksi “Jumala” (lainausmerkeissä, koska eri uskonnoissa eri jumala), johon kukakin uskontonsa mukaan uskoo. Muilla jumalilla ei ole merkitystä, mutta minusta muita uskontoja pitää kuitenkin kunnioittaa.

“Siksi sinulle on varmasti vaikeaa kuvitella, että toinen ei kaipaa uskontoa turvaa tuomaan”

Ei vaikeaa, koska en ole asiaa aikaisemmin edes ajatellut ateismin kannalta.

“ei tarkoitus loukata mitenkääb”

Et loukkaa mitenkään – minua, koska edelleen ajattelen näitä asioita itseni lisäksi myös laajemmalta kannalta: miltä jostain aktiivisesta, kirkossa käyvästä, nöyrästä uskovaisesta tuntuu, jos Jumalaa verrataan puutarhatonttuun.

-Da Dam, 16.8.2009

#12284

Maria!:

“Miten voi olla, että suurin osa maailman väestöstä joutuu helvettiin vain sen vuoksi, että he sattuivat syntymään väärään paikkaan?”

Minäkään en usko tähän. Mitä sitten joskus lopuksi tuleekaan, niin uskon Jumalan inhimillisyyteen.

-Da Dam, 16.8.2009

#12285

Da Dam: “Jos olet ateisti etkä usko mihinkään, niin eikö se luo aikamoisen tyhjyyden tunteen?”

Ihmisillä on jostain syystä tapana yrittää luoda mahdollisimman ehjä maailmankuva. Jos on tottunut selittämään Jumalan avulla jotain, kuten tietoisuuden, elämän tarkoituksen tai sen, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, voi olla vaikeaa luopua Jumalasta. Tilalle pitäisi luoda vaihtoehtoinen selitys tai muuten maailmankuva jää vajaaksi.

Mun käsityksen mukaan tietoisuus on perusteellisin elementti, jonka päälle kaikki rakentuu; elämällä ei ole sen kummempaa tarkoitusta vaan elämä on, koska vaihtoehtoja ei ole; kysymys, että mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, on väärä eikä siihen siksi ole vastausta. Suosittelen miettimään asioita ja etsimään vaihtoehtoisia selityksiä; ei tarvitse pelätä, ettei niitä löytyisi.

-Grulps, 16.8.2009

#12286

“Jos olet ateisti etkä usko mihinkään, niin eikö se luo aikamoisen tyhjyyden tunteen? Eihän silloin ole mitään henkistä tukea (eli rukousta), mihin voi tukeutua vaikeissa tilanteissa missä ja milloin vain.”

Muista en tiedä mutta minulla on ainakin perhe ja suku johon tukeutua vaikeina aikoina.

-Tuomas, 17.8.2009

#12288

“Jos olet ateisti etkä usko mihinkään, niin eikö se luo aikamoisen tyhjyyden tunteen? Eihän silloin ole mitään henkistä tukea (eli rukousta), mihin voi tukeutua vaikeissa tilanteissa missä ja milloin vain.” Itselle tästä tuli mieleen tupakoitsijat. He väittävät tupakan rentouttavan heitä. Jos heitä kehottaa lopettamaan, he sanovat tarvitsevansa tupakkaa rentoutumiseen. Kuitenkin tupakoimattomat kykenevät rentoutumaan ilman tupakkaa. Eli tupakka aiheuttaa tarpeen rentoutua ja poistaa samalla muut rentoutumisvaihtoehdot kuin tupakan. Saman tekee uskonto.

Ei minulle ole tullut kirkosta eroamisen jälkeen mitään kummallista aukkoa. Päin vastoin. Kirkosta eroaminen (tai oikeammin mailman kuvan muuttuminen ateistiseksi) on täyttänyt monta aukkoa minässäni. Etiikkani perustuu terveelle järjelle, enkä tarvitse “Jumalan sanaa” kertomaan minulle mikä on oikein ja mikä väärin. Ajattelemalla itse fiksu ihminen kyllä itsekin ymmärtää mikä on parasta itselle. Jos kaipaan tukea, löydän sitä ihmisistä ympärilläni. Tyhjyydentunnetta ei synny, koska maailma toimii fysiikan lakien mukaan ja logiika sekä faktat tukevat maailmankuvaani. En siis edes tarvi mitään täytettä “tyhjyyteen”. Mitä tulee kuioleman jälkeiseen aikaan, sitä ei voida tietää, koska sen havaitseminen on mahdotonta. Siksi kysymystä on turha miettiä, koska varman vastuaksen saa vasta kun oma aika on koittanut. Uskonto voi antaa tähän asiaan yhtä varman vastauksen kuin tiede...

-Rokkomies, 17.8.2009

#12289

Uskonto onkin siis nikotiinia kansalle ;-)

-Orange, 17.8.2009

#12290

Da Dam: “Minäkään en usko tähän. Mitä sitten joskus lopuksi tuleekaan, niin uskon Jumalan inhimillisyyteen.”

Eli nyt oletkin yhtäkkiä sitä mieltä, että vääräuskoiset eivät joudukaan helvettiin? Jossain kommentissasi olit jopa sitä mieltä, että sinä itse joudut helvettiin, koska et ole tarpeeksi aktiivinen kristitty. Kommenttisit ovat hyvin ristiriitaisia. Jos jopa vääräuskoinen Allahia kumartava muslimi pääsee sinun mielestäsi johonkin inhimilliseen käsittelyyn kuolemansa jälkeen, se varmaan tarkoittaa sitä, että kaikki maailmassa pääsevät? Jopa minä? Paha ateisti? Ihmeellistä.. Suurin osa kristityistä kuitenkin tuntuu olevan sitä mieltä, että vain ne, jotka kuolemansa hetkellä uskovat Jumalaan, saavat syntinsä anteeksi ja pääsevät taivaaseen. Oletko siis kristitty lainkaan? Vai onko sinulla kenties joku aivan oma uskonto, jossa on joitakin kristinuskon ominaisuuksia?

Ihmettelen ylipäätään, miksi esiinnyt täällä jonkinlaisena kristittyjen edustajana, vaikka et näköjään tunne oman uskontosi perusasioita.

-Maria!, 17.8.2009

#12292

Maria!:

“Jossain kommentissasi olit jopa sitä mieltä, että sinä itse joudut helvettiin, koska et ole tarpeeksi aktiivinen kristitty.”

Tämä kommenttini oli Tinsken artikkelin “Uskonnon 'ontto'logia” toiseksi viimeisin kommentti. Sanoin siinä, että: “Olen itse kasvanut uskontokokemuksieni kautta siihen opetukseen, että se on raaka peli: joko olet uskovainen, jolloin pääset taivaaseen tai olet uskomaton, jolloin joudut helvettiin.” Ja vähän jäljempänä: “en minäkään harjoita uskontoani mitenkään aktiivisesti, joten sen mukaan edessäni on ilmeisesti tuo jälempi vaihtoehto. Tosiuskovaisen mielestä rukous ei riitä.”

Tämä, mitä tuossa kommentissa sanoin, oli ihan itse elävässä elämässä koettua. Olen joskus aikaisemmin leastadiolaisen lähipiirini kanssa keskustellessa kyseenalaistanut heidän uskontoaan, kysellyt siitä ja saanut aidosti säälivän kommentin: “minä hukun”. Mikä ilmeisesti tarkoitti, että hukun synteihini ja joudun helvettiin. Sanoin siis tuossa kommenttissa tosiuskovaisen kannan asiaan, en omaa kantaani.

Itse olin kuitenkin silloin ja olen edelleen eri mieltä. Muutenhan olisin leastadiolainen – kaikki kunnia heille, he ovat muuten ihan mukavia ihmisiä, mutta uskonto saa sanomaan tuollaista.

“Oletko siis kristitty lainkaan? Vai onko sinulla kenties joku aivan oma uskonto, jossa on joitakin kristinuskon ominaisuuksia?”

Olen odottanutkin, että joku kysyy tätä. On aivan totta, että olen ottanut kristinuskosta omakseni vain niitä piirteitä, jotka minusta tuntuvat hyviltä ja oikeilta ja joihin kykenen itse uskomaan: Jumalan hyvyyteen ja inhimillisyyten sekä rukouksen voimaan.

“vaikka et näköjään tunne oman uskontosi perusasioita.”

Tunnen kyllä uskontoni perusasiat, mutta kuten olen tehnyt nuorempanakin, niin kyseenalaistan niitä, mietin, mitkä käyvät minun ajatusmaailmaani ja elän niiden mukaan. En voi elää sellaisten oppien mukaan, joita en voi hyväksyä. Helvettiin joutuminen on yksi niistä. Siitähän ei kukaan meistä ihmisistä vielä tiedä, mutta en halua uskoa siihen.

Vaikka olenkin sanonut tässä artikkelissa muutaman puoltavan sanan leastadiolaisuudesta, niin aikoinaan heidän kanssaan keskustellessani kyseenalaistin ja epäilin. Lopuksi päädyin siihen, että jokainen elää tahollaan onnellisena sellaista elämää kuin elää.

Nyt voisin kai sitten ruveta kyseenalaistamaan ateismia ;)

-Da Dam, 17.8.2009

#12293

Da Dam, olet siis itse kehitellyt itsellesi sopivan uskonnon! :D Ja olet sitä mieltä, että tämä sinun uskosi on nyt se oikea? En ole vähään aikaan kuullut mitään kahjompaa. Olisi edes jollain tasolla “järkevää” tai sanotaanko ennemmin “johdonmukaista” uskoa niihin oppeihin, joita olemassaolevat isot kirkot opettavat. Noh, minulla ei ole kai tähän keskusteluun enää muuta sanottavaa. Huvittaa vaan aika lailla. :D

-Maria!, 17.8.2009

#12294

Maria!:

“Ja olet sitä mieltä, että tämä sinun uskosi on nyt se oikea?”

Kyllä. Se on minulle oikea. Kenellekään muulle en ole sitä yrittänyt sitä tuputtaa oikeana uskontona, mutta minulle se on oikea.

-Da Dam, 17.8.2009

#12303

Minusta on hienoa että Da Dam on löytänyt jotain mihin itse uskoo ja ei pahemmin tuputa sitä muille. Ei se loogista välttämättä ole mutta kukin toimii tyylillään.

-Tuomas, 18.8.2009

#12313

Tuomas:

Kyllä se on minustakin hienoa. Luulisin, että monet ei-aktiiviset kristinuskoiset ihmiset toimivat suunnilleen samaan tapaan: uskontoa ei harjoiteta mitenkään aktiivisesti, mutta uskonnolla on kuitenkin oma sijansa elämässä. Jos ei ole kasvanut eikä elänyt aktiivisesti uskonnollisessa perheessä, niin uskonnollisuus vaatii kasvua ja kehittymistä.

Luulisin mutta en voi tietää, että sama toimii myös ateismissa, jos on kasvanut kristinuskoisessa perheessä ja omaksuu aikuisena ateistisen käsityksen. Sekään ei varmaan tapahdu hetkessä.

-Da Dam, 18.8.2009

#12803

Lukaisin tästä keskustelusta viimeisimmät kommentit ja ymmärrän hyvin Da Damin maailmankatsomuksen. Minusta on hyvinkin tarkoituksenmukaista uskoa Jumalaan ja “hyviksi” katsomiinsa kristinuskon piirteisiin, jos siitä itse kokee hyötyvänsä (esim. saavansa turvaa tai lohtua) eikä siitä ole kenellekään haittaa.

-darkling, 25.10.2009

#13495

Katselin netistä vähän tarkemmin, mitä nimimerkkini ja sen taustalla oleva laulu merkitsee. Yllätyin, kun huomasin, että Youtube:ssa kuvataan laulun yhteydessä usein aivan kuin ristillä oleva Jeesus, esim., koska laulu on syntynyt tähän aiheeseen liittyvän elokuvan “Life of Brian” pohjalta. En voisi oikeasti kuvitella tämän laulun sanoja sen tilanteen, eli ristiinnaulitsemisen, yhteyteen.

Minulle Monty Pythonin laulu: “Always look on the bright side of life” merkitsee enemmänkin sitä, että elämään pitää suhtautua ennakkoluulottomasti ja avoimesti, sekä mahdollisiin vastoinkäymisiin niin, että aina on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet.

-Da Dam, 17.4.2010

#13496

Tuosta edellisestä kommentistani jäi esimerkki-youtube-nauhoitus pois:

-Da Dam, 17.4.2010

#13602

Kirjoitatko Lestadiolaisuuden tarkoituksella väärin? Asiantuntijuutesi ei muutoinkaan vakuuta:

“Tarkastin muuten tämän käsityksen paikkansapitävyyden kouluaikana leastadiolaiselta luokkakaveriltani, mutta en saanut kaiken kattavaa vastausta ;)”

Vau. Kysyit asiaa lapselta, muttet saanut vastausta. Miten tämä liittyi asiaan?

Kannattaisi varmaan kääntää “teemalaulustaan” muutakin kuin nimi. Sanoma aukeaa kokonaisuudesta konteksteineen irrallista lausetta paremmin.

“So, always look on the bright side of death

Just before you draw your terminal breath

Life's a piece of shit,

when you look at it...”

Aikas synkkä elämänasenne.

-Tuntematon, 7.6.2010

#13604

“Kirjoitatko Lestadiolaisuuden tarkoituksella väärin?”

Olen tottunut kirjoittamaan sen noin.

“Vau. Kysyit asiaa lapselta, muttet saanut vastausta. Miten tämä liittyi asiaan? ”

Oltiin molemmat teini-ikäisiä. Kunhan oli osa artikkelia.

-Da Dam, 7.6.2010

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Uskonto tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: