Äänestäminen ei ole kansalaisvelvollisuus

Demokraattisessa yhteiskunnassa äänestäminen on ainakin periaatteessa mahdollisuus vaikuttaa – joskaan ei suinkaan ainoa tai välttämättä edes tehokkain tapa. Minä olen aina äänestänyt kun siihen on ollut tilaisuus, mutta en hyväksy sitä, että äänestäminen olisi joku kansalaisvelvollisuus. Se on oikeus, mutta ei velvollisuus, ja siihen on montakin syytä.

Velvollisuus voi olla vain sellainen, jonka tekemättä jättämisestä seuraa jokin sanktio. Äänestämättä jättämisestä ei seuraa yhtikäs mitään. Asevelvollisuus on aito velvollisuus, sillä sen suorittamatta jättämisestä seuraa jotain. Verovelvollisuus on myös juridinen velvollisuus, sillä verojen maksamatta jättämisestä seuraa rangaistus. Äänestäminen ei ole minkäänlainen juridinen velvollisuus (jossain maissa se kyllä on, esimerkiksi Belgiassa saa sakot ellei käy äänestämässä).

Jos yksikään ehdokas ei tunnu oikealta, on itse asiassa väärin äänestää (paitsi ehkä tyhjää). Tällöin antaa tukensa jollekin, joka ei sitä todellisuudessa ansaitse. Sama koskee muitakin kuin henkilövaaleja. Jos äänestäjällä ei ole kantaa esimerkiksi viidenteen ydinvoimalaan, ei hänen tule sitä äänestyksessä antaakaan. “Pakotettu” ääni olisi sama kuin arvan vetäminen, tai vielä pahempaa – se olisi puhdas ennakkoluulojen ilmentymä. Jos ei ole ottanut asiasta selvää tai se ei kiinnosta, ei äänestämisellekään ole perusteita.

Länsimaisissa demokratioissa ihmisille sallitaan vapauksia, joista yksi on mielipiteenvapaus. Äänestämispakko rikkoisi tätä vapautta vastaan. On oltava vapaus olla ottamatta kantaa asiaan, ellei koe asiaa läheiseksi tai merkitykselliseksi. Varsinkin kun äänestämiseen pakottaminen (joko juridisin keinoin tai “kansalaisvelvollisuutena”) käytännössä tarkoittaisi Aku Ankka -äänten lisääntymistä. Kaikilla ihmisillä ei tarvitse olla kantaa joka asiaan, ei edes sellaisiin asioihin, joita pidetään “yleisesti tärkeinä”. Yksilönvapaus ulottuu ehdottomasti myös äänestämättä jättämiseen.

Jokainen ääni on yhtä arvokas, riippumatta sen valintaperusteista. Tämä nimenomaan on merkittävin syy siihen, miksi äänestysvelvollisuutta ei saa olla. Äänestysvelvollisuus vähentäisi harkittujen äänten osuutta kaikista äänistä, ja sitä paitsi siten menetettäisiin yksi tärkeä mittari – äänestysaktiivisuus.

Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät halua antaa kenellekään päättää asioistaan. En minäkään halua. Olen toistaiseksi kuitenkin äänestänyt mutta enää en ole lainkaan varma haluanko. Äänestämällä ikään kuin valtuuttaisin jonkun tekemään päätökset puolestani, ja siihen en halua ketään valtuuttaa. En tarvitse ketään päättämään puolestani milloin saan käydä kaupassa tai saanko kasvattaa kukkia parvekkeellani.

Äänestysprosentin kasvun sijaan toivon, että ihmiset ottaisivat selvää ja muodostaisivat mielipiteen asioihin. Oleellista on “harkittujen kannanottojen” määrä ja laatu. Sitä ei nosteta millään “kansalaisvelvollisuuksilla” vaan tekemällä asioista konkreettisia ja läheisiä sekä esittämällä ne ymmärrettävästi.

-Aapo Puskala, 24.6.2004