Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Sukupuolten välinen tasa-arvo

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


24 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 15/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Mietteitä siitä miten tasa-arvo on toteutunut miehen ja naisen välillä tähän päivään mennessä. 2 361 lukijaa, joista 177 eli 7% on antanut arvosanan (6+).

Sukupuolten välinen tasa-arvo

Suomi on ollut aina edelläkävijämaa siinä miten me vahvemman sukupuolen edustajat kohtelemme vastakkaista sukupuolta. Joskus tuntuu, että onko jopa menty ehkä jo hitusen liiankin pitkälle. Kohta, ellei jo nyt, on meidän miesten noustava barrikadeille hillitäksemme naisten selkeätä pyrkimystä alistaa meidät miehet pelkiksi tilipussin kotiin kiikuttajiksi ja seksiobjekteiksi.

Naisasianaiset, jotka eivät kehtaa edes kutsua itseään oikealla nimellä, vaan brassailevat jollakin naurettavalla feministi-tittelillä, ilmeisesti osoittaakseen, että kouluja on käyty, tekevät kaikkensa kylvääkseen epäsopua meidän miesten ja niiden hälyttävästi vähenemässä olevien perinteisten elämään oikealla otteella suhtautuvien naisten välille joita vielä Luojan kiitos löytyy. Mihinkä tämä kehitys johtaa, pelottavat näkymät on mikäli naisasialiike, ei ymmärrä, että tasa-arvo on jo saavutettu, nyt riittää.

Usein kuule sanottavan, että naisen työtaakka kotona on moninkertainen mieheen verrattuna. Vääristeltyjä prosenttilukuja saa lukea kerta toisensa jälkeen siitä kuinka mitättömän osan me miehet teemme kotitöistä, mikä on aivan käsittämätöntä propagandaa ja miehen tarkoitushakuista alistamista. Biologiset tekijät kuulemma ovat kohdelleet naista huomattavasti raskaammalla kädellä kuin miestä, onko todellakin näin? Onko esimerkiksi jälkeläisten maailmaan saattamisessa niin, että mies nauttii ja nainen kantaa kaiken raskaan ja kärsimyksiä täynnä olevan työn? Entä sitten se kerran kuukaudessa uusiutuva tapahtuma, joka antaa naiselle oikeuden kiukutella ja olla kaikilla muillakin tavoin oikukas? Nämä ajat kuukaudesta ovat miehelle todella raskasta aikaa varsinkin henkisesti. On aika torpedoida väärät uskomukset ja siksi päätinkin lähestyä aihetta nainen versus mies kiihkottomasti ja objektiivisesti omasta henkilökohtaisiin kokemuksiini perustavasta näkökulmasta.

[b]Kotityöt[/b]

Toimettomana oleminen on raskasta, jos on tekemättömiä töitä rästissä. Minä en ainakaan osaa rentoutua lainkaan ennen kuin hoidamme kotona mieltä painavat askareet pois päiväjärjestyksestä. Kotityöt meidän perheessä hoidetaan perinteisesti yhdessä tasavertaisina kumppaneina. Perheessämme vaimo hoitaa pyykinpesun ja siivouksen, hän on kuitenkin niissä niin paljon etevämpi kuin minä josta asiasta muistan häntä tietysti kiitelläkin. Astianpesukoneen täytön ja tyhjennyksen olemme tuumanneet olevan paremminkin vaimon hommia, minulla kun on niin kömpelöt kädet, että saattaisin rikkoa astiat siinä toheloidessani. Silityksessä olemme puolestaan päätyneet sellaiseen järkiperäiseen ratkaisuun, että taitavampi, eli rakas vaimoni, hoitaa tuon tärkeän ja taitoa vaativan tehtävän. En tietenkään ole vaimolle kertonut sitä, että nuoruudessani toimin ammattisilittäjänä eräässä vaatetehtaassa muutaman vuoden ajan. En halua pahoittaa vaimoni mieltä, hänelle saattaisi tulla paha mieli, jos paljastuisi, ettei hän olekaan perheemme silittäjä-ässä. Tämä jos mikä on sitä aitoa toisesta välittämistä. Pihatöistä vaimo pitää yli kaiken. Hän möyrii puutarhassa mielellään, talven lumityöt pitävät hänen linjansa kunnossa, niin kovasti kuin tahtoisin tehdä nuokin kotiaskareet, en tohdi vaimoltani riistää hänelle niin rakasta ulkoilmassa tapahtuvaa pikku puuhastelua.

Minä puolestani hoitelen enemmänkin miehisiä kykyjä vaativia kotimme askareita, lämmitän yleensä jopa kaksi kertaa viikossa sähkösaunamme, sammuttelen pääsääntöisesti iltaisin valot ja saatanpa joskus kaikkien kiireideni keskellä innostua jopa keittämään kahvit! Näin yhdessä tasavertaisina luontokappaleina ahkeroidessamme kotityöt kuntoon, on antoisaa ihan luvan kanssa hieman laiskotellakin.

Perheessämme on vaimon viimeisimmän hullutuksen myötä kotityöt lisääntyneet melko totaalisesti. On nimittäin tapahtunut se, että perheessämme eletään Feng Shuin ehdoilla. Viisi elementtiä (vesi, tuli, puu, maa ja metalli) on saatava kodissamme tasapainoon, muuten hukka perii . Kylpyhuoneessa on kuulemma pakko pitää lavuaarissa jatkuvasti tulppaa ja lattiakaivon päällä ämpäriä. Sänkyjä kieputellaan otollisempiin asentoihin, pään täytyy kuulemma osoittaa määrättyyn suuntaan, jotta elämä olisi mallillaan!

Kohta varmaan saan ukaasin, että mars maalikauppaan, koska värit eivät ole suuren Feng Shui-aatteen mukaiset ja elämää sulostuttavia. Kauhulla odotan koska vaimo keksii, että wc-pytty on käännettävä toisin päin, enkä mahdu lukemaan aamutoimituksen aikana aamun aviisia, koska täysistunto tapahtuu nenä kiinni huussin takaseinässä! Meillä eletään siis jännittäviä aikoja, kaikkea ihmeellistä nuo itämaisen opin keksijät teettävät!

[b]Lapsen maailmaan saattaminen[/b]

Tässä ketjussa ei ole tarkoitus millään muotoa väheksyä naisen panosta synnytyksessä ja siihen johtaneissa tapahtumissa. Haluan kuitenkin lähestyä tuota myös miehelle merkittävää tapahtumaa miesnäkökulmasta, sillä kyllä siinä on miehellä(kin) kestämistä tuossa noin yhdeksän kuukautta kestävässä odotuksen ajassa kohti vanhemmuutta, joka huipentuu lapsen syntymään.

Koko prosessihan käynnistyy miehen kannalta suht mukavalla tavalla aikaansaadusta naisen kohdussa sijaitsevaan tulevaan jälkeläisen majapaikkaan suoritettavalla rynnäköllä. Moni mies sanoo pilke silmäkulmassa, että lapset ovat elämän rikkaus, mutta tekotapa hieman epämiellyttävä, osoittaen näin tervettä huumorintajua, jota kunnon vanhemmuuteen tietenkin vaaditaan.

Raskaus saattaa olla monelle miehelle todella raskasta ja työntäyteistä aikaa. Tulevan lasten huoneen sisustukseen liittyvien asiantuntija-konsultaatioiden antaminen odotukseen osallistuvalle kumppanille, vaatii myös aika ajoin melkoisia ponnistuksia. Tulokkaan vaatekertojen hankinta, vaippavuorien kokoaminen ja melko raskaan äitiyspakkauksen noutaminen neuvolasta, joka saattaa usein sijaita kaukanakin.

Miehen odotukseen liittyy tietysti myös valokuvaaminen, odottavasta äidistä otetaan perhealbumiin, jos ei viikon niin ainakin parin viikon välein kuva, josta voidaan sitten jälkeenpäin ihastella kuinka masu on kasvanut. Heikoksi monella jäänyt lukuharrastus viriää miehillä jälleen huippunsa, kun kumppanin kanssa luetaan illasta toiseen alan kirjallisuutta.

H-hetken lähestyessä miehen harteille lankeaa yleensä vaativa supistusten aikavälien ja kestojen kellottaminen. Joissain tapauksissa saattaa käydä jopa niin, että kumppani edellyttää noiden supistusvälien tarkkaa kirjaamista esimerkiksi ruutuvihkoon. Kun supistukset ovat saavuttaneet synnytyksen alkamista edellyttävät riittävän tiheät ja kestoltaan tarpeeksi pitkät kriteerit, on aika ohjata kumppani varustuksineen autoon ja ajaa sairaalaan.

Synnytyssalissa sitten alkaa se todella fyysinen osuus miehen osallistumisessa itse synnytykseen. Monelle synnytyksessä mukana olleelle miehelle on varmaan tuttuja toimenpiteitä hien pyyhkiminen äidin kasvoilta ja selän hieronta ja saattaa olla jopa niin, että onnistunut synnytys vaatii jopa kädestä pitelyä. Täysin tavatonta ei myöskään ole se, että kumppani vaatii ilokaasua, jolloin miehen velvollisuuksiin kuuluu tietysti suppilon ojentaminen sitä tahtovalle.

Kaikkien näiden toimenpiteiden jälkeen saattaa käydä vielä niin kuin minulle ollessamme saattamassa vanhempaa poikaamme maailmaan. Jossain vaiheessa huolimatta kaikesta panostuksestani ja vaivannäöstäni, vaimoni sähähti minulle (ilmeisesti häntä siinä vaiheessa sattui hiukan enemmän): Saatana, tää on kaikki sun syytäsi! vilkaisten samalla minua melko vihaisen näköisenä.

Meidän miesten synnytykseen liittyvät ponnistelut eivät tietenkään pääty vielä tähän. Suoritettuamme lähes kirurgin taitoja vaativan jälkeläisemme napanuoran katkaisuoperaation, joudumme rientämään pikaisesti takaisin kotiin järjestämään varpajaisia ja informoidaan molemmat suvut onnellisesta perheen lisäyksestä, vaimon jäädessä sairaalan puhtoisten lakanoiden väliin lepäilemään.

Lapset ovat elämämme rikkaus ja kyllä heidän maailmaan saattamisensa vaatii myös meiltä miehitäkin melkoiset ponnistukset!

-krobbe, 4.1.2010

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
10 tuoreinta kommenttia 28:sta. Näytä kaikki kommentit
Kommentit
#13095

Toki varmaan niin, täällä tuntuu olevan tuo hajonta arvostelujen suhteen melkoinen; 4 – 10 ei tunnu oikein objektiiviselta, mutta tokihan makuja ja arvosteluperusteita on yhtä monta kuin arvostelijaakin! No kaikki palaute on aina tervetullutta!

Ps. Vaihdan nimimerkkini krobeksi, niin vältymme jatkossa copycat arvailuilta!

-krobbe, 5.1.2010

#13096

Vähän nousi kyllä karvat pystyyn ennen kuin sain varmuuden siitä, mikä kirjoituksen luonne oli :) Toisaalta ajattelun aihetta tulee enemmän kun sarkasmi ei ole niin itsestäänselvää.

Tämä olisi tosin ehkä vedonnut enemmän kolmisenkymmentä vuotta sitten. Suomessa feminismillä tuskin on enää niin paljon työnsarkaa kodin roolituksessa, mutta voi olla että käsitykseni johtuu siitä, että elän itse tällaisten “vässyköiden” keskellä.

Viime aikoina on kyllä ruvennut ärsyttämään, millaisen kaiun sana “feminismi” on saanut. Itsekään en enää kehtaa sanoa olevani feministi, vaan sanon mieluummin kannattavani sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kuitenkaan feminismiä ei pitäisi unohtaa, jotta naisten asema paranisi myös muualla maailmassa, ja jotta nyt saavutetut oikeudet pysyisivät, vaikka trendit vaihtuvatkin.

-Femakko, 5.1.2010

#13098

Moi Femakko! Tääläistä tämä on aina välillä, mutta tehdään nyt kaikille selväksi, että olen ikäni ollut tasa-arvon vankkumaton kannattaja. Se kyllä opetti arvostamaan naista/äitiä kun seurasi lapsuudessaan kuinka oma äitini hoiti kaikki kotityöt ja siinä sivussa meidät lapset (9 kpl). Kaiken lisäksi hän kävi vielä normaalisti ansiotyössä, huh huh, sanon minä, kova luu oli äitini mun!

Niin ja kotitöihin totta kai osallistun siinä missä vaimonikin, yhdessä eteenpäin!

-krobbe, 5.1.2010

#13101

Kirjoitus ei kieltämättä vedä vertoja F. E. Sillanpään Nuorena nukkuneen kanssa, tosin arvosteluasteikko on kuin Obersdorfin mäkituomareilta.

-Orange, 6.1.2010

#13102

Heh, Orange sen sanoi; ei täällä yksikään kirjoitus vedä vertoja Sillanpään tuotannolle :) Mielestäni juurikin tuo arvosteluasteikon heiluminen valtaosan kirjoitusten suhteen kertoo parhaiten tämän muuten aivan hienon sivuston suhteen. Se ei kerro missään nimessä siitä, että täällä annetaan “tuomiot” objektiivisesti. Arvosanat tipahtelevetat muutama nelkku, muutama kymppi hajonnalla samasta tekstistä, enkä nyt suinkaan puhu vain omista kirjoituksistani, se on “maan tapa” täällä. Tapa mikä ei missään nimessä edistä kenenkään motivaatiota kirjoittaa.

Ongelman ydin siinä, että arvostelut suoritetaan ilman minkäänlaisia perusteluja anonyymeinä. Selkeä parannus asiaan olisi se, että muutoin näinkin laadukkaalla sivulla, jokainen operoisi omalla nimellään ja arvosteluun saisivat osallistua vain rekisteröityneet käyttäjät ja tietysti myös se olisi erinomaisen rakentavaa, että jokaisen arvosanan annon yhteydesää olisi se arvosana myös perusteltava! Nykyinen arvostelusysteemi on kuin tikanheittoa silmät kiinni.

-krobbe, 6.1.2010

#13103

korbbe, kyse onkin kirjoitelmista, eikä urheilutulosten mittaamisesta. Eihän täällä kukaan annakaan arvosanoja objektiivisesti, vaan nimenomaan oman _subjektiivisen_ mielipiteensä mukaan! Jos Agoran tekstejä arvosteltaisiin objektiivisesti, ei tarvittaisi kuin yksi tuomari, joka katsoisi ennaltamäärätystä listasta, mitkä omnaisuudet kirjoitelma täyttää.

Agoran vierailijoille ei ole annettu erillisiä arvosteluohjeita. Toinen saattaa arvostella pääasiassa oikeinkirjoituksen, toinen taas sisällön mukaan. Molemmat ovat yhtä oikein. En ihan ymmärrä vertaustasi tikanheittoon. Kyllä arvostelija varmasti johonkin numeronsa perustaa.

Minunkin mielestäni olisi parasta, jos arvosanan antamisen yhteydessä mahdollisimman moni perustelisi mielipidettään. Joskus se on kuitenkin vaikeaa, esim. runojen yhteydessä. Miten voi perustella, että tämä runo ei nyt vaan koskettanut minua lainkaan? Joissain tapauksissa arvosanan antaminen on selkein ja helpoin tapa antaa palautetta.

Arvosanojen jakautuminen on kyllä välillä erikoista. Ehkä tämä kertoo siitä, että arvosanavaihtoehtoja on liikaa, ihmiset eivät jaksa miettiä numeroa kauan tai että arvosana annetaan pääasiassa tunnereaktion mukaan.

-Maria!, 6.1.2010

#13112

Tätä tekstiä voisi lyhentää aika lailla. Se tietyllä tavalla toimii ja on mielenkiintoinen ja humoristinen, mutta se on liian pitkä. Katselepa tekstiäsi vaikka jonkin ajan kuluttua uudelleen, niin olet ehkä samaa mieltä. Toisaalta tekstissä on hyvää juuri sen muokattavuus. Siitä on aineksia vaikka kuinka hyväksi tekstiksi, kun vähän vielä muokkaat sitä.

-Da Dam, 6.1.2010

#13114

Da Dam, kiitoksia vinkistä, täytyy syventyä asiaan!

Maria, kiitoksia myös Sinulle palautteestasii, paljon asiallisia (ja varmaan ihan paikkansa pitäviä) mielipiteitä!

-krobbe, 6.1.2010

#13118

Sarkasmi lämmittää aina nörtin mieltä vaikka idea onkin kulunut. Saat ysin koska teksti on hienovaraista ja sisältää hienoja oivalluksia erityisesti tykkäsin silityskohdasta.

-Tuomas, 7.1.2010

#13521

Krobbe (kommentti #13102):

“Mielestäni juurikin tuo arvosteluasteikon heiluminen valtaosan kirjoitusten suhteen kertoo parhaiten tämän muuten aivan hienon sivuston suhteen... Tapa mikä ei missään nimessä edistä kenenkään motivaatiota kirjoittaa.”

Minä varauduin jo ensimmäistä artikkelia kirjoittaessa siihen, että jos artikkelin sivulle kaikkien lukijoiden nähtäville laittaa, niin pitää pystyä suhtautumaan ihan mihin arvosanoihin vain. Kaikkia arvosanoja on tullutkin nelosen ja kympin väliltä.

Kun vertaan tätä artikkeliasi tuohon “Punaisen mökin poikaan” , niin mielestäni se on huomattavasti parempi ja siitä olet saanut paremman arvosanankin. Kokonaisuus on tässä hajanaisempi, siinä se oli tiivis ja mukavaa luettavaa.

“Naisasianaiset, jotka eivät kehtaa edes kutsua itseään oikealla nimellä, vaan brassailevat jollakin naurettavalla feministi-tittelillä, ilmeisesti osoittaakseen, että kouluja on käyty, tekevät kaikkensa kylvääkseen epäsopua meidän miesten ja niiden hälyttävästi vähenemässä olevien perinteisten elämään oikealla otteella suhtautuvien naisten välille joita vielä Luojan kiitos löytyy.”

Mielestäni naisasianainen on jo käsitteenä vähän vanhentunut. Heillä ei ole enää paljonkaan tekemistä, koska tasa-arvo-tilanne on kohentunut niin paljon. Minusta meillä alkaa nykyään olla Suomessa ihannetilanne sen suhteen, että miehetkin osaavat jo arvostaa naisia, tekevät kotitöitä ja haluavat naisten olevan tasa-arvoisia.

Tasa-arvon suhteen meillä työt jaetaan aika tarkkaan puoliksi. Mies tekee meillä yleensä ruuat, minä hoidan pyykit. Mies imuroi ja hakkaa matot (se on raskaampaa), minä pesen lattiat ja saniteettitilat ja pyyhin pölyt (siinä menee pidempään).

-Da Dam, 4.5.2010

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Ihminen tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: