Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Taajuus

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


17 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 10/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Jokaisella vähänkään tavallisella ihmisellä elämä lipuu aikanaan sellaiseen uomaan, jossa joka aamu ei olekaan alkusoittoa karikoiden ja myrskyjen keskellä luovimiselle. 1 518 lukijaa, joista 138 eli 9% on antanut arvosanan (7+).

Taajuus

Heräät. Tuikitavallinen aamu avautuu silmiesi edessä: venyttelet ja keität puurot sekä kahvit, ja valmistaudut lähtemään töihin. Kahdeksan tuntia kuluu. Kotona aika meneekin rutiineihin, syömiseen ja perhe-elämään, kunnes on taas aika mennä nukkumaan, jotta akuissa olisi virtaa jatkaa tätä sykliä jälleen yhden vuorokauden verran.

Ennen sitä tuli ajateltua kaikenlaista, melko fantastisiakin asioita. Niissä oli sammaleenvihreää ja kuuraa kuunvalossa unohtamatta yhtäkään yksityiskohtaa, minkä vain aistit saattavat havaita. Mieli pysyi kerkeänä karkaamaan uusiin sfääreihin ja haasteisiin, joiden solmuja se tyytyväisenä ratkoikin – välillä vain pääkopan sisällä, joskus paperille vääntäen.

Enää ei lintu laula samalla tavoin, enää ei nuotti nouse kuin pääskynen syöksystä, vaan vaimeasti se leijuu ylös laiskanpulskeiden savupöllähdysten tavoin. Onkos tuo ihmekään, sillä ovathan päivittäiset kokemukset muuttuneet melkoisesti entiseen verrattuna. Jos mieleni on kerran virittinyt joutumaan inspiraation räiskeeseen tietynlaisista, nyt suurimmaksi osaksi entisistä kokemuksista, niin nämä uudenlaiset hetket eivät vain ole oikealla aallonpituudella siihen nähden.

Ymmärryksen puute on uskottava selitys, mutta se pakottaa kysymään, että miksi en ymmärrä? Onhan ihmismieli sopeutuvainen jo oppimiskykynsäkin takia ja samoista lähtökohdistahan kaikki lähtee; samat perustavat laithan pätevät niiden päälle rakennettuun; elämiemme sisällä hyrräävät piskuiset rattaat ja järjestelmät ovat vain kopioita kosmisen mittakaavan prosesseista. Niiden päällä on vain niin paljon tavoitteidemme ja toiveikkaiden uskomustemme kautta värittynyttä huttua, ettei itse pinnan luonne ole aina niin ilmeinen. En omalla kohdallani kuitenkaan usko, että taajuuksien eron yhteensovittamisen ongelma johtuisi tuosta kohinasta.

Ehkä kyse on vain henkisestä laiskuudesta. Siitä, että ottaa tosiasiat kyllä vastaan, mutta ei tappiomielialaltaan viitsi tehdä niille mitään, ei prosessoida, ei ymmärtää niiden abstrakteja ja symbolisia merkityksiä – nehän ne ihmismieltä kiehtovat tarinat ja myytit luovat luontoaiheisessakin kontekstissa, eivät kuivakat lukujen ja määrittelyiden liukuhihnamaisesti peräkanaa latomiset. Milloin näit iloisen jatkuvuuden auringossa kimaltavalla sammalikolla pelkän suurennuslasin, mikroskoopin tai minkä tahansa tehokkaan ja tarkan arviointiaparaatin läpi? Vertaa sitä silmiesi ja mielesi kautta katsomiseen. Ei liene ihme, että kun kokemukset näkee vain yhdeltä kantilta, niiden anti jää kovin yksipuoliseksi, joka ei juuri sykähdytä.

Ehkä nyt käteni etsiytyvät sarville, kun kerran olen härän todennut. Vaikka näkisinkin vain kokemusten empiirisen ja banaalin puolen, niin tiedän että näissä rakennuspalikoissa on muutakin kuin pelkkä etummainen sivu, joka antaa syyn tahtoa kääntää palikka ympäri ja katsoa sitä kaikista kulmista. On niissä ennenkin ollut, niin miksei nytkin?

-kuurakarahka

-kuurakarahka, 5.12.2009

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 3 kommenttia
Kommentit
#12922

en ymmärrä mitä tämä kirjoitus käsittelee. voisitko hieman selventää?

ihan hienoa sanataiturointia kyllä, siitä plussat, mutta pointti meni täysin ohi.

-Tuntematon, 5.12.2009

#12947

Tämä oli kirjoitettu henkilökohtaisesta näkökulmasta, ja elämässä tapahtuneen muutoksen takia päätin vähän pistää itseäni tekstiksi. Oli virkistävää pitkän tauon jälkeen.

Punaisena lankana pitäisi olla se, että vaikka sitä ennen tuli oltua paljon aktiivisempi mieleltään, jotenkin värikkäämpi ajatuksiltaan, niin nyt edessä ei näytä olevan kuin loputonta lakeutta vailla kumpareita ja nyppylöitä. Tajusin kuitenkin, että mieleni saattaisikin olla sopeutunut entisenlaiseen kokemusmaailmaan, jolloin se ei näe tämän hetken hienouksia.

Kiitoksia, oli mukavaa taas leikitellä sanoilla. Toivottavasti se ei mennyt liiallisuuksiin asti.

-kuurakarahka, 11.12.2009

#12957

Näinhän se aina menee, kaikki entinen on hienoa eikä nykyisyyttä pidä minkään arvoisena. Saatat olla siinä oikeassa, että mieli sopeutuu asioihin hieman jälkijunassa. Kun usein ajattelee tyyliin “Tämä nykyelämä on täyttä kakkaa” sen muistaa tulevaisuudessa, silloin kun haikailee niiden hienojen asioiden perään jotka tällä hetkellä eivät ole yhtään mitään.

Itse olen huomannut sellaisenkin seikan, että uusien säväyttävien kokemusten löytäminen käy yhä vain vaikeammaksi. Lieneekö syy siinä, että maailmasta alkaa uudet kokeiltavat jutut käymään vähiin, vai haihtuuko mielikuvitus savuna ilmaan iän kertyessä?

Hienosti – tosin aika vaikeaselkoisesti – kirjoitettu teksti!

-Julli, 12.12.2009

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: