Amerikkalaisetko ylimielisiä?

Suomalaisilla ja eurooppalaisilla yleensäkin on amerikkalaisista usein ihan käsittämättömän halveksuva kuva, luullaan itse olevansa niin mahtavia että ei rajaa. Yhdysvalloissa ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa on paljon kritisoitavaa, se on selvä, mutta heistä kuulee kansana ja ihmisinä aika uskomattomia väitteitä, eikä sanoja yleensä edes huomaa omaa suppeaa näkökantaansa.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei suinkaan ole ylistää amerikkalaisia tai suhtautua kritiikittömästi amerikkalaiseen elämäntapaan. Se, ettei pidä Yhdysvaltoja Ilmestyskirjan petona ei tarkoita, että hyväksyisi esimerkiksi Bushin ulkopolitiikkaa. Jos arvostaa Suomea, onko itse automaattisesti natsimyönteinen (Suomihan oli Natsi-Saksan liittolainen)?

Tietenkin Yhdysvaltoja voi “vastustaa”, ja joka tapauksessa on asiallista kritisoida, monestakin syystä. Mutta jos kritiikki on tasoa “ne on läskejä ja tyhmiä”, voi kyllä katsoa peiliin. Kirjoitus ei keskity Yhdysvaltoihin sen vuoksi että se olisi joku onnela, vaan koska amerikkalaisvastaisuus on niin muotia. Vastaavanlaisen kirjoituksen voisi tehdä monesta muustakin maasta.

Hassua, että se on silti johtava maa melkein millä tahansa mittarilla mitattuna, varsinkin tieteellä tai teknologialla. Maailman Nobel-palkinnoista kirkas enemmistö on mennyt Yhdysvaltoihin (270 palkintoa, Iso-Britannia on toisena 101 palkinnollaan). Yhdysvalloissa on maailman huippuyliopistot ja -tutkimuslaitokset – kymmenestä arvostetuimmasta yliopistosta Yhdysvalloissa oli 8, loput kaksi Iso-Britanniassa. Suomessa katsotaan Idolsia silmät kovina ja luetaan 7 päivää -lehteä, ja sanotaan kuinka amerikkalaiset ovat tyhmiä.

Mitä jos joku amerikkalainen sanoisi muuta maailmaa “tyhmäksi”? Kuinka paljon tämä kertoisikaan koko kansakunnan alemmuustilasta ja rappiosta? Onneksi Euroopassa meillä on valtuudet sanoa muista kansoista mitä meitä huvittaa, sillä olemmehan aina oikeassa, emmekä ollenkaan ylimielisiä.

Yhdysvallat on käsittääkseni monikulttuurisin yhteiskunta koko maailmassa koskaan. Suomalaisista suuri osa olisi valmis lähettämään kaikki somalit helvetin kuuseen saman tien, eikä Suomi ole lähelläkään tavoitettaan pakolaisten vastaanotolle. Suomi ottaa länsimaista suhteessa väkilukuun suurin piirtein vähiten pakolaisia. Mutta onneksi meillä on varaa sanoa muille, kuinka ahdasmielisiä he ovat.

Aika vähän tulee mieleen tilanteita, joissa amerikkalaiset on väkipakolla kulttuuriaan vieneet jonnekin, vaikka sitä on enemmistö on selvästi vastustanut (ja siinäkin tapauksessa, ihmistä on aika vaikea pakottaa mihinkään). Sen sijaan yritäpä Suomessa kyseenalaistaa ns. “hyvinvointivaltion” ideaa niin näet koko suomalaisen laaja-alaisuuden kaikessa kauneudessaan. Täkäläiseen yhden totuuden kulttuurin ei mahdu se, etteivät amerikkalaiset olisikaan läpikotaisin pahoja.

Kukas tässä onkaan ylimielinen ja ketä kohtaan, ja kuka luulee olevansa muita parempi? Tällaisen sanoja ei yleensä edes ymmärrä kuinka ylimielinen hän itse on näin sanoessaan. Ylimielisyyttä on laukoa koko kansasta halveksuvia lausuntoja, etenkin kun katselee tilannetta hyvin suppeasta näkökulmasta ja on tietenkin ehdottoman oikeassa.

En ole tavannut muualla niin aitoa ja vilpitöntä kiinnostusta ulkomaalaisia kohtaan kuin juuri Yhdysvalloissa asuessani siellä vuoden. He kyselivät Suomesta kaikenlaista ja osaan kysymyksistä en itsekään osannut vastata. Suomalaiset taas luulevat valmiiksi tietävänsä kaiken, etenkin amerikkalaisista. Ulkomailla hei ryhmittyvät muiden suomalaisten pariin juomaan Koskenkorvaa ja kuuntelemaan Frederikiä. Mutta eipähän olla ylimielisiä ja ulkomaalaisille vihamielisiä, kunhan ne saatanan somalit painuisivat muualle, ja mannet voisi opetella tekemään töitä!

Joka uskoo urbaaneja legendoja tosina osoittaa kyllä oman kriitikittömyytensä ja typeryytensä. On totta, että Yhdysvalloissa vahingonkorvauset ovat paljon suuremmat kuin Suomessa, ja näissä on mukana sakon kaltainen rangaistus, joka menee vahingon kärsineelle.

Itsekin pidän tätä ongelmallisena. Mutta näyttää siltä, että mitä tahansa Yhdysvalloista sanotaan, se otetaan heti totena, ja mitä omituisempaa, sen varmemmin se otetaan totena. Mutta Yhdysvallat on sekä poliittisesti että kulttuurillisesti niin laaja maa, että sieltä väistämättä tulee monenlaisia uutisia.

Eikä unohdeta Suomen ansioita päästä maailman uutisiin, esimerkiksi maailman kovimmat ylinopeussakot. Eikä sovi unohtaa, että Suomessa on helppoa hankkiutua tilanteeseen, jossa ei esimerkiksi kannata tehdä töitä kun yhdistettynä koreampiin veroihin ja alentuneisiin tukiin.

Ehkä. Amerikkalainen näkökulma on jossain määrin erilainen kuin eurooppalainen – siellä usein “tiedetään” mikä on paras kaikille. Itse en ole siitä toki samaa mieltä. Joka tapauksessa oman edun hakeminen eri “kriisipesäkkeissä” on hyvin mahdollista, ehkä todennäköistäkin. Mutta miten tämän voisi todistaa vääräksi? Aina on löydettävissä mekanismi, jonka kautta tekijä itse hyötyy tapahtuneesta. Ainoastaan silloin, kun teolla olisi todistettavasti vain negatiivisia vaikutuksia tekijälleen, olisi se pyyteetöntä. Minusta se olisi typerää. Ja tällaisessakin tapauksessa keksittäisiin syyksi vaikkapa se, että tekijä saa teostaan hyvän mielen, vaikkei sitä ulospäin näytäkään.

Eli, vaikka amerikkalaiset itse hyötyisivätkin siitä mitä maailmalla tekevät, mitä siitä? Mikä maa sitä tarkoituksella omaa oksaansa sahaisikaan? Tekojen oikeutuksen arvioinnissa pitää kiinnittää huomio teon kohteen elämälle, ja niiden elämälle, joita teko jotenkin koskettaa. Tekijän itselleen mahdollisesti saama hyöty on merkityksetön asia.

Niin. Meillä on ministereinä seiväshyppääjä (Antti Kalliomäki) ja missi (Tanja Karpela). Vahvana puoluejohtajaehdokkaana entinen hiihtäjä Marjo Matikainen-Kallström, kansanedustajina muusikko Mikko Alatalo, kävelijä Sari Essayah, shownyrkkeilijä Tony Halme, toimittaja Pertti Salovaara ja muusikko Anni Sinnemäki, näin joitakin mainitakseni. Näistä jos olisi edes yksi Yhdysvalloissa, se olisi merkki koko kansakunnan mädännäisyydestä.

Meillä on tuomittuja (tai pian tuomittuja) rikollisia Eduskunnassa useampia. Esimerkiksi Tony Halme, Arja Alho, Kauko Juhantalo ja Anneli Jäätteenmäki. Lisäksi kyseenalaisista hankkeista mainetta niittäneitä on monia, esimerkiksi Suvi Lindénin golfkenttäviritykset. Mutta mikään ei ole hienompaa kuin luulla olevansa toisia parempi.

Kukas muuten se amerikkalainen valtaan päässyt rikollinen onkaan? Eipä tule mieleen...

Yhdysvalloista ei ole tullut vielä yhtäkään hirmuvaltiasta, joka olisi yrittänyt vallata maapallon. Euroopasta on useitakin, vaikkapa Napoleon ja Hitler. Entäs muut kuuluisat, kuten Tsingis Khan, Pol Pot, Stalin tai Mao?

Itse olen tyytyväinen, että Yhdysvallat otti osaa Natsi-Saksan kukistumiseen toisen maailmansodan lopulla. Ilman heitä voisi Euroopan kartta olla aikalailla toisenlainen nyt. Ja ei, en kannata Irakin sotaa.

Haluan edelleen korostaa, että amerikkalaisessa elämäntavassa on toki kritisoimista (mutta myös opiksi otettavaa). Mutta on niin helppoa haukkua muita luullen saippuasarja-amerikkaa todellisuudeksi ja täydellisen tietämättömyyden suomalla varmuudella laukoa analyysejään koko maasta, usein niin, että ei ole koskaan koko maassa edes käynyt.

On niin trendikästä vastustaa amerikkaa ja samalla ollaan totaalisen sokeita oman maan vastaaville ilmiöille. Todellinen amerikan vastustaja ei tätä tekstiä lukisi Yhdysvalloista alkujaan olevan verkon (Arpanet, sittemmin Internet) kautta, yhdysvaltalaisella käyttöjärjestelmällä, Yhdysvalloissa suunnitellulle/valmistetulla koneella (todennäköisesti) ja Yhdysvalloissa koodatulla selaimella (todennäköisesti).

-Aapo Puskala, 17.2.2004