Parisuhdesopimus

§1 Yleistä

1. Tällä sopimuksella säädellään ja ohjataan parisuhdetta molempia tyydyttävään, kumpaakin osapuolta kunnioittavaan, oikeudenmukaiseen ja rakkautta ylläpitävään suuntaan.
2. Sopimuksen noudattaminen edellyttää molemmilta osapuolilta ymmärtäväisyyttä, kärsivällisyyttä, sitkeyttä, uskoa ja rakkautta. Mikäli jompi kumpi osapuoli kokee ettei kykene näitä odotuksia ja sovittuja asioita täyttämään, hän on velvollinen ensi tilassa ilmoittamaan siitä toiselle osapuolelle.
3. Sopimuksen tarkoitus on kehittää parisuhdetta edelleen. Mikäli molemmat osapuolet ovat yhteisymmärryksessä siitä, että sopimuksen kunnioittaminen ja noudattaminen ei aja tätä tarkoitusta, se voidaan purkaa keskustelun jälkeen.
4. Parisuhdesopimus rakentuu vapauden ja vapaaehtoisuuden varaan. Molemmat osapuolet ovat itsenäisiä yksilöitä, jotka ovat kykeneviä tekemään päätöksensä itsenäisesti. Parisuhteessa eläminen on täysin molempien oman harkinnan tulosta ja on heidän omasta harkinnastaan kiinni, kuinka kauan he haluavat siinä jatkaa.

§2 Osapuolten kiistämättömät oikeudet

1. Molemmat osapuolet ovat velvollisia kunnioittamaan toistensa oikeuksia ja toimimaan mahdollisuuksien mukaan toisen osapuolen hyvinvoinnin edistämiseksi.
2. Kummallakin osapuolella on oikeus fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteen. Kumpikaan osapuoli ei saa koskea toiseen ilman tämän tietoa ja suostumusta.
1. Mikäli on odotettavaa että toinen ei koskettamista kieltäisi, ei siihen välttämättä tarvita suullista lupaa. Sanallisia kieltoja on kuitenkin ehdottomasti noudatettava.
3. Toisen omaisuutta tulee kunnioittaa. Sitä saa käyttää, mutta sen vahingoittaminen, myyminen, luovuttaminen, kätkeminen jne on kiellettyä ilman omaisuuden haltijan tietoa ja suostumusta. Jos omaisuuden haltija kieltää sen käyttämisen, tulee toisen tätä kieltoa noudattaa.
4. Toisen yksityisyyttä tulee kunnioittaa. Molemmilla on oikeus omiin ystäviin, henkilökohtaisiin kirjeisiin, yksityisiin puheluihin, tekstiviesteihin, sähköposteihin jne.
1. Molemmilla on täysi vapaus liikkua omien ystäviensä parissa, mutta toisen osapuolen tarpeet täytyy tällöinkin ottaa huomioon.
2. Kummallakaan ei ole oikeutta esittää ehdottomia vaatimuksia toisen läsnäololle.
3. Pyynnöstä on selvitettävä henkilökohtaisen kanssakäymisen luonne, etenkin mikäli se tapahtuu toisen sukupuolen edustajan kanssa.
4. Epäilyt epäasiallisesta kanssakäymisestä eivät ole oikeutus lukea toisen henkilökohtaisia viestejä.
5. Kummankin osapuolen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa.
1. Molemmat ovat vapaita tekemään omia ratkaisujaan ja niitä tulee kunnioittaa. Mikäli toinen haluaa tehdä asian tietyllä tavalla ja hän on siitä yksin vastuussa, on hänellä täysi vapaus valita käyttämänsä menetelmä.
2. Mikäli osapuolet ovat yhdessä vastuussa lopputuloksesta, on asiassa pyrittävä käyttämään yhteisiä menetelmiä ja toimintatapoja. Molempien on kerrottava toiselle syyt, joiden vuoksi hän pyrkii tiettyihin tavoitteisiin ja mitkä asiat tässä lopputuloksessa ovat tärkeitä. Ellei edelleenkään päästä yhteisymmärrykseen toimintatavoista, on luotettava siihen, joka on asiassa kokeneempi.
3. Mikäli asioiden hoitamisesta kahdella eri tavalla, jotka voisivat olla päällekkäisiä, ei ole kohtuutonta haittaa, voivat molemmat toimia oman päänsä mukaan, mutta kuitenkin toisen ratkaisua kunnioittaen ja yhteistyöhön pyrkien.
4. Kaikissa asioissa on pyrittävä yhdessä hyväksyttyihin ja tavoiteltuihin päämääriin ja kaikki on tehtävä jotta nämä tavoitteet saavutettaisiin.
6. Molemmilla osapuolilla on yhtäläinen ja erottamaton oikeus asua yhteisessä kodissa omistussuhteista riippumatta.
1. Yhteiseksi kodiksi katsotaan asunto jossa molemmat ovat kirjoilla, ovat asuneet yhtäjaksoisesti vähintään kolme kuukautta tai ovat muutoin sopineet sen olevan yhteinen koti.
2. Kumpaakaan osapuolta ei saa ajaa pois kotoa tai estää tai kieltää sinne tulemasta.
3. Yhtäläinen asumisoikeus on myös molempien osapuolten lemmikkieläimillä. Lemmikeistä tulee etukäteen ilmoittaa eikä niitä saa hankkia ilman toisen tietoa ja suostumusta, edes siinä tapauksessa että lemmikin hankkija siitä yksin vastaisi.
4. Sopimuksen irtisanomisen jälkeen on molemmilla osapuolilla vielä yhden kuukauden asumisoikeus, mutta tänä aikana se, joka ei omista asuntoa, on velvollinen tekemään kaikkensa uuden asunnon hankkimiseksi, mikäli asunnon omistaja ei enää halua toisen osapuolen asuvan hänen kanssaan.
5. Asunnon omistajan on autettava muuttajaa löytämään asunto ja mikäli yrityksistä huolimatta hän ei ole saanut uutta asuntoa hankittua, on hänen annettava asua vanhan asunnon omistajan luona kohtuulliseksi katsottu aika. Tällöin hänen tulee osallistua kaikkiin kuluin 50% osuudella tuloista riippumatta.
6. Mikäli asunto omistetaan puoliksi tai tilanne on muutoin monimutkaisempi, tulee erojärjestelyistä sopia erikseen rakentavassa hengessä keskustellen.

§3 Toisen osapuolen huomioonottaminen

1. Annetut lupaukset tulee pitää. Vain erittäin vahva peruste voi olla syy olla niin tekemättä, ja tällöinkin tulee siitä ilmoittaa ensi tilassa. Erityisen tärkeää tämä on sellaisista asioista, joiden tietää olevan toiselle tärkeitä. Tietämättömyys asian tärkeydestä ei ole oikeutus lupauksen pettämiselle.
1. Lupauksena ei pidetä pelkkää keskustelua tietyn asian tekemisestä. Jotta lupaus olisi voimassa, tulee se suullisesti tai kirjallisesti selkeästi ilmaista.
2. Lupauksen ei tarvitse sisältää sanaa ”lupaan” tms, vaan lupaukseksi käsitetään toisen suullisesti tai kirjallisesti ilmaistu aikomus tehdä jotain, mikäli tähän ei ole liitetty ehtoja. Ellei jotain ole aikomusta tai mahdollisuutta varmuudella toteuttaa, ei sitä siten saa esittääkään. Vain sellaisen asian, jonka tapahtumisen voi itse varmistaa, voi toiselle luvata tai varmuudella ilmaista tapahtuvaksi.
3. Kaikki, josta puhutaan ilman lupauksia, pyritään kaikin keinoin täyttämään ja ilmoittamaan ensi tilassa mikäli esiintyy esteitä. Mitään sellaista ei saa luvata tai antaa ymmärtää tapahtuvaksi, jonka täyttyminen on epätodennäköistä tai sitä ei ole aikomustakaan täyttää.
4. Mikäli keskustellun asian toteuttaminen on hankalaa, tulee tämä tuoda esiin jotta toinen osapuoli ymmärtää olla odottamatta 100% varmaa toteutumista.
5. Vaikka toinen osapuoli jättäisi täyttämättä lupauksen, ei se ole oikeutus toiselle jättää omia lupauksiaan täyttämättä. Sen sijaan vakavassa tapauksessa se on oikeutus sopimuksen purkamiseen.
2. Kumpikin on velvollinen ilmoittamaan menemisistään toiselle kohtuullisissa rajoissa.
1. Erityisesti kahdenkeskiset tapaamiset toisen sukupuolen edustajien kanssa täytyy ilmoittaa ensi tilassa. Lisäksi vaaditaan toisen osapuolen hyväksyntä. Tämä velvollisuus koskee kuitenkin ainoastaan sellaisia tapaamisia joista toinen osapuolen voi ajatella haluavan tietää.
2. Mikäli tapaaminen tapahtuu puhtaasti ystävyyden pohjalta, ei ilmoitusvelvollisuutta ole. Vastuu on sillä, joka toista tapaa. Jos asiasta muodostuu riitaa, on se, joka ulkopuolista ihmistä tapasi ilman kumppanin tietoa tai suostumusta, vastuussa teon seurauksista.
3. Mikäli toiselle ilmoittaminen etukäteen on mahdotonta tai kohtuuttoman hankalaa, tulee se tehdä mahdollisimman pian sen jälkeen.
3. Toista osapuolta on kohdeltava arvostuksella ja kunnioituksella.
1. Kaikki pyynnöt on esitettävä kohteliaasti. ”Tekisitkö”, ei ”tee” ja ”voisinko saada”, ei ”anna”. Kohtelias keskustelutyyli koskee myös kaikkea muuta kommunikointia.
2. Mitään ehdottomia vaatimuksia ei saa toiselle esittää. Molemmat ovat viime kädessä vapaita yksilöitä ja vapaita päättämään omista tekemisistään. Molempien on sallittava toiselle päätäntävalta itsensä suhteen, riippumatta siitä kuinka eri tavalla itse vastaavassa tilanteessa toimisi.
3. Kumpaakaan osapuolta ei saa estää nukkumasta, syömästä tms päivittäisestä ja välttämättömästä toiminnasta. Kumpikaan ei ole velvollinen nukahtamatta odottamaan toista saapuvaksi vuoteeseen, vaikka se suotavaa onkin.
4. Molemmat osapuolet ovat velvollisia huomioimaan ja minimoimaan niitä piirteitä ja asioita, jotka toista häiritsevät ja ärsyttävät. Esimerkiksi kuorsaaminen, itsekseen puhuminen, epäsiisteys, suolistokaasujen päästäminen, hammastahnatuubin vääränlainen puristaminen jne. On kuitenkin huomioitava kohta 3.3.2: ”Mitään ehdottomia vaatimuksia ei saa toiselle esittää.”
4. Kumpikin on vastuussa omista puheistaan.
1. Jos toinen pahoittaa mielensä sellaisesta mikä oli tarkoitettu leikiksi, on vastuu sillä joka loukkaavasti puhui, vaikka hän ei sitä tarkoittanutkaan. Loukatun tulee rakentavassa hengessä kertoa mikä häntä toisen käyttäytymisessä loukkaa.

§4 Yhteistyö ja keskustelu

1. Kumpikaan osapuoli ei saa olettaa toisen tietävän tai ymmärtävän jotain tiettyä asiaa, vaan hänen on se aina ilmoitettava se toiselle. Ellei näin tehdä, ei toisella ole oikeutta loukkaantua tai pahastua siitä että toinen ei ole tehnyt kuten toinen olisi toivonut.
2. Kummankin osapuolen on kerrottava toiselle tunteistaan ja olostaan (itse halutussa laajuudessa) ja toisen on reagoitava niihin sopivalla tavalla. Muutenkin kaikissa tilanteissa on pyrittävä avoimeen ja rehelliseen keskusteluun. Keskustelussa on painotettava sitä mitä toinen tuntee ja ajattelee eikä sitä mitä hänen pitäisi tehdä tai tuntea.
3. Kumpikin osapuoli on velvollinen miettimään omaa osuuttaan riitatilanteissa ja sitä kuinka he voisivat omalta osaltaan niitä vähentää ja toimimaan sen mukaisesti.
4. Kumpikaan ei ole yksin syyllinen riitaan ja kaikenlainen riidan tarkoituksellinen jatkaminen, pitkittäminen, väärän käsityksen tarkoituksellinen antaminen, kostaminen ja toisen kuuntelematta jättäminen on ehdottomasti kiellettyä.
5. Kumpikin osapuoli on velvollinen auttamaan toista kaikilla mahdollisilla tavoilla kohtuullisuuden huomioiden. Tämä kuitenkin edellyttää sanallista pyyntöä autettavalta. Sellaista apua, jota toinen ei kykene tarjoamaan tai ei voi tarjota esimerkiksi väsymyksen tms vuoksi, ei ole velvollisuus tarjota.
6. Kumpikaan ei saa luvata toisen puolesta mitään ilman tämän tietoa ja suostumusta.
7. Kaikista asioista on pyrittävä keskustelemaan. Täydellinen vaikeneminen ja toisaalta hyökkäävä, solvaava keskustelutyyli ovat kiellettyjä. Mikäli toinen tällaiseen syyllistyy, täytyy hänelle siitä kohteliaasti ilmoittaa.

§5 Raha-asiat

1. Molemmilla on oikeus omiin rahoihinsa eikä toinen osapuoli saa esittää niihin muita vaatimuksia kuin mitä alla on esitetty tai mitä laki määrää.
2. Molemmat ovat velvollisia parhaan kykynsä mukaan rahoittamaan yhteisiä talousmenoja. Kumpaakaan ei ole kokonan vapautettu, mutta molempien osuuden on oltava suhteessa tuloihin. Osapuolet voivat keskinäisellä sopimuksella tästä poikta.
3. Tahallinen menojen lisääminen toisen ärsyttämistarkoituksessa, toisen huomion tms vuoksi on kiellettyä ja se, joka näin tekee, joutuu korvaamaan aiheuttamansa ylimääräiset menot. Tämän korvauksen ei katsota kuuluvan normaaleihin talousmenoihin, ts. hän joutuu maksamaan tämän korvauksen oman talousmeno-osuutensa lisäksi.
4. Kulujen tasapuolisesta jakamisesta voidaan poiketa mikäli molemmat osapuolet sen tietävät ja hyväksyvät.

§6 Taloustyöt

1. Kumpikin on velvollinen hoitamaan taloustöitä oman aikansa, voimiensa ja kykyjensä puitteissa.
2. Molemmilla osapuolilla tulee olla sama määrä vapaa-aikaa työn, kotitöiden, opiskelun ja muiden velvollisuuksien jälkeen.
3. Kotitöihin lasketaan kaikki kodin ylläpitämiseksi vaadittu työ, kuten ruuanlaitto, siivoaminen, koristelu, remontointi, huoltotyöt, tiskaaminen, lastenhoito jne.
1. Harrastuksia, lemmikkieläinten hoitoa ja muuta vapaaehtoista ajankäyttöä ei lasketa työajaksi, vaikka joitakin niistä olisikin pakko hoitaa, kuiten koirien ulkoiluttaminen. Kumpikin huolehtii omista lemmikeistään ja harrastuksistaan omalla ajallaan. Mikäli lemmikit ovat yhteisiä, sisältyy niiden hoitoon käytetty aika taloustöihin.
2. Lastenhoito ja siihen liittyvät tehtävät kuuluvat kotitöihin, jos jompi kumpi osapuoli on lapsen huoltaja. Näin myös siinä tapauksessa että lapset eivät ole yhteisiä.
4. Työhön lasketaan kaikki työpaikalla ja työmatkoihin käytetty aika sekä kotona työasioiden hoitamiseen vaadittu aika.
5. Opiskelu sisältää luennot, harjoitukset, harjoitustyöt, kotitehtävät, lukemisen, opintopiirit, tentit jne.
6. Työajan arvoa ei määritellä sen mukaan kuinka paljon rahaa sen avulla saadaan talouteen, vaan ainoastaan siihen käytetyn ajan mukaan.
7. Molemmat ovat yhtälailla velvollisia osallistumaan kaikkiin talous- ja kotitöihin. Jos toinen on kykyjensä, motivaationsa tai muun syyn vuoksi pätevämpi johonkin tehtävään, voi hän sen yksin tehdä mikäli molemmat siihen suostuvat. Tällöin toinen osapuoli tekee vastaavasti enemmän jotain muuta työtä mikäli enemmän töitä tehnyt sitä edellyttää.

§7 Seksuaalinen kanssakäyminen

1. Kumpikin sitoutuu olemaan läheisessä kanssakäymisessä vain toisen osapuolen kanssa.
2. Sukupuoliseen kanssakäymiseen ei saa pakottaa, painostaa tms toista osapuolta ja molempien tulee aina ottaa huomioon toisen tarpeet ja odotukset. Tarpeista ja odotuksista täytyy keskustella ja molempien tulee avoimesti ilmoittaa odotuksensa ja tarpeensa.
3. Seksiä ei saa käyttää kiristys- tai painostuskeinona, aseena riidassa tms. Sen avulla ei saa taivutella toista alistumaan, joustamaan, suostumaan tms. Seksi riidan sopimisen jälkeen, sovinnon päätteeksi yhteisen hyvinvoinnin ja läheisyyden lisäämiseksi on kuitenkin suotavaa.
4. Lasten hankkimisesta on aina etukäteen keskusteltava ja sovittava toisen osapuolen kanssa. Raskaaksi ei saa hankkiutua tai toista saattaa tämän tahdon tai tiedon vastaisesti.
5. Ehkäisystä on molempien kannettava vastuuta. Yhdessä voidaan sopia että käytännön syistä se jää toisen osapuolen huolehdittavaksi, mutta tätä käytäntöä tulee aika-ajoin tarkistaa ja tarpeen tullen muuttaa. Molemmat osapuolet ovat yhtä lailla vastuussa ehkäisystä. Mikäli ehkäisy jää käytännön syistä toisen osapuolen vastuulle, tulee hänen ilmoittaa välittömästi ellei enää ole kykenevä tai halukas asiaa hoitamaan.
6. Seksiä saa harjoittaa vain molempien osapuolten vapaasta tahdosta ja aina toisen osapuolen tahdon ja tarpeen huomioiden.

§8 Sormusten pito ja suhteen julkistaminen

1. Molemmat ovat velvollisia pitämään kihla- tai vihkisormusta näkyvillä ja nimettömässä sormessa kaikissa tilanteissa, seuraavat poikkeukset huomioiden.
1. Sormuksen saa siirtää toiseen käteen mikäli on mahdollista, että sormus on niin löysä että se voisi pudota tai muuten vahingoittua.
2. Jos sormus on löystynyt, vääntynyt tai muuten muuttunut muodoltaan epämukavaksi, sen voi ottaa pois kunnes se on korjattu.
3. Kun tehdään sellaisia töitä, missä sormus voisi likaantua, naarmuuntua, naarmuttaa tai vahingoittaa muita tavaroita tai se voisi pudota, sen voi ottaa pois siksi aikaa.
2. Molempien osapuolten on tuotava esiin oma parisuhteensa mikäli on ilmeistä, että joku ulkopuolinen on kiinnostunut eikä käsitä toisen sitoutuneisuutta.
3. Sormuksen lopullinen poistaminen saa tapahtua vain yhteisymmärryksessä toisen kanssa ja silloinkin sitä on täytynyt edeltää vähintään viikon harkinta-aika. Riitatilanteessa sormusta ei saa poistaa, vaikka molemmat siihen olisivatkin valmiita.
1. Mikäli viikon harkinta-ajan jälkeen toinen ei ole halukas ottamaan sormusta pois mutta toinen yhä on, voidaan se poistaa ja sopimus katsotaan rauenneeksi, vaikka toisella osapuolella sormus olisikin vielä sormessa.
4. Kun yksikin sormus on otettu lopullisesti pois, tämä sopimus katsotaan rauenneeksi.

§9 Salassapitovelvollisuus

1. Molemmat osapuolet ovat velvollisia pitämään salassa kaiken toiseen osapuoleen liittyvän tiedon jonka voi ajatella olevan tälle millään lailla vahingoksi.
2. Toiselta osapuolelta tulee etukäteen kysyä lupa tällaisten asioiden kertomiseen, ja luvan saatuaankin tulee kertomisen tapahtua positiivisessa ja rakentavassa hengessä. Lupaa ei saa kysyä painostavasssa hengessä ja ellei sitä myönnetä, on kysyjän alistuttava toisen tahtoon.
3. Salassapitovelvollisuus on voimassa vielä 1 vuoden sopimuksen raukeamisen jälkeen, mutta silloinkin toisen tarkoituksellinen halventaminen on kiellettyä.
4. Mikäli tietyn asian selvittäminen läheiselle ystävälle on välttämätöntä asian puimiseksi ja mikäli se tähtää parisuhteen parantamiseen, voidaan asiasta keskustella tämä kanssa. Tällöin se parisuhteen osapuoli, joka näin tekee, on vastuussa siitä ettei hänen ystävänsä levitä tietoa eteenpäin tai käytä sitä muuten väärin.

§10 Riitatilanteet

1. Riidat on pyrittävä ratkaisemaan mahdollisimman pian ja kaikin keinoin yritettävä estää konfliktin jatkuminen.
2. Mikäli kiihtymys on liian suuri, voi mennä ulos kävelylle tms, mutta ensisijaisesti riitatilanne pitäisi ratkaista neljän seinän sisällä niin pian kuin mahdollista.
3. Toisen tahallinen ärsyttäminen ja mustasukkaisuuden lietsominen on kiellettyä.
1. Sellaisia asioita, joiden tietää olevan toiselle vaikeita ja hankalia ja jotka eivät vie riitaa kohti sen rakentavaa päätöstä, ei saa tuoda esiin.
4. Riita ei ole riittävä peruste perua omia lupauksiaan tai olla noudattamatta tätä sopimusta.
5. Seuraavat riitelymenetelmät ovat kiellettyjä:
1. marttyyrin esittäminen ja säälin kerjääminen
2. erolla tms. hyvin vakavalla asialla uhkaaminen ilman erittäin perusteltuja ja pitkään harkittuja syitä
3. hyökkäävä ja solvaava keskustelutyyli
4. täydellinen vaikeneminen (mykkäkoulu, mököttäminen)
5. poistuminen pitkäksi aikaa
6. mustasukkaisuuden lietsominen
7. riidan tarkoituksellinen jatkaminen
8. tarkoituksellinen väärän käsityksen antaminen tai korjaamatta jättäminen
9. kostaminen
10. toisen kuuntelematta jättäminen

§11 Sopimuksen rikkominen

1. Mikäli toinen osapuoli rikkoo jotain tämän sopimuksen kohtaa, ei toisella ole oikeutta tehdä samoin. Hänen on toiselle asiallisesti ilmoitettava että tämä on sopimusta rikkonut. Minkäänlaiset kostotoimet eivät ole hyväksyttyjä.
2. Sopimuksen rikkojan on selvitettävä syy siihen, että sopimusta rikottiin, esim. ajattelemattomuus, raivostuminen, unohtaminen jne. Asiasta tulee yhteisymmärrykessä keskustella, jonka jälkeen se unohdetaan ja siihen viittaaminen myöhemmin on kiellettyä.
3. Jos rikkominen on toistuvaa ja tahallista voidaan sopimus purkaa yksipuolisesti toisen osapuolen toimesta.
4. Purkautunutkaan sopimus ei ole automaattisesti merkki pieleen menneestä parisuhteesta.

§12 Sopimuksen purkaminen

1. Kumpikin osapuoli voi yksipuolisesti irtisanoa sopimuksen mikäli on asiaa harkittuaan tullut tulokseen, että ei ole halukas jatkamaan parisuhteessa.
1. Tällöin sovelletaan viikon harkinta-aikaa, jonka jälkeen sopimus katsotaan purkautuneeksi ellei sitä ennen toisin sovita.
2. Mikäli toinen osapuoli rikkoo sopimusta vakavasti, toistuvasti ja tarkoituksellisesti, voidaan sopimus purkaa ilman harkinta-aikaa.
2. Keskusteltuaan parisuhteesta, sen toiminnasta, odotuksistaan ja toiveistaan voivat osapuolet sopia nopeammasta irtisanomisesta mikäli molemmat sen hyväksyvät.
3. Molempien osapuolten on rehellisesti ja avoimesti kerrottava tunteistaan ja kokemuksistaan parisuhteessa, mutta kuitenkin rakentavasti ja toisen osapuolen tunteet ja tilanne huomioiden. Molemmille osapuolille on jätettävä mahdollisuus oppia tilanteesta kummankin parisuhdetaitojen kehittämiseksi.

§13 Sopimuksen vahvistaminen

1. Molemmat osapuolet ovat saaneet lukea tämän sopimuksen kokonaisuudessaan rauhassa ja harkiten.
2. Sopimus voidaan vahvistaa eri tavoin:
1. Tekemällä kaksi samanlaista kappaletta, yksi kummallekin sopijaosapuolelle, molemmat kopiot molempien allekirjoituksilla vahvistettuna. Sopimus astuu voimaan kun molemmat osapuolet ovat allekirjoittaneet molemmat kopiot.
2. Lähettämällä toiselle sähköpostissa sopimus tai linkki siihen, jolloin tämä voi vahvistaa sen käymällä viestissä mainitulla WWW-sivulla. Sopimus astuu voimaan kun molemmat osapuolet ovat vahvistaneet sen.
3. Vahvistamalla tämä sopimus sitoudutaan noudattamaan sitä. Samalla sitoudutaan ilmoittamaan hyvissä ajoin mikäli kokee sopimuksen noudattamisen liian vaativaksi tai hankalaksi.
4. Sopimus on voimassa (soveltuvin osin) niin kauan kun osapuolet ovat keskenään parisuhteessa, kihloissa, avo- tai avioliitossa.
5. Sopimusta koskevat erimielisyydet tulee hoitaa yhteisymmärryksessä ja keskustelemalla. Mikäli tämä ei ole mahdollista, käsitellään asia parisuhdetuomioistuimessa.

§14 Muuta