Lintukoto logo

Lintukoto / Agora / Mikä on elämänkatsomuksesi?

Lintukoto etusivu > Agora > Kaikki kirjoitukset

Pidätkö?


6 käyttäjää paikalla, sivulatauksia 25/min.

Lisää kirjoituksia aiheesta Uskonto tai muista aiheista.

Tiivistelmä: Ateismi ja uskovaisuus ovat kaksi vastakkaista elämänkatsomusta. Kuitenkin molemmista voi löytää jotain myönteistä omaan ajatusmaailmaansa, kylläkin myös kritisoitavaa. 2 083 lukijaa, joista 155 eli 7% on antanut arvosanan (7-).

Mikä on elämänkatsomuksesi?

Olisi luullut, että kun aloin keskustella ensimmäistä kertaa elämässäni ateistien kanssa, niin se olisi vaikuttanut joko: ei mitenkään, tai sitten sillä tavalla, että olisin alkanut itsekin epäillä omaa arkipäiväistä, pienessä mittakaavassa olevaa uskonnollisuuttani.

Väärin molemmat

Ateistien kanssa käymäni keskustelut ovat vaikuttaneet sillä tavalla, että kykenen ensimmäistä kertaa elämässäni näkemään, että enhän minä aikoinaan edes voinut omaksua lähipiirini lestadiolaista uskontoa, koska en ollut kehittynyt niin pitkälle uskonnollisuudessani. Ei ole olemassa sellaista taikatemppua ainakaan minulle, että syvästi uskovainen ihminen sanoo: “nyt sinä uskot, epäilyksettä ja täydellisesti, uhraten koko elämäsi Jumalalle”. Ja minä sanon: “Kyllä, asiasta ei ole mitään epäilyä, nyt minä uskon täysipainoisesti, ei ole tämän jälkeen elämässäni muuta kuin Jumala.”

Keskustelut ateistien kanssa ovat myös tukeneet uskonnollisuuttani niin, että olen nähnyt paljon selkeämmin, missä vaiheessa olen omassa uskonnollisuudessani, mitä se merkitsee minulle ja kuinka se näkyy käytännössä. Tästä lähtökohdasta on hyvä jatkaa ja olla tyytyväinen siihen, mihin saakka olen tällä saralla kyennyt kehittymään. 

Uskonnollisuus

Uskovaiset tuputtavat usein uskontoa, näin olen ainakin itse joskus kokenut, ja se saa ehkä aikaan sen, että ns. tavalliset kirkkoon kuuluvat ihmiset, jotka eivät ole niin pitkällä uskonnollisuudessaan, tuntevat toisaalta syyllisyyttä “pahuudestaan” ja toisaalta epävarmuutta koko asiaa kohtaan. Näiden tunteiden vuoksi he alkavat pilkata uskovaisia ja uskontoa. Uskovaisten ja uskonnon pilkkaaminen voi loppujen lopuksi johtua pelkästä omasta syyllisyydestä ja epävarmuudesta. Olen päässyt näistä tunteista eroon pitkälti sen vuoksi, että olen keskustellut ateistien kanssa – ja miettinyt omaa suhtautumistani uskontoon niiden keskustelujen jälkeen. Se on selventänyt omaa maailmankuvaani uskonnon suhteen. 

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, kun uskontoa tarjotaan lukemalla raamatunlauseita tai jakeita, ja näin yritetään saada toinen osapuoli vakuuttuneeksi raamatun sanoman tärkeydestä. En ymmärrä näistä lauseista mitään enkä ymmärrä raamatun sanomaa tätä kautta. Minulle kokonaisuus on tärkeämpi: joko mietiskellä omaa uskonnollisuutta tai sen puutetta kokonaisuutena. Tai tuntea kokonaisena esimerkiksi jokin evankeliumin kertomus uudesta testamentista.

Ateismi

Olen toisaalta miettinyt, mistä useiden ateistien todella kielteinen suhtautuminen uskontoon johtuu. Olen kuvitellut, että jos asia ei kiinnosta, niin eipä sen miettimiseen sitten myöskään kannata paljon aikaansa käyttää. Sen kun vain eroaa kirkosta ja jättää kirkollisveron maksamatta.

Yksi perustelu on ollut se, että uskonnollista toimintaa tuetaan valtion varoin. Itse en ole yhtään kiinnostunut esimerkiksi tenniksen tai golfin peluusta, espanjan opiskelusta tai jalkapallosta. Siitä huolimatta minulle on samantekevää, vaikka omiin harrastuspiiriini kuulumattomiin asioihin käytetäänkin rahaa ja muita yhteiskunnan resursseja. Sen vuoksi en ymmärrä, miksi uskonnon tukeminen valtion toimin on niin väärin ateistien mielestä.

Toinen perustelu on ollut, että uskonto ei ole totuuden mukaista: Jumalaa ei ole, Jeesus ei ole koskaan elänyt, raamatun sanomaa ja kristinuskoa ei voida todistaa tieteen avulla. Uskonnollisia asioita ei kyetäkään todistamaan. Itse en ole koskaan edes pyrkinyt siihen. Uskonto on pelkästään uskon asia. Pyrkimys todistaa sitä oikeaksi johtaa vain tuloksettomaan kinasteluun aiheesta. Minulle riittää, että se antaa minulle itselleni hyvän olon ja tukee elämääni.

Yksi ateismin ilmenemismuoto on aivan täydellinen Jumalan ja kristinuskon parjaaminen. Siihen kuuluvat esimerkiksi jotkut täällä olevat kirjoitukset, joissa esimerkiksi Jumalaa kuvataan pahuuden tai sairauden ilmentymänä, tai raamatusta on etsitty ne kaikkein järkyttävimmät kohdat. En oikeastaan ymmärrä, miksi näin pitää tehdä. Ei millään pahalla, mutta totuushan on, että täällä Agorassa on näitäkin kirjoituksia. Nekin kuvaavat kirjoittajansa ateismia jollain tavalla, mutta en ymmärrä, miten. Enkä ymmärrä, miksi Jumalasta ja uskonnosta pitää tehdä niin paha. Onko tarkoituksena kertoa ateistien tavoin ilmiöistä ja henkilöistä, jotka ovat ateistien mielestä kuvitteellisia, ja siten esittää mahdollisimman realistinen ja totuudenmukainen oma maailmankuva?

Elämänkatsomus

Tutut lestadiolaiset toimivat aikoinaan esimerkkinä ja antoivat lähtökohtaa uskonnollisuuteni kehittymiseen, mutta loivat toisaalta epävarmuuden tunteen oman uskonnollisuuteni riittävyydestä. Keskustelut ateistien kanssa ovat saaneet näkemään, että se on riittävää ja kehittyy, jos on kehittyäkseen, mutta mitään ei saa aikaiseksi tuputtamalla. Ei varsinkaan uskon asioissa.

 

 

-Da Dam, 1.7.2010

Arvosanajakauma
4
5
6
7
8
9
10
Kaikki 21 kommenttia
Kommentit
#13686

Jumalasta pitää tehdä paha siksi, että uskovaiset tekevät siitä niin hyvän. Raamattu antaa jumalastanne hyvin ristiriitaisen kuvan: Jumaluus näyttää sisältävän sekä hyvää että pahaa; vähän niinkuin jokainen ihminen (jumalan kuva?!). Siksi tuntuu hyvin yksipuoliselta väittää jumalaa hyväksi ja siihen on sitten vastattava samanlaisella yksipuolisuudella. Sehän on ihan perus argumentaatiota: eivät ydinvoiman vastustajatkaan viitsi mainita ko. energiamuodon hyvistä puolista, ja vice versa.

-Amen, 2.7.2010

#13688

Agnostismi on ainoa oikea vaihtoehto. Siis siinä tapauksessa, jos haluaa tietää totuuden.

Ainoa fakta tässä maailmassa on se, että kukaan ei tiedä mikä on totta. Lestadiolaiset eivät tiedä. Ateistit eivät tiedä. Muslimit eivät tiedä.

Siksi ainoa oikea vaihtoehto on ottaa neutraali kanta koko asiaan. Ainakin siihen asti kun totuus tulee ilmi, jos tulee.

Nykyään ainoa asia mihin itse “uskon” on tiede. Vaikka sekään ei ole täydellinen (tietyt tiedemiehet vääristävät faktoja omiin tarkoituksiinsa), se pyrkii löytämään totuuden, silläkin hinnalla että oma näkökanta on väärä. Ihmisten on vaikea hyväksyä, että ovat väärässä, mutta itselleni totuus on kaikista tärkeintä, eikä se, että on oikeassa.

En kuitenkaan väheksy tiettyjä asioita uskonnoissa. Niin vanhoja kuin ne ovatkin, niillä on tietty sanoma mikä on varmasti auttanut entisaikojen ihmisiä selviytymään arjesta. Joillekin 'tieto' siitä, että pääsee taivaaseen kuoltuaan, oli ainoa selviytymiskeino ja toivon pilkahdus välillä sietämättömässäkin arjessa. Vielä tänäkin päivänä.

Olen myös aina pitänyt kirkkojen arkkitehtuurista ja tunnelmasta, sekä kirkkomusiikista. Siinä on sitä tiettyä karismaa ja mystiikkaa, mikä vetoaa minuun.

En siis ole täysin vastaan mitään uskontoa tai uskonnottomuutta. Turha kuitenkaan odottaa minua liittymään minkään tietyn uskonnon/uskonnottomuuden riveihin ilman minkäänlaisia todisteita.

-ihminen on järkevä eläin, 2.7.2010

#13690

Omassa uskonnollisuudessani on vain yksi heikko kohta, ainakin lestadiolaisen uskonnon näkökannalta katsottuna, ja se on se, että uskollisuuteni auttaa ja tukee vain tämän elämän aikana. Se ei ota huomioon sitä, että mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen.

Lestadiolaisen näkemyksen mukaan vaihtoehtoja on vain kaksi: joko syvä uskovaisuus ja paratiisi – tai lestadiolaisten aatteiden ulkopuolella eläminen ja helvetti. Tämä on mielestäni ajatuksena pelottava, koska kaikilla ihmisillä ei ole edes lähtökohtaisesti mahdollisuutta valita lestadiolaista uskontoa.

Ateistisen käsityksen mukaan, jos olen oikein ymmärtänyt, kuoleman jälkeen aivotoiminta sammuu ja elämämme on lopullisesti ohi ja palaamme takaisin luontoon, elämän kiertokulun mukaisesti. Uudet ihmiset tulevat tilallemme, aivan kuin luonto uudistuu muutenkin joka kesä ja uudet kukat puhkeavat kasvamaan. Tämä on toisaalta aika surullinen mielikuva – useimmat ihmiset haluaisivat elää ikuisesti. Mutta toisaalta se on lohdullinen mielikuva – kuka tosiaan haluaisi elää ikuisesti, satoja tuhansia vuosia. Jos kaikki päättyy kuolemassa, niin sitä ei sen jälkeen itsekään kykene enää tiedostamaan.

Amerikkalainen pastori Norman Vincent Peale esittää kirjassaan “Ole oman onnesti seppä” kiehtovat ajatusmallin siitä, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen. Tämä on aika pitkä ja se on tiivistettynä suoraan kyseisestä kirjasta. Seuraava on siis suoraa lainausta eri kohdista, yhteensä noin sivun verran 284-sivuisesta kirjasta, joten sen ei pitäisi rikkoa tekijänoikeuksia:

“ Nykyisin parapsykologia ja yliaistiliset ilmiöt samoin kokeet telepatian ja selvänäkemisen alalta viittaavat vahvasti siihen suuntaan, että sielu selviytyy ajan rajan yli hengissä.

Elämme dynaamisessa maailmankaikkeudessa, jonka pääprinsiippi on elämä eikä kuolema. Ilmeisesti ne, jotka ovat ylittäneet rajan, elävät korkeammalla tasolla kuin me, ja heidän käsityskykynsä ylittää meidän käsityskykymme. Kaikki faktat viittaavat siihen, että luotamme poistuneet läheiset jatkavat olemassaoloaan eivätkä ole kaukana meistä. Lisäksi on luvassa, että me vielä kerran kohtaamme heidät.

Amerikan suurimpiin tutkijoihin kuulunut William James sanoi tulleensa siihen tulokseen, että ihmisaivot ovat vain sielun tilapäinen asuinsija ja vaihtuvat viimein aivoihin, joiden omistaja pääsee käsiksi tähän saakka mysteereiksi jääneisiin asioihin. Maanpäällisen elämämme aikana me kehitymme ja kasvamme tullen yhä enemmän tietoisiksi ympärillämme olevista näkymättömistä maailmoista. Kuolema ei lopulta ole muuta kuin astumista laajempaan tietoisuuteen.

Euripides, yksi antiikin ajan suurimmista ajattelijoista, oli vakuuttunut siitä, että seuraava elämä on paljon nykyistä tärkeämpi.

Thomas A. Edisonin leski kertoi kuuluisan miehensä kuiskanneen kuollessaan lääkärille: ”Siellä on hyvin kaunista.“ Edison oli maailman suurin tiedemies. Hän tutki koko ikänsä erilaisia ilmiöitä. Hän ei milloinkaan esittänyt mitään faktana ennen kuin näki sen toimivan. Hän ei olisi sanonut: ”Siellä on hyvin kaunista“, ellei hän olisi nähnyt omin silmin ja tiennyt, että se oli totta.

Minä en yhtään epäile näitä kertomuksia. Uskon vahvasti, että elämä jatkuu meidän kuolemaksi nimittämämme pisteen jälkeen. Uskon, että kuolemana tunnetussa ilmiössä on kaksi puolta – toista me elämme nyt ja toista sitten myöhemmin toisella puolella. Ikuisuus ei suinkaan ala kuolemasta. Me elämme ikuisuutta jo nyt. Olemme ikuisuuden lapsia. Kuolemassa ei tapahdu muuta kuin olomuodon muutos, ja se muutos tapahtuu parempaan suuntaan, siitä olen ihan varma. ”

Mielestäni nämä ajatukset ovat kiinnostavia ja kiehtovia, tuntuvat jopa hienoilta periaatteilta ajatella kuoleman jälkeistä elämää, mutta mielestäni sanoma ei ole ihan kristinuskon periaatteiden mukainen, vaikka kirja noudattelee muuten raamatun ajatuksia. Tämä ajatusmalli pyrkii Peale:n mukaan kuitenkin totuuteen sellaisena, kuin hän on se nähnyt.

-Da Dam, 3.7.2010

#13692

Pitäisiköhän meidän virallistaa peri-Suomalasuutemme omaksi uskonnokseen? Ainakin rituaalit löytyisivät omasta takaa:

- Kun kyynärpääkorkkaat kossun Airiston selällä, annat ensimmäisen ryypyn Ahdille – ennen hukkumistasi.

- 'Perkele' on niin voimakas sana, ettei sitä tule turhaan lausua – ellei liikaa vituta.

- Sauna on Suomalaisen kappeli, jonne hiljennytään – ennen känniturnajaisia

Peri-Suomalaiset tuomitaan iankaikkiseen katotukseen jo eläessään, joten he voidat elää hetkessä.

-Orange, 3.7.2010

#13693

Da Dam, muuttuneesta kirjoitustyylistä päätellen olet ammentanut kommenttisi tarinat jostakin lestadiolaisten pyhäkoulukirjasta?

-Tuntematon, 4.7.2010

#13695

Tuntematon:

Edellisessä kommentissani oli tarkasti kerrottuna lähde, jota siteerasin. Kyseisen kirjailijan teoksista olen aina pitänyt todella paljon. Nyt, kun pitkän ajan jälkeen luen niitä uudelleen, niin en oikeastaan ihmettele sitä. Hän osaa kirjoittaa luontevasti ja siten, että tekstiä on mukava lukea.

Suoraa lainausta otin kommenttiini sen vuoksi, että tuossa oli yksi uusi tapa ajatella, mikä on paikkamme elämän kiertokulussa. Tuo käsitys ei ole ihan kristinuskon mukainen eikä myöskään ateistisen ajattelutavan, joten minusta se oli uusi kiinnostava näkökulma asiaan. Se on kaukana lestadiolaisesta ajattelutavasta.

En tunne lestadiolaisia pyhäkoulukirjoja. En ole lestadiolainen, vaan ihan tavallisesti ev.lut kirkkoon kuuluva. Heidän elämänasenteessaan on paljon hyvää, mutta se, että heidän mielestään vain heidän aatteensa mukaan elävät ihmiset pelastuvat ja muut joutuvat kadotukseen, on mielestäni turhan jyrkkä näkemys. Jos ei ole aitoa halua elää lestadiolaisen uskontonäkemyksen mukaan, niin ei sille silloin ei voi mitään. Turha pelotella silloin esim. kadotukseen joutumisella.

-Da Dam, 4.7.2010

#13696

Löysit siis Edisonin, Euripedeen ja Jamesin sanat kaikki samasta kirjasta?

-Tuntematon, 4.7.2010

#13697

Criticism and controversy

Peale's works came under criticism from several mental health experts, one of whom directly said Peale was a con man and a fraud. These critics appeared in the early 1950s after the publication of The Power of Positive Thinking.

Hard to substantiate

One major criticism of The Power of Positive Thinking is that the book is full of anecdotes that are hard to substantiate. Almost all of the experts and many of the testimonials that Peale quotes as supporting his philosophy are unnamed, unknown and unsourced. Examples include a “famous psychologist,” a two-page letter from a “practicing physician,” another famous psychologist, a “prominent citizen of New York City,” and dozens, if not hundreds, more unverifiable quotations. Similar scientific studies of questionable validity are also cited. As psychiatrist R. C. Murphy exclaimed “All this advertising is vindicated as it were, by a strict cleaving to the side of part truth,” and referred to the work and the quoted material as “implausible and woodenly pious.”

Lähde:

Vaikuttaa luotettavalta heebolta tämä pappi :)

-Tuntematon, 4.7.2010

#13698

Kyllä, siteerasin kirjaa sivuilta 259 – 267. Peale oli lainannut suoraan näiden herrojen sanoja ja kertoi lopulta oman kantansa näihin ajatuksiin. Kirjan kappaleen aiheena oli yllättäen myös tällainen kannanotto, mitä hän ajattelee elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen. Siinä käsiteltiin myös sitä, kuinka useat ihmiset ovat esim. sairaskohtauksessa kuoleman lähelle joutuessaan ja siitä selviydyttyään, tai sitten hetkeä ennen kuolemaansa nähneet “jotain” rajan toiselta puolelta. Kirjassa oli mm. tarina, jonka mukaan henkilö oli nähnyt kuolinhetkellään vastassaan henkilön, jonka ei ollut tiennyt kuolleen vähän aikaisemmin.

Näistäkin on kahdenlaista mielipidettä. Jotkut ihmiset uskovat, että ihminen tosiaan siinä tilanteessa kykenee näkemään jotain, mitä pidämme yliluonnollisena. Monet tutkijat taas uskovat, että rajakokemukset johtuvat aivotoiminnan häiriöistä, esim. oheinen artikkeli ottaa asiaan kantaa:

Tämä aihe oli vain yksi muiden joukossa, muuten kirja käsitteli monia muitakin elämään liittyviä aiheita siihen tyyliin, kuin kyseinen kirjailija kirjoittaa:

-Da Dam, 4.7.2010

#13699

Nyt jo edesmenneen Carl Saganin ajatuksia Jumalasta ja jumalista. Tässä on mulle jo riittävästi syitä olla skeptinen uskontojen suhteen.

(ei muuten ole ainoa mielenkiintoinen pätkä Carl Saganin ajatuksista)

-Rokkomies, 5.7.2010

#13701

Ihmiset haluavat uskoa, että kuoleman jälkeen on jotain muuta. Siksi on vaikea katsoa asiaa kriittiseltä kannalta, ilman ennakkoasenteita. Todisteet siitä, että kuoleman jälkeen on “elämää” on helpompi uskoa ja ottaa vastaan kuin jos kuoleman jälkeen ei olisi mitään.

Vedenpitäviä todisteita ei ole vielä suuntaan eikä toiseen. Ennenkuin tutkijat selvittävät mikä “mieli” on ei voida saada tarpeeksi hyviä todisteita. Jos se sattuu olemaan jokin riippumaton osa aivojen toiminnasta eikä missään yhteydessä siihen, niin homma menee mielenkiintoiseksi.

Onhan nyt jo saatu selville että tunteet johtuvat kemikaalien muutoksista aivoissa, mutta “ajattelu” on vielä suuri arvoitus. Tiedetään vain, että tunteet vaikuttavat ajatteluun.

“Totuus – se voi olla aika karvas kalkki niellä.”

-Ismo Laitela

-Ihminen on järkevä eläin, 6.7.2010

#13702

“Ennenkuin tutkijat selvittävät mikä ”mieli“ on ei voida saada tarpeeksi hyviä todisteita. Jos se sattuu olemaan jokin riippumaton osa aivojen toiminnasta eikä missään yhteydessä siihen, niin homma menee mielenkiintoiseksi.”

Mieli ei voi olla täysin vailla yhteyttä aivoihin, koska muuten esim. tätä kommenttia ei olisi olemassa.

Järkevimpänä hypoteesina pidän sitä, että mieli tai tietoisuus on osa luonnonlakeja, ja yksilöllistä mieltä eli sielua ei ole olemassakaan. Se, joka tämän kommentin on kirjoittanut, olet sinä itse, koska ketään muita ei ole. Et välttämättä kuitenkaan ymmärrä tätä, koska aivojesi (eli ihmisten) välinen tiedonvälitys on liian alkeellista.

Tätä kautta saadaan vastaus kysymykseen kuoleman jälkeisestä elämästä: kuoleman jälkeen elämä jatkuu kuten ennen kuolemaa. Mitään ei katoa vaan maailma vain muuttuu toiseen muotoon. Vastaava kysymys olisi, että mitä narussa olevalle solmulle tapahtuu solmun avaamisen jälkeen, ja vastaava vastaus on, että solmulle ei tapahdu mitään, koska sitä ei ikinä ole ollut olemassa muuten kuin muotona. Naru vain muuttaa muotoaan.

-Grulps, 6.7.2010

#13703

“yksilöllistä mieltä eli sielua ei ole olemassakaan. Se, joka tämän kommentin on kirjoittanut, olet sinä itse, koska ketään muita ei ole.”

Sittenhän sillä ei ole väliä jos sinut ammutaan tai vanhempasi tapetaan. Mitä sitä omia harhoja murehtimaan.

Piis!

-Ajattelit tämän itse,muista se, 6.7.2010

#13705

“Sittenhän sillä ei ole väliä jos sinut ammutaan tai vanhempasi tapetaan. Mitä sitä omia harhoja murehtimaan.”

En tarkoittanut, että muut olisivat harhaa, vaan että niitä ei ole. Harhaa on se, että luulee olevansa yksilö, joka elää tässä maailmankaikkeudessa. Narussa oleva solmukaan ei oikeasti ole narussa vaan se on sitä narua. Vastaavasti et elä tässä maailmassa vaan olet tätä maailmaa.

-Grulps, 7.7.2010

#13707

“Järkevimpänä hypoteesina pidän sitä, että mieli tai tietoisuus on osa luonnonlakeja, ja yksilöllistä mieltä eli sielua ei ole olemassakaan. Se, joka tämän kommentin on kirjoittanut, olet sinä itse, koska ketään muita ei ole. Et välttämättä kuitenkaan ymmärrä tätä, koska aivojesi (eli ihmisten) välinen tiedonvälitys on liian alkeellista.”

Siinäpä on ihan uusi ajatus minulle, mielenkiintoista.

Kuitenkin tätä teoriaa varten pitäisi löytää jokin linkki tietoisuuksien välillä.

“Tätä kautta saadaan vastaus kysymykseen kuoleman jälkeisestä elämästä: kuoleman jälkeen elämä jatkuu kuten ennen kuolemaa. Mitään ei katoa vaan maailma vain muuttuu toiseen muotoon. Vastaava kysymys olisi, että mitä narussa olevalle solmulle tapahtuu solmun avaamisen jälkeen, ja vastaava vastaus on, että solmulle ei tapahdu mitään, koska sitä ei ikinä ole ollut olemassa muuten kuin muotona. Naru vain muuttaa muotoaan.”

Mitä jos tämä “tietoisuus” tarvitsee aivoja pystyäkseen tulkitsemaan tätä maailmaa? Siis, vaikka tietoisuus säilyisi kuoleman jälkeen, se ei toimi ilman aivoja jotka luovat yhteyden tähän “aistien” maailmaan.

Esimerkkinä voisi olla tilanne, jossa henkilö (tässä tapauksessa vauva) on sokea, kuuro, mykkä, ei omaa tuntoaistia ja on liian nuori kyetäkseen ajattelemaan, muistamaan tai käyttämään “mieltään”. Vauva vain “on”.

Tällaista se kuoleman jälkeinen aika voisi olla.

Tietenkin saattaisit uudelleensyntyä jossain muussa kehossa, missä aivot luovat uuden yhteyden.

No oli miten oli, “kohtahan” se meille kaikille selviää. Hauska sitä on teorisoida, mutta vain totuudella on loppujen lopuksi merkitystä.

-Ihminen on järkevä eläin., 9.7.2010

#13708

“Kuitenkin tätä teoriaa varten pitäisi löytää jokin linkki tietoisuuksien välillä.”

Ideana oli siis, että niitä tietoisuuksia on vain yksi, jolloin linkkiä niiden välille ei tarvita. Harha (jos se nyt on harha) monesta tietoisuudesta syntyy siitä, että ihmisaivot muodostavat erillisen tietoisuutta hyödyntävän järjestelmän, ja tästä harhasta on vaikea päästä eroon.

Itsellä kesti vuosia ennen kuin osasin kunnolla kyseenalaistaa tietoisuuden yksilöllisyyden ja pidin ajatuksesta, koska siinä ei ole ongelmia, kuten mistä tietoisuus tulee, minne se menee tai mitä tapahtuu madon tietoisuudelle, jos mato halkaistaan ja molemmat puolikkaan korjautuvat.

-Grulps, 9.7.2010

#13716

“Ideana oli siis, että niitä tietoisuuksia on vain yksi, jolloin linkkiä niiden välille ei tarvita. Harha (jos se nyt on harha) monesta tietoisuudesta syntyy siitä, että ihmisaivot muodostavat erillisen tietoisuutta hyödyntävän järjestelmän, ja tästä harhasta on vaikea päästä eroon.”

Tämän todistaminen, ilman jonkinlaisen linkin löytymistä, kuulostaa lähes mahdottomalta. Ja ilman todisteita kyseessä on vain teoria teorioiden joukossa. Siksi linkin löytäminen olisi tärkeää, että teorialle saataisiin painoarvoa, todisteita.

Tällä hetkellä ei ole mitään syytä olettaa, että ihmismielet olisivat jollaintavalla yhteydessä toisiinsa. Sitten kun jossain päin maailmaa tällainen yhteys voidaan saada aikaiseksi, luonnollisesti tai tieteen keinoin, niin sen voi uskoakin. Heikolta näyttää, mutta tiedä siitä sitten.

-Ihminen on järkevä eläin, 12.7.2010

#13717

“Tällä hetkellä ei ole mitään syytä olettaa, että ihmismielet olisivat jollaintavalla yhteydessä toisiinsa.”

Eikös niitä linkkejä ihmismielten välillä ole useita, kuten puhe, eleet ja kirjoitus? Vai mitä tarkoitit?

Tietoisuuden yhtenäisyyttä ei ehkä voi todistaa oikeaksi, mutta jos tutkitaan vastaoletusta, päädytään vain loputtomiin kysymyksiin ja mielipuolisiin selityksiin. Tällä perusteella oletan väitteen oikeaksi, vaikka täyttä varmuutta ei olisikaan.

-Grulps, 12.7.2010

#13718

“Eikös niitä linkkejä ihmismielten välillä ole useita, kuten puhe, eleet ja kirjoitus? Vai mitä tarkoitit?”

Eikö tuo ole kuitenkin mielen ulkopuolista kommunikaatiota, ja tämänhetkisen teorian mukaan vuosituhansien saatossa opittua käyttäytymistä?

Siis, kyllähän muutkin eläimetkin kommunikoivat keskenään vaikkei niillä 'mieltä' olisikaan.

Tarkoitan siis sitä, että voisimme lukea toistemme ajatuksia tai tämäntyylistä kommunikaatiota. Jotain mikä todistaisi että tämän maailman ulkopuolinen, aisteista riippumaton linkki olisi olemassa.

Voit tietenkin uskoa teoriaan, mutta usko ei agnostikolle riitä. Tieteellä on kuitenkin ehkä mahdollisuus selvittää tulevaisuudessa mielen salat, joten vastausta odotellessa pysyn skeptisenä.

-Ihminen on järkevä eläin, 13.7.2010

#13719

En ymmärrä vieläkään, mitä tarkoitit. Onko ajatustenluvun ja puheen välillä jotain muutakin eroa kuin kehittyneisyys? Miksi toinen niistä olisi maailman ulkopuolinen ja toinen sisäinen?

Jos oletat, että mielen ulkopuolinen ja maailman ulkopuolinen ovat toistensa vastakohtia, niin jotenkin on vaikea uskoa, että suhtaudut asiaan skeptisesti.

-Grulps, 13.7.2010

#13720

On eroa. Puhe on aistien välistä kommunikointia (vaikka se tapahtuukin mielen avulla), “ajatustenluku” aisteista riippumatonta. Ainakin nykyään tunnettujen aistien. Et voi tietää mitä toinen ajattelee, mutta voit kuuntelemalla hänen puhettaan ja tulkitsemalla sen ottaa asiasta selvää. Se on epäsuoraa kommunikointia.

Mitään todisteita siitä, että mieli/sielu olisi maailman “sisäinen” asia ei ole. Ei ole myöskään todisteita, että se olisi maailman ulkopuolinen (paitsi tietenkin se, ettemme voi aistia sitä millään nykymenetelmillä, mutta se ei sulje pois mahdollisuutta etteikö se olisi joskus mahdollista).

Taisin muotoilla sanani väärin edellisessä vastauksessani. En siis halua väittää, että mieli on maailman ulkopuolinen tai sisäinen asia (sitä kun emme tiedä), mutta ilman todisteita en usko kumpaankaan teoriaan. Tällä hetkellä emme kykene suoraan kommunikoimaan mieltemme välillä, tai aistimaan sitä millään nykymenetelmillä. Riippumatta siitä, onko mieli jotain tästä maaimasta tai sen ulkopuolelta, tämä linkki täytyy löytyä ennenkuin voidaan todistaa, että on vain yksi suuri tietoisuus.

-Ihminen on järkevä eläin, 14.7.2010

Oma kommentti
Kommentti Älä käytä HTML-tägejä viestissäsi, vaan pelkkää tekstiä. Linkit muodossa http://...
Nimi
Tarkistus Paljonko on kaksitoista ynnä viisi?
 

Agora on julkinen foorumi jossa voit julkaista kirjoituksesi. Kaikki voivat lukea, kommentoida ja arvostella kirjoituksia mutta julkaiseminen edellyttää rekisteröitymistä. Kirjoitukset jaetaan useisiin eri aiheisiin.

Lisää kirjoituksia aiheesta Uskonto tai muista aiheista.

Sinua saattaa kiinnostaa myös jokin seuraavista: